Labor court allows union claim that employer must pay sick pay for doctor's certificate not issued by employer's doctor.

Työnantajalla ei ollut työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta työntekijälle sillä perusteella, että työntekijä oli esittänyt työkyvyttömyydestään muun kuin työnantajan määräämän lääkärin antaman todistuksen. Jutussa ei ollut esitetty seikkoja, jotka olisivat antaneet työnantajalle perustellun aiheen epäillä työntekijän puolelta väärinkäytöstä. Työnantaja oli velvollinen maksamaan kanteessa vaaditun sairausajan palkan.

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaajat Autoalan Työnantajaliitto r.y. Suppasen Auto Kommandiittiyhtiö Toimitusjohtaja Aulis Olavi Suppanen

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 3.6.1984 allekirjoitetussa auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

VII SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

20 §

Sairausajan ja synnytysloman palkka

Sairaus Mom. 1. Työnantaja maksaa työntekijälle, joka

_______

tai työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on tapa- sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt teketurma mästä työtä, sairausajan palkkana täyden palkan toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka Odotus- työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäieli vä. Jos työkyvyttömyys on aiheutunut työtapakarens- turmasta, maksetaan sairausajan palkkaa jo si ensimmäisen tällaisen sairauspäivän alusta. = = päivä

Soveltamisohje 2:

Tätä soveltamisohjetta noudatetaan niissä tapauksissa, joissa sairauspoissaolo aikaisemmin on todistettu lääkärintodistuksella.

1. Työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella, ellei tästä ohjeesta muuta johdu.

4. Sairaslomatodistus on edellä mainitut ehdot täyttäessään hyväksyttävä todistus, jollei työnantaja perustelluilla syillä pysty osoittamaan väärinkäytöstä. Mahdolliset epäselvyydet on tällöin ensisijassa selvitettävä paikallisesti asianosaisten kesken. Mikäli tämä ei onnistu, asia saatetaan normaalin neuvottelujärjestelmän välityksellä sairaslomatodistuksia käsitteleviin viranomais- ja asiantuntijaelimiin.

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että autonpesijä Helvi Annikki Hartikainen oli työskennellyt Suppasen Auto Kommandiittiyhtiön palveluksessa muun muassa vuonna 1985. Hartikainen oli loukannut itsensä kesällä 1985 siten, että hän oli ollut työkyvytön 1. 10.7.1985. Hartikainen oli ilmoittanut työnantajalle sairauden syyn ja toimittanut työnantajalle kaksi Käpylän terveysaseman antamaa lääkärintodistusta.

Yhtiön työterveyshuolto oli järjestetty Munkkivuoressa sijaitsevassa lääkärikeskuksessa, jossa Hartikainen oli käynyt sairauslomansa aikana 3. ja 5.7.1985. Tuolloin työterveysasemalla oli todettu, että Hartikainen oli ollut sairauslomalla. Tämä oli käynyt ilmi myös lääkärikeskuksen laatimasta Hartikaisen sairauskertomuksesta.

Yhtiö ei ollut Hartikaisen pyynnöistä ja kehotuksista huolimatta suostunut maksamaan hänelle sairausajan palkkaa 1. ja 10.7.1985 väliseltä ajalta. Yhtiö ei ollut perustellut palkan maksamatta jättämistä. Hartikainen oli purkanut työsopimuksensa vedoten siihen, että työnantaja oli perusteettomasti kieltäytynyt maksamasta hänelle sairausajan palkkaa työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla.

Hartikainen oli pannut yhtiötä vastaan kanteen vireille Helsingin raastuvanoikeudessa ja vaatinut muun muassa edellä mainitun sairausajan palkan maksamista. Yhtiön asiamies oli kuitenkin 12.2.1986 asiaa käsiteltäessä tehnyt väitteen, että kanne tulisi tutkia työtuomioistuimessa. Tämän vuoksi vaatimuksesta oli tältä osin luovuttu.

