Labour court dismisses union claim that work stoppage period must exclude annual leave in collective agreement.

Yrityksessä oli paikallisesti sovittu, että urakkatyön loppuessa ja siirryttäessä aikapalkalla työskentelyyn työntekijöille maksettiin työehtosopimuksen määräyksen mukainen keskituntiansio kahden viikon ajalta. Työtuomioistuimessa ei esitetty mitään selvitystä enempää työehtosopimukseen osallisten sopimusmääräykselle antamasta tarkoituksesta kuin työehtosopimuskäytännöstäkään. Kanta, jonka mukaan määräyksessä mainittu kahden viikon aika tarkoitti kalenteriaikaa, vastasi paremmin työehtosopimuksen oikeaa sisältöä kuin kanta, jonka mukaan kahden viikon ajalla määräyksessä tarkoitettiin tosiasiallista työn suorittamisaikaa. Kaksiviikkoisjakso kului näin ollen vuosiloman aikana

Kantaja Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto TVL r.y. Vastaaja Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultava Lomatex Ky K. Känsälä

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 12.5.1984 allekirjoitetussa vaatetusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

IV TYÖPALKAT

17 § Töiden vaihtuminen ja järjestely

1. Työntekijä suorittakoon työnjohdon hänelle osoittamaa työtä, jonka jaossa noudatettakoon oikeudenmukaisuutta.

2. Mikäli aikapalkalla työskentelevä työntekijä määrätään tekemään toista, entisestä työtään joko alemmin tai korkeammin palkattua aikatyötä, maksetaan hänelle tällöin entisestä työstään sovittu tuntipalkka kahden viikon ajalta ja sen jälkeen uuden työnsä mukainen palkka. Mikäli toiseen, korkeammin palkattuun työhön määrätty työntekijä pystyy heti suorittamaan tätä työtä sekä työn laatuun että työtehoon nähden samalla tavalla kuin sanottua työtä varsinaisesti suorittava, niin maksetaan hänelle heti tämän uuden työn mukainen palkka.

3. Mikäli ammattitaitoinen työntekijä määrätään suorittamaan sellaista urakkatyötä, jossa hän ei varhaisemman kokemuksensa perusteella aluksi pysty normaaliin urakkasuoritukseen, maksetaan hänelle vakiintuneen käytännön mukainen, kohtuullisesta työhön tarvittavasta uudelleenharjaantumis- tai perehtymisajasta riippuva, esim.

asteittaisesti aleneva hyvitys niin, että hänen säännöllinen ansionsa ei oleellisesti muutu.

4. Mikäli jatkuvaa urakkatyötä suorittava työntekijä työnantajan määräyksestä joutuu keskeyttämään oman urakkatyönsä ja muiden kuin 18 §:n 3. kohdassa mainittujen syiden johdosta ryhtyy tekemään toista työtä aikapalkalla, maksetaan hänelle lähinnä edellisen, normaalina pidettävän palkanmaksukauden perusteella säännölliseltä työajalta laskettu keskiansio kahden viikon ajalta.

18 § Siirto toiseen työpisteeseen ja tietyt työn keskeytymistapaukset

1. Työnantajalla on oikeus siirtää henkilökohtaisen työsopimuksen huomioon ottaen työntekijä kulloinkin esiintyvän tarpeen mukaan toiseen työpisteeseen. Tällaisesta siirrosta ilmoittaa työnantaja ennakolta ja niin aikaisin kuin se on käytännössä mahdollista.

