Labour court dismissed union claim that quarry loading work must be paid as piecework due to operational constraints.

Erimielisyys koski sitä, oliko kommandiittiyhtiön työntekijöillään erään yhtiön kaivoksella teettämä malmilouheen kuormaus- ja kuljetustyö sellaista, että se työehtosopimuksen mukaan oli järjestettävissä tuotantopalkkiotyöksi koska työmaan erityisistä olosuhteista johtuen kommandiittiyhtiölle oli asetettu louheen kuormauksessa ja kuljetuksessa suoritettavaa työtä koskevia määrällisiä rajoituksia ja työn laatu oli omiaan haittaamaan sen keskeytymätöntä suorittamista. Yhtiöllä ei ollut velvollisuutta varata työntekijöille mahdollisuutta suorittaa tuotantopalkkiotyötä.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. Maanrakennus E. Hartikainen Ky Kuultavat Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y:n Pohjois-Karjalan piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 10.11.1984 allekirjoitetussa maa ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

V. TYÖPALKAT

15 §

Palkat tuotantopalkkiotyössä

Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava mahdollisuus suorittaa tuotantopalkkiotyötä, joka työolosuhteista ja työsaavutuksista riippuen määräytyy tehdyn työmäärän perusteella ja siten, että tuotantopalkkion määrä on vähintään 25 % asianomaisen työntekijän henkilökohtaisesta tuntipalkasta laskettuna.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että Kemira Oy:n Siilinjärven kaivoksella oli suoritettu malmin louhintaa. Malmin ja muun kiviaineksen irrottamisen räjäyttämällä olivat suorittaneet Kemira Oy ja eräs louhintaliike. Maanrakennus E. Hartikainen Ky oli kuormannut ja kuljettanut louheen Kemira Oy:n tehtaan murskaamoon. Kommandiittiyhtiön palveluksessa oli työskennellyt keskimäärin 50 työntekijää muun muassa konemiehinä, puskukoneen käyttäjinä, autonkuljettajina, rikottajina ja murskaamon konemiehinä. Työntekijöiden palkka oli maksettu työehtosopimuksen aikatyömääräysten mukaisesti.

Kommandiittiyhtiö oli kuitenkin maksanut niin sanotun kivilisän nimellä urakkalisän kaltaista korvausta kuormausta suorittaneille konemiehille ja kahdelle autonkuljettajalle. Lisän suuruus oli ollut vähintään 3,50 markkaa tunnissa. Työnantaja oli maksanut kivilisää harkintansa mukaan työntekijöille, jotka olivat työskennelleet tuotantoprosessin alkuvaiheessa ja jotka työnantajan käsityksen mukaan olivat työskennelleet kyllin ahkerasti. Kysymyksessä oli ollut niin sanottu piiskaraha. Koska kivilisää oli maksettu ainoastaan tuotantoprosessin alkuvaiheessa työskennelleille työntekijöille, oli kaikkien tuotannossa työskennelleiden työvauhti määräytynyt heidän työvauhtinsa mukaisesti. Koko työ oli muodostunut urakkaluontoiseksi.

Edellä olevan johdosta työntekijät olivat toistuvasti esittäneet työnantajalle vaatimuksen siirtymisestä työehtosopimuksen 15 §:n mukaiseen tuotantopalkkiopalkkaukseen. Vaatimuksia olivat esittäneet sekä luottamusmies että työntekijäliiton aluejärjestön toimitsija. Tuotantopalkkiojärjestelmä soveltui kysymyksessä olevaan työhön. Sen järjestäminen oli teknillisesti mahdollista huomioon ottaen, että työsaavutukset olivat mitattavissa louhitun malmin määrän perusteella. Kemira Oy oli suorittanut kuukausittain louheen määrän mittauksen.

