Labor court allows union claim that tank truck drivers must be paid based on vehicle weight regardless of cargo type.

Työnantajaliitto, joka oli tehnyt esityksen työehtosopimuksen työnvaativuusluokituksen uudistamiseksi, ei ollut asiasta käytyjen neuvottelujen yhteydessä selvästi ilmoittanut vastapuolelle, että uudistuksella olisi aikaisemmasta poiketen tarkoitus erotella säiliöautonkuljettajat kahteen eri ryhmään kuljetettavan aineen perusteella. Säiliöautonkuljettajille oli sen vuoksi maksettava asianomaisen työnvaativuusluokan mukaista palkkaa sen mukaan, miten raskasta säiliöautoa he kuljettivat riippumatta kuljetettavan aineen laadusta.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaajat Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Suomen Säiliöautoliitto r.y. Kuultava Kuljetusliike Peippo Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Säiliöautoliiton sekä Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä 11.4.198329.2.1984 voimassa olleessa öljytuote ja säiliöautoalaa sekä niihin liittyviä toimintoja koskevassa työehtosopimuksessa oli muun ohella seuraavat määräykset:

12 §.

Työpalkat

6. Liittojen toimesta suoritetun työnluokituksen perusteella ovat täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin luokitellut pohjapalkat öljytuote- ja säiliöautoalan piirissä seuraavat:

Kuukausipalkat (sopimuskauden alusta)

Työnvaativuusluokat Paikkakuntakalleusluokat I II 1. Asentaja = = VAK-säiliöautonkuljettaja yli 42-48 tonnia Ilmailuhuoltomies I

2. Vastaava sekoittaja = = Lämmittäjä VAK-säiliöautonkuljettaja 31-42 tonnia Kuorma-autonkuljettaja yli 42-48 tonnia Ilmailuhuoltomies II

3. Pumppumies = = Bitumityöntekijä VAK-säiliöautonkuljettaja alle 31 tonnia Kuorma-autonkuljettaja 31-42 tonnia

4. Varastomies = = Huoltoaseman vastaava myyjä Itsepalveluaseman myyjä/kassa Kuorma-autonkuljettaja alle 31 tonnia Täyttölaitoksen työntekijä I Trukin/traktorin kuljettaja

Luokituksen tonnirajoilla tarkoitetaan ajoneuvoyhdistelmien tai ajoneuvojen suurimpia rekisteriotteeseen merkittyjä painoja.

Samansisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty sisältyvät samojen osapuolten välillä ajaksi 23.5.1984-31.3.1986 tehdyn öljytuote- ja säiliöautoalaa sekä niihin liittyviä toimintoja koskevan työehtosopimuksen 13 §:n 3. kohtaan, minkä lisäksi työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

13 § Työpalkat

Vaarallisten aineiden kuljettaminen

6. Niissä tapauksissa, joissa säiliöautoilla suoritetaan jäljempänä mainittujen aineiden kuljetusta ja joissa kuljettaja osallistuu lastin kuormaukseen ja purkaukseen, korotetaan asianomaisen ajoneuvoluokan taulukkopalkkaa määrällä, jonka suuruus on kaksi kolmasosaa ajoneuvon varsinaisen luokkapalkan ja seuraavan luokan palkkojen välisestä erotuksesta. Mikäli kuljetukset suoritetaan työnvaativuusluokka 1:n tarkoittamalla kalustolla korotetaan työnvaativuusluokka 1:n palkkaa määrällä, joka on kaksi kolmasosaa luokkien 1 ja 2 erotuksesta. Tätä määräystä sovelletaan silloin, kun kuljetettava aine on vaarallisten aineiden kuljettamisesta teillä annetun liikenneministeriön päätöksen 610/78 kuljetusluokkiin 6.1 ja 8 kuuluvaa.

