Labor court dismisses union's claim for damages against employer for terminating employee without cause.

Työntekijä oli kieltäytynyt työnantajan ennen varsinaisen työajan päättymistä suoritettavaksi määräämästä työtehtävästä ja poistunut työpaikalta ennen varsinaisen työajan päättymistä. Menettelynsä perusteluksi työntekijä oli esittänyt työskentelynsä ruokatunnin aikana.

Työntekijää ei aikaisemmin ollut varoitettu työvelvoitteen laiminlyömisen johdosta. Koska yhtiössä oli aikaisemmin tosin työnjohtajan luvalla - sallittu töiden lopettaminen vastaavanlaisissa tapauksissa ennen varsinaisen työajan päättymistä, ei työnantajalla näissä oloissa ollut ollut erityisen painavaa syytä työntekijän työsuhteen päättämiseen irtisanomisella.

Työntekijän oma menettely otettu huomioon tuomitun korvauksen määrää alentavana tekijänä.

Työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Väite kanteen muuttamisesta hylätty.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Kuultava Rakennusliike Antti Salonen Oy Suomen Rakennusteollisuusliiton Etelä-Pohjanmaan piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.5.1984 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

II. Työhön ottaminen ja irtisanominen

4 § Työhön ottaminen ja irtisanominen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken toukokuun 4 päivänä 1984 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla.

III. Työaikaa koskevat määräykset

5 §

Työsuhteissa noudatetaan työaikalain määräysten ohella tässä sovittuja työaikaa koskevia ehtoja.

6 §

Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

7 §

1. Työ alkaa yksivuorotyössä kello 07.00 ja päättyy kello 16.00

8 §

3. Kahdeksantuntisen työvuoron puoliväliin sijoitetaan tunnin kestävä ruokailutauko.= = = =

Työehtosopimuksen 4 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 § Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä.

3. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 § Irtisanomisajat

1. Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava vähintään seuraavia irtisanomisaikoja

työsuhde on jatkunut

irtisanomisaika

keskeytyksettä

enintään 3 vuotta

2 viikkoa

8 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

III IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

18 § Irtisanomismenettely ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella mitä tämän sopimuksen I luvussa on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

a) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain (320/70) mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

24 § Korvaus

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 4 §:ssä perus- määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisteet- perusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on tomas- velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta peta ir- rusteettomasta irtisanomisesta. tisanomisesta

25 § Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään 20 kuukauden palkka.

2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

28 § 2)

Korvaus muusta kuin työntekijästä johtuvasta tai tapahtuneesta perusteettomasta irtisanomisesta sekä työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta ja lomauttamisesta

1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työsopimuksen tämän sopimuksen 4 §:ssä määritellystä muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä perusteettomasti purkaa työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa työntekijän eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän syystä on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

2. Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe, rakennusalan luonteesta johtuvat työsuhteiden hoitoon liittyvät erityispiirteet ja muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kolmen (3) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut enintään seitsemän (7) vuotta eikä kahdeksan (8) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut yli seitsemän (7) vuotta.

3. Jos edellä tässä pykälässä tarkoitetun vahingon määrästä ei esitetä muuta näyttöä, maksetaan korvauksena kahden (2) viikon palkka.

2) Pykälää sovelletaan myös tämän sopimuksen 4 §:n 3 momentin mainitsemissa tapauksissa 1.9.1984 saakka.

