Labor court allows partial pay claim for hotel doorman duties but dismisses union penalty claims.

Hotellin ravintolan palvelurahapalkkaisella vahtimestarilla, joka oman toimensa ohella iltavuorossa hoiti myös hotellin portieerin tehtäviä, oli portieerin tehtävien vähäisestä määrästä huolimatta oikeus työehtosopimuksen mukaiseen palkkaan portieerin tehtävien hoidosta.

Työnantajaa vastaan työehtosopimuksen tieten rikkomisen ja työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty. (Ään.)

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto Vastaajat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Hotelli Tornio Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Veli Veikko Ilmari Nylund ja Marja Johanna Nylund

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 17.12.1981 solmitussa majoitus ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

7 § Palvelurahapalkkaiset työntekijät

2. Vahtimestarit

h) Liikkeessä, jossa palvelurahapalkalla työskentelevä vahtimestari hoitaa vahtimestarin työn ohessa majoitusliikkeen portieerin tehtävät, suorittaa työnantaja viimeksi mainittujen tehtävien hoitamisesta joko kiinteätä tuntipalkkaa, joka on työtuntia kohden ravintolan avoinna ollessa vähintään 20 % kiinteäpalkkaisen portieerin tuntipalkasta ja ravintolan suljettuna ollessa vähintään kiinteäpalkkaisen portieerin tuntipalkka tai niitä vastaavan osuuden majoituspuolelta kertyvistä palvelurahoista. Aikaisemmin mahdollisesti suuremmaksi sovittuja palkkaetuja ei kuitenkaan tämän vuoksi vähennetä.

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on Majoitusja Ravitsemisalan Työnantajaliittoa sekä Hotelli Tornio Ky:tä ja sen vastuunalaisia yhtiömiehiä Veli Veikko Ilmari Nylundia ja Marja Johanna Nylundia vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että kommandiittiyhtiö harjoitti hotelli- ja ravintolaliikettä Hotelli Tornio nimisessä hotelli-ravintolassa. Lapin lääninhallitus oli hyväksynyt Hotelli Tornion majoitustiloiksi 14 kahden hengen huonetta. Kysymyksessä oli siten keskikokoinen tai hiukan keskikokoista pienempi majoitusliike.

Hotellin vastaanotto oli järjestetty siten, että päivällä kello 9 - 17 siitä vastasi portieeri, joka työskenteli yksinomaan päivävuorossa. Ravintolan palvelurahapalkkaiset vahtimestarit hoitivat iltavuorossa kello 17 - 01 hotellin vastaanoton oman työnsä ohella. Vahtimestareita oli sunnuntai-, maanantai-, tiistai- ja keskiviikkoiltoina yksi vuorossa sekä torstai-, perjantaija lauantai-iltoina kaksi vuorossa yhtä aikaa. Ravintolan sulkemisen jälkeen hotellin vastaanotosta vastasi yöportieeri, joka oli työvuorossa kello 01 - 09. Yöportieeri työskenteli ainoastaan tässä vuorossa. Päivä- ja yöportieereille maksettiin työstä kiinteätä kuukausipalkkaa.

Veli Härkönen oli toiminut Hotelli Tornion ravintolan vahtimestarina 1.7.1982 - 24.7.1983. Hän oli koko työsuhteensa ajan hoitanut vahtimestarin työnsä ohella hotellin portieerin tehtäviä. Hänelle ei kuitenkaan ollut maksettu portieerin tehtävien hoitamisesta työehtosopimuksen 7 §:n 2. h-kohdassa tarkoitettua korvausta.

Työsuhteensa päättymisen jälkeen Härkönen oli kääntynyt Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Rovaniemen piiritoimiston puoleen tarkistuttaakseen, oliko hänelle maksettu palkka oikein. Piiritoimitsijan suorittamassa tarkastuksessa oli havaittu, että Härköseltä oli jäänyt saamatta palkkaa portieerin tehtävien hoitamisesta.

