Legislator Case Law & Legislation
TT:1986-38 AI generated

Labor court allows sick pay for strike days when union did not accept the employer's interpretation of the collective agreement.

Case Number TT:1986-38
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The labor court ordered the employer to pay sick pay to two truck drivers for days they were absent due to strikes. The union argued that the collective agreement entitled them to sick pay even when other employees were on strike, rejecting the employer's interpretation that strike days excluded sick pay rights. The court ruled in favor of the union because the union failed to demonstrate that its own agreements consistently applied the employer's restrictive interpretation, thereby upholding the general legal principle that strike days count as work days for sick pay purposes.

Legislator headnote

AI generated

s. 11 § of the collective agreement; The employer is obligated to pay sick pay for days when employees are unable to work due to illness, even if those days coincide with a strike within the company, provided the union has not established a consistent practice of excluding such days from sick pay entitlement.

Keywords

AI generated
sick pay entitlement collective agreement interpretation strike days compensation labor union representation employer liability work stoppage exclusion labor court precedent

Cited Legislation

AI generated
s. 11 § of the collective agreement dated 11.4.1983

Cited Case Law

AI generated
Case no. 52/1975 regarding the metal industry collective agreement
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Automiehiä koskevaan työehtosopimukseen osallisen työntekijäliiton ei ollut näytetty hyväksyneen elintarvikealan työehtosopimusten sairausajan palkkamääräysten tulkintaa, jonka mukaan työntekijällä ei ollut oikeutta sairausajan palkkaan sellaisilta sairauspäiviltä, jolloin yrityksen muut työntekijät olivat olleet lakossa.

Työnantaja velvoitettu maksamaan elintarvikealan yrityksessä työskentelevälle kahdelle autonkuljettajalle sairausajan palkka myös sellaisilta sairauspäiviltä, jolloin yrityksen muut työntekijät olivat olleet lakossa.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Elintarvikealan Työnantajaliitto r.y. Kuultava Keskuskunta OK-Liha

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n ja toiselta puolen muiden ohella Elintarvikealan Työnantajaliiton välillä 11.4.1983 solmitussa automiehiä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

11 § Työntekijän sairastuminen 1. Jos työntekijä sairastumisen tai tapaturman vuoksi on estynyt tekemästä työsopimuksensa mukaista työtä eikä hän ole aiheuttanut työkyvyttömyyttään tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, hänellä on työsuhteensa jatkuessa oikeus saada työnantajaltaan palkkansa seuraavasti:

Vakinaiselle työntekijälle, jonka työsuhde on yhdenjaksoisesti kestänyt vähintään 10 vuotta, maksetaan kunkin työkyvyttömyystapauksen yhteydessä palkkaa enintään 8 viikon pituiselta ajanjaksolta.

8. Kuukausipalkkaisen työntekijän sairausajan päiväpalkka saadaan, sovellettaessa pysyvästi viisipäiväistä työviikkoa jakamalla hänen kuukausipalkkansa luvulla 21. Palkkaa tai sen osaa maksetaan ainoastaan niiltä päiviltä, jotka työvuorolistan mukaan olisivat olleet työntekijän työpäiviä.

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on työtuomioistuimessa lausunut, että autonkuljettajat Sakari Hartikainen ja Tuure Brown työskentelivät Keskuskunta OK-Lihan palveluksessa Tampereella. Hartikainen oli ollut lääkärin määräyksestä sairaslomalla 20.12.1983 - 4.3.1984. Hartikaisen työsuhde oli alkanut 14.4.1959, joten hänellä oli työehtosopimuksen 11 §:n perusteella oikeus sairausajan palkkaan kahdeksan viikon pituiselta ajanjaksolta. Brown oli ollut lääkärin määräämällä sairaslomalla 28.11.1983 - 28.12.1983. Koska myös Brown oli osuuskunnan pitkäaikainen työntekijä, oli hänellä oikeus sairausajan palkkaan koko sairautensa ajalta.

Keskuskunta OK-Lihassa oli pantu toimeen työpaikkakohtaiset työnseisaukset 21.12.1983 ja 15.2.1984. Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta Hartikaiselle ja Brownille palkkaa 21.12.1983 olleelta lakkopäivältä sekä Hartikaiselle myös 15.2.1984 olleelta lakkopäivältä. Molemmilta oli jäänyt ensimmäiseltä lakkopäivältä saamatta sairausajan palkkaa 199,64 markkaa ja Hartikaiselta toiselta lakkopäivältä 219,60 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Hartikaisella ja Brownilla on oikeus työehtosopimuksen mukaiseen sairausajan palkkaan 21.12.1983 ja 15.2.1984 olleilta sairauspäiviltä. Lisäksi liitto on vaatinut Keskuskunta OK-Lihan velvoittamista maksamaan Hartikaiselle sairausajan palkkaa 419,24 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.2.1984 lukien sekä Brownille 199,64 markkaa 16 prosentin korkoineen 21.12.1983 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Elintarvikealan Työnantajaliitto on lausunut vastineessaan, johon Keskuskunta OK-Liha on omalta osaltaan yhtynyt, että kanteessa mainittuina päivinä elintarvikealan työntekijäjärjestöt olivat panneet toimeen yhteisen yleisen työnseisauksen, jolla järjestöt olivat tukeneet Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y:n toimintaa ja vaatimuksia niin sanotussa Mallasjuoma Oy:n jutussa. Työnseisauksilla oli pyritty muun muassa muuttamaan voimassa olevaa järjestelmää siltä osin kuin kysymys oli laittoman työnseisauksen toimeenpanijan vastuusta työnseisauksen työnantajalle aiheuttaman vahingon korvaamisesta. Työnseisaukset olivat liittyneet jo tuolloin käynnissä olleeseen pelisääntökeskusteluun ja työnseisausten painostusvaikutukset olivat ulottuneet siten työehtosopimusjärjestelmän perusperiaatteisiin.

