Labor court dismisses union appeal; employer terminated agent due to persistently poor sales results.

Vakuutuskenttämiehen tulostaso oli esitetyn selvityksen mukaan niin olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt, ettei työnantajalta voitu kohtuudella vaatia työsuhteen jatkamista, joten työsopimuksen irtisanomiseen oli näytetty olleen erityisen painava syy.

Sitä kuinka irtisanomisperustetta oli sovellettava, ei ollut mahdollista vahvistaa yleisellä säännöllä, vaan kysymys oli harkittava kussakin yksittäistapauksessa erikseen.

Kantaja Vakuutusväen Liitto r.y. Vastaaja Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y. Kuultava Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomi-Salama

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten kesken 8.5.1984 tehdyssä vakuutuskenttämiehiä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

7 § Työsuhteen päättyminen

______________________

Irtisanoutumisaika

Irtisanomisaika

2. Yhtiö noudattaa

- kenttämieheen, jonka työsuhde on kestänyt alle 5 vuotta viiden viikon

- kenttämieheen, jonka työsuhde on kestänyt 5 vuotta mutta alle 10 vuotta yhdeksän viikon

- kenttämieheen, jonka työsuhde on kestänyt 10 vuotta mutta alle 15 vuotta kolmentoistaviikon

- kenttämieheen, jonka työsuhde on kestänyt 15 vuotta 16 viikon

irtisanomisaikaa, aina kuitenkin siten, että työsuhde päättyy kalenterikuukauden viimeisenä päivänä.

Pöytäkirjamerkintä:

___________________

Sopijapuolet noudattavat Liiketyönantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton kesken 8 päivänä kesäkuuta 1978 tehtyä irtisanomissuojasopimusta.

Sopijapuolet ovat niin ikään yhtä mieltä alussa mainitun sopimuksen 3 §:n tulkinnasta mm. siinä, että töiden laiminlyömisenä pidetään syytä, jonka vuoksi kenttämiehen hankintatulokset kausivaihteluista johtumattomista syistä tai yhtiön antamasta kirjallisesta varoituksesta huolimatta alittavat yhtiökohtaisesti vähimmäistavoitteet, hankinnan määrään, laatuun ja voimassa pysymiseen nähden. Ellei vähimmäistavoitteita ole vahvistettu arvostellaan kenttämiehen työsuoritusta varoituksen antamisen jälkeen vastaavanlaisissa olosuhteissa kuin varoituksen saanut kenttämies työskentelee, työskentelevien yhtiön muiden kenttämiesten tuloksiin vertaamalla. Em. varoitus annetaan kenttämiesten luottamusmiehelle tiedoksi ja jonka antamisen jälkeen on annettava enintään kolmen kuukauden kulua, jotta varoituksen teho voidaan puolueettomasti todeta, tähän aikaan ei voida sisällyttää kenttämiehen vuosilomaa, pitempiaikaista sairausaikaa tai näihin verrattavaa poissaoloaikaa.

Sovellutusohje:

_______________

Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että varoitusmenettelyä sovellettaessa, on tehtävä ero kenttämiehelle asetettujen myyntitavoitteiden ja niiden vähimmäisvaatimusten välillä, joita em. pöytäkirjamerkinnässä tarkoitetaan. Toisin sanoen myyntitavoitteiden saavuttamatta jäämistä ei vielä voida pitää riittävänä irtisanomisperusteena.

Jottei edellä olevasta sovellutusohjeesta syntyisi yhtiön ja luottamusmiehen välillä epäselvyyttä olisi tarkoituksenmukaista, että yhtiö etukäteen tekisi luottamusmiehelle selväksi toisaalta ne periaatteet, joiden mukaan kenttämiehille myyntitavoitteet vahvistetaan ja toisaalta missä näihin nähden kulkevat varoituksen antamisen raja-arvot.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa siinä sanotun 8.6.1978 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen jälkeen 1.9.1984 lukien voimaan tulleessa samojen keskusliittojen välisessä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

3 § Irtisanominen työntekijästä johtuvasta syystä

Irtisanomisen peruste irtisanomismenettelystä annetun lain piiriin kuuluvissa irtisanomistapauksissa määräytyy työsopimuslain 37 §:n mukaan.

Työsuhteen päättämisessä, erimielisyyksien selvittelyssä, lain ja sopimuksen rikkomisen seuraamuksissa ja tuomioistuinkäsittelyssä noudatetaan irtisanomismenettelystä annetun lain ja tämän sopimuksen 5 §:n määräyksiä.

