Labour Court rules that a chef at a farm tourism site is covered by hotel catering collective agreements, not farm work agreements.
Legislator summary
AI generatedThe Labour Court ruled that a chef working at a farm tourism establishment was subject to the hotel and catering collective agreement rather than the farm work agreement. While the employer and opposing unions argued for the farm agreement, the court found that farm tourism constitutes a distinct branch of hospitality. Consequently, the court applied the specific collective agreement for accommodation and catering services to the employment relationship.
Legislator headnote
AI generatedSection 1 of the Collective Agreements Act; Section 4 of the Collective Agreements Act: Where an employer operates both farm work and accommodation/catering services, the specific collective agreement for accommodation and catering applies if the farm tourism activity is classified as part of that sector.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Maatilamatkailukohteessa työskentelevän keittäjän työsuhteessa oli sovellettava majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta eikä maatalouden työehtosopimusta.
Kuultavat Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Maaseudun Työnantajaliitto r.y. Maaseututyöväen Liitto r.y.
LAUSUNTO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Hotelli ja Ravintolahenkilökunnan Liiton ja Majoitusja Ravitsemisalan Työnantajaliiton kesken 17.12.1981 allekirjoitetussa majoitus ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
1 §
Sopimuksen ulottuvuus Tällä työehtosopimuksella määrätään majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa työaikalain alaista työtä suorittavien työntekijöiden työehdot.
Pöytäkirjamerkintä:
___________________
Tätä työehtosopimusta ei sovelleta esimiesasemassa oleviin henkilöihin eikä työnjohtajiin.
Liite 17.12.1981 allekirjoitettuun majoitusja ravitsemisalan työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen
Palkkaryhmittely
1. Kaikki apulaiset
2. Kahvilan tarjoilija, kahvilan annostelija, myyjä/antelija, kahvinkeittäjä, kahvilan keittäjä, pesulatyöntekijä, siivooja
3. Varastotyöntekijä, hotellin pääsiivooja, liinavaatevarastonhoitaja
4. Annostelija, kerroshoitaja, työpaikkaruokalan keittäjä
5. Puhelunvälittäjä, vastaanottoapulainen
6. Tarjoilija, paistaja, keittäjä, kokki, keittäjäkylmäkkö, lihanpaloittelija, kassanhoitaja, vahtimestari, naulakonhoitaja, huoltaja, varastonhoitaja
7. Pääkeittäjä, pääkylmäkkö, porttieeri, majoitusliikkeen vastaanottaja
Maaseudun Työnantajaliiton ja Maaseututyöväen Liiton kesken 1.4.1983 voimaan tulleessa maatalouden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
I YLEISET MÄÄRÄYKSET
1 § Soveltamisala 1. Tämä työehtosopimus on koko maata käsittävä ja sen määräyksiä noudatetaan kaikkien Maaseudun Työnantajaliittoon kuuluvien maatilataloudessa ja sen lähialoilla toimivien jäsenyritysten ja näiden palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteisiin, joihin ei ole sovellettava jotakin toista allekirjoittajaliittojen välistä työehtosopimusta.
Huomautus: Tätä työehtosopimusta sovelletaan mm. maatilatalouden yhteydessä harjoitettavaan avomaavihannesten ja marjan viljelyyn sekä maatilataloudesta erillään harjoitettuun eläintenhoitoon ja maatalouden lomitustoimintaan.
KANNE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA
Vilkman on kanteessaan lausunut, että hän oli ollut toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen perusteella Mattilan palveluksessa 4.6.-19.7.1983 ja työskennellyt keittäjänä Parkun kartanossa Rantasalmella. Vaikka asianosaisten kesken oli sovittu, että Vilkmanille maksettaisiin ravintolan keittäjän palkka, Mattila oli maksanut hänelle työsuhteen kestoajalta palkkaa ainoastaan 3 676,05 markkaa. Maatilamatkailun keittäjän työ oli lähinnä rinnastettavissa majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen tarkoittamaan 6. palkkaryhmän keittäjän työhön. Työsuojelutarkastajan laskelman mukaisesti Mattilan olisi tullut suorittaa Vilkmanille palkkaa 8 329,91 markkaa ja vuosilomakorvausta 581,81 markkaa sekä odotusajan palkka.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Vilkman on vaatinut, että Mattila velvoitettaisiin hänelle suorittamaan häneltä kerrotuin perustein saamatta jäänyt palkka korkoineen.
Työsuojelutarkastajan lausunto
Kantaja on jättänyt kihlakunnanoikeudelle työsuojelutarkastajan lausunnon, jossa muun ohessa on sanottu, että maatilamatkailun keittäjän työ oli lähinnä rinnastettavissa majoitus- ja ravitsemisliikkeiden 6. palkkaryhmän keittäjän työhön. Näin ollen Vilkmanin palkkauksessa tuli noudattaa edellä mainitun alan työehtosopimusta.
