Negligence not severe enough for dismissal but reduces severance pay due to employee's own fault.

Vaihtoautokunnostamon työnjohtajan laiminlyöntejä työtehtävien hoidossa ei voitu pitää irtisanomiseen oikeuttavana erityisen painavana syynä, mutta näitä laiminlyöntejä oli kuitenkin pidettävä sellaisena työntekijän itsensä antamana aiheena irtisanomiseen, joka vaikutti työnjohtajalle irtisanomisen johdosta tuomittavan korvauksen määrää alentavasti.

Työnjohtaja oli noin vuotta ennen irtisanomisen toimittamista siirretty töiden vastaanottotehtävistä vaihtoautokunnostamon työnjohtajaksi, missä tehtävässä hänelle ei ollut enää maksettu aikaisemmassa tehtävässä maksettua palkanlisää. Kun toimihenkilön palkkauksesta siirron jälkeen ei ollut sovittu eikä asiassa ollut menetelty runkosopimuksen soveltamisohjeiden edellyttämällä tavalla, oli työnantaja siirron jälkeenkin ollut velvollinen maksamaan toimihenkilön palkan entisen suuruisena.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta. (Ään.)

Kantaja Teknisten Liitto TL r.y. Vastaaja Autoalan Työnantajaliitto r.y. Kuultava Korpivaara Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK r.y:n välillä 28.3.1984 allekirjoitetussa runkosopimuksessa, johon Autoalan Työnantajaliitto ja Teknisten Liitto sekä Svenska Tekniker och Arbetsledareförbundet i Finland r.f. ovat samana päivänä allekirjoittamallaan palkkasopimuksella yhtyneet, on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §.

Sopimuksen ulottuvuus ja soveltamisala

Soveltamisohje

F. Muutokset toimihenkilön asemassa

Teknisen toimihenkilön työsuhteen ehtoja voidaan muuttaa, mikäli molemmat osapuolet siitä sopivat. Mikäli asiasta ei voida sopia, voidaan muutos toteuttaa, mikäli sille on irtisanomissuojasopimuksen mukainen erityisen painava syy ja mikäli noudatetaan runkosopimuksen 4 §:n mukaista irtisanomisaikaa. Näissä tapauksissa menetellään siis aivan samalla tavoin kuin siinä tapauksessa, että tekninen toimihenkilö irtisanotaan työnantajan palveluksesta. Tekninen toimihenkilö saatetaan siirtää toimihenkilöasemansa säilyttäen toiseen tehtävään. Jos se merkitsee huononnusta hänen etuihinsa, tulee tässäkin tapauksessa olla erityisen painava syy ja noudattaa irtisanomisaikaa.

4 §.

Irtisanomisaika

1. Irtisanomisaika on Työnantajan irtisanoessa: 1 kuukausi, jos työsuhde on keskeytyksettä jatkunut vähemmän kuin 5 vuotta, 2 kuukautta, jos työsuhde on keskeytyksettä jatkunut 5 vuotta, mutta vähemmän kuin 10 vuotta, 3 kuukautta, jos työsuhde on keskeytyksettä jatkunut 10 vuotta, mutta vähemmän kuin 15 vuotta ja 4 kuukautta, jos työsuhde on keskeytyksettä jatkunut 15 vuotta tai sitä kauemmin.

4. Irtisanomisen osalta noudatetaan lisäksi, mitä asiaa koskevassa 19.4.1984 solmitussa irtisanomissuojasopimuksessa muutoin on sovittu.

Edellä mainitussa asianosaisliittojen ja Svenska Tekniker- och Arbetsledareförbundet i Finlandin välisessä palkkasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

4 § Teknisen toimihenkilön palkka on kuukausipalkka. PALKKA

7 § Jos teknisen toimihenkilön toimen edellyttämä TEH- vastuu ja sen asettamat vaatimukset muuttuvat, TÄVÄ- määritellään hänen palkkansa uudelleen. MUUTOKSET Jos teknisen toimihenkilön tehtävä olennaisesti muuttuu tämän sopimuskauden aikana, tulee ryhmittely suorittaa uudelleen ja tällöin hänen palkkaansa korotetaan tehtävän muuttumisajankohtaa välittömästi seuraavan palkanmaksukauden alusta lukien vähintään puolella sen ja uuden palkkaryhmän asianomaisen ohjeluvun välisestä erotuksesta.

