Labor court dismissed union claim that employer violated collective agreement by scheduling night shifts at non-special buildings.

Työnantaja ei ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti määrätessään yhtiön palveluksessa olevat kolme huoltomiestä keskeytyvään kaksivuorotyöhön myös muiden heidän hoidettaviinsa kuuluvien kiinteistöjen kuin työehtosopimuksessa mainitun erikoiskiinteistön osalta. Kanne hylätty. (Ään.)

Kantaja Kiinteistötyöntekijäin Liitto r.y. Vastaaja Suomen Kiinteistöliitto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 10.4.1984 allekirjoitetussa kiinteistöalan päätoimisten työntekijöiden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 §

Työnjohto ja valvonta

Tämän työehtosopimuksen mukaista työsopimusta solmittaessa tai muutettaessa työnantaja osoittaa ne työt ja työaikalain mukaiset työajat, jotka sisältyvät työsopimukseen. Työntekijä sitoutuu puolestaan suorittamaan nämä työt työnantajan johdon ja valvonnan alaisena allaolevin ehdoin. Työsopimus on jommankumman osapuolen vaatimuksesta tehtävä kirjallisesti. Työsopimusta tehtäessä työnantaja määrittelee palkkaluokan ja palkkaryhmän, mitä tarvittaessa tehtävien muuttuessa ja ammattitaidon kehittyessä tarkistetaan.

6 §

Säännöllinen työaika

Työaikaan nähden noudatetaan voimassaolevan työaikalain säännöksiä, mikäli tästä sopimuksesta ei jäljempänä muuta johdu. Säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa siten, että päivittäinen työaika on 8 tuntia. Työviikko on viisipäiväinen. Työviikko alkaa maanantaina klo 00.00 lukuunottamatta kolmivuorotyötä, jossa viikko alkaa kunkin työvuoroviikon alkaessa. Työvuorokausi vaihtuu klo 00.00. Säännöllinen työaika päivätyössä järjestetään yleensä klo 7.00-16.00 välisenä aikana tai töiden järkiperäisen hoidon vuoksi klo 6.00-18.00 välisenä aikana. Yhdenjaksoinen lepotauko on vähintään yksi ja enintään kaksi tuntia. Lepoaikaa ei lueta työaikaan.

Keskeytyvä kaksivuorotyö

Erikoiskiinteistöissä, silloin kun niitä hoitavat Suomen Kiinteistöliitto r.y:n jäsenten yritykset, voidaan työaika järjestää klo 6.00-22.00 välisenä aikana. Tällöin vuorotyöhön siirtymisestä on ilmoitettava työntekijöille vähintään kolme viikkoa ennen sen alkamista.

Pöytäkirjamerkintä: Erikoiskiinteistöjä ovat: ostoskeskukset, liikekiinteistöt, yhdistetyt asuin- ja liikekiinteistöt, järjestöjen järjestötoimintakiinteistöt, urheilu-, uima- ja jäähallit, teatterikiinteistöt sekä koulut ja muut oppilaitokset, lastentarhat, päiväkodit, lastenkodit, kirkot ja seurakuntatalot, sikäli kuin niissä toimintaa tapahtuu klo 17.00 jälkeen ja niitä hoitavat Suomen Kiinteistöliitto r.y:n jäsenyritykset.

Tilapäinen kaksivuorotyö

Lumityöt ja ulkopuhtaanapitotyöt sekä kiinteistöjen valvonta voidaan tilapäisesti järjestää keskeytyvänä kaksivuorotyönä siten, että työaika on klo 06.00-22.00 välisenä aikana. Työnantajan on annettava vuorotyöhön siirtymisestä vähintään viikkoa ennen töiden aloittamista sitova ilmoitus.

KANNE

Kanteen perustelut

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on lausunut, että Suomen Kiinteistöliiton jäsenyritys Koivuhakan Talohoito Oy oli 31.12.1985 ilmoittanut yhtiön palveluksessa oleville huoltomiehille Jarmo Pesolalle, Matti Maliselle ja Rauno Polsolle, että yhtiössä siirryttäisiin 25.1.1986 soveltamaan keskeytyvää kaksivuorotyötä työehtosopimuksen 6 §:n nojalla. Huoltomiehet olivat työntekijäliiton jäseniä. Koivuhakan Talohoito Oy:n huoltoalue oli käsittänyt palvelukeskuskiinteistön ja 42 muuta kiinteistöä, joissa oli ollut yhteenä 869 huoneistoa.

