Labor court dismisses union's fine claim but orders employer to pay severance for unjustified dismissal.

Pääasiassa hiekkapuhallustöitä tehneen työntekijän lomauttaminen ja irtisanominen ei ollut johtunut muista syistä kuin tuollaisten töiden vähenemisestä. Kun yrityksen palvelukseen oli työntekijän lomautusaikana ja hänen irtisanomisensa jälkeen otettu uusia työntekijöitä tekemään sellaisiakin töitä, joita hän ammattitaitonsa puolesta olisi pystynyt tekemään, ei työntekijän lomauttamiseen ja irtisanomiseen ollut ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuja taloudellisia ja tuotannollisia syitä.

Työehtosopimuksen tieten rikkomista koskeva hyvityssakkovaatimus hylätty, mutta työnantaja velvoitettu maksamaan työntekijälle korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaisen lomautuksen ja irtisanomisen johdosta.

Työnantajaliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Kysymys myös oikeudesta käyttää kirjallista kertomusta todisteena työtuomioistuimessa. (Ään.)

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Maalarimestariliitto r.y. Maalaus-Faakeri Ky

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 30.4.1984 allekirjoitetussa maalarinalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

II Työhön ottaminen ja irtisanominen

4 § Työhön ottaminen ja irtisanominen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Maalarimestariliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä toukokuun 4. päivänä 1984 allekirjoitettua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla (s. 49).

Työehtosopimuksen 4 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalla koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Sopimuksen yleinen soveltamisala

1. Tämä sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevia sekä jäljempänä mainituin osin myös määräaikaisia työsopimuksia.

2. Tämän sopimuksen III luvun määräykset koskevat kuitenkin ainoastaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtunutta toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista siten kuin tämän sopimuksen 18 §:ssä on määrätty.

4 § Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä.

2. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Työnantajan velvoite järjestää työtä arvioidaan tämän sopimuksen 30 §:n mukaisesti.

3. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

II LOMAUTUSTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

12 § Lomautuksen perusteet ja ilmoitusaika

1. Työsuhteen kestäessä voidaan sopia siitä, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen pysyessä muutoin voimassa.

2. Niillä edellytyksillä, joilla työnantaja saisi irtisanoa työsopimuksen, hän voi irtisanomisen sijasta vähintään kahden (2) viikon ilmoitusaikaa noudattaen määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi.

3. Samalla tavalla työnantaja voi määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin 4 kohdan perusteella. Työn vähenemistä on tällöin pidettävä tilapäisenä silloin, kun työnantaja voi 75 päivän kuluessa työn lakkaamisesta tarjota työntekijälle hänen ammattitaitonsa edellyttämää työtä tämän sopimuksen 30 §:n mukaisesti.

17 §

Lomautuksen päättyminen

3. Mikäli työsopimus on jo lomautusilmoituksen antamisen yhteydessä ehdollisesti irtisanottu, lomautus ja työsuhde päättyvät irtisanomisilmoituksen mukaisesti, jos työnantaja ei 75 päivän kuluessa lomautuksen alkamisesta ole voinut järjestää työntekijälle tämän ammattitaitoa vastaavaa työtä tämän sopimuksen 30 §:n mukaisesti.

Työnantajan tulee lähettää työntekijälle työsuhteen päättymistä koskeva ilmoitus sen jälkeen kun 75 päivän määräaika on kulunut umpeen eikä työnantaja ole tänä aikana voinut järjestää työntekijälle työtä tämän sopimuksen 30 pykälän mukaisesti.

III IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

18 § Irtisanomismenettely ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella mitä tämän sopimuksen I luvussa on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

b) työnantaja on irtisanonut työsopimuksen vedoten taloudelliseen tai tuotannolliseen syyhyn ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää hänen irtisanomisensa johtuneen muusta työsopimuslain mukaan kielletystä syystä; tai

21 § Työntekijän ilmoitus

1. Jos työntekijä katsoo, että työsopimus on irtisanottu hänestä johtuvista syistä tämän sopimuksen 4 §:n vastaisesti, hänen on ilmoitettava tästä työnantajalle kahden (2) viikon kuluessa saatuaan tämän sopimuksen 20 §:n 1 momentissa tarkoitetut ohjeet.