Runkosopimuksessa tarkoitetussa keskusliittojen välillä 19.4.1984 solmitussa irtisanomissuojaa koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia toimihenkilöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

II IRTISANOMINEN TOIMIHENKILÖSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

9 §

Soveltamisala

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan toimihenkilöstä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain (124/84) säännöksiä.

KANNE

Kanteen perustelut

Teknisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että liiton jäsen työnjohtaja Aarre Heikurinen oli vuodesta 1966 lähtien työskennellyt Autoalan Työnantajaliiton jäsenyrityksen Korpivaara Oy:n Tammer-Auton palveluksessa. Työnantaja oli irtisanonut Heikurisen työsopimuksen 23.10.1985. Irtisanomisen syyksi työnantaja oli ilmoittanut puutteellisuudet työtehtävien hoidossa.

Noin vuotta aikaisemmin työnantaja oli yksipuolisella määräyksellään siirtänyt Heikurisen töiden vastaanotosta vaihtoautokorjaamon työhön osallistuvaksi työnjohtajaksi. Siirto oli toteutettu, vaikka työnantaja oli ollut tietoinen Heikurisen sairastamasta ihottumasta, joka esti rasvojen ja liuottimien käsittelyn. Heikurisen siirto oli liittynyt järjestelyihin, joiden yhteydessä eräitä muitakin toimihenkilöitä oli työnantajan yksipuolisella määräyksellä siirretty työntekijätehtäviin. Siirron tarkoituksena oli ollut painostaa Heikurista itse eroamaan työstään, koska työnantaja ei ollut osoittanut minkäänlaista halukkuutta luoda edellytyksiä uuden tehtävän hoitamiselle.

Liittojen välisissä neuvotteluissa Teknisten Liitto oli vaatinut työnantajaa yksilöimään Heikurisen väitettyjä laiminlyöntejä. Pitkähkön odottelun jälkeen työnantaja oli esittänyt Heikurisen laiminlyönteinä sellaisia vähäpätöisiä seikkoja, joita ei voitu pitää irtisanomisperusteina. Lisäksi irtisanomista oli perusteltu seikoilla, joita ei voitu lukea Heikurisen syyksi. Kantajan käsityksen mukaan työnantajalla ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n edellyttämää erityisen painavaa syytä Heikurisen työsopimuksen irtisanomiselle.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten Liitto on vaatinut Korpivaara Oy:n velvoittamista suorittamaan Heikuriselle korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta 15 kuukauden palkkaa vastaavat 101 475 markkaa ja Korpivaara Oy:n velvoittamista lisäksi suorittamaan Heikuriselle aiheettomasti pidätettyä palkkaa 6 800 markkaa, molemmat vaaditut määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksi antamisesta lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto on lausunut vastineessaan, johon Korpivaara Oy on osaltaan yhtynyt, että kanteessa tarkoitettu Heikuriselta pidätetyn palkan määrää koskeva vaatimus perustui Tammer-Autossa työsopimuksen ehtona noudatettuun palkkiopalkkausjärjestelmään, jota oli sovellettu nimenomaan ja vain töiden vastaanottotehtävissä toimiviin työntekijöihin. Kun Heikurinen oli 25.9.1984 siirretty töiden vastaanottotehtävistä vaihtoautokunnostamon työnjohtajaksi, ei hänelle tässä uudessa tehtävässä enää ollut kuulunut maksaa kysymyksessä olevaa lisäpalkkiota. Koska asiassa oli tältä osin kysymys työsuhteen ehdon selvittämisestä, ei asia kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan, minkä vuoksi vaatimus tulisi jättää tutkittavaksi ottamatta.