Härkösen palkkasaatavista oli neuvoteltu liittojen välillä vuoden 1985 aikana. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli neuvotteluissa todennut, että Hotelli Tornio oli niin pieni hotelli, ettei Härkösellä tämän vuoksi ollut oikeutta saada portieerin tehtävistä korvausta. Työnantajaliiton käsityksen mukaan portieerin töitä oli ollut niin vähän, etteivät ne olleet estäneet Härkösen oman työn suorittamista. Työnantajaliiton puolelta oli lisäksi vedottu siihen, että Härkönen oli saanut korvauksena portieerin tehtävien hoitamisesta ilmaisen ruoan ja työpuvun.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton mielestä työehtosopimuksen 7 §:n 2. h-kohdan määräys oli yksiselitteinen ja selvä. Määräys koski vain keskikokoisia ja pieniä majoitusliikkeitä. Isommissa majoitusliikkeissä oli yleensä oma henkilökuntansa hotellin vastaanotossa ja ravintolan vahtimestareina, eikä tehtäviä ollut yhdistetty. Härkönen oli hoitanut kahta eri tehtävää, joista palkka maksettiin kahden eri palkkausperusteen mukaan. Portieerin työstä maksettiin kiinteä palkka ja ravintolan vahtimestarin työstä vahtimestari sai palkkansa asiakkailta palvelurahana.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton käsityksen mukaan portieerin tehtäviä hoitavalle ravintolan vahtimestarille oli aina suoritettava työehtosopimuksen mukainen korvaus riippumatta siitä, kuinka paljon hän tosiasiallisesti joutui tekemään portieerin tehtäviä. Härkösen ja työnantajan välillä ei ollut sovittu siitä, että Härkönen saisi korvauksena portieerin tehtävien hoitamisesta ilmaiset ateriat ja työasun. Vaikka näin olisikin sovittu, oli Härköseltä jäänyt joka tapauksessa saamatta palkkaa noin 4 000 markkaa.

Työnantajan olisi pitänyt ymmärtää, että se menetteli työehtosopimuksen selvän määräyksen vastaisesti. Näin ollen se oli tietensä rikkonut työehtosopimusta. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton olisi tullut huolehtia siitä, että Hotelli Tornio Ky olisi suorittanut Härköselle ainakin työehtosopimuksen mukaan lasketun portieerin palkan sekä ruokaedun ja työpuvun erotuksen. Tämän laiminlyödessään työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnnan Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Hotelli Tornio Ky on tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä jättäessään suorittamatta Härköselle työehtosopimuksen 7 §:n 2. h-kohdan mukaisen 20 prosentin osuuden kiinteäpalkkaisen portieerin palkasta sekä vaatinut Hotelli Tornio Ky:n ja sen henkilökohtaisesti vastuunalaisten yhtiömiesten Veli Veikko Ilmari ja Marja Johanna Nylundin velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan Härköselle 7 215 45 markkaa 34 penniä 16 prosentin korkoineen 24.7.1983 lukien. Lisäksi Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut Hotelli Tornio Ky:n ja sen vastuunalaisten yhtiömiesten velvoittamista yhteisvastuullisesti maksamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta sekä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton velvoittamista maksamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on asian esivalmistelussa ilmoittanut luopuvansa haastehakemuksessa esitetystä saamatta jääneen palkan maksamista koskevasta vaatimuksesta siltä osin kuin vaatimus ylitti 3 402 markkaa 90 penniä samoin kuin haastehakemuksessa esitetystä vaatimuksesta, joka koski koron suorittamista hyvityssakolle.