Pöytäkirjamerkintä

Työntekijän tulisi samalla ilmoittaa ne syyt, joilla hän katsoo työnantajan toimittaman työsopimuksensa irtisanomisen olevan tämän sopimuksen vastainen.

24 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

25 §

Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään 20 kuukauden palkka.

2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

28 § Korvaus muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneesta perusteettomasta irtisanomisesta sekä työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta ja lomauttamisesta

1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työsopimuksen tämän sopimuksen 4 §:ssä määritellystä muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tai perusteettomasti purkaa työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa työntekijän eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

2. Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe, rakennusalan luonteesta johtuvat työsuhteiden hoitoon liittyvät erityispiirteet ja muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kolmen (3) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut enintään seitsemän (7) vuotta eikä kahdeksan (8) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut yli seitsemän (7) vuotta.

3. Jos edellä tässä pykälässä tarkoitetun vahingon määrästä ei esitetä muuta näyttöä, maksetaan korvauksena kahden (2) viikon palkka.

29 § Takaisin ottaminen

1. Milloin työnantaja on irtisanonut työsopimuksen muista kuin työntekijästä johtuvista syistä, ja työnantaja viiden (5) kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä tarvitsee työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, tulee työnantajan tiedustella tarjolla olevan työmaan sijaintikunnan työvoimaviranomaiselta, onko tämän sopimuksen 30 §:ssä tarkoitetulla etäisyydellä edellä mainitusta työkohteesta entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensisijassa näille työnhakijoille.

30 § Työntarjoamisvelvollisuus eräissä tapauksissa

1. Arvioitaessa työnantajan velvollisuutta tarjota työtä toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa olevalle työntekijälle, joka tämän sopimuksen 4 §:ssä tarkoitettujen taloudellisten taikka tuotannollisten syiden vuoksi on joutumassa muuten lomautetuksi, kiinnitetään huomiota siihen, voiko työnantaja tarjota työntekijälle hänen ammattitaitonsa edellyttämää työtä työmaalla, jossa työntekijä, paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen, voi päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin.

Samoin perustein arvioidaan työnantajan velvollisuus tarjota lomautettuna sanotunlaisessa työsopimussuhteessa olevalle työntekijälle työtä.

33 § Korvauksia

1. Työnantajaa ei voida tuomita tässä sopimuksessa koske- tarkoitettujen korvausten lisäksi työsopimuslain vat (414/74) 51 §:n mukaiseen vahingonkorvaukseen, eikä eri- työehtosopimuslain 7 §:n mukaan maksamaan hyvitystyis- sakkoa siltä osin kuin kysymyksessä on työehtosopimää- mukseen perustuvien mutta sinänsä samojen räyk- velvollisuuksien rikkominen, joista sopimuksen muset kainen korvaus on määrätty.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että maalari Simo Huvinen oli ollut Suomen Maalarimestariliiton jäsenyrityksen Maalaus-Faakeri Ky:n palveluksessa 29.6.1982 lähtien. Työnantaja oli 15.3.1985 antanut Huviselle ilmoituksen lomauttamisesta ja työsopimuksen ehdollisesta irtisanomisesta. Ilmoituksen mukaan lomautus alkaisi 29.3.1985 ja työsuhde päättyisi 12.6.1985, ellei työnantaja pystyisi 75 päivän aikana lomautuksen alkamisesta tarjoamaan uutta työtä. Huvisen lomautus oli alkanut ilmoituksen mukaisesti.