Sen varalta että kanne kokonaisuudessaan tutkittaisiin, Autoalan Työnantajaliitto on lausunut, että ennen kuin Heikurinen oli siirretty vaihtoautokunnostamon työnjohtajaksi, työpaikalla oli käyty tavanomaiset neuvottelut siirron syistä ja vaikutuksista sekä muista vaihtoehdoista. Siirron syynä oli toisaalta ollut yrityksen sisällä havaittu tarve tehostaa vaihtoautokunnostamon työskentelyä lisäämällä sen miehitykseen työnjohtaja. Toisaalta siirtoon oli vaikuttanut yhtiössä suoritettu asiakastutkimus, joka oli osoittanut töiden vastaanoton epätyydyttävästi järjestetyksi ja miehitetyksi. Tämän yrityksen liiketoiminnalle tärkeän seikan korjaamiseksi ja parantamiseksi oli Tammer-Autossa suoritettu sisäisiä henkilöstösiirtoja. Heikurista ei ollut siirretty työhön osaaottavaksi työnjohtajaksi vaan varsinaiseksi työnjohtajaksi, koska hän oman ilmoituksensa mukaan ei ihottumansa ynnä muiden syiden vuoksi voinut tehdä asennustöitä.

Heikurinen oli riitauttanut siirtonsa vaihtoautokunnostamon työnjohtajaksi vasta työsuhteensa päättämistä koskeneiden liittojen välisten neuvottelujen aikana eli yli vuoden kuluttua siirron tapahtumisesta. Tämän vuoksi oli katsottava, että siirto oli suoritettu sopimalla ja että Heikurinen oli siirron hiljaisesti hyväksynyt. Siirron perusteella ei näin ollen voitu enää esittää mitään vaatimuksia tai vaatimukset tulisi joka tapauksessa perusteettomina hylätä.

Runkosopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen F.-kohdan mukaan toimihenkilö voitiin siirtää toisiin tehtäviin. Tämän mukaisesti asiassa oli menetelty. Siirrosta ja siihen liittyvästä palkkiopalkkauksen poisjäämisestä oli sovittu Heikurisen ja työnantajan välillä.

Heikurisen työsopimus oli irtisanottu 23.10.1985 neljän kuukauden irtisanomisajalla. Irtisanomisen syynä oli ollut pitkään jatkunut ja toistuva huomautuksista huolimatta jatkunut töiden laiminlyönti ja työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättäminen. Nämä syyt oli irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä todettu asiallisiksi syiksi työsuhteen päättämiselle.

Edellä mainituista laiminlyönneistä oli aiheutunut vakavaa haittaa asiakassuhteille. Yleisesti tiedossa oli, että vaihtoautokauppa oli autokaupan suurin ongelma ja sen hoitaminen hyvin edellytys yrityksen toiminnan taloudelliselle tuloksellisuudelle. Tämän vuoksi toimitusajoista täytyi pitää kiinni sopimusten mukaisesti. Muussa tapauksessa syntyi yrityksen ja asiakkaan välille luottamuspula, joka jatkossa merkitsi menetettyjä asiakkaita ja kauppoja. Heikurisen kanssa oli edellä mainituista seikoista keskusteltu usein, ja hänelle oli tähdennetty toiminnan hoitamista sopimusten mukaisesti. Kun asiassa ei ollut saatu parannusta aikaan, oli työnantajan ainoana mahdollisuutena ollut Heikurisen työsopimuksen päättäminen.

Työnantajan 13.12.1985 laatimasta muistiosta kävi ilmi, että Heikurinen oli loka-marraskuun 1985 aikana laiminlyönyt eräitä työtehtäviä. Hän oli muun muassa jättänyt huolehtimatta siitä, että rengasvarastona ollut tila olisi siivottu työjohtajan työtilaksi. Lisäksi hän oli laiminlyönyt erään auton radioasennuksen ja numeroinut työmääräimiä kaksin kappalein samalle numerolle. Lisäksi hän oli marraskuussa ylittänyt erään automyyjän toimitusten toimitusajan ja jättänyt varusteluun toimitetun auton kunnostamisen kesken, jolloin luovutusta oli jouduttu siirtämään. Niin ikään marraskuussa erään toisen automyyjän varusteluun jättämälle autolle oli jätetty työt kokonaan tekemättä. Automyyjän itse puututtua asiaan oli tilanne ehditty juuri ja juuri korjata lukuun ottamatta sitä, että luvattu pesu oli jäänyt suorittamatta.

