Legislator Case Law & Legislation
TT:1986-15 AI generated

Labor court dismisses union claim against employer for social facility violations but awards damages for breach.

Case Number TT:1986-15
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the union's claim that the employer breached collective agreement rules regarding social facilities, finding no evidence of negligence in supervision or maintenance. While the court acknowledged specific violations such as insufficient locker space and lack of functional separation between changing and washing rooms, it ruled that the employer had promptly corrected these defects upon notification. Consequently, the court awarded a fine and litigation costs to the union for the initial breach but rejected the broader claim of systemic failure.

Legislator headnote

AI generated

Työehtosopimuslaki 7 ja 10 §:n nojalla; The labor court may award damages for breach of collective agreement social facility rules if the employer failed to maintain standards, but dismisses claims if the employer promptly rectified defects after notification.

Keywords

AI generated
collective agreement breach social facilities standards employer liability labor court damages prompt rectification union supervision duty workplace safety rules

Cited Legislation

AI generated
Työehtosopimuslaki 7 §
Työehtosopimuslaki 10 §
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Yhtiö oli laiminlyönnillään tietensä rikkonut työehtosopimuksen sosiaalitiloja koskevia määräyksiä. Yhtiö oli kuitenkin heti työnantajaliiton ja sen piiriyhdistyksen sosiaalitiloja koskevien korjausvaatimusten johdosta ryhtynyt puutteiden korjaamiseen. Liitto ja sen piiriyhdistys eivät olleet laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Pohjolan Rakentajat Oy Kuultava Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.5.1984 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

VII. Sosiaaliset määräykset

31 § Erinäiset Rakennuspaikalle tai sen läheisyyteen on rinnan rasuojat kennustyön alkamisen kanssa järjestettävä alempana mainitut sosiaalitilat.

1. Ruokailusuoja

Ruokailusuojia ei saa käyttää työkalu-, peseytymiseikä varastosuojina.

2. Vaatesuoja

Vaatteiden vaihto ja säilytys

Vaatteiden vaihtamista ja säilyttämistä varten on järjestettävä riittävän tilavat suojat.

Työnantaja järjestää jokaisen työntekijänsä käyttöön vaatekaapin. Kaapin tulee olla kooltaan noin 30 x 40 x 150 - 180 cm. Vastaavasti 01.10.1976 jälkeen tilatun kaapin on oltava kooltaan n. 30 x 50 x 150 180 cm.

Kaappi on varustettava ylähyllyllä, vaatetangolla, irrallisella väliseinällä ja huulisalvoilla. Työntekijän asiana on hankkia lukko.

Tilaelementeissä ja vaunuissa hyväksytään muukin tarkoituksenmukainen vaatteiden säilytys; esim.

ylähyllyllä ja osittain sivuseinämillä rajoitettu vaatenaulakko.

3. Peseytymistilat

Mikäli pesutilat ovat samassa huonetilassa pukutilojen kanssa, on ne toiminnallisesti erotettava toisistaan.

Toiminnallinen erottaminen voidaan tehdä esim. sijoittamalla pesutilat huonetilan toiseen päähän, huonetilan keskelle, käyttämällä vaatekaappeja tai välilevyjä pesutilojen erottamiseen tms. tavalla.

Käsien ja kasvojen pesua varten järjestetään rakennuspaikalle tarpeelliset laitteet sekä lämmintä vettä. Pesutiloissa on oltava työn likaisuuteen nähden riittävä määrä peseytymislaitteita, kuitenkin vähintään yhdet noin 8 työntekijää kohti.

6. Puhtaus ja valvonta

Kaikki tässä pykälässä mainitut suojat on pidettävä työnantajan kustannuksella puhtaana ja vartioituina.

