Labor court dismisses appeal; employer fired workers without 8-day notice, violating collective agreement.

Siltatyömaan betonilaudoitustyön oltua keskeytyksissä kirvesmiehet olivat tehneet muuta ammattiaan vastaavaa työtä. Tämänkin työn loputtua yhtiö oli noudattamatta rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen mukaista lomautusilmoitusaikaa lomauttanut kirvesmiehet, koska heille ei olisi myöskään voitu keskeytysaikana tarjota kirvesmiehen ammattityötä. Yhtiö oli vedonnut irtisanomissuojasopimuksessa olleeseen määräykseen lomautuksesta työsopimuksen purkamisen sijasta. Määräyksellä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu viitata työehtosopimuksessa olleeseen määräykseen työsopimuksen purkamisesta, koska se olisi merkinnyt lomautusilmoitusajan lyhentämistä kolmeen päivään irtisanomissuojasopimuksessa nimenomaisesti sovitun kahdeksan päivän sijasta. Yhtiö oli siten lomauttanut kirvesmiehet irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto Anjalankosken Projektiasennus Oy Kuultava Suomen Rakennusteollisuusliiton Lahti-Kymen Piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 18.4.1983 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

II. Työhön ottaminen ja irtisanominen

4 § Työhön ottaminen ja irtisanominen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä huhtikuun 18 päivänä 1983 allekirjoitettua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista rakennusalalla.

V. Työpalkkoja koskevat määräykset

15 § Urakkapalkat

3. Jos urakkatyötä suorittava työntekijä joutuu odottamaan työaineita tai muuten hänestä itsestään riippumattomista syistä olemaan työtä vailla, on hänelle sinä aikana järjestettävä muuta hänen ammattiaan vastaavaa urakka- tai tuntityötä ja maksetaan hänelle siitä hänen omassa ammatissaan hänen urakka-ansiotaan vastaava palkka, joka maksetaan myöskin urakan yhteydessä ja aikana tehdystä tuntityöstä. Siinäkin tapauksessa, jos muuta työtä ei voida järjestää maksetaan odotusajalta urakassa saadun keskiansion mukainen palkka. Jos työnseisaus kestää enemmän kuin 3 päivää, voidaan työsopimus jommankumman vaatimuksesta purkaa. Täksi 3 päivän ajaksi on järjestettävä muuta työtä tai maksettava odotusajan palkka.

Edellä sanottua odotusajan palkkaa ei makseta, milloin työntekijä estyy työstään työpaikan muiden työntekijäin lakon vuoksi.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista rakennusalalla on muun ohessa seuraavat määräykset:

7 § Lomautus

2. Niillä edellytyksillä, joilla työnantaja saisi irtisanoa työsopimuksen, hän voi irtisanomisen sijasta vähintään 8 työpäivän ilmoitusaikaa noudattaen määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi. Samalla tavalla työnantaja voi määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi työsopimuslain (Askok 320/70) 37 §:n 2 momentin 4 kohdan perusteella. Työn vähenemistä on tällöin pidettävä tilapäisenä silloin, kun työnantaja voi 75 päivän kuluessa työn lakkaamisesta tarjota työntekijälle hänen ammattitaitonsa edellyttämää työtä.

4. Samaa menettelyä noudattamalla kuin työnantaja saisi purkaa työsopimuksen, hän voi määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi. Tämä koskee myös määräaikaista työsopimusta.

9 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta, purkamisesta ja lomauttamisesta

1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo tai purkaa työsopimuksen tai lomauttaa työntekijän eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingot.