KANNE

Kanteen perustelut

Koska Savallampi ei ollut ollut velvollinen jäämään ylitöihin, eikä häntä aikaisemmin ollut edes varoitettu työvelvoitteen laiminlyönnistä, ei työnantajalla olisi ollut oikeutta purkaa eikä edes irtisanoa Savallammen työsopimusta. Yhtiö oli aikaisemmin ilmoittanut Savallammelle lomauttavansa hänet 21.9.1984 lukien työn vähyyden perusteella. Ilmoitus oli annettu kahden viikon ilmoitusaikaa noudattaen. Työsuhteen päättymispäivänä töiden vähyys ei kuitenkaan ollut ollut todellinen irtisanomisen syy. Savallampi oli kuitenkin saanut hyväkseen viikon lomautusilmoitusajan. Rakennusliike Antti Salonen Oy oli siten päättänyt Savallammen työsopimuksen vastoin irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä mainittuja irtisanomisperusteita sekä noudattamatta sopimuksen 5 §:n mukaista irtisanomisaikaa. Suomen Rakennusteollisuusliitto ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin mainitun rikkomuksen johdosta, joten se oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Asiasta oli neuvoteltu paikallisesti 18.10.1984 ja näissä neuvotteluissa työnantaja oli luvannut maksaa Savallammelle viikon irtisanomisajan palkan. Liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu 10.4.1985, mutta asia oli jäänyt erimieliseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennusliike Antti Salonen Oy oli menetellyt irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan sopimuksen 4 ja 5 §:n vastaisesti päättäessään Savallammen työsuhteen 14.9.1984. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Rakennusliike Antti Salonen Oy:n velvoittamista suorittamaan Savallammelle irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n perusteella irtisanomisajan palkkana yhden viikon palkan eli 981,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 21.9.1984 lukien ja korvauksena sopimuksen 24 ja 25 §:n nojalla neljän kuukauden palkkaa vastaavan määrän 16 680,40 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut vielä Suomen Rakennusteollisuusliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Rakennustyöläisten Liitto on asian esivalmistelussa ilmoittanut luopuvansa haastehakemuksessa Suomen Rakennusteollisuusliiton Etelä-Pohjanmaan piiriä vastaan esitetystä hyvityssakkovaatimuksesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto on vastineessaan, johon Rakennusliike Antti Salonen Oy on osaltaan yhtynyt, lausunut, että työnjohtaja ei ollut 14.9.1984 kehottanut Savallampea korjaamaan betoninkuljetusautoa ruokatunnin aikana. Savallampi ei myöskään ollut voinut saada sellaista käsitystä, että auto olisi pitänyt korjata ruokatunnin aikana. Savallammen ei myöskään ollut havaittu korjanneen betoninkuljetusautoa ruokatuntinsa aikana. Työmaan olosuhteet eivät olleet edellyttäneet auton korjaamista ruokatunnilla. Vaikka Savallampi olisi oma-aloitteisesti tehnyt töitä ruokatunnilla, ei hänen työaikansa olisi päättynyt kello 15 vaan kello 16.

Työmaamestari ei ollut pyytänyt Savallampea kuljettamaan betonimassaa rakennustyömaalle. Pyynnön oli esittänyt työnjohtaja, joka oli käskenyt Savallampea suorittamaan ajon. Savallampi oli kieltäytynyt työstä todeten, että hänen työpäivänsä oli jo tullut täyteen. Työnjohtaja oli toistanut käskyn ja todennut, että työtä ei voinut jättää tekemättä. Tällöin paikalle oli tullut myös työmaamestari, joka oli varoittanut Savallampea työvelvoitteen laiminlyönnistä ja sen seuraamuksista. Työmaamestari oli ilmoittanut Savallammelle, että mikäli tämä ei lähtisi ajoon, ei hänen tarvinnut tulla maanantaina töihin. Sen jälkeen Savallampi oli poistunut työmaalta. Eräs toinen työntekijä oli hoitanut kuljetuksen, johon Savallampea oli kehotettu. Savallampi ei ollut ollut paikalla enää siinä vaiheessa, kun edellä mainittu työntekijä oli ilmoittanut voivansa hoitaa ajotehtävän.

Työnantajan edustaja oli 17.9.1984 ilmoittanut Savallammelle, että hänen työsuhteensa oli purettu. Yhtiön konttorista oli erehdyksessä annettu Savallammelle työtodistus, jossa työsuhteen päättymisperusteeksi oli merkitty työn vähyyys. Erehdys oli johtunut siitä, että Savallammelle oli annettu lomautusilmoitus.