2. Edellä 17 §:ssä olevia periaatteita noudatetaan pääsääntöisesti myös henkilön siirtyessä työskentelypaikasta toiseen.

3. Mikäli jatkuvaa urakkatyötä suorittava henkilö joutuu keskeyttämään työnsä tuotantokoneiston tai konesarjan käynnissä ja kunnossa pitämiseksi tarvittavien korjaus- ja asennustöiden, raaka-aineen tai menekin puutteen, olennaisen artikkelisarjan muutoksen tai entisen työn loppumisen vuoksi, ja hänelle tällöin osoitetaan jokin muu työ, maksetaan työntekijälle palkka hänen entisen tehtävänsä keskituntiansion mukaan tämän työpäivän tai työvuoron loppuun saakka sekä seuraavalta työpäivältä tai työvuorolta. Tämän jälkeen maksetaan työntekijälle hänen entisen tehtävänsä 14 §:n mukainen ohjepalkka 20 %:lla korotettuna enintään kahdelta viikolta ja sen jälkeen hän saa palkkansa sen työn mukaan, jota hän suorittaa.

V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

30 § Vuosiloma ja lomapalkka

1. Työntekijäin vuosiloma määräytyy voimassa olevan vuosilomalain mukaan, minkä ohella noudatetaan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välistä lomapalkkasopimusta.

KANNE

Kanteen perustelut

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on lausunut, että Lomatex Ky K. Känsälässä oli syntynyt työehtosopimuksen 17 §:n 4 kohdan soveltamisesta erimielisyyttä. Yhtiössä oli helmi-maaliskuun vaihteessa 1985 työnantajan ja työntekijöiden välisissä neuvotteluissa päätetty luopua urakkatyöstä tietyn sesonkikauden loputtua. Tällöin oli sovittu myös kahden viikon keskituntiansion maksamisesta työehtosopimuksen sanotun määräyksen mukaisesti. Sanotun keskituntiansion maksamisajanjaksona työntekijät olivat joutuneet talvilomalle ajaksi 11.3.-16.3.1985, miltä ajalta heille oli maksettu vain normaali vuosilomakorvaus. Talviloman jälkeenkin työntekijöille oli maksettu vain ohjetuntipalkka eikä siis keskituntiansiota työehtosopimuksen 17 §:n 4 kohdan edellyttämällä tavalla. Työnantaja oli nimittäin katsonut työehtosopimuksessa mainitun kahden viikon ajan kuluneen umpeen. Työnantaja oli käsityksensä mukaan toiminut täysin työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla.

Työntekijäpuolen kanta oli, ettei työehtosopimuksen tarkoittama kahden viikon keskituntiansiojakso voinut päättyä talviloman aikana, jos tällöin käytettiin muuta maksuperustetta kuin lähinnä edellisen normaalina pidettävän palkanmaksukauden perusteella säännölliseltä työajalta laskettua kahden viikon keskituntiansiota.

Työnantajan menettely oli vaikuttanut työntekijöitten ansiotasoon seuraavasti: Kaija Aikio oli menettänyt kolmelta työpäivältä keskituntiansion ja ohjetuntipalkan erotuksena 30,96 markkaa, Maarit Hämäläinen kahdelta työpäivältä yhteensä 56,64 markkaa, Maritta Jaakkonen kahdelta työpäivältä yhteensä 108,80 markkaa, Pirkko Jussila neljältä työpäivältä yhteensä 149,44 markkaa, Paula Karjalainen kahdelta työpäivältä yhteensä 88 markkaa, Eija Pirttijärvi kahdelta työpäivältä yhteensä 78,72 markkaa, Sari Pätsi kahdelta työpäivältä yhteensä 67,04 markkaa, Irja Salo yhdeltä työpäivältä 36,24 markkaa ja Merja Hukkala yhdeltä työpäivältä 32,88 markkaa. Työtuntien erot eri työntekijöiden välillä johtuivat siitä, että urakkatyö oli loppunut eri aikoina.