Tämä vajaan kahden kuukauden ajalta oleva luettelo osoitti selvästi, että Heikurinen ei huolimatta pitkästä työsuhteestaan ollut omaksunut tai halunnut omaksua niitä työmenetelmiä ja työnjohtotapoja, joita vaihtoautokunnostamon asianmukaiselta työnjohdolta edellytettiin. Sen jälkeen kun työnantaja oli irtisanonut Heikurisen, oli työnantaja pyrkinyt vielä asiassa sovinnolliseen ratkaisuun. Työnantajan taholta oli 10.12.1985 pidetyssä neuvottelussa ehdotettu Heikuriselle, että työnantaja voisi harkita hänen sijoittamistaan toiseen työhön, mikäli Heikurisen soveltuvuutta toisiin tehtäviin voitaisiin testausmenettelyllä selvittää. Heikurinen ei kuitenkaan ollut suostunut tähän ehdotukseen.

Kun otettiin huomioon Heikurisen laiminlyöntien lukuisuus ja pitkä ilmenemisaika ja niiden yrityksen sisällä aiheuttama kitka ja epäselvyys sekä töiden kulun häiriintyminen ja ennen kaikkea laiminlyöntien vaikutus yrityksen ja asiakkaiden välisiin suhteisiin ja se, että mitään parannusta lukuisista keskusteluista ja kehotuksista huolimatta ei ollut tapahtunut, ei yhtiöllä ollut ollut muuta mahdollisuutta asiakkaiden menettämisen välttämiseksi kuin irtisanoa Heikurisen työsopimus.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Teknisten Liitto on vielä lausunut, että Heikurisen siirrolla töiden vastaanotosta vaihtoautokunnostuksen työhön osallistuvaksi työnjohtajaksi oli ollut tarkoitus painostaa Heikurinen itse irtisanoutumaan yrityksen palveluksesta. Heikurisen esimiehet olivat halunneet tehdä tilaa nuoremmille työntekijöille. Heikurisen siirtoon eivät olleet vaikuttaneet hänen työsuorituksensa. Siirto oli toteutettu yksipuolisesti ilman minkäänlaisia neuvotteluja. Päivää ennen siirtoa työnantaja oli ottanut asian ensimmäistä kertaa esille. Heikuriselle oli ilmoitettu, että jonkinlaisia uudelleenjärjestelyjä aiottiin toteuttaa.

Työnantaja oli ilmoittanut Heikurisen siirron syyksi asiakaspalvelussa havaitut puutteet. Ulkopuolinen yritystutkija oli vuonna 1983 selvittänyt Tammer-Auton toimintaa. Tutkimuksen tulos oli osoittanut, että Tammer-Auton asiakkaat olivat olleet varsin tyytyväisiä saamaansa palveluun.

Korjaamopäällikkö ei ollut koskaan antanut Heikuriselle nimenomaista määräystä siitä, että Heikurisen tulisi ottaa käyttöönsä suunnittelutaulu. Eräässä neuvottelussa, jossa Heikurinen oli esittänyt toimenpiteitä korjaamon toiminnan tehostamiseksi, korjaamopäällikkö oli esittänyt luonnoksen suunnittelutaulun malliksi. Yrityksen varsinaisen autokorjaamon asentajien työn kuormitusta seurattiin tämän kaltaisesta suuresta töidenvastaanottohuoneen seinälle kiinnitetystä taulusta. Töiden laatu vaihtoautokunnostuksessa poikkesi kuitenkin varsinaisen korjaamon töistä. Valtaosa vaihtoautokunnostuksen töistä oli lyhytkestoisia ja töiden kiireellisyysjärjestys muuttui useita kertoja päivässä. Heikurinen oli pitänyt tilatuista töistä tilausvihkoa.