Kanteessa esitetyt Hartikaisen ja Brownin sairausajan palkkaa koskevat vaatimukset olivat sinänsä määriltään oikeita.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Elintarvikealan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Esitetyn selvityksen mukaan Keskuskunta OK-Lihan palveluksessa oleva autonkuljettaja Sakari Hartikainen on ollut sairaslomalla 20.12.1983 - 4.3.1984 ja autonkuljettaja Tuure Brown 28.11.1983 - 28.12.1983. Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta sairausajan palkkaa Hartikaiselle joulukuun 21. päivältä 1983 ja helmikuun 15. päivältä 1984 sekä Brownille ensiksi mainitulta päivältä. Edellä mainittuina päivinä yrityksen muut työntekijät ovat olleet lakossa.

Työnantaja on perustellut menettelyään sillä, että elintarvikealalla noudatetun käytännön mukaan oikeutta sairausajan palkkaan ei ole lakkopäiviltä. Kannan tueksi vastaajaliitto on viitannut työtuomioistuimen tuomioon n:o 116/1977. Siinä on katsottu, että Suomen Elintarviketyöläisten Liitto r.y:n ja Osuusteurastamoiden Työnantajaliitto r.y:n välillä tehdyn teurastamoita ja lihavalmistetehtaita koskevan työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräyksessä tarkoitettuna työpäivänä ei pidetty päivää, jona työpaikalla on ollut lakko, jonka piiriin työntekijä terveenä ollessaan kuuluisi. Ratkaisua on perusteltu lähinnä sillä, että kysymyksessä olevaa työehtosopimusta ja muitakin kantajana edellä mainitussa asiassa olleen Suomen Elintarviketyöläisten Liiton solmimia työehtosopimuksia oli vakiintuneesti sovellettu siten, ettei sairausajan palkkaa maksettu lakon ajalta, vaikka sairauden aiheuttama este olisi alkanut ennen lakon alkamista ja päättynyt lakon jälkeen.

Työtuomioistuin on ottanut kantaa metalliteollisuuden työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräykseen tuomiossaan n:o 52/1975. Tuomiossa on vahvistettu määräyksen oikeaksi sisällöksi, että työnantaja on velvollinen maksamaan sairausajan palkan myös yrityksen piirissä syntyneen työtaistelun ajalta, mikäli työntekijä on ollut sairauden vuoksi estynyt tekemästä työtä jo ennen työtaistelun alkua ja palannut työhön välittömästi sairauden päätyttyä. Tulkinta on perustunut sairausajan palkkaa koskevien säännösten ja määräysten yleiseen tarkoitukseen, noudatettuun käytäntöön ja määräyksen sanamuotoon. Työtuomioistuin on hyväksynyt samanlaisen lopputuloksen eräissä muissa myöhemmin antamissaan tuomioissa, joissa on ollut kysymys muiden sopimusalojen työehtosopimuksiin sisältyvien vastaavanlaisten sairausajan palkkamääräysten tulkinnasta.

Kanteessa tarkoitettu automiehiä koskeva työehtosopimus on solmittu Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton ja Elintarvikealan Työnantajaliiton sekä kahden muun työnantajaliiton välillä. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ei ole hyväksynyt vastaajaliiton oikeana pitämää sairausajan palkkamääräysten tulkintaa. Selvitystä ei myöskään ole esitetty siitä, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton solmimia työehtosopimuksia olisi elintarviketeollisuuden piirissä tai muilla aloilla vakiintuneesti sovellettu vastaajaliiton oikeana pitämän tulkinnan mukaisesti. Edellä esitetyillä syillä työtuomioistuimella ei ole käsiteltävänä olevassa asiassa syytä poiketa työtuomioistuimen tuomiossa n:o 52/1975 omaksutusta tulkinnasta.

Vastaajaliitto on myöntänyt kanteessa esitetyt suoritusvaatimukset määriltään sinänsä oikeiksi kiistämättä kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden oikeutta sairausajan palkkaan muulla perusteella kuin lakon toimeenpanemisen johdosta.

Tuomiolauselma

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa, että Hartikaisella ja Brownilla on oikeus työehtosopimuksen mukaiseen sairausajan palkkaan 21.12.1983 olleilta sairauspäiviltä ja Hartikaiselle lisäksi 15.2.1984 olleelta sairauspäivältä. Keskuskunta OK-Liha velvoitetaan maksamaan Hartikaiselle sairausajan palkkana 419 markkaa 24 penniä 16 prosentin korkoineen 15.2.1984 lukien sekä Brownille 199 markkaa 64 penniä 16 prosentin korkoineen 21.12.1983 lukien.

Elintarvikealan Työnantajaliitto velvoitetaan korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Iirola, M. Virtanen, Sariola, Leivo ja Vertanen.

Tuomio oli yksimielinen.