Asiassa oli käyty työntekijäliiton ja työnantajaliiton väliset muistioneuvottelut 3.6.1986. Työntekijäliiton edustajat olivat pyytäneet kannanottoa työehtosopimuksen 20 §:n liittyvän soveltamisohje 2:n tulkintaan sekä yleisesti että erikseen Hartikaisen tapauksessa. Työnantajaliiton edustajat eivät kuitenkaan olleet ottaneet asiaan kantaa. He olivat väittäneet, että koska asia oli ollut raastuvanoikeudessa vireillä, sitä ei voitu ottaa enää työtuomioistuimessa käsiteltäväksi.

Työntekijäliiton edustajat olivat kuitenkin ilmoittaneet, että vastapuolen asiamiehen väitteen vuoksi oli vaatimuksesta luovuttu alioikeudessa ja että kanne sairausajan korvauksen osalta tultaisiin nostamaan työtuomioistuimessa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Hartikaisella oli oikeus työehtosopimuksen 20 §:n nojalla sairausajan palkkaan hänen työnantajalle esittämiensä selvitysten ja lääkärintodistusten perusteella. Liitto on myös vaatinut Suppasen Auto Kommandiittiyhtiön ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen toimitusjohtaja Aulis Olavi Suppasen velvoittamista suorittamaan Hartikaiselle työehtosopimuksen 20 §:n nojalla sairausajan palkkaa ajalta 1. - 10.7.1985 yhteensä 1 632,64 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.7.1985 lukien.

Lisäksi Metallityöväen Liitto on vielä vaatinut Autoalan Työnantajaliiton, Suppasen Auto Kommandiittiyhtiön ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen Aulis Olavi Suppasen tuomitsemista hyvityssakkoon, liiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja yhtiön sekä sen yhtiömiehen työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Metallityöväen Liitto on sittemmin luopunut haastehakemuksessa esitetystä vaatimuksesta sen seikan vahvistamisesta, ettei työnantajalla ole oikeutta vaatia sairauden osoittamiseksi yksinomaan työterveyslääkärin antamaa lääkärintodistusta, vaan että myös muunlaiset lääkärintodistukset voidaan hyväksyä sairausajan palkan maksamisen perusteeksi.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto, Suppasen Auto Kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies Aulis Olavi Suppanen ovat kanteeseen vastatessaan yhteisesti lausuneet, että Hartikainen oli toimittanut työnantajalle 1.7.1985 Käpylän terveysaseman antaman lääkärintodistuksen, jonka mukaan hänet oli todettu työkyvyttömäksi 1. - 7.7.1985. Hartikaisella oli ollut 1.6.1984 alkaneen työsuhteensa aikana lukuisia poissaoloja, joista kaikista ei ollut toimitettu lääkärintodistusta työnantajalle.

Suppasen Auto Kommandiittiyhtiö oli 7.6.1985 solminut työpaikkaterveydenhuoltoa koskevan sopimuksen Munkkivuoressa sijaitsevan lääkärikeskuksen kanssa. Työterveyshuoltosopimuksen tarkoituksena oli ollut saattaa kaikki yrityksen työntekijät saman työterveysaseman hoidettaviksi. Työntekijöille oli 7.6.1985 jälkeen välittömästi ilmoitettu, että työnantaja hyväksyisi sairausajan palkkaan oikeuttavaksi sairauspoissaolon ajaksi vain lääkärikeskuksen antamaan lääkärintodistukseen perustuvan työkyvyttömyysajan. Tämä oli ollut myös Hartikaisen tiedossa. Käytännössä oli 7.6.1985 jälkeen hyväksytty ainoastaan lääkärikeskuksen antamat todistukset. Muita lääkärintodistuksia eivät muut työntekijät olleet Hartikaista lukuunottamatta esittäneetkään. Tuon ajankohdan jälkeen yhtiössä oli ollut noin 25 työkyvyttömyystapausta. Kaikissa tapauksissa oli asianmukaisesti esitetty lääkärikeskuksen lääkärin antama todistus, jonka perusteella sairausajan palkat oli maksettu.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ja Suomen Työnantajain Keskusliitto olivat 19.11.1984 päivätyssä neuvottelumuistiossa suositelleet työterveyslääkärin todistusta ensisijaisena lääkärintodistuksena. Työterveyshuollosta vastaavalla lääkärillä oli katsottu useimmiten olevan parhaat edellytykset antaa luotettava selvitys työntekijän terveydentilasta. Suosituksen mukaisesti yhtiö oli edellyttänyt työkyvyttömyysajalta työterveyslääkärin todistusta.

