Labor court dismissed union claim that employer violated collective agreement by calculating piecework wages below 25% of base rates.

Metsänhoito- ja metsänparannustöitä koskevan pöytäkirjan määräyksen mukaan urakkapalkat oli laskettava siten, että urakka-ansio nousi normaalilla urakkatyövauhdilla 25 % ohjetuntipalkkoja korkeammaksi ja kasvoi työnsuorituksen ja työtehon lisääntyessä samassa suhteessa. Työehtosopimukseen ei sen sijaan sisältynyt määräystä siitä, että urakkatyötä tekevälle työntekijälle olisi taattu vähintään edellä mainituin tavoin määräytyvä urakka-ansio tai edes ohjetuntipalkka.

Yksistään se seikka, että neljän työntekijän ansiot harvennustyössä eräällä työmaalla eivät olleet nousseet 25 % ohjetuntipalkkoja korkeammiksi, ei osoittanut, että työnantaja olisi menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti urakkapalkkojen laskemisessa.

Kanne, jossa oli vaadittu työnantajan velvoittamista maksamaan työntekijöille maksetun palkan ja työehtosopimuksen urakkapalkan laskemista koskevan määräyksen mukaan lasketun palkan erotus ja työnantajan tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon, hylättiin.

Kantaja Maaseututyöväen Liitto r.y. Vastaaja Metsähallitus

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Maaseututyöväen Liiton ja toiselta puolen muiden ohella metsähallituksen välillä 29.3.1984 tehdyssä metsä ja uittoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

5 § PALKAT 1 Palkkausta varten maa jaetaan neljään palkkausalueeseen.

2 Metsä- ja uittopalkoista määrätään tämän sopimuksen liitteissä.

3 Metsätöiden urakkapalkkanormilla tarkoitetaan yksikköpalkkoja laskettaessa perusteena käytettävää lukua, joka osoittaa täysin työkykyisen ja metsätöihin tottuneen työntekijän normaalisella urakkatyövauhdilla saavutettavaa päiväansiota.

4 Liitetaulukoiden sijasta metsätöiden yksikköpalkkoja määrättäessä käyttää sopijapuolten yhteisesti hyväksymää muutakin järjestelmää.

15 Työnantajan ja työntekijän on sovittava ennen työn aloittamista työssä maksettava palkka tai palkkaperusteet, joihin kuuluu työvaikeusluokitus. Lisäksi työnantajan on ilmoitettava työntekijälle palstalla käytettävät työ- ja mittausmenetelmät. Em. tiedot on pidettävä työmaalla työntekijäin saatavina ja on työntekijän sitä vaatiessa ilmoitettava hänelle kirjallisesti. Huomautukset palkanmaksuperustetta vastaan on tehtävä viipymättä aiheen ilmaantuessa ja viimeistään työtä koskevan tilinmaksun yhteydessä, jolloin työntekijälle on annettava tiliselvitys.

Työehtosopimukseen liittyvässä 29.3.1984 tehdyssä metsänhoito- ja metsänparannustöitä koskevassa pöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

5 § URAKKAPALKAT

Urakkapalkat on laskettava siten, että urakka-ansio nousee normaalisella urakkatyövauhdilla 25 % ohjetuntipalkkoja korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen ja työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa. Laskettaessa urakkapalkkaa työlle, johon sovelletaan 4 §:n 2. kohdassa mainittua pennimääräistä korotusta, on tämä korotus lisättävä em. urakkapalkan perusteella olevaa ohjetuntipalkkaan. Urakkahinnoittelu suoritetaan käyttäen perustana sitä palkkausryhmää, johon suoritettava työ kuuluu. Työnantaja ilmoittaa pyydettäessä työntekijälle urakkahinnoittelussa käytetyt perusteet.