KANNE

Kanteen perustelut

Posionkartanon työmaan sosiaalitilat oli tarkastettu uudelleen 7.3.1985. Tarkastajina olivat olleet luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. Työmaalla oli edelleen ollut 10 työntekijää. Tarkastuksessa oli todettu, että vaatesuojatilaa oli ollut käytössä 3,3 neliömetriä, joten suoja ei ollut ollut riittävän tilava mainitulle työntekijämäärälle. Vaatekaappeja oli ollut käytössä vain kahdeksan ja ne oli sijoitettu vastakkain siten, että niiden väliin oli jäänyt vain 1,15 metriä tilaa. Peseytymislaitteita oli ollut käytössä vain yksi. Tarkastuksesta oli jätetty työnantajalle pöytäkirja ja vaadittu puutteiden korjaamista. Tarkastuksesta oli lähetetty myös työnantajaliittoon ja sen piiriyhdistykselle kirje, jossa oli selostettu sosiaalitilojen puutteet ja edellytetty yhdistyksiltä lain mukaisia toimia. Liittotason neuvottelu 10.4.1985 oli päättynyt erimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Pohjolan Rakentajat Oy oli menetellyt vastoin rakennusalan työehtosopimuksen 31 §:n määräyksiä sekä yhtiön, Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piirin tuomitsemista hyvityssakkoon, yhtiön työehtosopimuksen tieten rikkomisesta sekä liiton ja piirin valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Rakennustyöläisten Liiton Lapin aluejärjestön toimitsijan Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja sen Pohjois-Suomen piirille lähettämässä kirjelmässä oli todettu, että vaatekaapit oli asetettu vastakkain ja että kaappien väli oli ollut vain 1,15 metriä, kun työsuojeluhallituksen rakennustyömaiden sosiaalitiloista antaman ohjeen mukaan kaappien välisen etäisyyden olisi oltava vähintään 2,1 metriä. Lisäksi toimitsija oli vaatinut, että vaatesuojatilaa olisi tullut olla vähintään 0,8 neliömetriä työntekijää kohti. Tulkintalähteeksi ei kuitenkaan voitu ottaa toimitsijan mainitsemia työsuojeluhallituksen 13.2.1975 antamia ohjeita.

Ensimmäisen tarkastuksen jälkeen sosiaalitilat oli siis saatettu tarkastetun osan osalta muuten työehtosopimusta vastaaviksi, paitsi että toimitsija oli vaatinut noudattamaan työsuojeluhallituksen ohjeita kaappien välisestä leveydestä ja vielä kirjelmässäänkin tuonut esiin tällaisen vaatimuksen. Peseytymislaitteiden määrä ja laatu täytti täysin työehtosopimuksen 31 §:n 3 kohdan 5 momentin edellytykset. Työmaalla oli siis ollut sosiaalitilat kahdeksalle varsinaiselle, työmaalla vakinaisesti työskennelleelle työntekijälle. Tarkastushetkellä työmaalla oli ollut joko yhdeksän tai kymmenen työntekijää, joista kolme-neljä oli ollut aliurakoitsijan työntekijöitä, jotka eivät olleet olleet edes kaikkina päivinä töissä. Mainittujen kahdeksan työntekijän sosiaalitilojen lisäksi oli lähes valmiiseen asuinhuoneistoon sijoitettu puku-, pesu- ja ruokailutilat niille 2-3 työntekijälle, jotka olivat satunnaisesti käyneet työmaalla suorittamassa vähäisiä asennus- ja muita tehtäviä.

Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piirin vastaava piiriasiamies oli välittömästi ensimmäisestä tarkastuksesta lähetetyn selostuksen saavuttua yhdistykselle 18.2.1985 ottanut yhteyttä yhtiön työpäällikköön ja vaatinut sosiaalitiloissa mahdollisesti olevien puutteiden korjaamista. Samana päivänä, jona toinen tarkastus oli suoritettu, piiriasiamies oli käynyt työmaalla toteamassa sosiaalitilojen tason. Saatuaan tietää työmaan sosiaalitilojen väitetyt puutteet Suomen Rakennusteollisuusliitto oli lähettänyt yhtiölle ja piirijärjestölleen kirjeen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Pohjolan Rakentajat Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Pohjolan Rakentajat Oy on elokuusta 1984 alkaen suorittanut rakennusurakointia Posiolla sijaitsevalla niin sanotulla Posionkartanon rivitalotyömaalla. Työmaan sosiaalitilat on tarkastanut Rakennustyöläisten Liiton Lapin aluejärjestön toimitsija 13.2.1985 yhdessä työmaan työsuojeluvaltuutetun kanssa ja 7.3.1985 yhdessä luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun kanssa. Ensiksi mainitussa tarkastuksessa on ollut läsnä myös yhtiön edustaja. Työmaan vastaava rakennusmestari on saanut tiedoksi kummastakin tarkastuksesta laaditun pöytäkirjan. Tarkastusten ajankohtina työmaalla on ollut noin 10 työntekijää, joista osa on ollut alaurakoitsijain palveluksessa.

