Labor court dismisses union appeal for strike lockout continuation after prior judgment, ruling union liable for breach of peace.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's appeal regarding the continuation of a strike lockout after a previous judgment. The union had previously been fined for a lockout initiated on November 11, 1985, but the lockout persisted until after the main hearing on December 2, 1985. The court determined the union remained liable for the breach of peace during this specific continuation period, while the trade union branch was also held responsible.
Legislator headnote
AI generatedSection 8, 9 and 10 of the Act on Collective Agreements; A union remains liable for breach of peace obligations during the continuation of a strike lockout after a prior judgment, provided the lockout was not terminated by the union's supervisory body.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työntekijäliitto vastasi toimeenpanemansa työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin kohdistuneen saarron jatkamisesta edellisen pääkäsittelypäivän jälkeen, ja liitto tuomittu saarron johdosta toistamiseen hyvityssakkoon. Näyttämättä oli jäänyt, että ammattiosasto myöskään tältä osin olisi vastannut saarrosta.
Työntekijäliiton aikaisemmalla tuomiolla ratkaistua työrauhakannetta ei otettu uudelleen tutkittavaksi. (TT 130/1985)
Kantajat Autoalan Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y. Vastaajat Metallityöväen Liitto r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y. Oulun Autoliike Oy Kuultava Oulun Autotyöväen Ammattiosasto r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen kesken 3.6.1984 allekirjoitetussa autoja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun ohella sellaiset määräykset kuin työtuomioistuimen tuomioon n:o 130/1985 on jäljennetty.
AUTOALAN TYÖNANTAJALIITON KANNE
Kanteen perustelut
Autoalan Työnantajaliitto on työtuomioistuimeen 11.12.1985 jättämässään haastehakemuksessa lausunut, että liitto oli Oulun Autoliike Oy:ssä toimeenpannun saarron johdosta 11.11.1985 nostanut työrauhakanteen työtuomioistuimessa Metallityöväen Liittoa vastaan. Pääkäsittely työtuomioistuimessa oli toimitettu 2.12.1985. Autoalan Työnantajaliitto oli kirjeitse 3.12.1985 vaatinut Metallityöväen Liitolta saarron välitöntä lopettamista. Saarto oli työtuomioistuinkäsittelystä ja vaatimuksesta huolimatta jatkunut eikä Oulun Autoliike Oy ollut voinut palkata työvoimaa, joten sen toiminta oli oleellisesti vaikeutunut.
Työtuomioistuin on 23.12.1985 antamallaan tuomiolla n:o 130 tuominnut Metallityöväen Liiton hyvityssakkoon työtaistelun johdosta. Saarto oli sen jälkeen jatkunut ennallaan ainakin 6.1.1986 saakka. Metallityöväen Liiton Oulun piirin piiritoimikunta oli jakanut 19.12.1985 tiedotetta, jossa oli todettu saarron olevan voimassa ja kehotettu järjestäytyneitä työntekijöitä välttämään Oulun Autoliike Oy:n palveluja. Metallityöväen Liitto niin kuin Oulun autotyöväen ammattiosastokin vastasivat piiritoimikunnan toimista. Ammattiosasto oli tietoinen saarron työrauhavelvoitteen vastaisuudesta joka tapauksessa 23.12.1985 jälkeen, jolloin edellinen työtuomioistuimen tuomio annettiin, ja oli vastuussa työtaistelun toimeenpanemisesta tuon jälkeen. Tuomiota oli siteerattu sanomalehdessä Oulussa 24.12.1985. Näin ollen Metallityöväen Liiton reaktiovelvollisuus alkoi viimeistään tuolloin.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Oulun autotyöväen ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja laiminlyönnistä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Metallityöväen Liitto on ensin lausunut, ettei työtuomioistuin voinut tutkia kannetta siitä syystä, että työtuomioistuimessa oli vireillä samaa saartoa koskeva riita-asia, josta tämän asian vireillepanon aikaan ei vielä ollut annettu tuomiota. Sen varalta, että kanne tutkittaisiin, Metallityöväen Liitto on lausunut, että liiton työjaosto oli 6.1.1986 tehnyt päätöksen saarron purusta ja että päätös oli vahvistettu liittotoimikunnan päätöksellä 9.1.1986. Asiassa oli toimittu niin nopeasti kuin oli ollut mahdollista.
Niin kuin aikaisemmassa tuomiossa n:o 100/1985 myös nyt hyvityssakkovaatimukset Oulun autotyöväen ammattiosastoa vastaan olisi hylättävä. Ammattiosasto ei ollut tehnyt järjestöpäätöksiä. Työtuomioistuimen tuomiota ei ollut työntekijäpuolella hyväksytty, ja se oli aiheuttanut reaktion. Työtuomioistuimen tuomioon liitetystä eriävästä mielipiteestä selvisi työntekijäpuolen kanta asiassa.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Metallityöväen Liitto on vaatinut ensisijaisesti Autoalan Työantajaliiton kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.