Huvisen ollessa lomautettuna työnantaja oli ottanut useita henkilöitä samoihin töihin, joita Huvinen oli aikaisemmin tehnyt. Tällä menettelyllään työnantaja oli rikkonut irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan sopimuksen 12 §:ää ja laiminlyönyt 30 §:n määräyksiä työn tarjoamisesta lomautusaikana. Työnantaja oli 12.6.1985 antanut Huviselle irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n 3 kohdan 2 momentin mukaisen työsuhteen päättymisilmoituksen. Syyksi työsuhteen päättymiselle oli ilmoitettu työn vähyys. Uusien työntekijöiden palkkaaminen Huvisen lomautusaikana kuitenkin osoitti, ettei irtisanominen ollut voinut johtua taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Huvinen oli 20.6.1985 ilmoittanut työnantajalle, ettei hän hyväksynyt työsopimuksen irtisanomisperusteeksi ilmoitettua taloudellista ja tuotannollista syytä. Huvinen oli saanut työnantajalta menettelytapaohjeet 25.6.1985 ja 3.7.1985 Huvinen oli toimittanut työnantajalle irtisanomisen riitauttamisilmoituksen.

Työpaikalla 16.7.1985 käydyissä neuvotteluissa työntekijäpuolelta oli todettu, että Huvisen irtisanomisen ja lomauttamisen syynä ei ollut voinut olla työn vähyys, koska työnantaja oli lomautuksen aikana palkannut työntekijöitä samoihin tehtäviin, joita Huvinen oli tehnyt. Työnantaja oli esittänyt kantanaan, että Huvisen ammattitaito ei ollut ollut riittävä. Liittojen välisissä neuvotteluissa Rakennustyöläisten Liitto oli katsonut, että Huvinen oli lomautettu ja irtisanottu sopimuksen vastaisesti ja että työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään kutsumatta Huvisen irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan sopimuksen 30 §:n edellyttämällä tavalla työhön. Liittotason neuvotteluissa työnantajapuolelta oli edelleen vedottu siihen, että Huvisella ei ollut riittävää ammattitaitoa maalaustöihin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on esittänyt seuraavat vaatimukset:

1. Työtuomioistuin vahvistaisi, että Maalaus-Faakeri Ky on rikkonut työehtosopimusta lomauttamalla Huvisen.

2. Työtuomioistuin tuomitsisi Maalaus-Faakeri Ky:n maksamaan Huviselle irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n nojalla kolmen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen eli 15 892,80 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

3. Työtuomioistuin vahvistaisi, että Maalaus-Faakeri Ky:llä ei ole ollut asianmukaista perustetta Huvisen työsopimuksen irtisanomiseen.

4. Työtuomioistuin tuomitsisi Maalaus-Faakeri Ky:n maksamaan Huviselle irtisanomissuojasopimuksen 24 ja 25 §:n nojalla kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen eli 31 785,60 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

5. Työtuomioistuin vahvistaisi, että Maalaus-Faakeri Ky on rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 29 ja 30 §:ää laiminlyömällä Huvisen takaisin ottamisen ja työn tarjoamisen.

6. Työtuomioistuin tuomitsisi Maalaus-Faakeri Ky:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon irtisanomissuojasopimuksen 29 ja 30 §:n tahallisesta rikkomisesta.

7. Työtuomioistuin tuomitsisi Suomen Maalarimestariliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Maalarimestariliitto ja Maalaus-Faakeri Ky ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Huvinen oli otettu Maalaus-Faakeri Ky:n palvelukseen 29.6.1982 hiekkapuhaltajaksi. Huvinen oli yhtiön palveluksessa ollessaan tehnyt yksinomaan hiekkapuhallustyötä. Tämä kävi selville muun muassa yrityksen palveluksessa olevien muiden työntekijöiden 11.12.1985 antamasta todistuksesta. Huvisen palkkakorttiin oli hänen ammatikseen myös merkitty hiekkapuhaltaja. Kun hiekkapuhallustyöt kevättalvella 1985 olivat ratkaisevasti vähentyneet, työnantaja oli päättänyt lomauttaa Huvisen.

