Union fined for strike over collective agreement terms; strike deemed valid against employer's agreement.

Varustamon vähennettyä aluksen konepäällystön määrää yhdellä konemestarilla niin, että määrä vastasi asetuksella vahvistettua konepäällystön määrää, oli konepäällystö kieltäytynyt työstä. Työstä kieltäytymistä edeltäneet neuvotteluvaiheet osoittivat, että konepäällystön liitto oli ensisijaisesti aluskohtaisin sopimuksin pyrkinyt lisäämään konemestarien työaikaetuja korvauksena asetukseen ja merenkulkuhallituksen päätökseen perustuvasta konepäällystön lukumäärän vähentämisestä. Työtaistelun katsottu kohdistuneen ainakin työehtosopimuksen työaikaa koskeviin määräyksiin.

Kysymys myös siitä, oliko varustamon ja liiton kesken aluksen miehityksestä tehtyä sopimusta pidettävä työehtosopimuksena samoin kuin puhevallasta työehtosopimuksen pätemättömäksi julistamista koskevassa asiassa.

Kantaja Ålands Redarförening r.f. Vastaaja Suomen Konepäällystöliitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen muun ohella Ålands Redarföreningin ja toiselta puolen Suomen Konepäällystöliiton välillä ajan 1.3.198328.2.1985 voimassa olleessa ulkomaanliikenteen konealuksissa palvelevien konepäälliköiden palkkaus ja työehtoja koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

3 §

Vahtivapaa konepäällikkö on oikeutettu yhteen vapaapäivään kustakin pyhä- ja launtaivuorokaudesta, jona alus on ollut merellä. Tämä koskee myös juhannus- ja jouluaattoa sen ollessa arkipäivä.

Mikäli tämän määräyksen seurauksena vahtivapaalle konepäällikölle syntyisi vähemmän kuin 8 vapaapäivää kuukaudessa, hän on kuitenkin oikeutettu lukemaan hyväkseen 8 päivää kuukaudessa.

Jos vahtivapaa konepäällikkö olosuhteiden takia ei ole voinut pitää edellä mainittua vapaa-aikaa aluksen ollessa satamassa, tulee hänen saada se vuosiloman yhteydessä tai muuna aikana, jolloin arkipäivää kohden, lukuunottamatta lauantaita, itsenäisyyspäivää, joulu- ja juhannusaattoa, pääsiäislauntaita ja vapunpäivää, vähennetään yksi vapaapäivä. Molemminpuolisesta sopimuksesta vapaa-aika voidaan korvata rahana.

Sen lisäksi mitä edellä 1 ja 2 momentissa säädetään, on vahtivapaa konepäällikkö oikeutettu yhteen vapaapäivään jokaista pyhäpäivää kohden, jonka aikana alus on ollut merellä.

Ellei vuorottelujärjestelmästä muuta johdu tai jollei muuta ole sovittu, tulee, milloin 4 momentin mukaiset lisävapaapäivät ja varsinaiset vapaapäivät yhteenlaskettuna ylittävät 8 päivää kalenterikuukaudessa, ylimenevä osa lisävapaapäivistä korvata rahassa.

Sovellettaessa yllä olevaa 8 päivän sääntöä tulee ensin huomioida kuukauden varsinaiset vapaapäivät ja sen jälkeen lisävapaapäivät.

Tulo- ja lähtövuorokaudet rinnastetaan merivuorokausiin.

Mikäli vahtivapaa konepäällikkö on ollut palveluksessa aluksessa vain osan kuukautta, lasketaan yllä mainitut vapaapäivät pro-rata palveluajan mukaan.

4 §

Sen lisäksi, mitä runkosopimuksessa vuosilomasta on määrätty, on merityöaikalain 2 §:n 1 momentin 2) kohdassa tarkoitetun vahtivapaan konepäällikön vuosilomasta voimassa seuraavaa:

Konepäällikkö, jonka laivatyötä ei ole jaettu vahtivuoroihin on oikeutettu saamaan 36 työpäivän vuosiloman. Vahtivapaa konepäällikkö on oikeutettu 3 päivän lomakorvaukseen kuukaudelta.

Siltä vuosiloma-ajalta ja niiden vapaapäivien ajalta, jotka vahtivapaa sijaiskonepäällikkö on ansainnut toimiessaan aluksessa vahtivapaana konepäällikkönä, hänelle kertyy vuosilomaa siten kuin edellä tässä §:ssä on sanottu.