Työ, jonka suorittamisesta Savallampi oli kieltäytynyt, ei ollut ollut ylityötä. Savallammen työaika olisi päättynyt kello 16 ja Savallammen sijasta ajon hoitanut työntekijä oli ehtinyt suorittaa sen ennen työajan päättymistä kello 16. Kuorman ajo oli ollut tarpeen betoninvalun takia. Tällaista työtä ei voitu jättää kesken, joten työntekijän kieltäytymistä betonin kuljettamisesta oli pidettävä erittäin vakavana rikkomuksena. Käydyissä neuvotteluissa työnantaja ei ollut luvannut maksaa Savallammelle viikon irtisanomisajan palkkaa.

Yhtiö oli purkanut Savallammen työsopimuksen lainmukaisessa järjestyksessä. Koska yhtiö ei ollut menetellyt virheellisesti, ei myöskään työnantajaliitto ollut voinut syyllistyä valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että Savallampi oli joutunut muutaman kerran aikaisemminkin lähinnä ajotehtävien vuoksi työskentelemään ruokatunnilla. Työpäivä oli katsottu päättyneeksi vastaavasti tuntia aikaisemmin, eikä asiasta ollut syntynyt minkäänlaista erimielisyyttä. Myös muiden, varsinkin varsinaisessa ajotyössä työskentelevien työntekijöiden kohdalla tällainen käytäntö oli ollut tavallista. Savallammella ei näin ollen ollut ollut syytä uskoa, että käytäntö olisi muuttunut.

Rakennusalan työehtosopimuksen 5 ja 6 §:n mukaan työsuhteessa noudatettiin työaikalain määräyksiä ja säännöllinen työaika oli enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Edelleen työehtosopimuksen 8 §:n 3 momentin mukaan kahdeksantuntisen työvuoron puoliväliin sijoitettiin tunnin kestävä ruokailutauko. Ruokatunnilla työskentelyn johdosta Savallammella oli tullut kahdeksan tunnin työaika täyteen kello 15. Näin ollen työ kello 15-16 olisi ollut säännöllisen vuorokautisen työajan ylittävää ylityötä, joka työaikalain 11 §:n mukaan edellytti työntekijän suostumusta. Kun vaadittu työ ei ollut ollut työaikalain tarkoittamaa hätätyötä, oli Savallammella ollut oikeus kieltäytyä vaaditusta työstä.

Työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan työvelvoitteen täyttämättä jättäminen työsopimuksen purkamisperusteena edellytti, että asiasta oli annettu varoitus ja että työntekijä varoituksesta huolimatta jatkoi laiminlyöntiään. Savallampi ei koskaan aikaisemmin työsuhteensa aikana ollut saanut työnantajalta minkäänlaisia varoituksia tai edes huomautuksia työvelvoitteen laiminlyömisestä. Välittömästi työsopimuksen purkamista edellyttänyttä keskustelua 14.9.1985 työnantajan edustajien kanssa ei voitu pitää lain tarkoittamana varoituksena.

Kanteessa mainittujen työehtosopimusmääräysten lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on ilmoittanut perustavansa irtisanomisajan palkkaa ja irtisanomisen johdosta vaadittua korvausta koskevat vaatimukset irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n 1 ja 2 kohtiin sekä 24 ja 25 §:ään. Toissijaisesti liitto vaatii korvausta irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n perusteella.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Suomen Rakennusteollisuusliitto on vielä lausunut, että irtisanomissuojasopimuksen 8 ja 28 §:ään perustuvat vaatimukset oli liian myöhään esitettyinä jätettävä tutkimatta. Mikäli irtisanomissuojasopimuksen 8 §:ään perustuvat vaatimukset otettaisiin tutkittavaksi, olisi ne hylättävä. Työtuomioistuimessa voitiin esittää vain työehtosopimukseen perustuvia vaatimuksia. Irtisanomissuojasopimuksen 8 § ei soveltunut nyt käsiteltävään tapaukseen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa on vaadittu Rakennusliike Antti Salonen Oy:n suorittaman työsopimuksen purkamisen vahvistamista irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan työehtosopimuksen vastaiseksi ja yhtiöön kohdistettuna myös irtisanomisajan palkan sekä korvauksen suorittamista. Se seikka, että vaatimusten tueksi on jutun esivalmistelussa vedottu muihinkin kuin haastehakemuksessa mainittuihin työehtosopimuksen määräyksiin, ei oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan estä työtuomioistuinta tutkimasta asiaa esivalmistelussa kehitetyn kanteen mukaisesti.