VASTINE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA
Mattila on kiistänyt kanteen ja ilmoittanut, ettei Vilkman ollut ammattitaitoinen keittäjä. Mattilan palveluksessa ollessaan Vilkman oli toiminut ainoastaan keittiöapulaisena. Mattilalla oli palveluksessaan erikseen keittäjä. Vilkmanin tehtäviin oli kuulunut ainoastaan aputöiden tekeminen kulloinkin annettavien ohjeiden mukaan. Tällaisia aputöitä olivat huoneiden siivoaminen ja erilaiset keittiössä tarvittavat muut aputyöt kuin varsinainen ruuanvalmistus. Vilkmanin palkaksi oli sovittu 2 000 markkaa kuukaudessa, minkä lisäksi Vilkmanille oli kuulunut ruoka ja vapaa asunto. Lisäpalkkaa koskeva vaatimus oli esitetty vasta noin vuoden kuluttua Vilkmanin työsuhteen päätyttyä.
TODISTELU
VASTAAJAN LISÄVASTINE
Mattila on lausunut, että Vilkmanilla ei ollut minkäänlaista työkokemusta. Koska hän oli ainoastaan niin sanottu aputyöntekijä ja sellaisena rinnastettavissa harjoittelijaan, hänet oli luokiteltava työehtosopimuksen 1. työntekijäryhmään. Vilkmanin kuukausipalkka olisi ollut työehtosopimuksen perusteella 2 404 markkaa. Siitä saatiin 14,14 markan määräinen tuntipalkka. Työsuojelutarkastajan laskema tuntipalkka oli 18,32 markkaa. Kanteessa ei ollut otettu huomioon kantajan saamia täysiä luontoisetuja, joiden raha-arvo oli ollut 530 markkaa. Kun siis työehtosopimuksen mukainen 1. työntekijäryhmän palkka oli 2 404 markkaa ja Vilkman oli saanut palkkana 2 530 markkaa, niin hän oli saanut palkkaa yli työehtosopimuksen edellyttämän vähimmäismäärän.
LISÄTODISTELU
Vilkmanin todistajana kuulustuttama työpaikan keittäjä on kertonut Vilkmanin olleen yleensä mukana kahviaamiaisen valmistuksessa ja tarjoilussa sekä siivoamisessa. Vilkman oli tehnyt yleensäkin niitä töitä, joita oli ollut tehtävänä. Vilkman oli osallistunut todistajan kanssa ruuanvalmistukseen. Tarjoilun oli Vilkman hoitanut itsekseen.
Mattilan kuulustuttamana hänen tyttärensä on kertonut olleensa Parkun kartanossa työssä yhtäaikaa Vilkmanin kanssa. Vilkman oli tehnyt astioiden esipesua ja jossain määrin siivonnut. Hän ei ollut osallistunut ruuanvalmistukseen.
ASIANOSAISTEN LAUSUMAT
Vilkman on esittänyt todistuksen emäntäkoulun talouslinjalta ja ilmoittanut kykenevänsä vähintään samantasoisiin suorituksiin kuin keittäjäkin. Hän on kuvannut työtehtäviään kertomalla osallistuneensa myös ruuanvalmistukseen. Työsopimusta tehtäessä oli sovittu siitä, että kantajalle maksettaisiin ravintolan keittäjän palkka.
Mattila on esittänyt kihlakunnanoikeudelle Etelä-Suomen Metsä- ja Maatalouden työsuojelupiirin työsuojelutoimiston 30.7.1985 päivätyn lausunnon. Siinä on pidetty mahdollisena, että Vilkmanin työsuhteessa olisi Mattilan harjoittaman liiketoiminnan toimialan puolesta, jota voitiin pitää maatalouden sivuelinkeinona, sovellettava maataloustyöntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Mattila on todennut, että kysymyksessä oli rajatapaus siinä, sovellettiinko työsuhteeseen maataloustyöntekijän työehtosopimusta vaiko majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työehtosopimusta. Ottaen huomioon maatilamatkailun luonteen Vilkmania ei missään tapauksessa voitu lukea kanteessa vaadittuun palkkaryhmään. Koska asiassa oli kysymys siitä, minkä työehtosopimuksen piiriin Vilkman mahdollisesti oli kuulunut ja siitä, minkälainen hänen asemansa oli palkkaryhmittelyssä, Mattila on pyytänyt, että asiassa hankittaisiin työtuomioistuimen lausunto työehtosopimuksen soveltamisesta.
Vilkman on todennut, että Parkun kartano oli luonteeltaan selvästi matkailualan yritys. Hänen tehtävänsä olivat olleet matkailualan yrityksen tehtäviä, eikä maatalouden työehtosopimuksessa ollut niitä vastaavia tehtävänimikkeitä.
Mattila on edelleen pitänyt perusteltuna työtuomioistuimen lausunnon hankkimista siitä, tulisiko asiassa soveltaa majoitus- ja ravitsemisliikkeitä koskevaa työehtosopimusta. Hän on vielä todennut, että Parkun kartanossa harjoitettiin myös lampaiden hoitoa ja että kaiken kaikkiaan kartano oli maatilamatkailua ja ravitsemistoimintaa harjoittava yritys.
KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ
Rantasalmen kihlakunnanoikeus on 6.8.1985 tekemällään välipäätöksellä päättänyt hankkia asiassa työtuomioistuimen lausunnon.