Hartikainen oli lähetetty lääkärikeskukseen lääkärintarkastukseen, jotta sairausajan palkan maksuedellytykset olisi voitu selvittää. Lääkärikeskus oli antanut yhtiölle Hartikaisen työkelpoisuutta koskevan lausunnon 3.7.1985 ja edellyttänyt jatkotutkimuksia 4.7.1985. Sairausloma-ajaksi merkitty 4.7.1985. Hartikainen oli kuitenkin hakeutunut tutkimusten jälkeen, joissa työterveyslääkäri ei ollut todennut häntä työkyvyttömäksi, vielä kolmannen lääkärin tutkittavaksi, joka oli 8.7.1985 todennut Hartikaisen työkyvyttömäksi 8. - 10.7.1985 väliseksi ajaksi.

Hartikainen oli siten tietoisena siitä, että yhtiö hyväksyi vain työterveyslääkärin lääkärintodistukset sairausajan palkanmaksun perusteeksi käyttänyt muita lääkäreitä. Hänellä olisi kuitenkin ollut samanlaiset mahdollisuudet käydä myös lääkärikeskuksessa. Näin menetellessään hän oli hyväksynyt sen, että hänelle ei sairausajan palkkaa maksettaisi. Työterveyslääkäri oli katsonut Hartikaisen työkyvyttömäksi 4.7.1985. Yhtiö ei ollut velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa tuolta päivältä, koska yhden päivän työkyvyttömyydestä ei työehtosopimuksen karenssipäivää koskevan määräyksen mukaan kuulunut maksaa sairausajan palkkaa. Hartikainen oli tyytynyt työnantajan päätökseen. Hän oli esittänyt sairausajan palkkaa koskevan vaatimuksen kanteen tarkoittamalta ajalta vasta työsuhteensa päättymisen jälkeen suullisesti työnantajalle. Työnantajaliitolle vaatimus oli ilmoitettu 20.5.1986 päivätyllä yksipuolisella erimielisyysmuistiolla.

Työehtosopimuksen 20 §:n mukaan sairausajan palkanmaksun edellytyksenä oli, että työnantaja hyväksyi selvityksen työkyvyttömyydestä. Työehtosopimukseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan pidettiin työterveyslääkärin antamaa lääkärintodistusta ensisijaisena todistuksena. Myös edellä mainitussa keskusjärjestöjen neuvottelumuistiossa esitetyt kannanotot osoittivat kiistattomasti, että työterveyslääkärin todistus oli ensisijainen. Sen vuoksi työntekijällä tuli olla perusteltu syy siihen, että hän ei esittänyt työkyvyttömyydestään työterveyslääkärin todistusta. Sellaista syytä ei ollut ollut.

Lääkintöhallituksen vakiintuneen tulkinnan mukaan voi työnantaja edellyttää määrätyn lääkärin antamaa todistusta palkanmaksuvelvollisuuden perusteeksi. Yleensä edellytettiin, että työnantaja vastasi tällöin lääkärissä käynnin aiheuttamista kustannuksista. Tässä tapauksessa työnantaja oli edellyttänyt ilmoittamansa lääkäriaseman käyttöä ja myös vastannut kustannuksista. Kun lääkäriasema ei ollut antanut työkyvyttömyystodistusta, ei työnantajalla voitu katsoa olevan myöskään palkanmaksuvelvollisuutta.

Hartikaisen työsuhde oli päättynyt 8.8.1985 hänen jäätyään palaamatta lomaltaan työhön.