KANNE

Kanteen perustelut

Maaseututyöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Veli Rajala, Esko Kuukasjärvi, Jouni Luusuajärvi ja Timo Pokka olivat olleet metsähallituksen Rovaniemen hoitoalueen Lamurin työmaalla taimikon harvennustöissä 11.6.-27.8.1984. Jokaiselle työntekijälle oli urakkaa varten erikseen hinnoiteltu oma työpalstansa. Työehtosopimuksen mukainen tuntipalkka aikatyössä olisi ollut 20,37 markkaa tunnissa. Kun tähän ohjepalkkaan laskettiin metsänhoito- ja metsänparannustöitä koskevan pöytäkirjan 5 §:n mukainen 25 prosentin lisä, tuntipalkaksi urakkatyössä olisi pitänyt tulla vähintään 25,46 markkaa. Työpäivän pituus harvennustöissä oli ollut keskimäärin 5,5 tuntia, joten työehtosopimuksen mukaiseksi päiväansioksi urakkatyössä olisi tullut muodostua vähintään 140,03 markkaa. Kun tähän lisättiin moottorisahakorvaus, joka oli 30 prosenttia kokonaisansioista, niin päivittäisen kokonaisansion olisi tullut olla 200,04 markkaa. Tästä moottorisahan osuus oli 60,01 markkaa.

Työmaalla työskennelleiden kaikkien työntekijöiden ansio raivaussahoineen oli vaihdellut 101 ja 475 markan välillä päivässä. Tästä laskettu keskimääräinen ansio oli 232 markkaa päivässä. Miehen osuus oli vaihdellut 71 ja 303 markan välillä päivässä ja ollut keskimäärin 162 markkaa päivässä.

Edellä esitetty osoitti, että nyt esillä olevassa tapauksessa työnantajan suorittama urakkaluokittelu oli ollut poikkeuksellisen alhainen ja työehtosopimuksen määräysten vastainen. Työnantaja oli kuitenkin katsonut, että koska samalla työmaalla saavutettu keskiansio ylitti työehtosopimuksessa määritellyn urakkapalkan, työnantajan suorittamassa urakkahinnoittelussa ei ollut tapahtunut virheitä, eikä se myöskään ollut ollut työehtosopimuksen vastainen.

Asiasta oli neuvoteltu paikallisesti 3.12.1984 ja liittojen välillä 25.1.1985. Neuvotteluissa ei ollut päästy asiassa yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Maaseututyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että metsähallitus oli toiminut edellä selostetun työn urakkahinnoittelussa metsänhoito- ja metsänparannustöitä koskevan pöytäkirjan 5 §:n vastaisesti. Lisäksi Maaseututyöväen Liitto on vaatinut metsähallituksen tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon. Maaseututyöväen Liitto on vielä vaatinut metsähallituksen velvoittamista suorittamaan saamatta jääneinä palkkoina Rajalalle 990,43 markkaa, Kuukasjärvelle 2 575,57 markkaa,

Luusuajärvelle 1 517,31 markkaa ja Pokalle 504,72 markkaa, kaikki erät 16 prosentin korkoineen 27.8.1984 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metsähallitus on kanteeseen vastatessaan lausunut, että yleisimpien metsänhoitotöiden työkohtaiset urakkayksikköpalkat oli työnantajapuolella laadittu keskitetysti ja julkaistu valtakunnallisena suosituksena. Tämä urakkahinnoittelu oli ollut käytössä vuodesta 1976 alkaen. Taimikoiden perkaus- ja harvennustyön urakkayksikköpalkat perustuivat Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitto r.y:n metsätyöntutkimusosaston Metsätehon vuonna 1982 suorittamaan työntutkimukseen. Työntutkimuksessa oli selvitetty kysymyksessä olevan työn työajan menekki erilaisissa työvaikeusolosuhteissa maan eri osiin sijoitetuilla tutkimuskohteilla. Selvitettyjen työaikamenekkien perusteella urakkayksikköpalkat oli laskettu metsänhoito- ja metsänparannustöitä koskevan pöytäkirjan 5 §:n mukaisesti työkohtaisesti. Työehtosopimusosapuolten yhteisesti nimeämä metsänhoito- ja taimitarhatyöryhmä oli seurannut tutkimuksen suorittamista.

Edellä mainitun palkkasuosituksen mukaisesti yksikköpalkkojen määrittämistä varten selvitettiin palstan työvaikeustekijät. Hoitoalueen suunnittelija suoritti työmaan palstoituksen ja palstojen luokituksen. Työmaan toteutuksesta vastaava työnjohtaja ei osallistunut palstojen luokitukseen. Luokitusta tehtäessä ei tiedossa ollut, kuka työntekijä minkin palstan teki. Työvaikeustekijät ilmoitettiin työntekijälle ennen töiden aloittamista. Luokituksen tarkoituksena oli työhön vaikuttavista tekijöistä johtuvien vaikeuserojen huomioon ottaminen palkkauksessa. Mikäli työntekijä ei hyväksynyt tehtyä luokitusta, se tarkistettiin. Tarkistuksen suorittivat yleensä asianomaisen työmaan työnjohtaja ja työntekijöitä edustava luottamusmies.