Välipäätöstä annettaessa kihlakunnanoikeudessa toiminut puheenjohtaja on ilmoittanut 2.12.1985 työtuomioistuimelle lähettämässään kirjeessä, että lausuntoa on pyydetty siitä, olisiko Vilkmanin työsuhteeseen tullut soveltaa majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työehtosopimusta vai maatalouden työehtosopimusta.
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut edellä sanotuille liitoille tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.
Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ovat lausuneet muun muassa seuraavaa:
Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen ulottuvuus on määritelty sopimuksen 1 §:ssä ja sitä täydentävässä soveltamisohjeessa. (Liite; alan työehtosopimus soveltamisohjeineen).
Soveltamisohjeen toisessa kappaleessa todetaan, että mikäli majoitus- ja rivitsemisliike harjoittaa majoitus- ja ravitsemisliikkeistä 25.7.1969 annetussa asetuksessa (502/69, Ta 66) mainittua toimintaa, liike kuuluu sopimuksen piiriin, ellei se kuulu muun työehtosopimuksen tai virkaehtosopimuksen piiriin.
Kyseessä olevan jutun työnantaja Irja Mattila on jutun kertoelman mukaan harjoittanut niin sanottua maatilamatkailutoimintaa eli majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen 12 § 1 momentin 4. kohdassa mainittua toimintaa. Vaikka asetuksen 12 §:n 1 momentin 1 lauseessa säädetään, ettei asetuksen säännöksiä sovelleta 12 §:ssä tarkoitettuun toimintaan, on maatilamatkailu asetuksessa mainittua toimintaa ja alan työehtosopimuksen soveltamisalan piirissä, ellei se sitten kuulu jonkun muun työ- tai virkaehtosopimuksen piiriin.
Niinpä allekirjoittaneet järjestöt ilmoittavat yksimielisenä kantanaan, että keittäjä Liisa Marjaana Vilkmanin ja liikkeenharjoittaja Irja Mattilan väliseen työsuhteeseen on noudatettava majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevaa 17.1.1981 allekirjoitettua 1.3.198228.2.1985 välisenä aikana voimassa ollutta työehtosopimusta, ellei ole olemassa jotain muuta työ- tai virkaehtosopimusta, jonka piiriin se kuuluisi.
Maaseudun Työnantajaliitto sekä Maaseututyöväen Liitto ovat ilmoittaneet yhteisenä käsityksenään, ettei kyseessä olevaan työsuhteeseen tule soveltaa niiden välistä maatalouden työehtosopimusta.
Työtuomioistuimessa toimitetussa suullisessa esivalmistelussa liitot ovat ilmoittaneet käsityksenään, ettei maatalouden työehtosopimusta voitu soveltaa kysymyksessä olevaan työsuhteeseen. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ovat suullisessa esivalmistelussa olleet yhtä mieltä siitä, että sovellettava työehtosopimus oli majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskeva työehtosopimus. Maaseudun Työnantajaliitto on ilmoittanut, että maatilamatkailun alalla toimiva yritys saattoi muilla toiminta-aloillaan järjestäytyä Maaseudun Työnantajaliittoon. Maatilamatkailu ei kuitenkaan kuulunut maatalouden työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Maaseututyöväen Liitto on yhtynyt tähän lausumaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO
Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:
Maaseudun Työnantajaliitto ja Maaseututyöväen Liitto ovat yhtä mieltä siitä, ettei Vilkmanin työsuhteeseen Mattilan palveluksessa hänen harjoittamassaan maatilamatkailutoiminnassa ole sovellettava maatalouden työehtosopimusta. Maatilamatkailua harjoittava työnantaja tai yritys liittojen mielestä voisi kuulua jäsenenä Maaseudun Työnantajaliittoon, mutta vain maatalouden työehtosopimuksen soveltamisalalla, jollaisena maatilamatkailua ei pidetä.
Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton sekä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n yhteisen lausunnon mukaan Mattilan harjoittama maatilamatkailutoiminta voi kuulua majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamispiiriin.
Asian esivalmistelussa lausunnon antaneet liitot ovat olleet keskenään yhtä mieltä siitä, että Mattilan työsuhteessa noudatettavana asianomaisen alan työehtosopimuksena on pidettävä majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työehtosopimusta, mutta ei maatalouden työehtosopimusta. Työtuomioistuimella ei ole perusteltua aihetta poiketa tästä liittojen yksimielisestä käsityksestä.
Lausuntonaan työtuomioistuin näin ollen toteaa, että maatilamatkailu on tässä tapauksessa muodostanut ravintola- ja majoitustoiminnan osalta oman toimialansa. Näin ollen jos Mattila olisi ollut asianomaisen työnantajaliiton jäsenenä työehtosopimuslain mukaan sidottu sekä maatalouden työehtosopimukseen että majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen, hänen olisi työehtosopimuslain 4 §:n nojalla tullut soveltaa Vilkmanin työsuhteessa majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta.
Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Peltola, K. Rautiainen, Pohjanoksa, Kivipato ja Porttila.
Lausunto oli yksimielinen.