Työntekijäliiton 20.5.1986 laatimassa erimielisyysmuistiossa oli vaadittu asiasta neuvotteluja työnantajaliiton kanssa. Työnantajaliitto oli ollut siinä käsityksessä, että samaa saatavaa oli vaadittu myös Helsingin raastuvanoikeudessa 17.1.1986 vireille pannulla kanteella. Asiassa Hartikainen oli ollut kantajana ja yhtiö vastaajana. Sen vuoksi työnantajaliitto oli katsonut, ettei asiaa voitu ottaa liittojen välillä neuvoteltavaksi. Erimielisyysmuistioon perustuva kanne oli työtuomioistuimessa tullut vireille 19.6.1986. Työnantajaliitto oli vasta sen jälkeen saanut raastuvanoikeuden pöytäkirjanotteen, jossa Hartikainen oli ilmoittanut luopuvansa raastuvanoikeudessa vaatimasta sairausajan palkkaa ajalta 1. - 10.7.1986.

Työnantaja oli pyrkinyt menettelemään työehtosopimusmääräykseen liittyvän soveltamisohjeen kohdan 1 mukaisesti, kun soveltamisohjeesta ei muuta johtunut. Hartikaisen sairauslomatodistuksesta johtuvaa erimielisyyttä ei ollut saatettu työehtosopimusmääräyksen soveltamisohjeen kohdan 4 mukaisesti sairauslomatodistuksia käsittelevien viranomais- tai asiantuntijaelimien käsiteltäväksi.

Työnantajan jätettyä sairausajan palkan maksamatta Hartikaiselle oli nimenomaisesti todettu, että syynä siihen oli ollut se, ettei hän ollut esittänyt työnantajan hyväksymää lääkärintodistusta. Purkaessaan työsopimuksensa Hartikainen ei ollut maininnut syyksi työnantajan kieltäytymistä maksaa sairausajan palkkaa. Työnantajan käsityksen mukaan Hartikaisen työsuhde oli purkautunut, koska hän ei ollut palannut vuosilomaltaan töihin ja oli ollut poissa työstä yli viikon ilmoittamatta estettä. Hartikainen oli itse soittanut työnantajalle 16.8.1985 ja ilmoittanut sanoutuvansa irti eikä palaavansa enää töihin. Hartikaisella olisi järjestäytyneenä työntekijänä ollut mahdollisuus saattaa asia välittömästi työehtosopimuksen neuvottelumääräysten mukaisesti liittotasolla selvitettäväksi.

Työnantajaliitolle toimitetussa erimielisyysmuistiossa oli esitetty ainoastaan vaatimus, että Hartikaiselle tulisi suorittaa sairausajan palkkaa ajalta 1. - 10.7.1985 ja 5. - 12.8.1985. Työntekijäliitto ei ollut vaatinut tulkintaa soveltamisohjeesta. Työnantajaliiton edustajat eivät myöskään olleet katsoneet, että raastuvanoikeudessa vireillä olevaa asiaa ei voitaisi ottaa työtuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta todenneet, että sitä ei voitaisi ottaa liittojen välillä neuvoteltavaksi.

Yhtiö oli oikeutetusti ollut siinä käsityksessä, että Hartikainen oli ollut työkyvytön vain 4.7.1985. Hartikainen oli ollut tietoinen siitä, että sairausajan palkka maksettiin vain lääkärikeskuksen todistuksen perusteella. Saatuaan tietoonsa yhtiön kannan Hartikainen oli jättänyt asian sillensä. Hän oli hyväksynyt yrityksen tulkinnan. Vasta noin vuoden kuluttua asia oli erimielisenä saatettu työnantajaliiton tietoon ja neuvottelun kohteeksi, jolloin asian nopea selvittäminen oli osoittautunut vaikeaksi.

Huolimatta myöhäisestä ajankohdasta asiaa oli selvitetty ja työterveyslääkärin lausunto Hartikaisen työkyvystä oli saatu 12.8.1986. Uudessa lääkärintodistuksessa Hartikainen oli katsottu työkyvyttömäksi 4. - 7.7.1985, miltä osin karenssipäivä huomioon ottaen vastaajapuoli on myöntänyt kanteen oikeaksi.