Heikuriselle oli sattunut työmääräimien numeroinnissa pari vähäistä virhettä. Ne olivat kuitenkin olleet täysin ymmärrettäviä inhimillisiä erehdyksiä, eikä niistä ollut aiheutunut yritykselle tai muille työntekijöille vahinkoa.

Työnantajan taholta ei Heikuriselle ollut koskaan annettu määräystä vaihtoautohallin rengasvaraston siivoamisesta työnjohtajan tilaksi. Korjaamopäällikkö oli kerran kulkiessaan varastokopin ohi todennut Heikuriselle, että kopista voisi tyhjentämällä ja siivoamalla saada sellaisen työnjohtajan työtilan, jota Heikurinen oli itselleen vaatinut. Ongelma oli kuitenkin siinä, että koppi oli ollut täynnä vaihtoautojen renkaita. Tässä varastokopissa ja pitkin vaihtoautohallin seinustoja oli ollut varastoituna satoja myytävien autojen renkaita vanteineen. Näiden myytävien vaihtoautojen varustukseen kuuluvien renkaiden sijoittaminen oli ollut yrityksen esimiehille jatkuvana ongelmana. Vaikka renkaat olisi pystyttykin sijoittamaan jonnekin, varastokopin katon eristäminen vedenpitäväksi ja huoneen saattaminen kelvolliseksi työtilaksi olisi vaatinut ulkopuolisen rakennusliikkeen käyttämistä. Tämän tyyppiset rakennustöiden tilaamiset Tammer-Autossa kuuluivat Heikurista ylempien toimihenkilöiden tehtäviin.

Edellä olevia seikkoja koskevat parannusehdotukset Heikurinen oli tehnyt työnantajalle kirjallisesti tultuaan vaihtoautokorjaamon työnjohtajaksi. Esitykset eivät kuitenkaan olleet johtaneet mihinkään toimenpiteisiin.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Mitä ensiksi tulee Autoalan Työnantajaliiton oikeudenkäyntiväitteeseen, niin koska kanteessa on väitteessä tarkoitetuilta osin kysymys siitä, onko muutos Aarre Heikurisen toimihenkilöasemassa toteutettu runkosopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen F.-kohdassa määrätyllä tavalla, kanteen tutkiminen kuuluu myös siltä osin työtuomioistuimen toimivaltaan.

Esitetyn selvityksen mukaan Korpivaara Oy:n Tammer-Auton palveluksessa ollut Heikurinen on 25.9.1984 siirretty korjaamon töiden vastaanottajan tehtävästä vaihtoautokunnostamon työnjohtajaksi. Siirtoa edeltäneenä päivänä asiasta on keskusteltu yhtiön paikallisjohtajan ja Heikurisen välillä. Tuossa yhteydessä työnantajan edustaja on esittänyt Heikuriselle tämän siirtämistä työhön osaaottavaksi työnjohtajaksi. Kun tämä ei Heikurisen allergian vuoksi ole käynyt päinsä, paikallisjohtajan ja Heikurisen välillä on sovittu Heikurisen siirtymisestä vaihtoautokunnostamon työnjohtajaksi. Siirron vaikutuksesta Heikurisen palkkaukseen ei tuossa tilaisuudessa ole keskusteltu.

Runkosopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen F.-kohdan mukaan teknisen toimihenkilön työsuhteen ehtoja voidaan muuttaa, mikäli molemmat osapuolet siitä sopivat. Mikäli asiasta ei voida sopia, voidaan muutos toteuttaa, mikäli siihen on irtisanomissuojasopimuksen tarkoittama erityisen painava syy ja mikäli noudatetaan runkosopimuksen 4 §:n mukaista irtisanomisaikaa. Soveltamisohjeen F.kohdan toisessa kappaleessa on edelleen määrätty, että toimihenkilö saatetaan siirtää toimihenkilöasemansa säilyttäen toiseen tehtävään. Jos se merkitsee huononnusta hänen etuihinsa, tulee tässäkin tapauksessa olla erityisen painava syy ja noudattaa irtisanomisaikaa.