Kaksivuorotyöhön siirtymistä koskeneen ilmoituksen johdosta käydyissä paikallisissa erimielisyysneuvotteluissa työntekijäpuoli oli katsonut, että siirtyminen oli voinut koskea vain palvelukeskuskiinteistössä tehtäviä töitä. Työnantajapuolen käsityksen mukaan siirtyminen oli ollut mahdollista kaikkien yhtiön hoidossa olevien kiinteistöjen osalta. Suomen Kiinteistöliitto oli liittotason neuvottelussa todennut mahdollisuuden soveltaa kaksivuorotyötä riippuvan siitä, oliko huoltoyhtiön hoidettavana erikoiskiinteistöjä. Jos yhtiön hoidettavana oli erikoiskiinteistö, työnantajaliiton mielestä kaksivuorotyötä voitiin soveltaa myös muihin kiinteistöihin. Kiinteistötyöntekijäin Liitto oli neuvotteluissa todennut, ettei työnantajan vaatimus kaksivuorotyöhön siirtymisestä vastannut työehtosopimuksen 6 §:n määräyksiä.

Koivuhakan Talohoito Oy oli menetellyt työehtosopimuksen 6 §:n vastaisesti määrätessään huoltomiehet kaksivuorotyöhön myös muissa kiinteistöissä kuin palvelukeskuksessa tehtävien töiden osalta. Työehtosopimuksen sanamuoto ei tukenut työnantajapuolen kantaa asiassa. Määräys koski ainoastaan erikoiskiinteistöjä eikä edes viitannut siihen, että kaksivuorotyön teettäminen muutoin kuin tilapäisesti olisi mahdollista muissa kuin erikoiskiinteistöissä siinäkään tapauksessa, että huoltoalueeseen kuului myös erikoiskiinteistöjä.

Paikallisissa neuvotteluissa työnantajaliitto oli viitannut työtuomioistuimen tuomioon n:o 19/1982. Viittaus oli harhaanjohtava. Tuomiossa ei ollut otettu kantaa siihen tulkintaongelmaan, josta tässä jutussa oli kysymys.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 6 §:ssä tarkoitettua kaksivuorotyöjärjestelmää voitiin soveltaa ainoastaan mainitun pykälän pöytäkirjamerkinnässä mainituissa erikoiskiinteistöissä suoritettavaan työhön ja että Koivuhakan Talohoito Oy oli menetellyt työehtosopimuksen 6 §:n määräysten vastaisesti määrätessään Pesolan, Malisen ja Polson kaksivuorotyöhön myös muiden kiinteistöjen kuin palvelukeskuskiinteistön osalta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Huoltoyritysten hoidettavana oli käytännössä sekä erikoiskiinteistöjä että muita kiinteistöjä. Toisaalta työehtosopimuksen mainitsemat erikoiskiinteistöt eivät olleet työmäärältään sellaisia, että huoltohenkilöstöä voitaisiin asettaa pelkästään niitä hoitamaan. Kukin työntekijä teki töitä erikois- ja muissa kiinteistöissä. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ei kiinteistöalalla ollut toteutettavissa mielekkäällä tavalla järjestely, jossa keskeytyvässä kaksivuorotyössä olevat työntekijät tekisivät töitä ainoastaan erikoiskiinteistöissä.

Erimielisyys kohdistui iltavuorossa tehtävään työhön. Työehtosopimuksen mukaan säännöllinen työaika päivätyössä voitiin järjestää töiden järkiperäisen hoidon vuoksi kello 6.00 ja 18.00 välisenä aikana, jolloin teetettävästä työstä ei ollut erimielisyyttä. Koska iltavuoro sijoittui kaksivuorotyössä kello 14.00 ja 22.00 väliseen aikaan, niin käytännössä jouduttaisiin tilanteisiin, joissa työntekijän olisi kello 18.00 keskeytettävä muuhun kuin erikoiskiinteistöön kohdistuva hoitotehtävänsä. Työehtosopimusmääräyksen tarkoituksena ei voinut olla rajoittaa näin voimakkaasti työnantajan työnjohto-oikeutta.