Työnantajan selvästi ilmoitettua pitävänsä hyväksyttävänä selvityksenä työterveyslääkärin antamaa todistusta työntekijän tuli saadakseen sairausajan palkkaedun hyväkseen menetellä annetun ohjeen mukaisesti, jollei perusteltua aihetta siitä poikkeamiseen ollut. Tätä käsitystä tukivat keskusjärjestöjen väliset soveltamisohjeet, lääkintöhallituksen kanta ja työtuomioistuimen antamat tuomiot, erityisesti tuomio n:o 24/1985.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto, Suppasen Auto Kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies Aulis Olavi Suppanen ovat vaatineet kanteen hylkäämistä muilta osin kuin Hartikaisen sairausajan palkkaa ajanjaksolta 4. - 7.7.1985 koskevan vaatimuksen osalta.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metallityöväen Liitto on vielä lausunut, että työehtosopimusmääräyksen ja sen soveltamisohjeen lisäksi Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välisestä, 19.11.1984 päivätystä neuvottelumuistiosta ja lääkintöhallituksen erään yksittäistapauksen johdosta antamasta, 13.2.1974 päivätystä lausunnosta kävi ilmi, että työnantaja ei voinut yksipuolisesti määrätä työntekijän käyttämään ainoastaan työterveyslääkärin palveluksia. Periaatteessa työterveyslääkärijärjestelmä oli työnantajan ja työntekijän edun mukainen. Hartikaisen tapaukseen oli kuitenkin liittynyt seikkoja, jotka olivat oikeuttaneet hänet käyttämään muiden lääkäreiden palveluksia.

Hartikaisen sairausloma 1. - 10.7.1985 oli johtunut jalkakivusta. Vamma oli kenen tahansa lääkärin helposti todettavissa. Käpylän terveysaseman lääkäri oli määrännyt Hartikaiselle sairauslomaa ensiksi 1. - 7.7.1985. Sairauslomaa oli myöhemmin jatkettu 8. - 10.7.1985. Hartikainen oli käynyt työterveyslääkärin vastaanotolla 3.7.1985. Työterveyslääkärille oli tuossa vaiheessa selvitetty, että Hartikainen oli sairauslomalla. Työterveyslääkärin laatimassa sairauskertomuksessa oli todettu, että Hartikainen oli sairauslomalla 1. - 7.7.1985 oikean isovarpaan ja jalkapöydän kiputilan vuoksi. Lääkärikeskuksessa oli todettu tämä ulkopuolisen lääkärin määräämä sairausloma kiistämättä sen oikeellisuutta. Toteamuksesta oli päinvastoin pääteltävissä, että sairausloma oli myös lääkärikeskuksessa hyväksytty.

Se, että työnantaja olisi hyväksynyt 7.6.1985 jälkeen ainoastaan lääkärikeskuksen antamaan lääkärintodistukseen perustuvan työkyvyttömyysajan, ei pitänyt täysin paikkaansa. Yhtiö oli maksanut eräälle työntekijälle sairausajan palkan sen jälkeen, kun työntekijä oli pannut asian vireille alioikeudessa. Lääkärikeskus ei ollut myöntänyt työntekijälle sairauslomaa, minkä vuoksi hän oli joutunut kääntymään toisen lääkärin puoleen. Tästä syystä Hartikainen oli tuntenut epäluottamusta lääkärikeskuksen antamia palveluja kohtaan ja kääntynyt suoraan ulkopuolisen lääkärin puoleen.

Hartikaisen sairauslomaa koskevan riidan aikana ei yhtiön työntekijöillä ollut ollut luottamusmiestä, joten työntekijät olivat yleensä kääntyneet suoraan työntekijäliiton toimitsijan puoleen. Koska toimitsija oli tiennyt yhtiön kannan toisen työntekijän tapauksen osalta sairausajan palkkakysymyksessä, hän ei ollut katsonut tarpeelliseksi Hartikaisen tapauksessa neuvotella alkuvaiheessa yhtiön edustajan kanssa. Juttu oli päätetty viedä suoraan alioikeuteen. Liittoneuvottelut oli käyty sen jälkeen, kun alioikeudessa oli sairausajan korvausta koskevasta kanteesta luovuttu.