Työnantaja oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen 15 §:n määräystä varaamatta työntekijöiden vaatimuksista huolimatta heille tilaisuutta siirtyä tuotantopalkkiotyöhön. Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja sen Pohjois-Karjalan piiri olivat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa salliessaan yhtiön menettelyn. Liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu 14.6.1984, mutta asia oli jäänyt erimieliseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Maanrakennus E. Hartikainen Ky on menetellyt työehtosopimuksen 15 §:n vastaisesti laiminlyödessään vuodesta 1984 lukien järjestää Kemira Oy:n Siilinjärven kaivoksella louheen kuormaus- ja kuljetustyöt tuotantopalkkiotyönä. Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut kommandiittiyhtiön tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja sen Pohjois-Karjalan piirin tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Maanrakennus E. Hartikainen Ky ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että keväällä 1984 sopimuksettoman tilan aikana työntekijäpuolelta oli esitetty palkankorotusvaatimuksia. Vaatimuksena oli ollut työntekijöiden tuntipalkan korottaminen 2,50 markalla kivilisän nimellä. Yhtiö ei ollut vaatimukseen suostunut. Tämän jälkeen työntekijät olivat ryhtyneet painostamaan yhtiötä laittomalla lakolla. Vaatimuksena oli koko ajan ollut ylimääräisen aikatyölisän maksaminen. Vasta työehtosopimuksen solmimisen jälkeen työntekijät olivat alkaneet puhua tuotantopalkkiotyöhön siirtymisestä. Työntekijät olivat vaihtaneet ylimääräistä aikatyölisää koskevan vaatimuksensa toisenlaiseen palkkausjärjestelmään siirtymistä koskevaksi vaatimukseksi.

Kemira Oy:n Siilinjärven kaivoksella louheen kuormaus ja kuljetus kuuluivat urakkasopimuksen mukaan kommandiittiyhtiölle. Malmilouhe kuljetettiin ensiksi niin sanotulle karamurskalle, josta malmikivi sitten siirrettiin hienomurskalle ja sieltä varastoinnin kautta Kemira Oy:n tehtaalle. Tehtaan vastaanottokyky sääteli malmin irroitus-, kuormaus- ja kuljetustoiminnan laajuuden. Malmikiveä ei siis voitu ajaa rajattomasti. Toisaalta malmikiven tarpeen ollessa suurimmillaan oli kommandiittiyhtiön kyettävä huolehtimaan sen riittävyydestä. Katkokset tehtaan toiminnassa aiheuttivat malmikiven kuljetuksen keskeytymisen. Katkosten aikana ja myös viikonloppuisin jouduttiin kuitenkin pitämään miehitystä työmaalla. Tällainen valmius kommandiittiyhtiöllä tuli olla koko urakkasopimuksen mukaisen urakka-ajan.

Louhinnan suoritti Kemira Oy. Se, mitä kulloinkin pystyttiin kuormaamaan ja kuljettamaan, oli riippuvainen louhinnan määrästä. Mikäli louhinnassa syntyi katkoksia, ei kommandiittiyhtiöllä ollut mahdollisuutta kuormata ja kuljettaa louhetta. Louheen kuormattavuus oli hyvin erilaista. Siihen vaikutti muun muassa kiven laatu ja räjäytysten huolellisuus. Mikäli räjäytysten tulos jäi heikoksi, oli myös louheen kuormattavuus huono. Tähän seikkaan kommandiittiyhtiö ei kyennyt itse vaikuttamaan.

Kommandiittiyhtiön urakkaan oli kuulunut malmikiven lisäksi myös niin sanotun sivukiven kuljetus ja kuormaus. Sivukiven kuljetuksessa ajomatkat vaihtelivat suuresti. Malmikiveä ja sivukiveä oli kuljetettu louhoksen eri tasoilta. Sivukiven varastointi oli tapahtunut eri läjityspaikoille ja ajomatkat olivat vaihdelleet yhdestä kuuteen kilometriin. Kuljetuksiin vaikuttivat myös tiestön laatu ja kunto eri paikoissa. Sääolosuhteet vaikuttivat suuresti työsuoritusten määrään. Kaikkien eri tekijöiden huomioon ottaminen olisi vaikeata tuotantopalkkion määrää laskettaessa.

Kuljetusmääriin vaikuttivat siis hyvin monet eri tekijät. Oikeudenmukaisen hinnoittelun määrittäminen tällaisissa olosuhteissa oli mahdotonta. Suoritusmääriin perustuvan palkkausjärjestelmän kehittäminen olisi edellyttänyt kokemusperäistä tietoa työmaan muuttuvista tekijöistä ja myös olosuhteiden pysymistä ennakoiduissa puitteissa. Tällaisia edellytyksiä ei työmaalla ollut. Asiassa oli lisäksi otettava huomioon, että lopullisesti ajettavan louheen määrän ja kuljetusvauhdin ratkaisi työn tilaajana oleva Kemira Oy. Urakkasopimus edellytti kommandiittiyhtiöltä erityistä varallaolojärjestelmää. Työmaalla ei siis ollut mahdollisuutta siirtyä tuotantopalkkiopalkkaukseen.

