Labor court dismissed union claim that employer violated severance agreement due to employee's unauthorized absences.

Irtisanomissuojasopimuksen irtisanomista ohjelmatyöntekijästä johtuvasta syystä koskevan luvun soveltamisalamääräyksen viittauksella työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin oli tarkoitettu, paitsi työsopimuslain 43 §:ssä mainittuja purkamisperusteita, myös lain 44 §:n 2 momentissa mainittua menettelyä käyttäen tapahtuvaa työsuhteen purkamista, josta jutussa oli kysymys. Kun toimittaja oli tehnyt väitteen, ettei yhtiöllä olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen, niin asiassa oli sovellettava sopimuksen mainittua lukua.

Toimittajan aikaisemmin saaman varoituksen ja hänelle annetut huomautukset luvattomista poissaoloista huomioon ottaen työnantajalla oli toimittajan luvattomien poissaolojen vuoksi ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu erityisen painava syy hänen työsuhteensa päättämiseen.

Kysymys myös työtuomioistuimen toimivallasta. (Ään.)

Kantaja Suomen Sanomalehtimiesten Liitto r.y. Vastaaja Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kuultava Oy Yleisradio Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 15.11.1985 allekirjoitetussa Oy Yleisradio Ab:n ohjelmatyöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

2 § Yleiset ja erityiset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Sanomalehtimiesten Liitto r.y:n välillä solmittuja sopimuksia.

Irtisanomissuojasopimus (Liite)

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista ohjelmatyöntekijästä johtuvasta syystä, ohjelmatyöntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa ohjelmatyöntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Sopimus ei koske

3 työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n ja 44 §:n 2 momentin perusteella eikä työsopimuksen irtisanomista taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä, lukuun ottamatta 9 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.

2 § Irtisanomisen perusteet

Yhtiö ei saa irtisanoa ohjelmatyöntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia ohjelmatyöntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, yhtiön työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

II IRTISANOMINEN OHJELMATYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

9 § Soveltamisala

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

1 yhtiö on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja ohjelmatyöntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei yhtiöllä olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen,

16 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Jos yhtiö on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut ohjelmatyöntekijän, on se velvollinen maksamaan ohjelmatyöntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

17 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi ohjelmatyöntekijän ja yhtiön olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa yhtiön menettely työsopimusta irtisanottaessa, ohjelmatyöntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, ohjelmatyöntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Oy Yleisradio Ab:n kevyen musiikin ohjelmien ohjelmapäällikkö oli 27.12.1985 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut sävelradiotoimituksen toimittajalle Oras Arvid Jorma Pikkaraiselle käsittelevänsä hänen työsuhdettaan purkautuneena työsopimuslain 44 §:n 2 momentin nojalla. Pikkarainen oli puolestaan 14.2.1986 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut yhtiölle irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti katsovansa, ettei yhtiöllä olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen. Paikalliset neuvottelut asiasta oli käyty 10.3.1986 ja liittojen väliset neuvottelut 25.4.1986. Neuvotteluissa ei ollut päästy asiasta yksimielisyyteen.

Yhtiö oli purkuilmoituksensa perusteeksi esittänyt, että Pikkarainen olisi ollut poissa työstä yli viikon 17.12. - 27.12.1985. Hän oli kuitenkin ollut työssä 23.12.1985, joten kysymys ei siis ollut ollut yli viikon kestäneestä poissaolosta. Pikkarainen ei myöskään ollut laiminlyönyt hänelle asetettua työvelvoitetta olemalla poissa toimituksen kokouksesta 17.12.1985, koska hänen poissaolonsa syynä oli ollut välikorvantulehdus. Sairauden laadun vuoksi oli ymmärrettävää, ettei hän ollut välittömästi ilmoittanut poissaolostaan. Yhtiölle oli esitetty lääkärintodistus, josta ilmeni Pikkaraisen olleen työkyvytön 19.12. - 22.12.1985. Poissaoloa yhdestä toimituksen kokouksesta ei sattuneen sairauden vuoksi eikä muutenkaan voitu pitää sellaisena erityisen painavana syynä, joka oikeuttaisi työsopimuksen irtisanomiseen.

Työnantajan esittämiä perusteita arvioitaessa oli vielä otettava huomioon myös Pikkaraisen tekemän työn luonne, jossa työn tuloksella oli ratkaiseva merkitys. Pikkarainen oli marraskuusta 1985 lähtien ollut yhtiön ohjelmatyöntekijöitä koskevan kokonaispalkkausjärjestelmän piirissä. Järjestelmää sovellettiin yhtiössä sellaiseen ohjelmatyöhön, jossa työ koostui pääasiassa itsenäistä työtapaa edellyttävistä tehtävistä ja jossa niin päivittäinen kuin viikottainenkin työmäärä, työaika ja työvelvoite määriteltiin muilla työnjohdollisilla keinoilla kuin tarkkaan työaikatauluun perustuvalla työtuntijärjestelmällä. Työ oli siten luonteeltaan sellaista, että työntekijä voi varsin joustavasti järjestää työaikansa. Työnantajapuoli ei ollut edes väittänyt, ettei Pikkarainen olisi toteuttanut häneltä edellytettyä työpanosta.

Irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n nojalla korvauksen suuruutta määrättäessä oli otettava huomioon se, että Pikkarainen oli ollut työsuhteen päättymisen jälkeen jatkuvasti työttömänä. Ottaen lisäksi huomioon hänen ikänsä, hän oli syntynyt 6.1.1938, ja muut olosuhteet hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan vastaavaa työtä olivat rajalliset. Hän tulisi olemaan työtä vailla pitkään, koska radiotoimittajan työpaikkoja oli yhtiön ulkopuolella niukasti. Korvauksen suuruutta määrättäessä tulisi myös ottaa huomioon, että Pikkaraisen työsuhde yhtiöön oli alkanut jo 23.7.1963 ja siten kestänyt yli 20 vuotta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Yleisradio Ab oli päättänyt Pikkaraisen työsuhteen ilman erityisen painavaa syytä ja siten menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, ja vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Pikkaraiselle irtisanomissuojasopimuksen 16 ja 17 §:ssä tarkoitettuna korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 186 600 markkaa. Edelleen kantajaliitto on vaatinut Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon. Jutussa toimitetussa esivalmistelussa Suomen Sanomalehtimiesten Liitto on luopunut vaatimasta lausuntoa siitä, oliko olemassa edellytyksiä Pikkaraisen työsuhteen palauttamiselle.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vastineessaan lausunut, että irtisanomissuojasopimuksen 1 §:n mukaan sopimus ei koskenut työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n ja 44 §:n 2 momentin perusteella, lukuun ottamatta 9 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia. Sopimuksen 9 §:ssä oli kysymys ainoastaan työsopimuksen purkamisesta työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin vedoten tai irtisanomisesta taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Määräyksessä ei puhuttu mitään työsopimuksen purkautumisesta työsopimuslain 44 §:n 2 momentin perusteella.

Irtisanomissuojasopimus oli soveltamisalaltaan saman sisältöinen kuin Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä solmittu irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus. Yleissopimus vastasi sisällöltään työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain säännöksiä ja sopimuksen ulkopuolelle jääviä tapauksia koskevat riidat käsiteltiin työsopimuslain mukaisesti yleisissä tuomioistuimissa. Hallituksen esityksestä irtisanomismenettelylaiksi ei voitu saada tukea sille kannalle, että työsopimuksen purkautumista koskevat tapaukset tulisivat käsiteltäviksi irtisanomismenettelylain mukaisesti. Koska Pikkaraisen työsuhteen purkautumiseen ei voitu soveltaa asianosaisten välistä irtisanomissuojasopimusta, tulisi työtuomioistuimen jättää kanne tutkimatta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen jättämistä tutkittamatta tai, mikäli se tutkittaisiin, sen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto on vielä lausunut, että irtisanomissuojasopimuksen 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa nimenomaisesti rinnastettiin työsopimuksen purkaminen työsopimuslain 43 §:n ja 44 §:n 2 momentin perusteella. Myöskään irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n 2 momentin 1 kohdassa ei eroteltu toisistaan työsopimuksen purkamista ja purkautumista. Sekä työsopimuslain 43 §:ssä että 44 §:n 2 momentissa työsuhteen päättäminen perustui työnantajan tahdonilmaisuun. Asiallisesti kummassakin tapauksessa oli kysymys työsopimuksen purkamisesta. Työtuomioistuimen tulisi hylätä kanteen tutkimista vastaan esitetty väite.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVAN LAUSUMA

Oy Yleisradio Ab on yhtynyt Työnantajain Yleisen Ryhmän lausumaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Mitä ensiksi tulee Työnantajain Yleisen Ryhmän tekemään oikeudenkäyntiväitteeseen, niin koska kanteessa on kysymys siitä, onko Oy Yleisradio Ab Pikkaraisen työsuhteen päättäessään menetellyt työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti ja tällaisen menettelyn seuraamuksesta, asia työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan mukaan kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Yleisradion kevyen musiikin ohjelmien ohjelmapäällikkö on 27.12.1985 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut yhtiön palveluksessa 23.7.1963 alkaen olleelle, sävelradiotoimituksen toimittajana toimineelle Pikkaraiselle työnantajan käsittelevän hänen työsopimustaan purkautuneena työsopimuslain 44 §:n 2 momentin nojalla sillä perusteella, että Pikkarainen oli 17.12.1985 alkaen ollut poissa työstä ilmoittamatta estettä tai syytä poissaololleen. Pikkarainen on sitten irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti väittänyt, ettei yhtiöllä olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen.