Urakkatyössä työntekijä voi itse vaikuttaa ansionsa suuruuteen. Tämän vuoksi yksittäisten työntekijöiden urakka-ansioissa saattoi esiintyä huomattavaakin vaihtelua. Metsänhoito- ja metsänparannustöitä koskevan pöytäkirjan 5 §:ssä ei ollut sovittu takuupalkan maksamisesta, vaan määräys sisälsi ainoastaan laskentaohjeen urakkapalkalle. Työehtosopimuksen määrittämää normaalia urakkatyövauhtia ei voitu todeta, mikäli tarkasteltiin vain yhtä työntekijää.

Kanteessa tarkoitetun neljän työntekijän ansioiden alhaisuuteen oli vaikuttanut se, että heidän päivittäinen työskentelyaikansa oli ollut normaalia huomattavasti lyhyempi. Lisäksi he olivat työskennelleet muunlaisella kuin työehtosopimuksen tarkoittamalla urakkatyövauhdilla. Työmaan työnjohtajan havaintojen mukaan Rajala, Kuukasjärvi ja Luusuajärvi olivat työskennelleet useina päivinä vain 3-4 tuntia neuvotteluissa mainitun 5,5 tunnin asemesta. Tästä johtuen oli selvää, että ansiot eivät olleet voineet muodostua saman tasoisiksi kuin työskenneltäessä normaalilla urakkatyövauhdilla tavanomaisen palstalla oloajan. Kanteessa mainituista työntekijöistä Pokka ei ollut hakkuutöissäkään saavuttanut tavanomaista ansiotasoa, mikä selitti sitä, ettei hän ollut päässyt tavanomaiseen ansiotasoon myöskään kanteessa tarkoitetussa työssä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsähallitus on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Maaseututyöväen Liitto on vastineen johdosta lausunut, että vastaaja oli antanut ymmärtää, että työehtosopimusosapuolet olisivat yhteisesti hyväksyneet ja laskeneet urakkayksikköpalkat. Väitteen tueksi vastaaja oli viitannut Metsätehon vuonna 1982 suorittamaan työntutkimukseen. Tutkimuksen suorittamista seuranneella sopijapuolten yhteisesti nimeämällä metsänhoito- ja taimitarhatyöryhmällä ei ollut ollut mitään tekemistä itse tutkimuksen kanssa, eikä tutkimuksella toisaalta ollut suoranaisesti työehtosopimuksiin liittyvää merkitystä. Työnantajapuoli oli laskenut urakkayksikköpalkat metsänhoitotöissä yksipuolisesti. Työehtosopimuksen oikean tulkinnan kannalta ei mitään merkitystä ollut sillä, oliko työnantajapuoli perustanut urakkayksikköpalkkalaskelmansa Metsätehon suorittamaan tutkimukseen vai ei. Työehtosopimusosapuolet eivät olleet seuranneet työntutkimusta.

Paikallisista neuvotteluista laaditusta erimielisyysmuistiosta ilmeni, että yhteisesti oli todettu, että päivittäinen miesten palstalla oloaika oli ollut 5,5 tuntia, kävelyaika noin 0,5 tuntia ja kotoa poissaoloaika asunnon sijainnista riippuen 7-7,5 tuntia. Väite siitä, että kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden ansioiden alhaisuus olisi johtunut normaalia huomattavasti lyhyemmästä päivittäisestä työajasta, ei siten pitänyt paikkaansa. Kanteessa tarkoitetut työntekijät olivat kulkeneet työmaalle yhteiskuljetuksessa muiden alueella olevien työntekijöiden kanssa, joten koko alueen työntekijöiden päivittäinen työaika oli ollut samanpituinen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee edellä olevilla perusteilla oikeaksi hylätä kanteen.

Jutun laatuun katsoen saa metsähallitus kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Iirola, Airaksinen, M. Virtanen, Leivo ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.