Osalle työntekijöistä oli maksettu aikapalkkaa hieman parempaa palkkaa. Kommandiittiyhtiö oli katsonut, että joillakin työntekijöillä oli ollut monipuolinen ammattitaito. Erityinen kyvykkyys oli haluttu osoittaa myös maksettavan palkan määrässä. Yhdellekään työntekijöistä ei ollut maksettu työsuoritusten määrään perustuvaa palkkaa, vaan kaikille työntekijöille oli maksettu aikapalkkaa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Maanrakennus E. Hartikainen Ky ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että työntekijöiden vaatimus tuotantopalkkiotyöhön siirtymisestä oli esitetty jo keväällä 1984 lakon aikana vaihtoehtona aikatyölisän maksamiselle. Asiasta oli myös neuvoteltu työnantajaliiton edustajien kanssa jo 25.4.1984.

Urakkaan kuuluvan sivukiven kuormaus ja kuljetus eivät olleet olleet esteenä tuotantopalkkiopalkkaukseen siirtymiselle. Kommandiittiyhtiö oli veloittanut Kemira Oy:tä myös sivukiven osalta kuorman määrän ja kuljetusmatkan mukaan. Näin ollen kuormat olivat mitattavissa. Sääolosuhteilla ei ollut vaikutusta ajoihin. Jos esimerkiksi talvella lumipyry olisi uhannut tukkia tiet, uudistivat ja hiekoittivat kommandiittiyhtiön omat koneet tiet välittömästi ajokuntoon. Sääolosuhteiden vaihtelut olivat luonnollisia maarakennusalalla yleensäkin, eivätkä ne sellaisenaan muodostaneet estettä tuotantopalkkioon perustuvan palkkaustavan käyttämiselle. Suoritusmäärät olivat varsin yksinkertaisesti mitattavissa ajetun tonnimäärän perusteella.

Tuotantopalkkiopalkka voitaisiin työmaalla määrätä ajetun louheen ja sivukiven tonnimäärän ja tuotantoon osallistuvien työntekijöiden määrän perusteella siten, että kuljetettu tonnimäärä kerrottaisiin sovitulla markkamäärällä ja tulos jaettaisiin työntekijöiden lukumäärällä. Rahamäärän osalta asia olisi luonnollisesti neuvottelukysymys, mutta laskuperusteet sinänsä olivat selviä. Käytännössä kivilisän maksamisen ehtona ei suinkaan ollut ollut erityinen ammattitaito, vaan työntekijän ahkeruus ja tunnollisuus. Se ilmeni autonkuljettajien palkkaa koskevasta sopimuksesta. Ahkeruus ja tunnollisuus viittasivat suoraan työvauhtiin.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut korvaukselle korkoa 16 prosenttia.

KUULTAVA

Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y:n Pohjois-Karjalan piiri on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUMEN RATKAISU

Perustelut

Maanrakennus E. Hartikainen Ky on suorittanut Kemira Oy:n kaivoksella Siilinjärvellä tekemänsä urakkasopimuksen perusteella louheen kuormausta ja kuljetusta. Malmin ja muun kiviaineksen irroittaminen ei ole kuulunut kommandiittiyhtiölle, vaan se on suoritettu Kemira Oy:n ja myös eräiden louhintaliikeiden toimesta. Kommandiittiyhtiön tehtävänä on ollut huolehtia irroitetun malmilouheen kuormaamisesta ja kuljettamisesta Kemira Oy:n tehtaan murskaamoon. Kommandiittiyhtiön tehtävänä on ollut myös niin sanotun sivu- eli raakkukiven poiskuljettaminen louhoksesta.

Asianosaiset ovat jutun käsittelyssä olleet eri mieltä siitä, onko kommandiittiyhtiön työntekijöillään teettämä kuormaus- ja kuljetustyö sellaista, että se työehtosopimuksen 15 §:n mukaan on järjestettävissä tuotantopalkkiotyöksi vai ei. Määräys on ollut työehtosopimuksessa 1970-luvun alusta alkaen, jolloin Rakennustyöläisten Liitto on ryhtynyt tekemään maa- ja vesirakennusalaa koskevia työehtosopimuksia. Todistajana kuulustellun työntekijäliiton jaostosihteerin kertoman mukaan määräyksestä sovittaessa on ollut puhetta siitä, että tuotantopalkkiotyön tulee laatunsa puolesta olla työmäärältään mitattavissa ja että työnantajan on suoritettava työtä urakoitsijana, jotta hänen etunsa mukaista olisi työn tehokas ja nopea edistyminen. Tarkempaa selvitystä tuotantopalkkiotyön määräyksen mukaisista edellytyksistä ei ole esitetty.