VASTAAJAN SELITYS

Autoalan Työnantajaliitto, Suppasen Auto Kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies ovat vielä lausuneet, että työtuomioistuimen tuomioiden n:ot 100/1982 ja 24/1985 sekä keskusjärjestöjen 19.11.1984 päivätyn muistion nojalla työnantajalla oli oikeus siitä etukäteen ilmoittamalla edellyttää, että nimetyn lääkärin antama todistus esitettäisiin perusteeksi sairausajan palkan maksuvelvollisuudelle.

Kun yhtiö oli edellyttänyt määrätyn lääkärikeskuksen antamaa lääkärintodistusta ja työntekijä oli tästä kieltäytynyt esittämättä kieltäytymiselle asiallisia perusteita, työnantajalla oli ollut oikeus tarkistuttaa lääkärintodistukseen sisältyviä tietoja toisella lääkärillä tai määrätä kustannuksellaan työntekijä toiseen lääkäriin. Hartikaisen osalta menettelyyn oli lisäksi vaikuttanut se, että hänellä oli ollut huomattavan paljon poissaoloja, joista kaikista ei ollut annettu hyväksyttävää selvitystä.

Hartikaisella oli ollut noin yhden vuoden kestäneen työsuhteensa aikana erilaisia poissaoloja 45 päivää. Näistä oli muita kuin sairauspoissaoloja 11 päivää, vuosilomaa 10 päivää ja sairaslomia 25 päivää.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Metallityöväen Liitto on vaatinut korvaukselle 16 prosentin korkoa tuomion antamispäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suppasen Auto Kommandiittiyhtiön palveluksessa 1.6.1984 alkaen ollut autonpesijä Helvi Annikki Hartikainen on ollut työkyvytön Käpylän terveysaseman kahden lääkärin 1.7. ja 8.7.1985 allekirjoittamien lääkärintodistusten mukaan 1. - 7.7. ja 8. - 10.7.1985.

Sairausaikanaan Hartikainen on työnantajan kehotuksesta 3.7.1985 käynyt lääkärikeskuksessa, jossa työpaikan työterveyshuolto on ollut järjestettynä. Kysymyksessä on ollut työhönsijoitustarkastus. Siitä annetun lausunnon mukaan työterveyslääkäri on pitänyt Hartikaista terveydentilansa puolesta työhönsä vähemmän sopivana, minkä vuoksi hänen mielestään Hartikaisen raajojen nivel- ja luuoireet olisi selvitettävä. Työterveyslääkäri on suositellut uusintatutkimusta seuraavaksi päiväksi. Lausunnon mukaan Hartikaiselle on määrätty sairausloma tuoksi päiväksi. Hartikainen on käynyt lääkärikeskuksessa myös 5.7.1985. Työterveyslääkärin laatimassa Hartikaista koskevassa sairauskertomuksessa on todettu, että Käpylän terveysaseman lääkäri on todennut Hartikaisen työkyvyttömäksi 7.7.1985 saakka ja että hänen tulisi mennä terveysaseman vastaanotolle vielä 10.7.1985. Hartikainen on käynyt Käpylän terveysasemalla 8.7.1985.

Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta Hartikaiselle sairausajan palkkaa 1. - 10.7.1985 väliseltä ajalta sillä perusteella, että Hartikaisen työkyvyttömyydestään esittämät lääkärintodistukset eivät ole olleet yhtiön työterveyshuollosta vastaavan lääkärin antamia. Liittojen välillä 20.5. ja 3.6.1986 käytyjen neuvottelujen jälkeen työterveyslääkäri on Hartikaisen työkyvystä 12.8.1986 antamassaan lausunnossa todennut Hartikaisen työkyvyttömäksi 4. - 7.7.1985, mutta samalla ilmoittanut, ettei hän ole voinut ottaa kantaa Hartikaisen työkykyyn 1. - 3.7. ja 8. - 10.7.1985 välisinä ajanjaksoina. Lääkärinlausunnon perusteella työnantajaliitto on myöntänyt Hartikaisen olleen työkyvytön 4. - 7.7.1985.