KANNE

Kanteen perustelut

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Anjalankosken Projektiasennus Oy oli menetellyt vastoin rakennusalan työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohtaa jättäessään maksamatta Lehtiselle ja Sinisalolle palkan kummallekin 48 tunnilta ajalta 11.8.-23.8.1983 ja tuomitsemaan yhtiö menettelystään työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon, sekä velvoittamaan yhtiön suorittamaan Lehtiselle ja Sinisalolle kummallekin 48 tunnin palkkana 3 899,04 markkaa 16 %:n korkoineen 24.10.1983 lukien. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Lahti-Kymen piirin tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohdan mukaan voitiin työsopimus jomman kumman vaatimuksesta purkaa, mikäli työnseisaus kesti enemmän kuin kolme päivää. Sopimuskohta mahdollisti purkamisen myös siinä tapauksessa, että oli ennakoitavissa yli kolme päivää kestävä työnpysähdys. Tätä tulkintaa tuki kohdan sanamuoto, joka ei ollut "työnseisauksen kestettyä enemmän kuin kolme päivää". Se, että työsopimuksen purkaminen oli ennakoitavissa, ilmeni työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohdan ensimmäisen kappaleen viimeisestä virkkeestä. Muuta työtä täksi määräajaksi voitiin järjestää vain etukäteisin päätöksin, ei sen jälkeen kun mainitut kolme päivää olivat jo kuluneet. Laudoitusurakka oli ollut pysähdyksissä 1.8.-23.8.1983. Tosin kirvesmiehet Lehtinen ja Sinisalo olivat suorittaneet 1.8.-10.8.1983 muuta heidän ammattiaan vastaavaa työtä. Työnantajalla oli siis ollut työnseisauksen kestettyä yli kolme päivää 11.8.1983 lukien oikeus purkaa kirvesmiesten työsuhteet ja vastaavasti lomauttaa heidät.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Anjalankosken Projektiasennus Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että työsopimuslain 43 §:n pakottavat säännökset oli otettava huomioon työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohdan ja rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n 4 kohdan soveltamisessa. Työsopimuslain 43 § rajoitti oleellisesti työsopimuksen purkuoikeutta. Työehtosopimusmääräys, joka poikkesi työsopimuslain 43 §:stä työntekijän tappioksi, oli mitätön tai ainakin työehtosopimusmääräystä oli sovellettava niin, ettei lopputulos ollut työsopimuslain 43 §:n vastainen. Se koski myös työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohtaa, joka oli peräisin jo 1940-luvulta. Koska purkuoikeus ei käytännössä ollut aiheuttanut ongelmia eikä sopimuskohdan muuttamisesta ollut syntynyt ratkaisua työehtosopimusneuvotteluissa, oli niin sanottu kolmen päivän sääntökin sopimuskohdan yhtenä osatekijänä säilynyt työehtosopimuksessa sellaisenaan. Pakottavana säännöksenä työsopimuslain 43 § kuitenkin etusijajärjestyksessä ohitti sen kanssa ristiriidassa olevan työehtosopimusmääräyksen.

Työsopimuslain 43 §:n 1 momentin mainitsema työntekijän laiminlyönti tai käyttäytyminen ei soveltunut käsiteltävään tapaukseen. Myöskään työsopimuslain 43 §:n 1 momentin yleissäännös olosuhteiden muutoksesta ei perustanut tässä tapauksessa työnantajalle purkuoikeutta, koska työntekijöiden vahingonvaaran piirissä ei ollut tapahtunut mitään sellaista olosuhteiden muutosta, joka purkuoikeuden voisi perustaa. Työnjärjestämisongelmat olivat nimenomaan työnantajan vahingonvaaran piirissä. Määräaikainen työsopimus edellytti täyttä ja kokoaikaista työnjärjestämisvelvollisuutta alusta loppuun asti.

VASTAAJIEN SELITYS

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Anjalankosken Projektiasennus Oy ovat vielä lausuneet, että kun ensimmäinen rakennusalan työehtosopimus 26.7.1945 solmittiin, oli voimassa 1.7.1922 voimaan tullut työsopimuslaki. Sen 30 ja 31 §:ssä oli säädetty työsopimuksen purkamisesta ja rajoitettu oleellisesti purkuoikeutta. Työnseisauksen katsoivat silloiset työehtosopimusneuvottelijat kuitenkin sellaiseksi toisesta sopimuspuolesta johtuvaksi seikaksi, jonka vuoksi toiselta ei kohtuudella voitu kieltää mahdollisuutta vapautua työsopimuksesta välittömästi. Tämän vuoksi oli sopimuksen 5 §:n 2 kohtaan otettu säännös, jonka mukaan työsopimus voitiin jomman kumman vaatimuksesta purkaa, jos työnseisaus kesti enemmän kuin kolme päivää. Seuraavassa työehtosopimusratkaisussa 12.7.1946 määräystä oli lievennetty työntekijöiden eduksi lisäämällä siihen näin kuuluva virke: "Täksi kolmen päivän ajaksi on järjestettävä muuta työtä tai maksettava odotusajan palkka". Vuodesta 1946 lähtien oli määräys pysynyt muuttumattomana.

Kysymystä, oliko työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohta kantajan vastaselityksessään väittämin tavoin ristiriidassa työsopimuslain säännösten kanssa, ei tullut tässä prosessissa edes tutkia. Näin yhtäältä siksi, että kysymyksen käsitteleminen ei kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan, ja toisaalta siksi, että tämän perustelun esiin tuominen kanteen vireillepanon jälkeen muutti asian kokonaan toiseksi.