13 §

Edellä 1-12 §:ssä mainittujen ehtojen lisäksi on konepäällikköön nähden voimassa, mitä konemestarien työehtosopimuksen 2 §:n b-, d- ja f-kohdissa 3-18, 20-24 §:ssä, pöytäkirjamerkinnöissä ja matkustaja-alus- sekä matkustaja- ja autolauttasopimuksessa sekä työaika- ja lomasäännöksissä määrätään.

Samojen osallisten välillä saman ajan voimassa olleessa ulkomaanliikenteen konealuksissa palvelevien konemestarien palkkaus- ja työehtoja koskevassa sopimuksessa oli muun muassa seuraavat määräykset:

5 §

a) Vahtivapaa konemestari ______________________

Vahtivapaalla konemestarilla tarkoitetaan päivämestaria, jonka työtä ei ole jaettu vahtivuoroihin.

Milloin päivämestari vuorokautta lyhyemmän ajan ajaa vahtia on hänen säännöllisestä työajastaan voimassa, mitä päivämestarin osalta on sovittu.

b) Vahtivapaan konemestarin työaika ________________________________

Aluksen ollessa merellä on säännöllinen työaika enintään 8 tuntia vuorokaudessa sekä arki- että pyhäpäivisin.

Aluksen lähtiessä ja saapuessa satamaan on säännöllinen työaika enintään 8 tuntia vuorokaudessa, sekä arki- että pyhäpäivisin.

Päivämestarin säännöllinen työaika noudattaa muiden päivätyöntekijöiden työaikaa.

c) Aluksessa, jossa konemestarin työaika ei ole jaettu vahtivuoroihin, saa merellä valmiusvuorossa oleva konemestari 17 minuuttia vastiketta jokaista alkavaa valmiusvuorotuntia kohden.

Valmiusvuorokorvaus maksetaan myös ruoka- ja kahvitauoilta. Yksi tai kaksi yhteenlaskettua puolen tunnin mittaista kahvitaukoa luetaan yhdeksi alkavaksi tunniksi. Valmiusvuorot pidetään seuraavasti:

a) Kahden konemestarin laivoissa konepäällikkö ja I konemestari kumpikin pitävät valmiusvuoroja.

b) Useamman kuin kahden konemestarin laivoissa konepäällikkö ei pidä valmiusvuoroja.

Sovellutusohje: Valmiusvuoro koskee meri-, lähtö- ja tulovuorokausia. Konepäällikön pitäessä valmiusvuoroja on korvausperuste sama kuin konemestareilla.

d) Alukseen voidaan I konemestarin lisäksi ottaa toimeen vahtivapaa I konemestari, jolla on vähintään saman aluksen konepäällikön pätevyys.

Aluksessa, jossa lukumääräisesti on enemmän kuin I konemestareita asetus edellyttää tulee vahtivapaan I konemestarin peruspalkan olla yhtä palkkaryhmää korkeampi kuin vahtia käyvän I konemestarin peruspalkka vastaavanlaisessa aluksessa.

KANNE

Kanteen perustelut

Ålands Redarförening on lausunut, että sen jäsenvarustamon Rederiaktiebolaget Gustaf Eriksonin omistamalla m/s Andersö -nimisellä aluksella oli sen liikenteen aloittamisesta vuodesta 1978 lähtien ollut konepäällikön ja kolme konemestaria käsittävä konepäällystö. Miehitys perustui 29.10.1964 annettuun asetukseen kauppa-alusten päällystöstä (522/64). Huhtikuun alusta 1984 tuli voimaan 16.3.1984 annettu asetus aluksen miehityksestä ja laivahenkilökunnan pätevyydestä (250/84). Sen mukaan edellytettiin m/s Andersön kokoiselta alukselta, että sen konepäällystö käsitti konepäällikön ja kaksi konemestaria. Merenkulkuhallitus oli antanut 26.6.1984 alukselle asetuksen edellyttämän miehitystodistuksen, jonka mukaan konepäällystö vahvistettiin asetuksen mukaiseksi. Merenkulkuhallituksen antaman miehitystodistuksen mukaisesti varustamo oli vähentänyt aluksen konepäällystöstä 29.7.1984 yhden konemestarin toimen.

Työtaistelun seurauksena varustamolle oli aiheutunut vahinkoa saamatta jääneenä aikarahtina sekä hinauskustannuksina. Lisäksi varustamo oli joutunut painostuksen tuloksena tehdyn sopimuksen perusteella maksamaan aluksen III konemestarista aiheutuneet kustannukset.