Huviselle annetun lomautusilmoituksen jälkeen oli yrityksen palvelukseen otettu 25.3.1985 maalari Reino Mäki, 2.4.1985 maalari Raimo Vuorisalo, 15.5.1985 maalari Jussi-Pekka Grönlund, 3.6.1985 ammattikoululainen Marko Hellgren, 11.6.1985 koululainen Jari-Pekka Vuorisalo, 18.7.1985 ammattikoululainen Janne Nylander ja 2.9.1985 maalari Erkki Lahti. Mäen työsuhde oli päättynyt 16.4.1985, Hellgrenin 26.7.1985, Jari-Pekka Vuorisalon 9.8.1985, Nylanderin 2.8.1985 ja Lahden 13.9.1985.

Työehtosopimuksen 14 §:n 3 momentista käy ilmi, että ammattitaidon osoittaminen tapahtui työssä. Sen seikan arvioiminen, osoittiko työn suorittaminen tekijässään ammattitaitoa, oli ennen kaikkea työnantajan tehtävä. Huvinen ei ollut saanut ammatillista koulutusta. Huvisen vähäinen maalaustöiden opettelu liikkeessä ei tehnyt hänestä ammattitaitoista maalaria. Edellä mainituista työntekijöistä Mäki, Raimo Vuorisalo, Grönlund ja Lahti olivat ammattitaitoisia maalareita. He olivat tehneet sellaisia töitä, joihin Huvinen ei ammattitaitonsa puolesta olisi pystynyt. Yrityksen palvelukseen kesäaikana otettujen koululaisten työllä ei tosiasiallisesti ollut ollut sellaista merkitystä, että se olisi korvannut vakituisen työntekijän työpanoksen. Koululaisten työllistämisellä oli lähinnä haluttu antaa heille mahdollisuus saada kokemusta maalausalalta.

Edellä esitetyn perusteella oli todettava, että työnantaja ei ollut laiminlyönyt irtisanomissuojasopimuksen 30 §:ssä tarkoitettua työn tarjoamisvelvollisuutta eikä sopimuksen 29 §:ssä tarkoitettua tiedusteluvelvollisuutta, koska yrityksessä ei Huvisen lomauttamisen aikana ollut ollut hänen ammattitaitonsa edellyttämää työtä eikä työnantaja ollut tarvinnut työvoimaa hiekkapuhallustöihin.

Huvisen työsuhteen päättymisen jälkeen työnantaja oli useaan otteeseen ollut yhteydessä Porin työvoimatoimistoon, josta oli ilmoitettu, että Huvinen oli ryhtynyt toisen työnantajan palvelukseen. Koska Huvinen oli ollut toisen työnantajan palveluksessa siinä vaiheessa, kun Maalaus-Faakeri Ky:n palvelukseen oli Huvisen työsuhteen päättymisen jälkeen otettu uusia työntekijöitä, ei työnantajalla ollut työntarjoamisvelvollisuutta, eikä työnantaja siten ollut menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 29 §:n vastaisesti.

Nyt esillä olevassa asiassa ei korvauksia missään tapauksessa voitu tuomita kanteessa esitetyin tavoin sekä irtisanomissuojasopimuksen III että sen IV luvun määräysten perusteella. Mikäli Maalaus-Faakeri Ky tuomittaisiin asiassa vahingonkorvaukseen, ei hyvityssakkoseuraamusta työehtosopimuslain 7 §:n perusteella voitu enää tuomita.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Maalarimestariliitto ja Maalaus-Faakeri Ky ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Vastineessa oli viitattu yrityksen palveluksessa olevien muiden työntekijöiden antamaan todistukseen, jonka mukaan Huvinen oli yhtiön palveluksessa ollessaan tehnyt vain hiekkapuhallustöitä. Todistus oli oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:ssä tarkoitettu yksityisluontoinen kertomus, jonka työntekijät olivat alkavan oikeudenkäynnin varalta kirjallisesti antaneet. Koska työtuomioistuimesta annetussa laissa ei tällaisen todisteen käyttöä ollut sallittu, ei sitä voitu käyttää asiassa todisteena.