Työehtosopimusta voitiin soveltaa huoltoyritysten lisäksi yksittäisissä kiinteistöissä ja asunto- tai kiinteistöosakeyhtiöissä. Jos esimerkiksi kiinteistöosakeyhtiössä olisi kaksi kiinteistöä, joista toinen olisi työehtosopimuksen tarkoittama erikoiskiinteistö kuten esimerkiksi yhdistetty asuin- ja liikekiinteistö, niin työntekijäpuolen esittämän tulkinnan mukaisesti vuorotyössä oleva henkilö ei voisi suorittaa kuin toiseen kiinteistöön kohdistuvia töitä.

Keskeytyvää kaksivuorotyötä oli suoritettu useissa huoltoyrityksissä. Kaksivuorotyötä tekevä hoitohenkilöstö oli suorittanut työtehtäviä erikoiskiinteistöissä ja muissa kiinteistöissä myös kello 18:n jälkeen. Erimielisyyksiä ei ollut ilmennyt.

Työtuomioistuimen tuomion n:o 19/1982 perusteluissa oli todettu, että mainitussa tuomiossa tarkoitetuille työntekijöille oli kuulunut iltavuoron aikana tehtäviä sellaisissakin tuomiossa tarkoitetun yhtiön hoidossa olevissa kiinteistöissä, jotka eivät olleet erikoiskiinteistöjä työehtosopimuksen mielessä. Työtuomioistuin ei ollut voinut mainitun jutun puitteissa ratkaista, oliko sillä perusteella menetelty tavalla tai toisella vastoin työehtosopimusta. Työntekijäliitto ei ollut mainittua juttua koskevassa kanteessaan vaatinut edellä mainitun asian vahvistamista eikä ollut myöhemminkään nostanut siitä vahvistuskannetta. Työntekijäliitto oli hiljaisesti hyväksynyt vallitsevan tilanteen tuomiossa tarkoitetun Helsingin Merihaka Oy:n samoin kuin niiden muiden huoltoyritysten osalta, joissa oli käytetty keskeytyvää kaksivuorotyötä.

Työntekijäpuolen olisi tullut määräystä työehtosopimukseen otettaessa ymmärtää, että keskeytyvässä kaksivuorotyössä olevien työntekijöiden työtehtäviä ei voitu rajoittaa ainoastaan erikoiskiinteistöihin. Määräystä oli lisäksi käytännössä sovellettu vakiintuneesti työnantajaliiton esittämällä tavalla. Soveltamisen oli tiennyt myös työntekijäliitto, joka oli siten hyväksynyt noudatetun käytännön.

Koivuhakan Talohoito Oy:llä oli palveluksessaan huoltohenkilöstöä vakinaisesti kolme huoltomiestä ja kirvesmies. Yhtiössä oli helmikuun alusta 1986 siirrytty kolmen huoltomiehen kohdalta käyttämään keskeytyvää kaksivuorotyötä noudattaen työehtosopimuksessa mainittua kolmen viikon ilmoitusaikaa.

Työnantaja oli katsonut työaikajärjestelyn tarkoituksenmukaiseksi, koska yhtiön hoidettavana oli laaja ja toiminnoiltaan monipuolinen palvelukeskus, joka oli laajentunut uusien rakennusvaiheiden valmistuessa. Lisäksi huoltomiesten ylityömäärä oli ollut palvelukeskuksen osalta vuosina 1984 ja 1985 arki-iltaisin keskimäärin 84 tuntia kuukaudessa. Noin puolet tuntimäärästä oli koostunut ylimääräisen työntekijän palkkaamisesta ovien sulkemista varten. Huomioon ottaen palkan ylityökorotukset tämä oli vastannut lähes yhden huoltomiehen palkkaa.

Palveluskeskus toimintoineen täytti työehtosopimuksessa määritellyn erikoiskiinteistön edellytykset. Palvelukeskuksen yhteydessä oli laaja piha-alue, josta aiheutui runsaasti työtehtäviä. Huoltoyhtiöllä oli lisäksi hoidettavanaan yhteensä 15 kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiötä, joissa oli noin 40 luhtikäytävätyyppistä pientaloa ja kolme- seitsenkerroksista kerrostaloa.