Toimeenpannun työtaistelun tarkoitus oli ollut parantaa aluksen konepäälliköiden etuja yli voimassa olleen työehtosopimuksen, joten toimenpide kohdistui työehtosopimuksen työaika-, vuosiloma- ja vuorottelujärjestelmämääräyksiin. Toissijainen vaatimus III konemestarista oli esitetty lähinnä vain sen varalta, että varustamo ei suostuisi sopimukseen. Kantajan käsityksen mukaan päätös siitä, otettiinko miehitystodistuksen mukaisen miehityksen lisäksi alukseen III konemestari vai ei, kuului työnantajan normaaliin työnjohto-oikeuteen. Tämän vuoksi jälkimmäinen esitetyistä vaatimuksista oli kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan työnjohto-oikeudesta. Lisäksi se kohdistui välillisesti työehtosopimuksen työaika-, vuosiloma- ja vuorottelumääräyksiin, koska konepäällystön lukumäärällä oli olennainen vaikutus vapaan ansaintaan ja vuorotteluun.

Kanteessa esitetyt vaatimukset.

Ålands Redarförening on vaatinut Suomen Konepäällystöliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:ssä säädetyn työrauhavelvollisuuden tietoisesta rikkomisesta hyvityssakkoon. Lisäksi Ålands Redarförening on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että vaatimus ylimääräisestä III konemestarista oli valtakunnallisen työehtosopimuksen vastainen sekä julistamaan pakon edessä tehdyn m/s Andersön miehitystä koskevan työehtosopimuksen pätemättömäksi.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Konepäällystöliitto on lausunut, että m/s Andersöllä oli liikenteen aloittamisesta lukien ollut konepäällikkö ja kolme konemestaria. Työnantaja oli kanteesta selviävin tavoin yksipuolisesti ottanut alukselta pois yhden konemestarin. 1.4.1984 voimaan tulleen miehitysasetuksen esitöistä selvisi, että asetuksella saatettiin voimaan meriturvallisuuteen perustuva vähimmäismiehitysjärjestelmä. Asetuksella ei puututtu työmarkkinaosapuolten sopimusoikeuteen. Alusten miehitys perustui varustamon ja työntekijäjärjestöjen aluskohtaisesti tekemiin miehityssopimuksiin. Vahvistetusta miehityksestä annettiin alukselle miehitystodistus, josta ilmeni aluksen vähimmäismiehitys. Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 129/82 todennut muun muassa, että aluksen miehittäminen oli niin päällystön kuin miehistönkin osalta yleisesti järjestetty lainsäädännössä tai muilla kuin työehtosopimuksiin perustuvilla määräyksillä tai ohjeilla.

Aluksen miehittäminen oli perinteisesti niin päällystön kuin miehistönkin osalta yleisesti järjestetty aluskohtaisilla miehityssopimuksilla. Uusista ja ulkomailta hankittavista aluksista oli ennen vuotta 1983 ollut työehtosopimuksessa määräyksiä. Viimeksi sanottuna vuonna määräykset oli poistettu työehtosopimuksesta Suomen Konepäällystöliiton vaatimuksesta. Työtaistelutoimenpide varustamon painostamiseksi miehityssopimuksen solmimiseen ei vastaajan käsityksen mukaan kohdistunut työehtosopimukseen, minkä vuoksi työtaistelutoimenpidettä oli pidettävä sallittuna.

Merialalla perinteisesti tehtyjen miehityssopimusten pätevyyden oli sekä tuomioistuin että lainsäätäjä tunnustanut. Työehtosopimuksen määräyksiä ei ollut rikottu. Suomen Konepäällystöliitto oli pyrkinyt noudattamaan työtuomioistuimen edellä sanotussa tuomiossa vahvistettuja periaatteita merialan miehityssopimusten osalta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Konepäällystöliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Ratkaisun perustelut

Kanteesta selviävin tavoin Rederiaktiebolaget Gustaf Eriksonin omistaman m/s Andersö -nimisen aluksen konepäällystö on liikenteen aloittamisesta lähtien käsittänyt konepäällikön ja kolme konemestaria. Merenkulkuhallitus on 26.6.1984 vahvistanut aluksen miehityksestä ja laivahenkilökunnan pätevyydestä 16.3.1984 annetun asetuksen (250/84) perusteella aluksen miehityksen. Sen mukaisesti m/s Andersön konepäällystöstä on vähennetty yksi konemestarin toimi, joten konepäällystö käsitti 29.7.1984 jälkeen konepäällikön ja kaksi konemestaria.