Sen varalta, että kanne tältä osin tutkittaisiin, vastaajapuoli on vielä lausunut, etteivät Rakennustyöläisten Liiton edustajat olleet kertaakaan sopimusmääräyksen lähes 40-vuotisena voimassaoloaikana työehtosopimusneuvotteluissa väittäneet määräyksen olevan mitätön tai työsopimuslain purkupykälien vastainen taikka ristiriidassa lainsäädännön kanssa. Liiton neuvottelijat eivät olleet vuosien 1970-71 vaihteessa käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa, joiden kestäessä oli astunut voimaan uusi muun muassa työsopimuksen purkamissäännöksiä muuttava työsopimuslaki, esittäneet muutoksia työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohtaan. Myöskään viimeisellä kierroksella, jolloin olivat tulleet voimaan työsopimuslain tuoreimmat muutokset, ei määräyksestä ollut edes keskusteltu.

Rakennusteollisuudessa oli 18.2.1979 tullut voimaan työmarkkinoiden keskusjärjestöjen solmimaa irtisanomissuojasopimusta vastaava sopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista rakennusalalla. Sopimus oli ollut voimassa 4.5.1984 asti, jolloin oli astunut voimaan uusi nyt voimassa oleva irtisanomissuojasopimus. Kummankin sopimuksen syntyminen oli vaatinut pitkälliset yksityiskohtaiset neuvottelut, joissa oli perusteellisesti käyty lävitse työsopimuksen syntymiseen ja työsuhteen päättymiseen liittyvät yksityiskohdat. Kummallakaan neuvottelukierroksella, joista ensimmäisessä olivat olleet mukana myös keskusliittojen edustajat, eivät työntekijäpuolen neuvottelijat olleet puuttuneet työnseisaussäännöksen lainvastaisuuteen, vaan siihen nojautuen oli vaadittu keskusjärjestöjen irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n 2 kohdasta poikkeava oman sopimuksen 7 §:n 4 kohta.

Rakennusalan työehtosopimuksen osapuolet olivat lähes 40 vuoden ajan olleet yksimielisiä siitä, että sopimuksen 15 §:n 3 kohdassa määritelty kolme päivää kestävä työnseisaus oli alan erityispiirteistä johtuva työsuhteen purkuperuste. Osapuolet olivat myös olleet yksimielisiä siitä, ettei määräys ollut mitätön eikä ristiriidassa työsopimuslain purkumääräysten kanssa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtuomioistuin hylkää oikeudenkäyntikaaren 14 luvun 2 §:n nojalla Anjalankosken Projektiasennus Oy:n oikeudenkäyntiväitteen, koska Rakennustyöläisten Liitto on kannetta kehitellessään esittänyt kanteen tueksi uusia seikkoja, joiden johdosta asia ei ole muuttunut toiseksi.

Rakennustyöläisten Liiton mielestä työnantajalla ei ole ollut työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohdan mukaista purkamisoikeutta eikä niin ollen myöskään rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n 4 kohdan mukaista lomautusoikeutta, koska 10.8.1983 työssä ei vielä ole ollut kolmen päivän keskeytystä. Suomen Rakennusteollisuusliiton mielestä Lehtisen ja Sinisalon lomautus on perustunut mainittuihin työehtosopimuksen ja irtisanomissuojasopimuksen kohtiin, koska työnantaja on betonilaudoituksen oltua jo keskeytyksissä enemmän kuin kolme päivää sen sijasta, että se olisi purkanut työsopimuksen, lomauttanut Lehtisen ja Sinisalon.

Asianosaiset ovat olleet eri mieltä siitä, ovatko Lehtinen ja Sinisalo 1.-10.8.1985 välisenä aikana tehneet työmaalla urakkaansa kuulunutta työtä ja olisiko heille voitu työn keskeytysaikana järjestää työtä. Työtuomioistuimessa kuultavana olleen työmaan työpäällikkönä toimineen yhtiön nykyisen toimitusjohtajan antaman kertomuksen ja työmaan vastaavan rakennusmestarin todistajanlausunnon perusteella työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että betonilaudoituksen oltua keskeytyksissä Lehtinen ja Sinisalo ovat 1.-10.8.1983 tehneet muuta ammattiaan vastaavaa työtä, josta heille on maksettu urakassa saadun keskiansion mukainen palkka, ja

ettei heille olisi voitu keskeytysaikana tarjota kirvesmiehen ammattityötä siltatyömaalla.