Maanrakennus E. Hartikainen Ky on Kemira Oy:n kanssa tekemässään sopimuksessa sitoutunut toimittamaan malmilouhetta murskaamolle 3-vuorotyössä tarvittavat noin 800-1000 tonnia tuntia kohti. Kommandiittiyhtiön suorittama kuljetustyö on riippuvainen murskaamon käynnistä ja sen mahdollisuuksista vastaanottaa kuljetettavaa malmilouhetta. Murskaamon toiminnan pysähtyessä satunnaisesti esimerkiksi teknisen vian tai muun syyn takia autokuljetukset murskaamolle keskeytetään kieltämällä ajo liikennevalolaitteiden avulla. Jos malmilouhe joudutaan väliaikaisesti sijoittamaan muualle kuin murskaamoon, kommandiittiyhtiön on omalla kustannuksellaan huolehdittava sen murskaamolle toimittamisesta. Malmilouheen ajomatkat vaihtelevat louhintapaikasta riippuen 1-2 kilometriä.

Malmilouheen kuljettamisen keskeytyessä ja myös muulloinkin kuormaus- ja kuljetustyö on kohdistunut sivukiven ajamiseen louhoksesta erityisille läjityspaikoille tai myös joillekin patotyömaille. Kuljetusmatka on saattanut olla kuusikin kilometriä, mutta yleensä se on ollut vain noin 1 1/2 - 2 kilometriä. Kaluston siirtäminen malmilouheen kuljetuksesta sivukiven ajamiseen kestää ilmoituksen mukaan noin tunnin ajan.

Työolosuhteista esitetty selvitys osoittaa, että työn tulos, jos se lasketaan kuljetetun malmi- ja sivukiven määrän mukaan, on mitattavissa. Kuljetettava kiviaines on ennakkolaskutusta varten mitattu alustavasti ajokuormien mukaan, mutta lopullinen tulos on laskettu louhitun alan tilavuuden perusteella.

Jutussa on käynyt ilmi, että Outokumpu Oy:n Hammaslahden kaivoksella on malmin kuormauksesta ja kuljettamisesta maksettu siihen osallistuville työntekijöille tuotantopalkkiota, mutta palkkion määräytymisen perusteita ei ole tarkemmin selvitetty. Kun töiden suorittamisessa on ollut eroavuutta muun muassa siinä, että Hammaslahden kaivoksella irroitettu malmikivi on voitu kuljettaa välivarastoon, työtuomioistuimen mielestä Hammaslahden kaivoksella tapahtuneesta tuotantopalkkioon perustuvasta töiden suorittamisesta ei ole mahdollista tehdä päätelmiä siellä käytetyn järjestelmän soveltuvuudesta Siilinjärven kaivoksen kuormaus- ja kuljetustyöhön. Muutoin ei ole näytetty, että kiviaineksen kuormauksessa ja kuljettamisessa olisi muilla kaivoksilla sovellettu tuotantopalkkioon perustuvaa palkkausta.

Rakennustyöläisten Liitto on esittänyt, että tuotantopalkkio Siilinjärven kaivoksella voitaisiin määrätä kertomalla kuljetetun kiviaineksen tonnimäärä tonnia kohti sovittavalla markkamäärällä ja jakamalla näin saatu tulos työntekijöiden lukumäärällä. Työntekijää kohti tuleva rahamäärä maksettaisiin kullekin työntekijälle hänen henkilökohtaisen tuntipalkkansa lisäksi tuotantopalkkiona. Liitto on ollut sitä mieltä, että muunlainenkin tuotantopalkkion määräytymistapa on mahdollinen.

Kun lisäksi työmaan erityisistä olosuhteista johtuen kommandiittiyhtiölle on asetettu louheen kuormauksessa ja kuljetuksessa suoritettavaa työtä koskevat edellä kerrotut määrälliset rajoitukset ja työn laatu on omiaan haittaamaan sen keskeytymätöntä suorittamista, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että kanteessa tarkoitetuille työntekijöille työehtosopimuksen mukaan olisi varattava mahdollisuus suorittaa tuotantopalkkiotyötä siten kuin Rakennustyöläisten Liitto on esittänyt.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Suomen Maarakentajien Keskusliitto, sen Pohjois-Karjalan piiri ja yhtiö saavat kärsiä kulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, M. Virtanen, K. Rautiainen, Kuivanen ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.