Ohjelmapäällikön työtuomioistuimessa antaman todistajanlausunnon mukaan ohjelmatyöntekijän oli sovittava tasoitusvapaan pitämisestä etukäteen esimiehen kanssa. Lisäksi Pikkaraisella ei 16.12.1985 pidetystä vapaapäivästä sovittaessa ollut ollut yhtään muuta tasoitusvapaapäivää käyttämättä. Työntekijän tuli sairaudesta aiheutuvista poissaoloista heti ilmoittaa työnantajalle ja kolmea päivää pitemmästä poissaolosta toimittaa lääkärintodistus. Ohjelmapäällikön mukaan Pikkaraisen poissaolosta oli aiheutunut työvelvoitteen täyttämättä jääminen paitsi siten, että Pikkaraisen olisi tullut niinä päivinä, joina hän oli ollut poissa työstä, laatia joitakin sävelradiokonsertteja, myös siten, että eräiden toimittajien ollessa joulun aikaan tasoitusvapaalla tai vuosilomalla osan toimittajista olisi tullut olla työpaikalla saapuvilla mahdollisten yllättävien tilanteiden varalta. Lisäksi toimittajan läsnäolo toimituksen kokouksessa oli erittäin tärkeää.

Ohjelmapäällikkö on edelleen kertonut Pikkaraisen saaneen luvan olla ulkomaanmatkan vuoksi tasoitusvapaalla 30. ja 31.5.1985. Hän oli kuitenkin ollut niiden lisäksi luvatta poissa työstä kahtena muunakin työpäivänä. Häneltä oli menettelyn johdosta pidätetty neljän päivän palkka. Ohjelmapäällikkö oli tuossa yhteydessä käynyt Pikkaraisen kanssa vakavan keskustelun ja tehnyt selväksi, että luvattomien poissaolojen johdosta tultaisiin vast'edes ryhtymään huomattavasti ankarampiin toimenpiteisiin. Tämän tapahtuman ja joulukuun 17 päivän 1985 välisenä aikana Pikkarainen oli etukäteen ilmoittamatta ollut poissa noin kymmenenä työpäivänä. Ne oli jälkeenpäin sovittu luettaviksi hänen tasoitusvapaapäivikseen. Joidenkin näiden poissaolojen johdosta Pikkaraista oli myös muistutettu siitä, että poissaoloista oli etukäteen sovittava esimiehen kanssa.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Kanteen tutkimista vastaan esitetty väite hylätään.

Kanne hylätään.

Jutun laadun vuoksi Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Yleisradio Ab saavat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Tiitinen, Vihma, H. Rautiainen, Leivo ja Sulkunen.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Pikkaraisen runsaat perusteettomat poissaolot olisivat sinänsä riittävä peruste hänen työsopimuksensa irtisanomiseen edellyttäen, että työnantaja olisi asiassa menetellyt sillä tavalla kuin asiassa vallinneet olosuhteet huomioon ottaen työnantajan kohtuudella voidaan edellyttää menettelevän. Mielestäni näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Kysymyksessä on työ, jossa noudatettava työaikajärjestely työn luonteesta johtuen poikkeaa olennaisesti teollisuudessa sekä yksityisillä ja julkisilla palvelualoilla yleisesti noudatettavista työaikajärjestelyistä. Pikkaraisen työsuhde oli huomattavan pitkäaikainen, eikä työtuomioistuimelle ole esitetty työajan laiminlyöntejä lukuunottamatta muuta luotettavaa selvitystä, joka osoittaisi hänen laiminlyöneen suorittaa varsinaiset työtehtävänsä tyydyttävästi. Asiassa puolin ja toisin esitetty selvitys on muutoinkin ollut niukahkoa.

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi yrityksen koko ja siinä suoritettavan työn luonne olisivat edellyttäneet, että Pikkaraisen laiminlyönteihin olisi viime kädessä nimenomaisen varoituksen muodossa kiinnitetty huomiota ylemmän elimen kuin hänen välittömän esimiehensä toimesta. Kun tällaista varoitusta ei Pikkaraiselle ole näytetty annetun, katson, että hänen työsuhteensa kerrotuin tavoin tapahtunut päättäminen on tapahtunut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n määräysten vastaisesti. Pikkarainen on kuitenkin osaltaan antanut aiheen työnantajan menettelyyn, minkä vuoksi hänelle tuomittavaa korvausta on alennettava. Kysymys työnantajan oikeudesta purkaa työsopimus on kuitenkin ollut niin tulkinnanvarainen, ettei Työnantajain Yleisen Ryhmän voida katsoa asiassa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Edellä kerrotuin perustein harkitsen oikeaksi velvoittaa Oy Yleisradio Ab:n suorittamaan Pikkaraiselle 9 330 markan kuukausiansion perusteella laskettuna irtisanomissuojasopimuksen 16 ja 17 §:ssä tarkoitettuna korvauksena 50 000 markkaa. Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen tuomioon.