Työntekijöiden käytössä on sosiaalitilana ollut ruokailu-, pukeutumis- ja kuivaustilan käsittävä, jalaksilla varustettu rakennelma, jota on voitu kuorma-auton lavalla siirtää paikasta toiseen. Se on työtuomioistuimen mielestä ollut työehtosopimuksen 31 §:n 2 momentissa tarkoitettu tilaelementti.

Toisen tarkastuksen aikana vaatesuojan pinta-ala on ollut 3,3 neliömetriä ja vaatekaapit ovat sijainneet vastakkain siten, että niiden etäisyys on ollut 1,15 metriä. Työsuojeluhallituksen 13.2.1975 antaman, rakennustyömaiden sosiaalitiloja koskevan ohjeen mukaan pukeutumistilojen pinta-alan tulisi olla kalustus mukaan luettuna vähintään 0,8 neliömetriä työntekijää kohden. Vapaata lattiapinta-alaa tulisi olla vähintään 0,5 neliömetriä työntekijää kohden sekä vaatekaappien etäisyyden vähintään 2,1 metriä. Sen selvityksen perusteella, mikä asiassa on esitetty sosiaalitiloja koskeneista työehtosopimusneuvotteluista ja käytännöstä rakennustyömailla, työtuomioistuin katsoo, ettei työehtosopimuksen määräyksessä riittävän tilavista vaatesuojista ole edellytetty työsuojeluhallituksen ohjeen mukaisten normien noudattamista. Edelleen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että vaatesuoja olisi ollut liian pieni sitä käyttäneille kahdeksalle työntekijälle.

Ensimmäisen tarkastuksen aikana vaatteiden säilytykseen käytetyt hyllyt ovat sijainneet aivan pesutilojen välittömässä läheisyydessä. Samassa huonetilassa sijainneita pesuja pukutiloja ei siis ole toiminnallisesti erotettu toisistaan, kuten työehtosopimus olisi edellyttänyt. Toiseen tarkastukseen mennessä puute on korjattu.

Peseytymislaitteita työmaalla on ollut yksi, joka on ollut työntekijämäärälle riittävä. Ensimmäisen tarkastuksen aikana pesulaitteena käytettyyn lavuaariin ei ole tullut vettä, joten työehtosopimusta on tältä osin rikottu. Sosiaalitilat on siivottu ensimmäisen tarkastuksen aikana joka toinen päivä ja toisen tarkastuksen aikana kerran päivässä. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että yhtiö olisi laiminlyönyt sosiaalitilojen siisteydestä huolehtimisen.

Yhtiö on vastuussa edellä mainituista sosiaalitilojen puutteellisuuksista ja siis tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Rakennustyöläisten Liiton aluejärjestön toimitsija on ilmoittanut tarkastuksista kirjeitse Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja sen Pohjois-Suomen piirille. Piiriyhdistyksen piiriasiamies on kirjeen ensimmäisestä tarkastuksesta saatuaan välittömästi ottanut yhteyttä vastaavaan rakennusmestariin ja yhtiön työpäällikköön ja vaatinut sosiaalitiloissa mahdollisesti olevien puutteiden korjaamista. Suomen Rakennusteollisuusliitto on 18.2. ja 11.3.1985 lähettämillään kirjeillä vaatinut yhtiöltä toimia puuttellisuuksien korjaamiseksi. Sosiaalitilojen puutteiden korjaamiseen on heti ensimmäisen tarkastuksen jälkeen ryhdytty ja piiriasiamies on käynyt työmaalla heti jälkimmäisen tarkastuksen jälkeen. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että

työnantajaliitto tai sen piiriyhdistys olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla Pohjolan Rakentajat Oy:n maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkona työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 8 000 markkaa ja velvoittaa sen korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Muutoin kanne hylätään

Jäsenet: Huopaniemi puheenjohtaja, Tiitinen, Tiitola, Airaksinen, Kuivanen ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.