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Säiliöautoliiton jäsenyrityksessä Kuljetusliike Peippo Oy:ssä oli ilmennyt erimielisyyttä bitumi- ja siiloautonkuljettajien sijoittamisesta uusiin palkkaluokkiin vuoden 1984 työehtosopimuksen tultua voimaan. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan bitumi- ja siiloautonkuljettajat, jotka kuljettivat 42-48 tonnin painoisia ajoneuvoja, kuuluivat työnvaativuusluokkaan 1.

Liittojen välillä käydyissä erimielisyysneuvotteluissa työnantajapuoli oli katsonut, että siilo- ja bitumikuljetuksia yli 42 tonnia painavilla säiliöautoilla ajavat kuljettajat kuuluivat työnvaativuusluokkaan 2., koska vaativuusluokka määräytyi kuljetettavan tavaran ja auton painon perusteella. Perusteluna tälle työnantajaliitto oli viitannut siihen, että työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä keväällä 1983 ja sitä ennen palkkarakennetyöryhmässä työnvaativuusluokitusta muutettaessa työnvaativuusluokkaan 1. pääsyn edellytykseksi oli asetettu, että kuljettajan tuli kuljettaa vaaralliseksi luokiteltua ainetta ja että auton, jolla kuljetusta suoritettiin, tuli olla kokonaispainoltaan yli 42 tonnia.

Ratkaisevaa ei työnvaativuusluokituksen kannalta siten ollut se, mitä tavaraa kuljettaja tosiasiallisessa tilanteessa kuljetti. Ratkaisevaa oli auton laatu, paino ja kuljettajan pätevyys. Kaikki ammattimaisessa liikenteessä työskentelevät kuljettajat olivat päteviä kuljettamaan vaarallisia aineita. Käytännössä ratkaisevaa työnvaativuusluokkaan 1. pääsemiselle oli se, että kuljettaja kuljetti yli 42 tonnin painoista säiliöautoa. Uudesta työnvaativuusluokasta sovittaessa työryhmässä oli ollut puhetta vaarallisten aineiden kuljettajien koulutuksesta, mutta koulutus ei ollut toteutunut ennakoidulla tavalla. Vain ulkomaan kuljetuksia hoitavat kuljettajat oli kurssitettu, koska heidän kohdallaan VAK-kurssi oli pakollinen. Kotimaassa vaarallisia aineita sai kuljettaa, vaikka kuljettaja ei ollut suorittanut asianomaista kurssia.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että säiliöautonkuljettajille on maksettava 1., 2. tai 3. työnvaativuusluokan mukaista palkkaa siitä riippuen, kuinka raskasta säiliöautoa he kuljettavat, ja että kuljetettavalla aineella ei ole merkitystä sijoitettaessa säiliöautonkuljettajia työnvaativuusluokkiin. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut edelleen vahvistettavaksi, että Kuljetusliike Peippo Oy:n siilo- ja bitumikuljetuksia yli 42 tonnia painavalla säiliöautoilla ajavilla kuljettajilla on ollut 11.4.1983 lähtien ja on edelleen oikeus työnvaativuusluokan 1. mukaiseen palkkaan.

VASTINE

Vastineen perustelut

Vaarallisten aineiden kuljettamisen vaativuutta osoitti myös se, että lainsäädännössä vaarallisten aineiden kuljettaminen oli eroteltu muusta kuorma-autoliikenteestä. Myös liikenneministeriö oli päätöksessään luetellut ja luokitellut aineet, joita pidettiin vaarallisina kuljettaa. Työntekijäliittokin oli myöntänyt VAK-liikenteen vaativuuden ja sen merkityksen palkan määräytymisessä, sillä työehtosopimuksen 13 §:n 6. kohtaan sisältyi määräys, jonka mukaan tiettyjen, edellä tarkoitetussa liikenneministeriön päätöksessä luokiteltujen aineiden kuljettamisesta korotettiin asianomaisen ajoneuvoluokan taulukkopalkkaa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Suomen Säiliöautoliitto ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vastineen johdosta lausunut, että työehtosopimusta tehtäessä vuonna 1983 ei ollut ollut tarkoituksena erotella säiliöautonkuljettajia kahteen ryhmään sillä perusteella, minkälaista ainetta he säiliössä kuljettivat. Säiliöautonkuljettajia ei koskaan ollut pidetty kuorma-autonkuljettajina. Nämä kaksi ammattiryhmää oli aina ymmärretty erillisiksi ryhmiksi sekä työehtosopimusalalla että yleisessä kielenkäytössä. Säiliöautonkuljettajaa ei yleisessä kielenkäytössäkään kutsuttu kuorma-autonkuljettajaksi.

