Labor court dismisses union claim that employer violated termination protection agreement by offering work outside home location.

Putkiasentajat oli sanottu irti töiden loputtua sellaisessa kiinteässä toimipaikassa ja siihen liittyvällä toimialueella, johon heidät oli työsopimusten mukaan otettu työhön. Heille oli tarjottu työtä toimipisteen ulkopuolelta sillä tavoin, että työhön ryhtyminen olisi ollut toteutettavissa. Se, ettei asentajien oikeudesta päivärahaan ja muihin korvauksiin tarjotuissa töissä ollut päästy yksimielisyyteen, ei osoittanut, että työnantaja olisi työsuhteen päättäessään menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. (Ään.)

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Keskusosuusliike Hankkija

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.5.1984 voimaan tulleessa putkijohto ja putkieristysalan työehtosopimuksessa ja sen allekirjoituspäytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 §

TYÖSUHDETTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 4.5.1984 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta.

18 §

MATKATYÖT JA PÄIVÄRAHAT

1. Milloin työ suoritetaan vieraalla paikkakunnalla, josta työntekijä ei voi saapua yöksi kotiinsa, korvataan hänelle tästä aiheutuvat kustannukset viikon kaikilta päiviltä seuraavasti:

f) Milloin työtä suorittaa paikkakuntalainen, joka siellä on työhön otettu, ei hän ole oikeutettu tässä pykälässä määrättyihin etuihin.

27 § RIITAISUUKSIEN JA ERIMIELISYYKSIEN SOVITTELU

1. Jos jossakin asiassa syntyy erimielisyyttä työnantajan tai hänen edustajansa ja työntekijän välillä, on pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin tai työpaikan asianomaisen luottamusmiehen kanssa. Ellei yksimielisyyteen päästä, asia on siirrettävä liittojen ratkaistavaksi. Tällöin on, elleivät liitot pidä sitä tarpeettomana, työpaikalla laadittava asiasta muistio, josta ilmenee erimielisyyttä aiheuttanut asia sekä molempien osapuolien siihen omaksuma kanta. Muistion allekirjoittavat molemmat osapuolet ja siitä on annettava kappale kummallekin allekirjoittaneelle liitolle, joiden on käsiteltävä asia STK:n ja SAK:n välisen yleissopimuksen 1.-kohdan määräysten mukaisesti.

PUTKIJOHTO- JA PUTKIERISTYSALAN TYÖEHTOSOPIMUKSEN ALLEKIRJOITUSPÖYTÄKIRJA

15 §

IRTISANOMISSUOJASOPIMUKSEN JATKAMINEN

Todettiin, että Rakennustyöläisten Liitto on irtisanonut sopimuksen irtisanomisen ja lomautuksen perusteista 28.11.1983.

Sovittiin, että sopimuksen voimassaoloa jatketaan siten, että se päättyy uuden irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta tehdyn sopimuksen voimaantullessa 1.9.1984.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

5 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Irtisanominen liikkeen luovutuksen johdosta sekä työnantajan konkurssin tai kuoleman vuoksi tapahtuu työsopimuslain 40 tai 41 §:issä määrätyllä tavalla.

Irtisanominen toimitetaan todistettavasti. Irtisanomisen syy ja työsuhteen lakkaamisaika on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti työntekijälle.

6 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että putkiasentajat Pentti Olavi Halonen, Jarmo Tapani Pietiläinen, Kari Mikko Johannes Riikonen, Seppo Ilmari Siiskonen sekä Jouko Kalervo Vaaljoki olivat työskennelleet toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa Keskusosuusliike Hankkijan Lappeenrannan toimipisteessä, jossa heidät oli otettu työhön ja joka siis oli heidän työhönottopaikkakuntansa. Keskusosuusliike Hankkija oli irtisanonut sanottujen putkiasentajien työsuhteet heinä-elokuussa 1984 ja perustellut toimenpiteitään työn loppumisella keskusosuusliikkeen lopettaessa putkiasennusosaston Lappeenrannan ja Imatran alueella. Muuta liiketoimintaa näihin toimipisteisiin oli edelleen jäänyt.

Halonen on syntynyt 3.12.1934. Hänen työsuhteensa, joka oli alkanut 13.2.1980, oli 30.8.1984 irtisanottu päättymään 16.12.1984. Sittemmin työsuhteen päättymispäivä oli muutettu joulukuun 14 päiväksi 1984.

12.8.1955 syntyneen Pietiläisen työsuhde oli alkanut 4.6.1973. Hänet oli irtisanottu 19.7.1984 siten, että työsuhde päättyisi 28.9.1984. Sittemmin työsuhteen päättymisajankohdaksi oli ilmoitettu 14.12.1984.