Asiassa paikallisesti käydyissä neuvotteluissa ei ollut päästy tulokseen, eikä Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto ollut suostunut neuvottelemaan erimielisyydestä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen 17 §:n 4 kohdan tarkoittama kahden viikon ajanjakso ei voinut kulua eikä päättyä työntekijöiden talviloman aikana, koska työntekijät tuona aikana eivät tehneet työtä, ja että sanotun määräyksen mukainen kahden viikon ajanjakso alkoi kanteen tarkoittamassa tapauksessa kulua uudelleen vasta vuosilomalta paluun jälkeen, tai vaihtoehtoisesti, jos ajanjakson katsottiin kuluvan työntekijöitten talviloman aikana, että tältä ajalta oli maksettava keskituntiansio työehtosopimuksen 17 §:n 4 kohdan tarkoittamalla tavalla. Lisäksi Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut Lomatex Ky K. Känsälän velvoittamista suorittamaan työntekijöille edellä tarkoitettu saamatta jäänyt palkka 16 prosentin korkoineen.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työehtosopimuksen 17 §:n 4 kohdassa mainittu kahden viikon ajanjakso ei keskeytynyt työntekijöiden talviloman ajaksi. Työehtosopimukseen ei nimittäin ollut kirjattu mitään poikkeuksia, joiden mukaan jakso keskeytyisi vuosilomien, sairaslomien, opintovapaiden, hoitovapaiden tai muiden sellaisten työstä poissaoloon sinänsä oikeuttavien syiden johdosta.

Puheena oleva sopimusmääräys turvasi työntekijöille keskituntiansion mukaisen palkan kahdelta viikolta silloin, kun uutta aikapalkattua työtä oli tarjolla. Vastaajan tietämän mukaan ei missään sen yrityksessä ollut työehtosopimuksen määräystä sovellettu kantajan esittämällä tavalla.

Mitä sitten tuli kantajan vaihtoehtoiseen vahvistusvaatimukseen, niin lomapalkan suuruus määräytyi ansaintaperiaatteen mukaisesti vuosilomalain ja lomapalkkasopimuksen perusteella. Työehtosopimuksen 17 §:n 4 kohdan määräys ei koskenut vuosilomapalkkoja, joista määrättiin työehtosopimuksen 30 §:ssä. Tältä osin olivat kantajan vaatimukset selvästi lakeihin ja sopimuksiin perustumattomia.

Kanteessa esitetyt tosiasiatiedot työntekijöistä ja heidän ansioistaan pitivät paikkansa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Ratkaisun perustelut

Lomatex Ky K. Känsälässä on sovittu työnantajan ja työntekijäin kesken paikallisesti, että kelkkahaalareita koskeneen urakkatyön loppuessa ja siirryttäessä telttojen valmistukseen aikapalkalla työntekijöille maksettiin työehtosopimuksen 17 §:n 4 momentin mukainen keskituntiansio kahden viikon ajalta.

Asia on sen jälkeen saatettu työtuomioistuimen ratkaistavaksi työehtosopimuksen 17 §:n 4 kohdan tulkintariitana.

Asianosaiset eivät työtuomioistuimessa ole esittäneet mitään selvitystä enempää työehtosopimukseen osallisten sopimusmääräykselle antamasta tarkoituksesta kuin työehtosopimuskäytännöstäkään. Sopimusmääräyksessä ei sanamuotonsa mukaan ole mitenkään otettu huomioon tilanteita, joissa työnteko sanotun kahden viikon ajanjakson kuluessa syystä taikka toisesta keskeytyy. Tässä tilanteessa työtuomioistuin katsoo työnantajapuolen kannan, jonka mukaan määräyksessä mainittu kahden viikon aika tarkoittaa kalenteriaikaa, paremmin vastaavan työehtosopimuksen oikeaa sisältöä kuin kantajan kannan, jonka mukaan kahden viikon ajalla työehtosopimusmääräyksessä tarkoitetaan tosiasiallista työn suorittamisaikaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto, joka on kieltäytynyt asianmukaisten neuvottelujen käymisestä asiassa, saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi puheenjohtaja, Tiitinen, Uski, Suomalainen, Kuivanen ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.