Työehtosopimuksen 13 §:n 6. kohtaan otettu määräys osoitti, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton tarkoituksena oli ollut saada kuljettajille erillinen lisä vaarallisten aineiden, erityisesti myrkkyjen kuljetuksesta. Tavoitteessa työntekijäliitto oli myös onnistunut, koska erityislisä eräiden vaarallisten aineiden kuljettamisesta oli kirjattu työehtosopimukseen. Vastineessa oli esitetty, että säiliöautonkuljettajalla nykyisin olisi työnvaativuusluokitukseen perustuva lisä sen perusteella, että hän kuljetti VAK-ainetta ja vielä toinen lisä siitä johtuen, että VAK-aine oli nimenomaisesti työehtosopimuksen 13 §:n 6. kohdassa mainittua ainetta. Tällainen kaksinkertainen lisä vaarallisten aineiden kuljettamisesta ei ollut ollut työntekijäpuolen tavoitteena, vaan mainittu työehtosopimusmääräys osoitti päin vastoin, että kaikki säiliöautonkuljettajat olivat VAK-säiliöautonkuljettajia, joille maksettiin erityislisä silloin, kun he kuljettivat työehtosopimuskohdassa mainittua vaarallista ainetta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton sekä toiselta puolen Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Säiliöautoliiton välillä vuonna 1983 solmittuun öljytuote- ja säiliöautoalaa sekä niihin liittyviä toimintoja koskevaan työehtosopimukseen otetun määräyksen mukaan VAK-säiliöautonkuljettajat sijoitetaan työnvaativuusluokkiin 1.-3. kuljetettavan ajoneuvon suurimman rekisteriotteeseen merkityn painon perusteella. Kuorma-autonkuljettajat on sijoitettu työnvaativuusluokkiin 2.-4. myös ajoneuvon painon perusteella siten, että kuorma-autonkuljettajien työnvaativuusluokka on yhtä alempi kuin vastaavan painoista ajoneuvoa kuljettavan VAK-säiliöautonkuljettajan. Ennen vuotta 1983 voimassa olleen työehtosopimuksen mukaan säiliöautonkuljettajat ovat kuuluneet työnvaativuusluokkiin 2.-4. auton säiliön tilavuuden perusteella ja kaikki kuorma-autonkuljettajat työnvaativuusluokkaan 5.

Työehtosopimuksen muutosta valmistelleessa työryhmässä työnantajapuolelta on tehty esitys säiliöautonkuljettajien ja kuorma-autonkuljettajien uudesta työnvaativuusluokituksesta. Sen mukaan kuljettajat sijoitettaisiin työnvaativuusluokkiin ajoneuvon painon mukaan siten, että VAK-säiliöautonkuljettajat olisivat yhtä korkeammassa luokassa kuin vastaavan painoisten kuorma-autojen kuljettajat. Työntekijäpuolelta on ehdotettu, että kuorma-autonkuljettajat ja VAK-säiliöautonkuljettajat katsottaisiin vaativuusluokituksessa samanarvoisiksi kuljetettavan auton painon mukaan. Työtuomioistuimessa todistajina kuulusteltujen työntekijäliittoa työryhmässä edustaneiden palkkasihteerin ja taloudenhoitajan lausumien mukaan työnantajapuoli on torjunut esityksen sen vuoksi, että säiliöautonkuljettajat tulisi vaativamman työnsä perusteella sijoittaa työnvaativuusluokituksessa parempaan asemaan kuin vastaavankokoisten kuorma-autojen kuljettajat.