Iltavuorossa ollut huoltomies suoritti kello 18.00 ja 22.00 välisenä aikana erityisesti palvelukeskukseen kohdistuvia työtehtäviä. Muiden kiinteistöjen osalta huoltomies suoritti iltaisin vain hälyytysluonteiset, välttämättömät työtehtävät. Palvelukeskuksen vilkkaan toiminnan ja laajan piha-alueen vuoksi kello 18:n jälkeen huoltomiehen työtehtävistä muodostivat erikoiskiinteistöön kohdistuvat työt keskimäärin 3/4 - 2/3 eli suurimman osan huoltomiehen kaikista töistä, vaihdellen hälyytysluonteisten töiden laadusta riippuen.

Koivuhakan Talohoito Oy:ssä ei keskeytyvää kaksivuorotyötä voitaisi soveltaa, jos määräystä tulkittaisiin työntekijäliiton esittämällä tavalla. Lopputulos olisi varsin ristiriitainen, koska syy kaksivuorotyön käyttöönottamiselle oli ollut erikoiskiinteistöstä aiheutuneet, iltaisin suoritettavat työt, joita ei ollut voitu suorittaa päivystysjärjestelyin työaikalain ylityökiintiöiden vuoksi.

Koivuhakan Talohoito Oy oli siten keskeytyvään kaksivuorotyöhön siirtyessään menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Kiinteistöliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on vielä lausunut, että työntekijäliitto oli jo kaksivuorotyötä koskevista työehtosopimusmääräyksistä sovittaessa tarkoittanut rajoittaa kaksivuorotyön teettämisen ainoastaan työehtosopimuksen 6 §:n pöytäkirjamerkinnässä mainittuihin erikoiskiinteistöihin. Työntekijäliiton kanta ei ollut tältä osin muuttunut. Arvioitaessa tulkintatilannetta työtuomioistuimen vakiintuneesti noudattamien tulkintaperiaatteiden mukaan oli oikeuskirjallisuudessa esitetty yleisenä pääsääntönä sanamuodon mukaista tulkintaa. Koska tässä tapauksessa osallisten liittojen näkemykset työehtosopimusmääräysten tulkinnasta olivat poikenneet olennaisesti toisistaan, oli tulkintaerimielisyys ratkaistava työehtosopimuksen selvän sanamuodon mukaisesti.

Toisin kuin vastineessa oli mainittu työehtosopimusmääräyksen tekisi merkityksettömäksi työnantajaliiton tulkinta, joka mahdollistaisi kaksivuorotyön käyttämisen sellaisissakin kiinteistöissä, joissa tällaisen työaikamuodon käyttö ei olisi lainkaan tarpeellinen. Työnantajaliiton tarkoituksena oli ainoastaan se, että huoltoyritykset voisivat aina välttyä ylityökorvausten maksamiselta niissäkin harvoissa tapauksissa, joissa ylityön teettäminen oli tarpeellista.

Työnantajaliiton mukaan keskeytyvää kaksivuorotyötä suoritettiin useissa huoltoyrityksissä. Tällaisia huoltoyrityksiä saattoi olla muutamia. Tällöin oli kuitenkin aina kysymys joko siitä, että huoltoyritys ei ollut työnantajaliiton jäsen, tai siitä, että työntekijöiden kanssa oli tehty paikallinen sopimus, joka oli taannut työntekijöille olennaisesti paremmat edut kuin työehtosopimus. Työntekijäliitto ei ollut kuitenkaan missään vaiheessa hyväksynyt sitä, että kaksivuorotyötä olisi voitu teettää muissa kuin erikoiskiinteistöissä. Näin ollen työnantajaliitto ei voinut vedota tulkintansa mielekkyyteen tai vakiintuneeseen ja vastapuolen hyväksymään soveltamiskäytäntöön.

Huoltomiesten päivittäisinä työtehtävinä palvelukeskuksessa oli ympäristön siivous ja pääovien avaus aamuisin. Viikonloppuisin nämä tehtävät suoritti päivystävä huoltomies. Työn kesto oli noin yksi tunti päivässä. Ovien sulkemisen iltaisin suoritti eläkkeelle siirtynyt yhtiön siivooja. Palvelukeskuksen lumityöt suoritti yksityinen urakoitsija. Liikehuoneistojen, koulun ja kirjaston ovien avaamisesta ja sulkemisesta huolehti kunkin oma henkilökunta. Huoltomiesten tehtävänä oli vain pääovien avaaminen. Muiden kuin edellä mainittujen huoltotöiden määrä palvelukeskuksessa oli enintään neljä tuntia viikossa. Näin ollen kaksivuorotyön teettäminen ei ollut palvelukeskuksenkaan osalta tarpeellista.