Työtuomioistuin on tuomioissaan n:ot 49/1979 ja 19/1981 tulkinnut Suomen Työnantajain Keskusliiton sekä Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y:n välisen yleissopimuksen määräystä, joka koskee toimihenkilön siirtämistä toiseen tehtävään ja joka asiallisesti vastaa runkosopimuksen soveltamisohjeen puheena olevaa määräystä. Työtuomioistuin on todennut vaatimuksen siitä, ettei tehtävien siirto saa merkitä huononnusta toimihenkilön etuihin, tarkoittavan paitsi sitä, että palkkauksen markkamäärä säilyy ennallaan, myös sitä, että palkka edelleen määrätään samojen työehtosopimuksen ja työsopimuksen mukaisten perusteiden mukaan kuin jos toimihenkilö olisi edellisessä tehtävässään.

Heikurisen palkkaperusteet ovat siirron jälkeen säilyneet muutoin ennallaan, mutta hänelle ei enää ole maksettu autokorjaamon eräille toimihenkilöille kuukausittain maksettua erillistä 400 markan suuruista lisää.

Koska Heikurisen palkkauksesta siirron jälkeen ei ole sovittu eikä asiassa ole menetelty runkosopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen mukaan, Korpivaara Oy on siirron jälkeenkin edelleen ollut velvollinen maksamaan Heikuriselle palkan entisen suuruisena.

Heikurisen on lisäksi ilmoitettu laiminlyöneen vaihtoautokunnostamon töiden suunnittelun ja seurannan järjestämisen. Korjaamopäällikkö on esittänyt tässä tarkoituksessa Heikuriselle suunnittelu- ja seurantataulun käyttöön ottamista. Heikurinen ei kuitenkaan ole katsonut tällaisen soveltuvan vaihtoautokunnostamon nopeasti vaihtuviin työtilanteisiin, minkä vuoksi hän on ilmoittanut tekevänsä merkinnät omaan vihkoonsa ja päivyriinsä. Työn suunnittelua ja seurantaa ei ole kuitenkaan asianmukaisesti järjestetty, mikä on osaltaan saattanut aiheuttaa viivästyksiä töiden valmistumisessa.

Yhtiön puolelta on myös esitetty, että Heikurinen on laiminlyönyt hänelle siirron yhteydessä tehtäväksi annetun vaihtoautokorjaamon toiminnan suunnittelun ja kehittelyn. Heikurinen on kuitenkin tehnyt omia ehdotuksiaan toiminnan kehittämiseksi. Sitä seikkaa, ettei työnantaja ole katsonut näitä ehdotuksia toteuttamiskelpoisiksi, ei voida lukea Heikurisen syyksi annetun tehtävän laiminlyöntinä.

Yhtiön puolelta on edelleen viitattu siihen, että korjaamopäällikkö on 4.10.1985 kehottanut Heikurista poistamaan tarpeettomat renkaat vaihtoautokorjaamon lattialta sekä siivoamaan entisen työnjohtajan kopin Heikurisen omaksi työtilaksi. Esitetyn selvityksen mukaan on kyseenalaista, olisiko se soveltunut työtilana käytettäväksi, minkä vuoksi tätä laiminlyöntiä ei voida pitää erityisen vakavana.

Työnantajapuolelta on irtisanomisperusteena vielä viitattu automyyjien ja Heikurisen välillä esiintyneisiin epäselvyyksiin vaihtoautojen korjausten laskutuksessa. Riittävää näyttöä ei työtuomioistuimen mielestä ole esitetty siitä, että Heikurinen olisi laskutuksessa menetellyt yhtiössä noudatettujen menettelytapojen vastaisesti.

On esitetty syitä, jotka ovat haitanneet töiden sujuvaa järjestelyä vaihtoautokunnostamossa. Korjausehdotuksia on sisältynyt Heikurisen työnantajalle tekemään töiden järjestelyä koskevaan esitykseen. Esiin tuodut seikat ovat sellaisia, joilla on ainakin jossakin määrin saattanut olla vaikutusta töiden sujuvuuteen vaihtoautokunnostamossa.