METALLITYÖVÄEN LIITON KANNE
Kanteen perustelut
Metallityöväen Liitto on lausunut, että Oulun Autoliike Oy oli syyllistynyt työtaistelutoimenpiteisiin työntekijöitä kohtaan purkaessaan heidän työsuhteensa painostaakseen heitä työajan muutokseen. Autoalan Työnantajaliitto oli rikkonut valvontavelvollisuutensa, kun se ei ollut huolehtinut, että työnantaja olisi lopettanut työtaistelun.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Metallityöväen Liitto on vaatinut Oulun Autoliike Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain nojalla sen vuoksi, että yhtiö oli syyllistynyt työtaistelutoimenpiteisiin työntekijöitä kohtaan painostaessaan heitä työajan muutokseen purkamalla heidän työsuhteensa. Edelleen Metallityöväen Liitto on vaatinut Autoalan Työantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon sen laiminlyötyä valvontavelvollisuutensa eli jätettyä huolehtimatta siitä, ettei Oulun Autoliike olisi painostaakseen työntekijöitä työajan muutokseen purkanut työntekijöiden työsuhteita.
AUTOALAN TYÖNANTAJALIITON VASTINE
Vastineen perustelut
Autoalan Työnantajaliitto on lausunut, että Metallityöväen Liiton kanteessa oli kysymys asiasta, joka oli jo lainvoimaisella tuomiolla n:o 130/1985 ratkaistu. Kysymys oli samoista työsuhteitten puruista ja näin toteutetuksi väitetystä painostuksesta, jota koskeva Metallityöväen Liiton kanne oli sanotulla tuomiolla hylätty.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Autoalan Työantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton vastakanteen jättämistä tutkimatta.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Metallityöväen Liitto on asiassa, joka on ratkaistu työtuomioistuimen 23.12.1985 antamalla tuomiolla n:o 130/1985, vaatinut Autoalan Työantajaliiton ja Oulun Autoliike Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon, liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja yhtiön työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymisestä sillä perusteella, että yhtiö oli painostaakseen työntekijöitä työajan muutokseen purkanut työntekijöiden työsuhteet. Mainitulla työtuomioistuimen tuomiolla Metallityöväen Liiton kanne on kokonaan hylätty. Työtuomioistuin ei enää voi ottaa uudelleen tutkittavaksi Metallityöväen Liiton tässä asiassa samalla perusteella tekemää samansisältöistä vaatimusta.
Mitä sitten tulee Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntiväitteeseen, niin koska Autoalan Työnantajaliiton kanne koskee vain tuomiolla n:o 130/1985 ratkaistun asian 2.12.1985 tapahtuneen pääkäsittelyn jälkeisenä aikana voimassa ollutta saartoa, jota mainittu 23.12.1985 annettu tuomio ei ole koskenut, työtuomioistuin katsoo, ettei ole estettä Autoalan Työantajaliiton kanteen tutkimiselle.
Työtuomioistuin on edellä sanotulla tuomiollaan n:o 130/85 Autoalan Työnantajaliiton kanteen johdosta tuominnut Metallityöväen Liiton hyvityssakkoon Oulun Autoliike Oy:ssä 11.11.1985 kello 7.00 alkaen julistetun saarron johdosta.
Tuomiossa on todettu saarron tarkoituksena olleen tukea vaatimusta sanottujen Oulun Autoliike Oy:n palveluksessa olleitten työntekijäin työsuhteitten palauttamisesta. Metallityöväen Liitto vastasi toimeenpanemastaan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin kohdistuneesta työtaistelusta. Näyttämättä oli työtuomioistuimen tuomion mukaan jäänyt, että Oulun Autotyöväen ammattiosasto olisi vastannut saarrosta.
Autoalan Työnantajaliitto on työtuomioistuimeen 11.12.1985 saapuneessa haastehakemuksessa, joka on annettu Metallityöväen Liitolle tiedoksi 13.12.1985, kun saarto Oulun Autoliike Oy:ssä oli edellisen jutun pääkäsittelypäivän jälkeen edelleen jatkunut, vaatinut Metallityöväen Liiton ja Oulun Autotyöväen ammattiosaston tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.
Asiassa on käynyt selville, että työtuomioistuimen sanotun tuomion jälkeen Metallityöväen Liiton liittotoimikunta on 9.1.1986 päättänyt 11.11.1985 Oulun Autoliike Oy:tä vastaan julistamansa saarron purkamisesta kaikilta osin välittömästi, niin kuin sitten on tapahtunutkin.
Metallityöväen Liitto vastaa kuitenkin toimeenpanemansa työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin kohdistuneen saarron jatkamisesta edellisen pääkäsittelypäivän 2.12.1985 jälkeen. Näyttämättä sen sijaan on jäänyt, että Oulun Autotyöväen ammattiosasto myöskään tältä osin vastaisi saarrosta.
Tuomiolauselma
Metallityöväen Liiton kanne jätetään tutkimatta ja sen esittämä oikeudenkäyntiväite hylätään.
Metallityöväen Liitto tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Autoalan Työnantajaliitolle 6 000 markkaa sekä korvaamaan Autoalan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 000 markalla.
Jäsenet: Huopaniemi puheenjohtaja, Iirola, Airaksinen, Pohjanoksa, Hölttä ja Kolula.
Tuomio oli yksimielinen.