Huvisen työtodistuksista ilmeni, että ennen Maalaus Faakeri Ky:n palvelukseen siirtymistään hän oli tehnyt rakennusmaalaus-, korroosiomaalaus- ja hiekkapuhallustöitä. Irtisanomisen jälkeen Huvinen oli 8.7.1985 siirtynyt erään toisen yrityksen palvelukseen maalariksi. Tässä työssä Huvinen oli työtodistuksen mukaan osoittanut tyydyttävää ammattitaitoa ja ahkeruutta. Maalaus-Faakeri Ky:n olisi myös tullut antaa Huviselle mahdollisuus maalaustöiden tekemiseen, jotta Huvinen olisi pystynyt osoittamaan ammattitaitonsa.

Muutamaa päivää Huvisen lomautuksen alkamisen jälkeen Maalaus-Faakeri Ky:n palvelukseen oli otettu maalari Raimo Vuorisalo, joka aluksi oli osoitettu töihin teollisuustalolle muun muassa maalaamaan seiniä ja ovia. Tätä työtä Huvinenkin olisi pystynyt tekemään. Työnantajan olisi pitänyt antaa Huviselle edes mahdollisuus suorittaa näitä maalaustöitä. Työnantajalla olisi muutoinkin koko ajan ollut riittävästi tarjottavana sellaista maalaustyötä, johon Huvinen olisi pystynyt. Maalaustöiden lisäksi Huviselle olisi voitu ajoittain tarjota myös hiekkapuhallustöitä, koska ne eivät olleet kokonaan loppuneet.

Yhtiön palvelukseen 15.5.1985 otettu Grönlund oli vastineessa ilmoitetun mukaisesti tehnyt rakennus- ja korroosiomaalaustöitä. Näihin töihin myös Huvinen olisi pystynyt. Huvisen lomautuksen aikana yhtiön palvelukseen otettu Hellgren oli suorittanut liikkeessä työharjoittelua, minkä tasoiseen työhön Huvinen olisi pystynyt. Myös Jari-Pekka Vuorisalon tekemiä töitä olisi tullut tarjota Huviselle, joka ammattitaitonsa perusteella olisi näihin pystynyt. Kahden maalarin palkkaaminen Huvisen työsuhteen päättymisen jälkeen osoitti, että irtisanomisen syynä ei ollut voinut olla töiden vähentyminen. Huvinen olisi pystynyt tekemään toisen näistä tekemiä aputöitä ja toisen tekemiä ulko- ja sisämaalaustöitä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtuomioistuin toteaa, että ei ole esitetty erityistä syytä sallia Maalaus-Faakeri Ky:n useiden työntekijöiden 11.12.1985 tätä oikeudenkäyntiä varten yhdessä antaman, Simo Huvisen työtehtäviä koskevan kirjallisen kertomuksen käyttämistä todisteena asiassa. Sen vuoksi työtuomioistuin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 momentin nojalla jättää huomiotta sen, mitä mainitussa todistuksessa on esitetty siltä osin kuin asianomaista työntekijää ei ole todistajana kuulusteltu.

Esitetyn selvityksen mukaan Maalaus-Faakeri Ky on 15.3.1985 kirjallisesti ilmoittanut taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuvan työn vähentymisen vuoksi lomauttavansa yhtiön palveluksessa olleen Simo Huvisen 29.3.1985. Samalla Huviselle on annettu irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n 3 kohdassa tarkoitettu ilmoitus työsopimuksen ehdollisesta irtisanomisesta 12.6.1985 alkaen. Lomautus ja irtisanominen on sittemmin toteutettu ilmoitusten mukaisesti. Huvinen on ollut yhtiön palveluksessa yhtäjaksoisesti 29.6.1982 lukien ja tehnyt pääasiassa hiekkapuhallustöitä sekä jossakin määrin myös maalaustyötä.

Työnantaja on asian johdosta käydyissä paikallisissa neuvotteluissa perustellut suorittamaansa lomautusta ja irtisanomista sillä, että tilauskannan vähyyden vuoksi hiekkapuhaltajana toimineelle Huviselle on voitu osoittaa vain vähän töitä, koska hänellä ei ole ollut ammattitaitoa vaativiin maalaustöihin. Esitetyn selvityksen mukaan hiekkapuhallustyöt ovat yhtiössä kysymyksessä olevana aikana vähentyneet noin 70 - 75 prosentilla. Se on taas johtunut siitä, että eräs aikaisemmin runsaasti hiekkapuhallustöitä

Maalaus-Faakeri Ky:ssä teettänyt yritys on siirtänyt työnsä tehtäväksi muualla.