5 § Neuvottelujärjestys ja työtuomioistuin

Liittojen välillä ratkaistavaksi voidaan saattaa erimielisyys, joka koskee tämän sopimuksen noudattamista ja mahdollisen rikkomisen seuraamuksia.

Elleivät työnantaja- tai työntekijäliitot pääse asiassa yksimieliseksi, voidaan se alistaaa työtuomioistuimen tai työtuomioistuinlain mukaisesti välimiesmenettelyssä ratkaistavaksi. Kanteen nostamiseen työtuomioistuimessa noudatetaan laissa säädettyjä määräaikoja.

KANNE

Kanteen perustelut

Vakuutusväen Liitto on lausunut, että Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomi-Salama oli 11.7.1985 irtisanonut piiriedustaja Olli Suonpään työsopimuksen. Suonpää oli seuranneena päivänä kirjallisesti ilmoittanut työnantajalle vastustavansa irtisanomista. Asiassa ei enempää paikallisesti 26.8.1985 kuin liittotasollakaan 5.11.1985 käydyissä neuvotteluissakaan ollut päästy yksimielisyyteen.

Yhtiössä oli laadittu henkivakuutusmyynnin tavoitevertailu, jossa ensimmäisen vuosipuoliskon edustajakohtaista tulosta oli verrattu pelkästään henkivakuutusmyynnille asetettuun koko vuoden tavoitteeseen. Tästäkin yhteenvedosta selvisi, ettei Suonpää ollut menestynyt heikoimmin eikä hänelle yksityistalouksien osalta asetettu tavoite ollut ollut ainakaan pienin.

Kysymyksessä oleva pöytäkirjamerkintä oli tullut vakuutuskenttämiehiä koskevaan työehtosopimukseen 1975-luvun alkupuolella työnantajapuolen aloitteesta. Käydyissä neuvotteluissa kantajaliitto ei ollut hyväksynyt määräystä "irtisanomisautomaatiksi" vaan luonteeltaan samanlaiseksi kuin edellä sanotut yleisten irtisanomissuojasopimusten määräykset.

Oikeuskäytännössäkin oli työsuhteen lopettamistilanteita arvioitaessa kiinnitetty huomiota yhtäältä työnantajan ohjaukseen ja toisaalta työntekijän työntekovelvoitteen laiminlyöntiin. Vaikka Suonpään tapauksessa ei ollut väitettykään hänen käyttäytymisessään eikä ahkeruudessaan olleen moittimista, työnantaja ei ollut pyrkinyt järjestämään hänelle muuta työtä myyntityön asemesta. Suonpää oli edelleen valmis palaamaan yhtiön palvelukseen ja hän oli edelleen vailla työtä.

Harkittaessa tuomittavan vahingonkorvauksen määrää oli lisäksi otettava huomioon se, että Suonpäällä hänen ikänsäkin huomion ottaen oli ilmeisen heikot mahdollisuudet saada työtä muulta alalta. Lisäksi oli otettava huomioon työnantajan epäasiallinen menettely työsopimusta irtisanottaessa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Vakuutusväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei työehtosopimuksen 7 §:n pöytäkirjamerkintä sovellutusohjeineen niissä tarkoitetun varoitusmenettelyn jälkeenkään osapuolia sitovan irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevan sopimuksen 3 §:n mukaan oikeuta työnantajaa irtisanomaan kenttämiestä pelkästään sillä perusteella, ettei tämä ollut saavuttanut pöytäkirjamerkinnässä ja sen sovellutusohjeissa tarkoitettuja yhtiökohtaisia vähimmäistavoitteita.

Lisäksi Vakuutusväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta toteamaan, että edellytykset Suonpään työsuhteen jatkumiselle olivat olemassa, ja määräämään, mikäli yhtiö antaa työsuhteen jatkua, sen velvoittamista suorittamaan vaihtoehtoisena korvauksena 12 kuukauden palkan eli 91 308 markkaa tai muussa tapauksessa vahingonkorvauksena 20 kuukauden palkan eli 152 180 markkaa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on kiistänyt kanteen.