Riikonen oli syntynyt 28.8.1944 ja hänen työsuhteensa oli alkanut 10.5.1984. Hänet oli irtisanottu 27.7.1984 siten, että hänen työsuhteensa päättyisi 28.9.1984. Myös hänen työsuhteensa päättymispäivä oli sittemmin muutettu joulukuun 14 päiväksi 1984.

25.11.1943 syntyneen Siiskosen työsuhde oli alkanut 24.8.1964. Hänet oli irtisanottu 27.7.1984 siten, että työsuhde päättyisi 28.9.1984. Päättymispäivän tultua sittemmin muutetuksi joulukuun 14 päiväksi 1984.

30.3.1940 syntyneen Vaaljoen työsuhde oli alkanut huhtikuussa 1967. Hänet oli irtisanottu 30.7.1984 siten, että hänen työsuhteensa päättyisi 30.9.1984. Sittemmin tämä ilmoitus oli peruutettu, mutta 30.8.1984 Vaaljoki oli irtisanottu uudelleen siten, että työsuhde päättyisi 16.12.1984. Työsuhde oli sitten päättynyt 31.1.1985.

Kysymyksen oikeudestaan matka- ja majoituskustannusten korvaukseen, päivärahaan ja matka-ajan palkkaan työntekijät olivat ilmoittaneet saattavansa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tähän taas työnantaja ei ollut suostunut, vaan oli irtisanonut työsuhteet. Asiasta paikallisesti 8.11.1984 enempää kuin liittotasolla 19.12.1984 ja 28.3.1985 käydyissä neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Keskusosuusliike Hankkija oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen määräysten vastaisesti irtisanoessaan työntekijät edellä mainituilla perusteilla. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Keskusosuusliike Hankkijan velvoittamista suorittamaan työntekijöille heidän kunkin viimeisen keskituntiansionsa mukaan lasketun vahingonkorvauksen, nimittäin, Haloselle 6 kuukauden palkkaa vastaavat 31 139,94 markkaa, Pietiläiselle 12 kuukauden palkkaa vastaavat 79 193,40 markkaa, Riikoselle 6 kuukauden palkkaa vastaavat 36 706,80 markkaa, Siiskoselle 12 kuukauden palkkaa vastaavat 72 886,32 markkaa ja Vaaljoelle 12 kuukauden palkkaa vastaavat 63 760,32 markkaa, kaikki erät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Vielä liitto on vaatinut, että työtuomioistuin tuomitsisi Putkijohtotyönantajainliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Putkijohtotyönantajainliitto ja Keskusosuusliike Hankkija ovat yhteisesti lausuneet, että putkiasennustoiminta Keskusosuusliike Hankkijan Lappeenrannan konttorissa oli lopetettu talvella 1984-1985. Toiminta oli lakkautettu konttorin kahdessa toimipisteessä, nimittäin Lappeenrannassa ja Imatralla. Lappeenrantaan oli jäänyt vielä LVI-alan myynti, sähkö- ja kylmäkoneasennustoiminta sekä varasto. Putkiasennustöiden päättymisen oli arvioitu tapahtuvan siten, että käynnissä olleet työt olisivat valmistuneet syys- lokakuun vaihteessa 1984. Arvio oli kuitenkin pettänyt. Työsuhteiden päättyminen oli siirretty 14 päivään joulukuuta 1984. Asennuspuolen viimeiset työntekijät olivat olleet luottamusmies Vaaljoki ja työsuojeluvaltuutettu. Heidän työsuhteensa olivat lakanneet 31.1.1985.

Ennen työsuhteitten päättymistä Lappeenrannan konttori oli etsinyt irtisanotuille työmahdollisuuksia muista Keskusosuusliike Hankkijan konttoreista. Helsingin konttori oli osoittautunut ainoaksi, jossa työtä oli ollut tarjolla. Työnantaja oli tarjonnut kaikille putkiasentajille mahdollisuutta siirtyä Helsingin konttoriin vanhoina työntekijöinä. Kukaan asentajista ei ollut halunnut käyttää hyväkseen työtarjousta. Oli todettava, että vaikka työnantaja olikin tarjonnut työtä muista konttoreista, ei työnantajalla ollut tällaista velvollisuutta, sillä jokaisen työntekijän työsopimuksessa työhönottoon liittyvä työpaikka oli rajoitettu Keskusosuusliike Hankkijan Lappeenrannan konttoriin.