VASTAAJAN SELITYS

Suomen Kiinteistöliitto on vielä lausunut, että ainakin seuraavat Suomen Kiinteistöliiton jäsenyritykset olivat soveltaneet keskeytyvää kaksivuorotyötä: Helsingin Merihaka Oy, Tapiolan Lämpö Oy, Kiinteistöhuolto Pikapalvelu Oy, Pieksämäen Talkkarit Oy, Talotek Oy, Mikkelin Talohoito Oy ja Vieskan Kiinteistöhuolto Oy. Lisäksi Kiinteistöhuolto M. Suhonen -nimisessä yhtiössä siirryttäisiin vuoden 1986 aikana käyttämään kaksivuorotyötä. Kaikissa luetelluissa huoltoyhtiöissä Talotek Oy:n joitakin erikoiskohteita lukuun ottamatta työntekijöiden työtehtävät olivat keskeytyvän kaksivuorotyön piirissä kohdistuneet erikoiskiinteistöihin ja muihin kiinteistöihin. Siten käytäntö oli kiinteistöalalla yhtenäinen ja myös pitkäaikainen.

Keskeytyvää kaksivuorotyötä koskevan työehtosopimusmääräyksen sanamuoto oli pääasiassa muotoutunut työntekijäpuolen ehdotusten mukaisesti. Työnantajapuoli oli määräyksestä sovittaessa voinut perustellusti ymmärtää sopimusmääräyksen sisällön sellaisena, että keskeytyvän kaksivuorotyön käyttömahdollisuuden ratkaisi se, oliko huoltoyrityksellä hoidettavanaan erikoiskiinteistöjä. Työntekijäpuoli ei ollut selvittänyt nyt kanteessaan vahvistettavaksi vaadittavaa käsitystään asiasta. Tämän vuoksi tekstiä oli tulkittava työntekijäpuolen vahingoksi.

Työnantajapuolen tulkinta keskeytyvästä kaksivuorotyöstä ei ollut käytännössä aiheuttanut väärinkäytöksiä. Tarkoituksena ei ollut ylityösäännösten kiertäminen, vaan yrityksen palvelujen parantaminen. Työnantajalla oli oikeus päättää, milloin oli tarkoituksenmukaista siirtyä käyttämään keskeytyvää kaksivuorotyötä, kun työmuodon käyttämisedellytykset olivat olemassa. Tämä oli todettu myös työtuomioistuimen tuomiossa n:o 19/1982. Jos työntekijäpuolen tulkinta olisi oikea, keskeytyvä kaksivuorotyö olisi tullut edellä mainituissa yrityksissä kysymykseen vain Talotek Oy:n osalta.

Määräystä ei voitu tulkita työntekijäpuolen esittämällä tavalla sanamuodon mukaisesti. Sanamuodon osalta voitiin todeta esimerkiksi se, että työaikaa ei järjestetty kuten työehtosopimustekstissä oli todettu erikoiskiinteistöissä vaan huoltoyhtiöissä.

Koivuhakan Talohoito Oy:n huoltoalueeseen kuuluvan palvelukeskuksen pääovien sulkemista ei iltaisin enää hoitanut yhtiön eläkkeelle siirtynyt siivooja. Häntä oli tarvittu ennen keskeytyvään kaksivuorotyöhön siirtymistä, koska työaikalain ylityökiintiöt eivät olleet sallineet varsinaisten huoltomiesten iltaisin sulkevan ovia. Tällä hetkellä ovien sulkemisen suoritti iltavuorossa oleva huoltomies. Yhtiön henkilöresurssit eivät riittäneet palvelukeskuksen laajojen alueiden nopeaan lumipuhtaanapitoon. Sen sijaan huoltomiehet huolehtivat esimerkiksi portaiden edustustojen ja kulkuväylien lumipuhtaanapidosta. Työntekijäpuolen toteamus siitä, että muut työt kuin ympäristön siivous ja pääovien avaaminen aiheuttaisivat huoltotöitä palvelukeskuksessa enintään neljä tuntia viikossa, oli virheellinen. Kello 18:n jälkeen iltavuorossa olleen työntekijän työkohde oli nimenomaan palvelukeskus ja sen alueella toimintojen ylläpitämisestä huolehtiminen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Koivuhakan Talohoito Oy on 25.1.1986 alkaen siirtänyt huoltomiehet Jarmo Pesolan, Matti Malisen ja Rauno Polson keskeytyvään kaksivuorotyöhön siten, että päivystysvuoroviikolla oleva työntekijä on iltavuorossa kello 13.00 - 22.00. Yhtiön huoltoalueeseen kuuluu palvelukeskus ja 42 muuta kiinteistöä.

Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että palvelukeskus on työehtosopimuksen 6 §:ssä tarkoitettu erikoiskiinteistö. Erimielisyys johtuu siitä, että iltavuoron aikana huoltomies joutuu tekemään palvelukeskukseen kohdistuvien töiden ohella myös muihin kiinteistöihin liittyviä tehtäviä. Työntekijäpuolen mukaan vuorotyöhön siirtyminen voi koskea ainoastaan erikoiskiinteistössä tehtäviä töitä. Työnantajapuolen mukaan mahdollisuuden soveltaa keskeytyvää kaksivuorotyötä ratkaisee se, onko yhtiön hoidettavana erikoiskiinteistö. Jos yhtiön hoidettavana on erikoiskiinteistö, keskeytyvää kaksivuorotyötä voidaan soveltaa myös muissa kiinteistöissä tehtävissä töissä.

Työtuomioistuin on ratkaissut työehtosopimuksen 6 §:n keskeytyvää kaksivuorotyötä koskevan määräyksen soveltamista koskeneen jutun asianosaisten mainitsemalla 18.2.1982 annetulla tuomiolla n:o 19. Tuomiossa ei kuitenkaan ole ratkaistu sitä, oliko jutussa menetelty vastoin työehtosopimusta, kun vuorotyössä yhtiössä oleville työntekijöille kuului iltavuoron aikana työehtosopimuksen mukaisen päivätyön työajan jälkeen tehtäviä sellaisissakin yhtiön hoidossa olevissa kiinteistöissä, jotka eivät olleet erikoiskiinteistöjä työehtosopimuksen mielessä.

Koivuhakan Talohoito Oy ei siten ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti määrätessään Pesolan, Malisen ja Polson keskeytyvään kaksivuorotyöhön myös muiden heidän hoidettaviinsa kuuluvien kiinteistöjen kuin palvelukeskuksen osalta.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään

Jutun laadun vuoksi Suomen Kiinteistöliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, H. Rautiainen, Suomalainen, Kuivanen ja Sulkunen.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Asiassa on vastaajaliiton toimesta esitetty selvitystä siitä, että ainakin kuudessa yhtiössä työehtosopimusta on tosiasiassa sovellettu vastaajaliiton tarkoittamalla tavalla, vaikkakin sopimuksen sanamuoto tukee paremmin kantajaliiton omaksumaa tulkintaa. Kun otetaan huomioon kiinteistöyhtiöiden lukumäärä koko maassa, ei tämän selvityksen perusteella voida kuitenkaan päätellä, että työehtosopimusta olisi vakiintuneesti sovellettu vastaajaliiton tulkitsemalla tavalla.

Edellä kerrotuin perustein harkitsen oikeaksi kanteen hyväksyen vahvistaa, että työehtosopimuksen 6 §:ssä tarkoitettua kaksivuorotyöjärjestelmää voidaan soveltaa ainoastaan mainitun pykälän pöytäkirjamerkinnässä mainitussa erikoiskiinteistössä suoritettavaan työhön ja että näin ollen Koivuhakan Talohoito Oy on määrätessään kanteessa tarkoitetut työntekijät kaksivuorotyöhön myös muissa yhtiön hoidettavana olevissa kiinteistöissä kuin palvelukeskuskiinteistössä menetellyt työehtosopimuksen 6 §:n määräysten vastaisesti. Samalla velvoitan Suomen Kiinteistöliiton korvaamaan Kiinteistötyöntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 1 250 markalla.