Irtisanomissuojasopimuksen 1 §:n 2 kohdan mukaan sopimuksen III luvun määräykset koskevat ainoastaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtunutta toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista. Mainitun sopimuksen III luvun 18 §:n 2 kohdan mukaan III luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos työnantaja on irtisanonut työsopimuksen vedoten taloudelliseen tai tuotannolliseen syyhyn ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää irtisanomisensa johtuneen muusta työsopimuslain mukaan kielletystä syystä. Saman luvun 21 §:n pöytäkirjamerkinnän mukaan tulisi työntekijän, joka katsoo hänestä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen sopimuksen vastaiseksi, irtisanomisen riitauttaessaan samalla ilmoittaa ne syyt, joilla hän katsoo työnantajan toimittaman irtisanomisen olevan sopimuksen vastainen.

Tehdessään työnantajalle irtisanomisen riitauttamista koskevan ilmoituksen Huvinen on ilmoittanut pitävänsä irtisanomista lain vastaisena, koska kysymyksessä eivät ole olleet taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Irtisanomisen johdosta käydyissä paikallisissa eikä myöskään liittojen välisissä neuvotteluissa ole väitetty irtisanomisen johtuneen mistään Huvisesta itsestään johtuvasta syystä. Vasta työtuomioistuimessa on kantajaliitto esittänyt, että Huvisen irtisanominen olisi todellisuudessa johtunut hänen sairastelustaan. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä kuitenkin jäänyt, että Huvisen irtisanominen olisi johtunut hänen sairastelustaan tai jostakin muusta irtisanomissuojasopimuksessa kielletystä, Huvisesta, itsestään johtuvasta syystä. Näin ollen ei irtisanomissuojasopimuksen III luvun määräyksiä voida soveltaa tätä riita-asiaa ratkaistaessa.

Maalaus-Faakeri Ky:n palvelukseen on heinäkuun puolivälissä 1985 etsitty uutta työvoimaa. Työnantajan edustaja on ollut yhteydessä työvoimaviranomaisiin ja saanut sitä kautta tietää Huvisen olevan toisen työnantajan palveluksessa. Jättäessään tästä syystä tarjoamatta Huviselle työtä yrityksen palveluksessa ei Maalaus-Faakeri Ky ole rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 29 §:n määräystä. Kun yhtiö ei sen sijaan ole tarjonnut Huviselle työtä hänen lomautusaikanaan siitä huolimatta, että yhtiön palvelukseen on otettu uusia työntekijöitä, Maalaus-Faakeri Ky on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 30 §:n vastaisesti. Yhtiö ei kuitenkaan Huvisen lomautusaikana ole ottanut uusia työntekijöitä hiekkapuhallustöihin. Ne työt, joihin uusia työntekijöitä on sijoitettu Huvisen lomautusaikana, eivät ole olleet Huvisen aikaisempia työtehtäviä eivätkä riidattomasti hänen ammattitaitoaan vastaavia. Näistä syistä ei Maalaus-Faakeri Ky:n voida katsoa kuitenkaan tietensä rikkoneen irtisanomissuojasopimuksen 30 §:ää.

Liittojen välisissä neuvotteluissa Suomen Maalarimestariliiton olisi työtuomioistuimen mielestä tullut havaita, että työnantaja ei ollut riittävällä huolella selvittänyt Huvisen ammattitaitoa maalaustöissä ja että työnantaja siten Huvisen lomauttaessaan ja irtisanoessaan on ilmeisesti menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Sen vuoksi Suomen Maalarimestariliiton olisi pitänyt pyrkiä, jollei muunlaisen ratkaisun saamiseen olisi edellytyksiä, huolehtimaan korvauksen maksamisesta Huviselle.