Kysymys siitä, olisiko Helsinkiin siirtyneille työntekijöille tullut maksaa matkakustannukset, majoituskorvaukset ja päivärahaa sekä muita korvauksia, oli täysin erillinen riita-asia, jolla ei ollut mitään tekemistä irtisanomisperusteen oikeellisuuden kanssa. Kuten työnantajapuolen neuvottelijat 13.12.1984 käydyssä neuvottelussa olivat todenneet, jos työntekijät siirtyisivät Helsinkiin, voitiin päivärahakysymys ratkaista erillisenä riitakysymyksenä. Päivärahan tai muiden matkustuskorvausten maksaminen pysyvissä työkomennuksissa ei olisi edes ollut mahdollista, sillä kysymyksessähän ei olisi ollut työehtosopimuksen tarkoittama työkomennus, vaan siirtyminen pysyvästi toisen konttorin palvelukseen.

Irtisanomisperusteena oli siis ollut asennustoiminnan loppuminen Lappeenrannan konttorissa. Ennen työsuhteiden päättymistä jokaiselle asentajalle oli tarjottu mahdollisuus siirtyä Helsingin konttorin palvelukseen. Asentajat eivät olleet käyttäneet hyväkseen tätä mahdollisuutta, joten työsuhteet olivat päättyneet. Asiassa oli menetelty siten kuin työsopimuslaki ja irtisanomissuojasopimus edellyttivät.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Vastaajaliitto oli esittänyt 13.12.1984 laaditun pöytäkirjan liittojen välisistä neuvotteluista. Se oli allekirjoittamaton, työnantajapuolen laatima luonnos, joka oli esitetty työntekijäliitolle ensimmäisen kerran vastineen liitteenä. Siihen kirjattua työnantajapuolen kantaa päivärahakysymyksen ratkaisemisesta ei työntekijäpuolelle ollut koskaan esitetty. Jos näin olisi tehty, irtisanotut työntekijät olisivat menneet Helsinkiin. 13.12.1984 käydyn neuvottelun jälkeen työntekijäpuolen pääneuvottelija oli ilmoittanut puhelimitse työnantajapuolen neuvottelijalle, että työntekijät ottaisivat tarjotun työn Helsingistä vastaan ja päivärahaa ja muita korvauksia koskeva erimielisyys saatettaisiin viime kädessä työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa on selvitetty, että Keskusosuusliike Hankkija on irtisanonut kanteessa kerrotuin tavoin Lappeenrannan toimipisteessä työskennelleiden putkiasentajien Pentti Olavi Halosen, Jarmo Tapani Pietiläisen, Kari Mikko Johannes Riikosen, Seppo Ilmari Siiskosen ja myös luottamusmiehenä toimineen Jouko Kalervo Vaaljoen työsopimukset heinä-elokuussa 1984. Irtisanomisten toimittamisen jälkeen heidän työsuhteiden päättymispäivää on siirretty niin, että Halosen, Pietiläisen, Riikosen ja Siiskosen työsopimukset ovat päättyneet 14.12.1984. Vaaljoen työsuhde on jatkunut 31.1.1985 saakka.

Syynä toimitettuihin irtisanomisiin on ollut putkiasennustoiminnan lopettaminen osuuskunnan Lappeenrannan toimipisteessä. Sinne ei ole heidän ja muiden samanaikaisesti irtisanottujen putkiasentajien työsuhteiden päättymisen jälkeen jäänyt töihin lainkaan putkiasennusta tekeviä työntekijöitä.

Jutussa on näytetty, että osuuskunnan puolelta on loppukesällä 1984 selvitetty mahdollisuuksia osoittaa Lappeenrannassa työskenteleville putkiasentajille töitä osuuskunnan Helsingin alueen työkohteissa. Eräs irtisanotuista asentajista on elokuussa 1984 lupautunut siirtymään työskentelemään Helsinkiin, mutta on myöhemmin peruuttanut ilmoituksensa. Osuuskunnan puolelta on 30.11.1984 päivätyllä kirjeellä ilmoitettu luottamusmiehelle, että irtisanotuille putkiasentajille on työtä tarjolla Helsingissä. Siellä 14.12.1984 pidetyssä neuvottelutilaisuudessa, johon ovat osallistuneet muun muassa osuuskunnan Helsingin alueen pääluottamusmies ja Lappeenrannan toimipisteen luottamusmies, on siitä laaditun pöytäkirjan mukaan todettu, että irtisanotuille putkiasentajille on tarjottu mahdollisuus hakeutua osuuskunnan palvelukseen Helsingin toimialueella niin sanottuina vanhoina työntekijöinä. Pöytäkirjamerkinnän mukaan heidän työhönottopaikkansa tulisi tällöin olemaan Helsinki.