Vaikeudet Suonpään työsuhteessa olivat alkaneet jo 1970-luvun alkupuolella. Hän oli saanut useampia suullisia huomautuksia esimiehiltään myyntitulosta saavuttamatta jäämisestä jo ennen vuotta 1979. Vuonna 1979 piirijohtaja oli todennut, ettei Suonpää voinut jatkaa yhtiössä, elleivät myyntitulokset parantuneet. Väite siitä, että Suonpään myyntitavoite olisi määrätty suhteellisen korkeaksi, ei pitänyt paikkaansa. Vuosina 1981-1985 Satakunnan piiriryhmän, joka oli ainoa vertailukelpoinen piiri, yleispiiriedustajille annetuista tavoitteista vain yhden piiriedustajan tavoitteet olivat alittaneet Suonpään tavoitteet. Suonpäätä huonompaan tulokseen oli päätynyt vasta lyhyen aikaa myyntityössä toiminut henkilö.

Kantajan tarkoittamassa tavoitevertailussa oleva tavoite oli yksityistalouksille suunnattavan henkivakuutusmyynnin tavoite. Sen lisäksi yksityistalouksiin tapahtuvalle myynnille oli asetettu myös vahinkovakuutustavoite, jota esitetyssä asiakirjassa ei lainkaan mainittu ja jonka tuloksia ei siinä myöskään verrattu. Oikeampi kuva annetuista tavoitteista saataisiinkin vertaamalla yksityistalouksiin tapahtuvan myynnin kokonaistavoitetta ja kokonaistulosta. Tällöin voitiin todeta, että sanottua yhtä piiriedustajaa lukuunottamatta Suonpäällä oli Satakunnan piiriryhmässä pienin tavoite 304 000 markkaa.

Satakunnan piiriryhmässä oli tammi-toukokuun 1985 tilaston perusteella yhdellä piiriedustajalla heikompi tulosprosentti kuin Suonpäällä.

Kun puhuttiin liiketaloudellisin edellytyksin toimivasta yrityksestä ja suhteellisesta vertailusta, oli perusteltua tehdä vertailua myös edustajan myynnin maksutulon ja rahapalkan välillä. Tässä vertailussa Suonpää oli selvästi muita heikompi.

Suonpään myynnin maksutulo ei ollut enää moneen vuoteen kattanut hänestä yhtiölle aiheutuneita välittömiä kustannuksiakaan. Suonpään työhistoria huomioon ottaen tilanteeseen ei voitu perustellusti odottaa muutosta. Mitä tuli muun työn tarjoamiseen, oli henkilöstöhallinnollisesti mahdotonta sijoittaa suuripalkkaista myyntimiestä konttoritehtäviin, jotka olivat omaa erikoistaitoaan vaativia.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vakuutusalan Työnantajayhdistys, johon Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomi-Salama on osaltaan yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Haastehakemuksessa yleisessä muodossa esitetty vahvistusvaatimus on jutun käsittelyn aikana täsmennetty muotoon, jossa työtuomioistuinta on vaadittu vahvistamaan, ettei työehtosopimuksen 7 §:n pöytäkirjamerkintä sovellutusohjeineen niissä tarkoitetun varoitusmenettelyn jälkeenkään irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukaan oikeuta työnantajaa irtisanomaan kenttämiestä pelkästään sillä perusteella, ettei tämä ole saavuttanut pöytäkirjamerkinnässä ja sen sovellutusohjeissa tarkoitettuja yhtiökohtaisia vähimmäistavoitteita. Koska ei kuitenkaan ole mahdollista yleisellä säännöllä vahvistaa, kuinka irtisanomisperustetta on sovellettava, vaan kysymys on harkittava kussakin yksittäistapauksessa erikseen, ja koska puheena oleva pöytäkirjamerkintä on työtuomioistuimen mielestä tarkoitettu vain ohjeeksi siitä, millä perusteella kenttämiehen töiden laiminlyöntiä voidaan pitää selvitettynä, työtuomioistuin katsoo, ettei määräyksen sisältöä voida vahvistaa vaadituin tavoin.

Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomi-Salama on 11.7.1985 irtisanonut yhtiön palveluksessa 1.2.1964 lukien olleen piiriedustaja Olli Suonpään työsopimuksen. 26.8.1985 pidetyn paikallisneuvottelun muistioon on työnantajan kantana merkitty: "Olli Suonpää on irtisanottu huonojen tuloksien vuoksi, mikä myös katsotaan töiden laiminlyönniksi". Suonpäälle on 11.4.1985 annettu varoitus vakuutusmyyntitavoitteiden saavuttamatta jättämisestä. Suonpään vuodelle 1985 asetetusta kokonaismyyntitavoitteesta on toteutunut toukokuussa 62,2 prosenttia, kesäkuussa 55 prosenttia ja heinäkuussa 52 prosenttia.