Aluksen miehityksestä määrätään lainsäädännössä eikä siitä sisälly määräyksiä työehtosopimukseen. M/s Andersön konepäällystön työstä kieltäytymisen tarkoituksena on viime vaiheessa ollut konepäällystön lukumäärän lisääminen aluksella. Työstä kieltäytymistä edeltäneet neuvotteluvaiheet osoittavat kuitenkin, että Suomen Konepäällystöliitto on pyrkinyt ensisijaisesti aluskohtaisin sopimuksin lisämään konemestarien työaikaetuja korvauksena asetukseen ja menrenkulkuhallituksen päätökseen perustuvasta konepäällystön lukumäärän vähentämisestä. Tämä tarkoitus käy selvästi ilmi myös 19.12.1984 tehtyyn sopimukseen sisällytetystä ehdosta, joka koskee neuvottelujen jatkamista. Vaikkei tätä työaikaa koskevaa vaatimusta ole enää esitettykään työtaistelun yhteydessä, työtuomioistuin katsoo työtaistelun kohdistuneen ainakin työehtosopimuksen työaikaa koskeviin määräyksiin.

Konepäällystöliitto on työtaistelun toimeenpannessaan rikkonut sille työehtosopimukseen osallisena kuuluvan työrauhavelvollisuuden.

Rederiaktiebolaget Gustaf Eriksonin ja Suomen Konepäällystöliiton välillä 19.12.1984 tehty sopimus konepäällystön lukumäärästä on syntynyt siten, että Suomen Konepäällystöliiton toiminnanjohtaja ja varustamoa edustanut Ålands Redarföreningin toimitusjohtaja ovat puhelimitse sopineet sen sisällöstä, jonka jälkeen teksti on lähetetty varustamoyhdistyksen teleksillä Maarianhaminasta Suomen Konepäällystöliitolle Helsinkiin. Varustamoyhdistyksen toimitusjohtaja on työtuomioistuimessa todistajana kuultuna kertonut sopimusta tehtäessä edustaneensa vain varustamoa ja varustamoyhdistyksen antaneen sen tekemisessä vain teknistä apua. Toimitusjohtaja ei ilman varustamoyhdistyksen hallituksen suostumusta olisi saanut yhdistyksen puolesta sopimusta tehdäkään. Tällä perustella työtuomioistuin katsoo sopijapuolina olleen vain varustamo ja Suomen Konepäällystöliitto, mikä vastaa myös sopimuksen sanamuotoa.

Työtuomioistuimen mielestä on jossain määrin epäselvää, onko sopimusta pidettävä oikeudelliselta luonteeltaan työehtosopimuksena. Kanteessa on katsottu sen olevan työehtosopimus eikä vastaajapuolikaan ole kysymyksestä muuta tuonut esiin. Siihen seikkaan, täyttääkö sopimus muotonsa puolesta työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentissa säädetyt vaatimukset, ei jutussa ole nojauduttu.

Työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimusta koskevissa asioissa kanteen panee vireille ja ajaa työehtosopimukseen osallinen yhdistys tai työnantaja, ensiksi mainittu omissa nimissään myös niiden puolesta, jotka sen tekemän työehtosopimuksen johdosta ovat työehtosopimukseen sidotut. Ålands Redarförening ei ole, kuten edellä on todettu, puheena olevaan sopimukseen osallinen. Mikäli sopimusta olisi pidettävä työehtosopimuksena, varustamoyhdistyksellä ei siis edellä mainitun lainkohdan mukaan ole oikeutta omissa nimissään ajaa kannetta siltä osin kuin siinä on kysymys sopimuksen pätemättömäksi julistamisesta ja siihen liittyvästä vahvistusvaatimuksesta.

Mikäli sopimusta taas ei olisi pidettävä työehtosopimuslain 1 §:ssä tarkoitettuna työehtosopimuksena, jossa olisi sovittu ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava, sen pätevyyden tutkiminen ja lausunnon antaminen kanteessa esitetystä vahvistusvaatimuksesta eivät työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Tuomiolauselma

Suomen Konepäällystöliitto tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla, sellaisina kuin ne ovat olleet ennen 1.1.1985 voimaan tulleita muutoksia, maksamaan Ålands Redarföreningille hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3 000 markkaa ja korvaamaan Ålands Redarföreningin oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus ja vaatimus miehityssopimuksen julistamisesta pätemättömäksi jätetään tutkimatta.

Jäsenet: Huopaniemi puheenjohtaja, Iirola, M. Virtanen, Suomalainen, Hietikko ja Vertanen.

Tuomio oli yksimielinen.