Töiden lakkaaminen Lappeenrannan toimipisteessä on ollut lopullista, eikä vain sillä tavoin tilapäistä kuin työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 4 kohdassa on tarkoitettu. Jutussa on selvitetty, että irtisanotut putkiasentajat on otettu töihin Lappeenrannan toimipisteeseen, mutta he ovat työsuhteittensa aikana työskennelleet myös eri työkohteissa ja työmailla Kaakkois-Suomen alueella komennustyön luonteisissa töissä, joista he ovat työn päätyttyä palanneet takaisin Lappeenrannan toimipisteeseen. Jutussa on siten kysymys töiden loppumisesta sellaisessa kiinteässä toimipaikassa ja siihen liittyvällä toimialueella, johon työntekijät on työsopimusten mukaan otettu työhön.

Asianosaisliitot ovat olleet eri mieltä siitä, onko osuuskunta ollut velvollinen osoittamaan irtisanomilleen putkiasentajille heidän ammattiaan vastaavaa työtä muualta ja siten heidän työsopimuksiensa mukaisen toimialueen ulkopuolelta. Työn osoittaminen muualta liittyy töiden lakkaamisen tai vähenemisen arviointiin ja on riippuvainen monista seikoista, kuten esimerkiksi työsopimuksen sisällöstä. Työnantajaliitto on asiassa selittänyt, että osuuskunnan Helsingin toimialueella on ollut putkiasennustöitä tarjolla ja Lappeenrannan toimipisteessä työskennelleillä putkiasentajilla mahdollisuus hakeutua niihin. Näissä olosuhteissa työtuomioistuimen mielestä ei ole asiassa tarpeen ottaa yleisesti kantaa työn tarjoamisvelvollisuuteen ja sen laajuuteen.

Vaikka putkiasentajille ei ole nimenomaisesti osoitettu yksittäisiä työkohteita Helsingissä, työtuomioistuimen mielestä työn tarjoaminen Lappeenrannan toimipisteen ulkopuolelta on tapahtunut sillä tavoin, että työhön ryhtyminen olisi ollut toteutettavissa. Putkiasentajien siirtyminen Helsinkiin on jäänyt toteutumatta siirtymiseen liittyvistä tulkinnanvaraisista palkkauserimielisyyksistä johtuen. Se, etteivät paikalliset osapuolet eikä asianosaisliitotkaan ole päässeet yksimielisyyteen putkiasentajien oikeudesta päivärahaan ja muihin korvauksiin tarjotuissa töissä, ei osoita, että osuuskunta olisi työsuhteet päättäessään menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Liioin ei ole näytetty Putkijohtotyönantajainliiton laiminlyöneen sille kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin, joka hylkää Rakennustyöläisten Liiton pääkäsittelyn jälkeen 24.4.1986 työtuomioistuimelle toimittamassa kirjoituksessa esitetyn pyynnön käsittelyn lykkäämisestä, harkitsee oikeaksi hylätä kanteen.

Putkijohtotyönantajainliitto ja Keskusosuusliike Hankkija saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Silenti, Vihma, Airaksinen, Kuivanen ja Hölttä.

Eri mieltä olevan jäsen Höltän lausunto:

Keskusosuusliike Hankkija on esitetyn selvityksen mukaan laiminlyönyt uuden työmaan osoittamisen kanteessa mainituille työntekijöille töiden loputtua Lappeenrannan seudulla. Työnantajalla on velvollisuus järjestää työtä putkiasennusalalla muualta, kun edellinen työ on päättynyt. Tätä vastaa työntekijän velvollisuus ottaa vastaan työtä muulta kuin työhönottopaikkakunnalta. Käytännössä putkiasentajat eivät työskentele vain työhönottokonttorin sijaintikunnassa. Ainakin Helsingin seudulla on osoitettu olleen sopivia töitä. Keskusosuusliike on menettelyllään rikkonut irtisanomissuojasopimusta.

Putkijohtotyönantajainliitto on tukenut Keskusosuusliike Hankkijaa sen työehtosopimuksen vastaisessa menettelyssä.

Sanotuilla perusteilla harkitsen oikeaksi vahvistaa, että Keskusosuusliike Hankkija on kanteessa mainitut putkiasentajat irtisanoessaan rikkonut irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä, ja velvoittaa sen maksamaan vahingonkorvauksena Vaaljoelle 21 000 markkaa, Pietiläiselle 26 000 markkaa, Riikoselle 12 000 markkaa, Siiskoselle 24 000 markkaa ja Haloselle 10 000 markkaa, kaikki summat 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 21.3.1986 lukien. Lisäksi tuomitsen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Putkijohtotyönantajainliiton maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa Rakennustyöläisten Liitolle 7 000 markkaa ja vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.