Rakennustyöläisten Liitto on kanteensa tueksi viitannut työtuomioistuimen tuomioon n:o 15/1966. Siinä on ollut kysymys rakennusalan työehtosopimuksen samansisältöisestä määräyksestä kuin tässä asiassa. Tuomiossa on todettu, että sopimuskohdan mukaan työsopimus voitiin irtisanoa vasta työnseisauksen kestettyä kolme päivää. Lisäperusteluksi sille, että työnantaja oli työntekijän irtisanoessaan tietensä rikkonut työehtosopimusta, tuomiossa on lausuttu, ettei työnantaja ollut peruuttanut irtisanomista, vaikka mainittujen kolmen päivän kuluessa oli käynyt selville, ettei työntekijä olisikaan joutunut olemaan työtä vailla. Koska Lehtisen ja Sinisalon lomautuksen tapahtuessa heidän työnsä on jo ollut keskeytyksessä yli kolme päivää, työtuomioistuin katsoo, ettei Anjalankosken Projektiasennus Oy ole tällä perusteella menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

Kanteessa on myös esitetty, että rakennusalan työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohta on työsopimuslain työsopimuksen purkamista koskevan 43 §:n pakottavan säännöksen vastainen ja ettei Lehtistä ja Sinisaloa, koska työnantajalla ei voinut olla työsopimuksen purkamisoikeutta, olisi voitu rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n 4 kohdan nojalla lomauttaa. Edelleen kanteessa on katsottu, ettei rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n 4 kohdassa ole tarkoitettu viitata työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohtaan vaan vain työsopimuslain 43 §:n säännöksiin työnantajan oikeudesta purkaa työsopimus.

Kysymys siitä, onko työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohdan määräys työsopimuslain 43 §:n säännösten vastaisena ehkä mitätön, on työsopimuslain tulkintaa, joka ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan, joskin työtuomioistuin saattaa esikysymyksenä joutua ottamaan kantaa myös siihen. Tässä asiassa ei arvioitavana ole kuitenkaan työsopimuksen purkaminen vaan Lehtisen ja Sinisalon lomauttaminen. Vaikka työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohdan määräys olisikin työsopimuslain 43 §:n vastainen siten, ettei työnantajalla olisi oikeutta purkaa työsopimusta siihen nojautuen, ei se työtuomioistuimen mielestä merkitse, että työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohta olisi lomauttamista koskevana määräyksenä mitätön, koska työsopimuslain 30 §:n 1 momentin nojalla työnantajan lomauttamisoikeutta voidaan sopimuksin laajentaa.

Asianosaisliitot ovat olleet eri mieltä siitä, onko rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n 4 kohdassa tarkoitettu viitata vain työsopimuslain työsopimuksen purkamista koskeviin säännöksiin vai myös työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohdan määräykseen. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun Rakennustyöläisten Liiton oikeusosaston vastaavan lakimiehen mukaan liiton neuvotteluedustajat olivat hyväksyessään työnantajaliiton neuvottelijoitten laatiman tekstin rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n 4 kohdaksi katsoneet sen vastaavan työsopimuslain asianomaista säännöstä. Tällaiseen tulkintaan viittaa myös irtisanomissuojasopimusta koskeneisiin neuvotteluihin vastaajaliiton edustajana osallistuneen todistajan lausuma siitä, että irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n 4 kohdan määräys oli lainaus työsopimuslaista hieman omin sanoin. Asianosaisliittojen tarkoituksesta esitetyn ristiriitaisen näytön vuoksi työtuomioistuimen on ratkaistava asia muilla perusteilla.

Anjalankosken Projektiasennus Oy on siis lomauttanut Lehtisen ja Sinisalon rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n 2 kohdassa määrättyä vähintään 8 työpäivän ilmoitusaikaa noudattamatta ja on sopimuksen 9 §:n mukaan velvollinen korvaamaan heille lomautusilmoitusajalta 11.-22.8.1983 niin monen päivän ansion menetyksen, kuin he ovat jääneet vaille palkkaa. Koska kysymys on kuitenkin ollut tulkinnanvarainen, yhtiö ei ole työtuomioistuimen mielestä tietensä rikkonut työehtosopimusta eivätkä Suomen Rakennusteollisuusliitto ja sen LahtiKymen Piiri ole laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Anjalankosken Projektiasennus Oy on lomauttanut Lehtisen ja Sinisalon irtisanomisen ja lomautuksen perusteista rakennusalalla tehdyn sopimuksen 7 §:n 4 kohdan vastaisesti ja noudattamatta sopimuksen 7 §:n 2 kohdan mukaista kahdeksan työpäivän lomautusilmoitusaikaa.

Yhtiö velvoitetaan suorittamaan Lehtiselle ja Sinisalolle kanteen mukaisesti korvauksena kummallekin kuuden päivän ansion menetystä vastaavat 3 899 markkaa 4 penniä 16 %:n viivästyskorkoineen 24.10.1983 lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Asian laadun vuoksi asianosaiset saavat kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi puheenjohtaja, Tiitinen, Airaksinen, K. Rautiainen, Pohja ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.