Savallammelle ei ole nimenomaisesti ilmoitettu, että auton korjaustyö olisi tehtävä kiireellisesti. Koska autoa kuitenkin on jatkuvasti käytetty kuljetustyössä, on Savallampi perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että työ on suoritettava keskeytyksittä. Savallammen ilmoitusta hänen ruokatunnilla tapahtuneesta työskentelystään on pidettävä totuudenmukaisena.

Jutussa on näytetty, että varsinkin kuljetuksia hoitavat työntekijät ovat ajoa keskeyttämättä saattaneet työskennellä myös ruokatunnin ajan. Siitä on maksettu korvaus työehtosopimuksen ylityötä koskevien määräysten mukaisesti tai työntekijä on saanut lopettaa työskentelyn vastaavasti aikaisemmin samana päivänä. Työn lopettamista ennen säännöllisen työajan päättymistä on kuitenkin sovittu työnjohtajan kanssa.

Vaikka Savallampi on omasta aloitteestaan jatkanut työtään ruokatunnillaan, se ei ole oikeuttanut häntä kieltäytymään työnantajan työaikana määräämän työtehtävän suorittamisesta ja poistumaan työpaikalta ennen varsinaisen työajan päättymistä. Yhtiön puolelta on Savallammelle selvästi ilmoitettu, että hän työstä poistumalla rikkoisi vakavalla tavalla työsuhteesta johtuvia velvollisuuksia. Tästä huolimatta ja kun Savallampi, jota ei ole aikaisemmin varoitettu työvelvoitteiden laiminlyömisestä, on tehnyt tuona päivänä täyden säännöllisen työajan kiireellisenä pitämänsä työtehtävän vuoksi ja yhtiössä on aikaisemminkin sallittu - tosin työnjohtajan luvalla - tuollaisissa tapauksissa töiden lopettaminen ennen varsinaisen työajan päättymistä, yhtiöllä ei työtuomioistuimen mielestä näissä oloissa ole ollut oikeutta purkaa Savallammen työsopimusta eikä edes erittäin painavaa syytä työsopimuksen päättämiseen irtisanomisella.

Savallammen työstä poistuminen on kuitenkin sellainen hänen itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen, joka alentaa tuomittavan korvauksen määrää. Kun Savallampi ei ole saanut hyväkseen irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua täyttä irtisanomisaikaa, hän on sopimuksen 8 §:n mukaan oikeutettu saaman korvauksen saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta.

Suomen Rakennusteollisuusliitto on käydyissä neuvotteluissa hyväksynyt yhtiön menettelyn. Kun otetaan huomioon, että Savallammen oma käyttäytyminen on osaltaan myötävaikuttanut työsuhteen päättämiseen, asiaa on pidettävä siinä määrin tulkinnanvaraisena, ettei liiton voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Kanteen laajentamista koskevat väitteet hylätään.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa Rakennusliike Antti Salonen Oy:n maksamaan Savallammelle saamatta jääneen irtisanomisajan palkan 981 markkaa ja 20 penniä 16 prosentin korkoineen 21.9.1984 lukien ja irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevan sopimuksen 25 §:n mukaisena korvauksena sopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 15 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 27.1.1986 lukien.

Kanne hylätään muilta osin.

Rakennusliike Antti Salonen Oy velvoitetaan korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun nähden saa Suomen Rakennusteollisuusliitto kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Iirola, H. Rautiainen, Niskanen, Leivo ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.