Vaihtoautokunnostamon toiminnassa havaituista puutteista on keskusteltu useissa tilaisuuksissa, joissa Heikurisen lisäksi on ollut läsnä muitakin toimihenkilöitä sekä Heikurisen esimiehistä paikallisjohtaja ja korjaamopäällikkö. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun paikallisjohtajan mukaan keskusteluissa on pyritty löytämään keinoja työssä esiintyneiden ongelmien ratkaisemiseen. Todistajana kuulustellun korjaamopäällikön kertoman mukaan hänen ja Heikurisen välillä on keskusteltu useaan otteeseen työskentelyyn liittyvistä ongelmista ja pyritty selvittämään niiden syitä. Todistaja oli kuitenkin pyrkinyt välttämään niin sanotun viimeisen varoituksen antamista Heikuriselle. Vaikka Heikuriselle ei ole annettu nimenomaisia varoituksia hänen työssään havaittujen puutteiden johdosta, Heikurisen olisi käydyistä keskusteluista pitänyt ymmärtää, että häneltä edellytettiin toimenpiteitä puutteiden korjaamiseksi.

Kun töiden sujuvuuteen vaihtoautokunnostamossa ovat vaikuttaneet ainakin jossakin määrin myös kantajan puolelta esitetyt Heikurisesta riippumattomat puutteet työskentelyolosuhteissa ja töiden järjestelyssä, työtuomioistuin katsoo, ettei Heikurisen edellä selostettuja laiminlyöntejä voida pitää irtisanomiseen oikeuttavana erityisen painavana syynä. Heikurisen omaa menettelyä on kuitenkin pidettävä sellaisena työntekijän itsensä antamana aiheena irtisanomiseen, joka vaikuttaa Heikuriselle irtisanomisen johdosta tuomittavan korvauksen määrää alentavasti.

Tuomiolauselma

Kanteen tutkimista vastaan esitetty väite hylätään.

Korpivaara Oy velvoitetaan suorittamaan Heikuriselle korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta 80 000 markkaa sekä maksamatta jääneenä palkkana 6 800 markkaa, molemmat 16 prosentin korkoineen 15.4.1986 lukien.

Korpivaara Oy velvoitetaan korvaamaan Teknisten Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi puheenjohtaja, Peltola, Uski, K. Rautiainen, Sulkunen ja Porttila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen K. Rautiaisen lausunto, johon jäsen Uski yhtyi:

Yhdyn työtuomioistuimen ratkaisuun muilta osin, mutta harkitsen oikeaksi velvoittaa Korpivaara Oy:n suorittamaan Heikuriselle korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta 63 000 markkaa.

Jäsen Porttilan lausunto, johon jäsen Sulkunen yhtyi:

Sen jälkeen kun Heikurinen on siirretty vaihtoautokorjaamon työnjohtajaksi, hänen työssään on selvitetty tapahtuneen eräitä puutteita ja laiminlyöntejä, joita on selostettu työtuomioistuimen enemmistön mielipiteeksi tulleen päätöksen perusteluissa.

Näitä virheitä ja laiminlyöntejä on kuitenkin pidettävä laadultaan ja merkitykseltään sellaisina, että niiden esiintyminen puheena olevan kaltaisissa olosuhteissa tapahtuneen siirron yhteydessä on ollut ymmärrettävää ja ainakin jossain määrin niiden olisi pitänyt olla työnantajan ennakoitavissa. Toisaalta Heikurisen esittämien parannusehdotusten toteuttaminen olisi ilmeisesti parantanut töiden sujuvuutta vaihtoautokorjaamolla. Heikurisen omaa menettelyä ei siten voida pitää sellaisena, että se vaikuttaisi hänelle tuomittavan korvauksen määrään.

Näillä perusteilla velvoitan Korpivaara Oy:n suorittamaan Heikuriselle korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta kanteessa vaaditut 101 475 markkaa.

Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen enemmistön päätökseksi tulleeseen mielipiteeseen.