Vastaajien puolelta on esitetty, että uuden työnvaativuusluokituksen käyttöön ottamisen tarkoituksena on ollut erotella ne säiliöautonkuljettajat, jotka käytännössä kuljettavat vaarallisiksi luokiteltuja aineita, erityisiksi VAK-säiliöautonkuljettajiksi. Muita kuin vaarallisiksi luokiteltuja aineita kuljettavat säiliöautonkuljettajat katsottaisiin sen sijaan työnvaativuusluokituksessa kuorma-autonkuljettajiksi. Tätä käsitystä ei ole työnantajapuolelta ainakaan selvästi tuotu esille neuvottelujen aikana. Neuvotteluissa ei myöskään ole nimenomaisesti ollut esillä se, että aikaisemmasta poiketen säiliöautonkuljettajat uudessa luokituksessa jaettaisiin kahdeksi erilliseksi ryhmäksi kuljetettavan aineen perusteella.

Työntekijäliiton neuvotteluedustajien todistajina antamien lausumien mukaan VAK-lyhennys on liittynyt tuolloin suunnitteilla olleeseen vaarallisia aineita kuljettavien autonkuljettajien koulutukseen, jota sittemmin ei aiotussa laajuudessa ole kuitenkaan toteutettu. Todistajana myös kuulusteltu Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän asiamies on kertonut, että luokituksen uudistamisen yhteydessä on keskusteltu säiliöautonkuljettajien koulutuksesta. VAK-käsitteen merkitystä ei sitä vastoin ole tarkemmin selvitetty. Esimerkiksi sitä, edellytetäänkö VAK-säiliöautonkuljettajalta vaarallisten aineiden jatkuvaa kuljettamista vai riittäisikö siihen pelkästään se, että kuljettajalla on tarpeellinen perehtyneisyys tai pätevyys näiden aineiden kuljettamiseen, ei neuvotteluissa ole otettu esille. Esitetyn selvityksen mukaan Suomessa vaarallisten aineiden kuljetuksissa ei säiliöauton kuljettajalta vaadita erityistä todistusta pätevyydestä niiden kuljettamiseen.

Kun ennen vuonna 1983 tehtyä työehtosopimusmuutosta kuorma-autonkuljettajat ja säiliöautonkuljettajat ovat työnvaativuusluokituksessa olleet eri asemassa toisiinsa nähden, olisi se, että osa säiliöautonkuljettajista luettaisiin kuorma-auton kuljettajiksi, merkinnyt olennaista muutosta luokittelun rakenteeseen. VAK-lyhenteen liittämisellä säiliöautonkuljettajan nimikkeisiin ei työtuomioistuimen mielestä voida katsoa ilman muuta tarkoitetun tuollaista muutosta. Työnantajapuolelta ei ole, kuten olisi pitänyt, työehtosopimusneuvotteluissa selvästi selvitetty vastapuolelle, että tarkoituksena olisi ollut erotella säiliöautonkuljettajat kahteen eri ryhmään lastina kuljetettavan aineen perusteella. Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, että työnvaativuusluokitusta koskevaa määräystä on tulkittava kantajaliiton kannan mukaisesti.

Tuomiolauselma

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että säiliöautonkuljettajille on maksettava työnvaativuusluokan 1.-3. mukaista palkkaa sen mukaan, miten raskasta säiliöautoa he kuljettavat, riippumatta kuljetettavan aineen laadusta ja että Kuljetusliike Peippo Oy:n siiloja bitumikuljetuksia yli 42 tonnia painavilla säiliöautoilla ajavilla kuljettajilla on ollut 11.4.1983 lähtien oikeus työnvaativuusluokan 1. mukaiseen palkkaan.

Asian laatuun katsoen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto saa kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Tiitinen, Vihma, Uski, Leivo ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.