Työehtosopimuksen 7 §:n pöytäkirjamerkinnän mukaan irtisanomissuojasopimusta tulkittaessa töiden laiminlyöntinä pidetään syytä, jonka vuoksi kenttämiehen hankintatulokset kausivaihteluista johtumattomista syistä tai yhtiön antamasta kirjallisesta varoituksesta huolimatta alittavat yhtiökohtaisesti vähimmäistavoitteet, hankinnan määrään, laatuun ja voimassa pysymiseen nähden. Ellei vähimmäistavoitteita ole vahvistettu, arvostellaan kenttämiehen työsuoritusta varoituksen antamisen jälkeen vastaavanlaisissa olosuhteissa, joissa varoituksen saanut kenttämies työskentelee, työskentelevien yhtiön muiden kenttämiesten tuloksiin vertaamalla.

Suomi-Salamassa on esitetyn selvityksen mukaan yhtiökohtaisena vähimmäistavoitteena pidetty 75 prosenttia hankinnan kokonaistavoitteen määrästä. Näyttämättä on jäänyt, että hankinnan laatuun ja voimassa pysymiseen tuolloin olisi kiinnitetty huomiota.

Asiassa on selvitetty, että työnantaja oli aikaisemmin antanut Suonpäälle varoitukset 29.10.1979, 22.9.1980, 22.4.1981, 21.7.1981, 6.10.1982 ja 21.1.1983 siitä syystä, ettei hän ollut saavuttanut niitä vähimmäistavoitteita, joihin viitataan työehtosopimuksen 7 §:n pöytäkirjamerkinnässä.

Suonpää on piiriedustajana myynyt vakuutuksia yksityistalouksiin. Suonpään kalenterivuoden 1985 myyntitavoiteesta on esitetyn selvityksen mukaan sovittu vuoden 1984 loppupuolella yhtiössä noudatetun tavan mukaan Suonpään ja yhtiön edustajan kesken. Suonpään kokonaistavoite vuodelle 1985 on

ollut Satakunnan piiriryhmän 11 piiriedustajan kokonaistavoitteista toiseksi alhaisin.

Tammi-toukokuun 1985 tulostilaston mukaan Suonpään tulos tästä tavoitteesta on ollut 62,2 prosenttia. Yhdellä piiriedustajalla on sanottuna aikana ollut Suonpäätä heikompi tulosprosentti, nimittäin 39 prosenttia, tavoitteen oltua 733 000 markkaa.

Luotettavasti selvittämättä on jäänyt se todistelussa esitetty kanta, että Suonpään myyntitulosten taso olisi johtunut hänen piirinsä asukkaiden ikärakenteesta tai muusta tähän verrattavasta, Suonpäästä itsestään riippumattomasta syystä.

Irtisanomissuojasopimuksen mukaan irtisanomisen peruste määräytyy työsopimuslain 37 §:n mukaan. Työnantaja ei sen mukaan saa irtisanoa työntekijää ilman erityisen painavaa syytä. Työehtosopimuksen 7 §:n pöytäkirjamerkinnän sovellutusohjeen mukaan myyntitavoitteen saavuttamatta jäämistä ei vielä voida pitää riittävänä irtisanomisperusteena. Pöytäkirjamerkinnässä on töiden laiminlyönnin arvioimisessa määrätty ensin vertailukohteeksi yhtiökohtaisten hankintatulosten vähimmäistavoitteet, hankinnan määrään, laatuun ja voimassa pysymiseen nähden. Ellei vähimmäistavoitteita ole vahvistettu, arvostellaan työsuoritusta varoituksen antamisen jälkeen vastaavanlaisissa olosuhteissa varoituksen saaneen kenttämiehen kanssa työskentelevien yhtiön muiden kenttämiesten tuloksiin vertaamalla.

Asiassa on käynyt selville, että Suonpään myyntitulokset hankinnan määrään nähden ovat vuonna 1985 olleet, paitsi huomattavasti alle asetetun myyntitavoitteen, myös merkittävästi vähäisemmät kuin yhtiön Satakunnan piiriryhmän muiden vastaavassa asemassa olevien kenttämiesten tulokset. Tulostaso on esitetyn selvityksen mukaan niin olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt, ettei työnantajalta kohtuudella voida vaatia Suonpään työsuhteen jatkamista, joten työsopimuksen irtisanomiseen on työtuomioistuimen mielestä näytetty olleen erityisen painava syy.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun katsoen Vakuutusalan Työnantajayhdistys ja Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomi-Salama saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi puheenjohtaja, Orasmaa, Vihma, Loukola, Kolula ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.