Esitetyn selvityksen mukaan työnantaja on 7.6.1985 ilmoittanut suullisesti yhtiön palveluksessa oleville työntekijöille, että sairaustapauksissa työntekijän on käytettävä sitä lääkärikeskusta, jossa työpaikan työterveyshuolto on järjestetty. Työntekijöille on nimenomaisesti ilmoitettu, ettei työnantaja tulisi hyväksymään muita kuin tuon lääkärikeskuksen antamia lääkärintodistuksia. Ilmoituksen antamisen jälkeen yhtiössä ei ole maksettu muunlaisten lääkärintodistusten perusteella sairausajan palkkaa kuin sairaalahoidossa oleville työntekijöille tai etukäteen luvan toisen lääkärin käyttämiseen saaneelle työntekijälle.

Työehtosopimuksen 20 §:n mukaan sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä on, että työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan. Määräykseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella, ellei soveltamisohjeesta muuta johdu. Sairaslomatodistus on ohjeessa mainitut ehdot täyttäessään hyväksyttävä, jollei työnantaja perustelluilla syillä pysty osoittamaan väärinkäytöstä. Epäselvyydet on ensi sijassa selvitettävä paikallisesti asianosaisten kesken ja sitten neuvottelujärjestelmän mukaisesti käyttäen apuna sairaslomatodistuksia käsitteleviä viranomais- ja asiantuntijaelimiä.

Sairaslomatodistuksia koskeva soveltamisohje perustuu Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Suomen Työnantajain Keskusliiton tekemään sopimukseen. Keskusjärjestöt ovat erään yksittäistapauksen johdosta marraskuussa 1984 antamassaan lausunnossa todenneet, että yrityksen lääkärintodistuksista antamat ohjeet eivät voi olla sellaisia, että ne ehdottomasti sulkevat pois ulkopuolisen lääkärin antaman asianmukaisen lääkärintodistuksen selvityksenä työkyvyttömyydestä.

Asianosaiset eivät ole esittäneet tarkempaa selvitystä siitä, mitä työehtosopimuksen 20 §:n määräyksellä siitä sovittaessa on tarkoitettu, eikä siitäkään, miten määräystä on tulkittu käytännössä. Työtuomioistuimen mielestä ei työnantajan oikeudesta hyväksyä lääkärintodistus voida johtaa sellaista menettelyä, jonka mukaan työnantaja voisi kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta tilanteesta riippumatta pelkästään sillä perusteella, että työntekijä on esittänyt työkyvyttömyydestään muun kuin työnantajan määräämän lääkärin antaman todistuksen.

Kysymystä siitä, minkälaisin edellytyksin työnantaja työehtosopimuksen määräysten mukaan on velvollinen hyväksymään muun kuin etukäteen ilmoittamansa työterveyslääkärin antaman sairaustodistuksen osoitukseksi työntekijän työkyvyttömyydestä, voidaan pitää yleisesti tulkinnanvaraisena. Huomioon ottaen yrityksen työterveyslääkärin antaman todistuksen työehtosopimukseen perustuvan ensisijaisuuden työtuomioistuin katsoo, ettei yhtiön ole näytetty menettelyllään tietensä rikkoneen työehtosopimuksen määräystä. Erimielisyys on vasta keväällä 1986 saatettu liittojen välillä neuvoteltavaksi, jolloin asiasta on ollut jo oikeudenkäynti vireillä. Tähän nähden ei työnantajaliitonkaan voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen asiasta raukeaa siltä osin kuin kanteesta on luovuttu.

Työtuomioistuin vahvistaa, että Hartikaisella on oikeus työehtosopimuksen 20 §:n nojalla saada sairausajan palkkaa työnantajalle sairaudesta esitettyjen lääkärintodistusten perusteella.

Työtuomioistuin velvoittaa Suppasen Auto Kommandiittiyhtiön ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen toimitusjohtaja Aulis Olavi Suppasen maksamaan yhteisvastuullisesti Hartikaiselle sairausajan palkkana 1. - 10.7.1985 väliseltä ajalta määrältään kiistämättä jätetyt 1 632 markkaa 64 penniä kuudentoista prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 25.6.1986.

Kanne hylätään enemmälti.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Loukola, T. Järvinen, Pohja ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.