Tuomiolauselma

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa, että Maalaus-Faakeri Ky on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti lomauttaessaan ja irtisanoessaan Huvisen ja velvoittaa Maalaus-Faakeri Ky:n maksamaan irtisanomissuojasopimuksen vastaisen lomautuksen ja irtisanomisen johdosta Huviselle irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n mukaisena korvauksena 15 000 markkaa 16 % korkoineen 6.1.1986 lukien. Työtuomioistuin vahvistaa myös Maalaus-Faakeri Ky:n menetelleen irtisanomissuojasopimuksen 30 §:n vastaisesti sen jättäessä tarjoamatta Huviselle työtä tämän lomautuksen kestäessä. Lisäksi työtuomioistuin työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomitsee Suomen Maalarimestariliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä maksamaan hyvityssakkoa Rakennustyöläisten Liitolle 10 000 markkaa.

Kanne enemmälti hylätään.

Maalaus-Faakeri Ky ja Suomen Maalarimestariliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Peltola, Suomalainen, K. Rautiainen, Kuivanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Asianosaisten kesken ei ole erimielisyyttä siitä, että Huvinen on Maalaus-Faakeri Ky:n palveluksessa nyt puheena olevassa työsuhteessa ollessaan tehnyt pääasiassa hiekkapuhallustyötä, joka asiassa esitetyn selvityksen mukaan väheni erään asiakkaan lopetettua hiekkapuhallustöiden teettämisen yhtiössä vuoden 1984 lopulla. Sen sijaan asianosaiset ovat eri mieltä paitsi nyt sovellettavana olevan irtisanomissuojaa koskevan sopimuksen (RISS) eräiden määräysten tulkinnasta myös näytön osalta Huvisen ammattitaidosta.

Huvisen työtehtävien jakautumisesta esitetty selvitys on varsin ristiriitaista nyt puheena olevan työsuhteen osalta. Sen sijaan Huvisen aikaisemmasta ja yli kolme vuotta jatkuneesta työsuhteesta samaan yhtiöön on esitetty selvitystä, joka osoittaa hänen työtehtäviensä jakautuneen joka tapauksessa nyt riidanalaista työsuhdetta tasaisemmin rakennus- ja korroosiomaalauksen sekä hiekkapuhalluksen kesken. Huvisen molempia työsuhteita koskeva selvitys osoittaa, että hän olisi ammattitaitonsa puolesta hyvin kyennyt suorittamaan sekä korroosio- että rakennusmaalausta, joihin tehtäviin hänen lomautuksensa ja työsopimuksensa irtisanomisen jälkeen palkattiin uutta työvoimaa.

Arvioitaessa työnantajan menettelyä työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen määräysten valossa on sopimusta tulkittaessa kiinnitettävä huomiota siihen, että sopijapuolten tarkoituksena on ollut toteuttaa sopimuksin työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain määräykset sopimuksen tarkoittamille aloille soveltuvin osin.

Edellä sanotun valossa on ensinnäkin selvää, että Maalaus-Faakeri Ky:llä ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n 2. tai 3. kohdassa tarkoitettua perustetta määrätä Huvinen lomautettavaksi. Tältä osin yhdyn siis työtuomioistuimen tuomioon.

Sopimusmääräyksen rikkomisen varalta ei myöskään ole uudessakaan sopimuksessa määrätty maksettavaksi korvausta. Tämän vuoksi työnantaja on velvollinen maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Edellä selostetuin perustein ja vaatimukset enemmälti hyläten harkitsen oikeaksi velvoittaa Maalaus-Faakeri Ky:n maksamaan Huviselle perusteettomasta lomautuksesta irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n mukaisena korvauksena ja perusteettomasta irtisanomisesta saman sopimuksen 24 §:n mukaisena korvauksena yhteensä 30 000 markkaa 16 %:n korkoineen 6.1.1986 lukien. Lisäksi vahvistan Maalaus-Faakeri Ky:n menetelleen tietensä irtisanomissuojasopimuksen 30 §:n vastaisesti jättäessään tarjoamatta työtä Huviselle tämän lomautuksen kestäessä sekä velvoitan yhtiön maksamaan työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa 10 000 markkaa.

Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen tuomioon.