MAJOITUS- JA RAVITSEMISALAN TYÖNANTAJALIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Härkösen ja työnantajan välillä oli sovittu siitä, että korvauksena niistä portieerin tehtävistä, joita Härkönen työaikanaan oman työnsä ohessa suoritti, hänelle annettiin ruokaetu ja työpuku. Härkösen hoitamat portieerin tehtävät olivat käsittäneet avaimien antamista asiakkaille, hotellikorttien antamista asiakkaan täytettäväksi ja herätyspyyntöjen kirjaamista. Härkönen ei missään vaiheessa työsuhteensa aikana ollut esittänyt, että ruokaetu ja työpuku ei olisi riittävä ja kohtuullinen korvaus niistä vähäisistä portieerin tehtävistä, joita hän työvuoronsa aikana oman työnsä ohessa hoiti.

Koska työehtosopimus ei määritellyt korvausta suoritettavaksi tilanteista, joissa palvelurahapalkkainen vahtimestari oli osallistunut vain joihinkin kiinteäpalkkaisen henkilöstön työtehtäviin, ei työnantaja ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä myöskään työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

HOTELLI TORNIO KY:N JA SEN VASTUUNALAISTEN YHTIÖMIESTEN VASTINE

Vastineen perustelut

Vahtimestarin toimipiste sijaitsi korkeintaan metrin päässä siitä paikasta, jossa hotellin puhelin ja avainteline olivat. Silloin kun asiakkaita ei ollut tulossa sisään ravintolaan, vahtimestari sai viettää aikaansa istumalla hotellin vastaanottotiskin takana lukemassa lehtiä tai muutoin aikaansa kuluttamalla. Näin ollen vahtimestarille ei ollut mikään rasitus luovuttaa avain hotellivieraille tai vastata puhelimeen, johon yhdistyivät myös vahtimestarille itselleen tulevat puhelut. Vahtimestarin työskentelypaikka oli hotelli-ravintolan aulassa. Aula vastaanottotiskeineen oli hyvin pieni. Vahtimestarit viettivät usein aikaansa myöskin televisiota katsellen muutaman neliön suuruisessa aulassa. Samalla he vaihtoivat mielipiteitä hotellivieraiden kanssa, jotka myös saattoivat istua katselemassa televisiota. Myös ravintolan asiakkaita saattoi istua aulassa vahtimestareiden kanssa televisiota katselemassa.

Vahtimestareiden toimipisteestä ei ollut erotettu portieerin asemapaikkaa. Kyseessä oli pieni hotelli-ravintolan aula, jossa vahtimestari toimi täysin omalla alueellaan vastaten tarvittaessa puhelimeen sekä samalla suorittaen sellaisia juoksevia tehtäviä, jotka liittyivät hotellin asiakaspalvelutoimintaan. Tällaisia tehtäviä olivat esimerkiksi avainten luovuttaminen asiakkaille ja niiden vastaanottaminen. Tämän lisäksi vahtimestarit eivät tehneet mitään erityisiä portieerin työtehtäviä vaan joitakin sellaisia tehtäviä, joista oli sovittu palkkioksi ilmainen ruoka ja työpuku. Vahtimestarit olivat hoitaneet portieerin vähäisiä tehtäviä mielellään erillistä sopimusta vastaan palvellakseen samalla hotelliasiakkaita ravintolavieraina.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Hotelli Tornio Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vielä lausunut, että työehtosopimuksen 7 §:n 2. h-kohtaa vastaava määräys oli otettu työehtosopimukseen ensimmäisen kerran vuonna 1955. Tuolloin voimassa olleessa määräyksessä oli todettu, että liikkeessä, jossa palvelurahapalkalla työskentelevä vahtimestari, jolla ei ollut osuutta majoituspuolelta kertyviin palvelurahoihin, hoiti myös majoitusliikkeen portieerin tehtävät, työnantaja suoritti viimeksi mainittujen tehtävien hoitamisesta kiinteätä palkkaa. Palkkana oli maksettava 20 prosenttia kiinteäpalkkaisen vahtimestarin kuukausipalkasta tai vähintään samansuuruinen osa huonelaskutuksesta kertyneistä palvelurahoista.

Määräyksen sanamuoto tuki Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton kantaa. Määräyksestä kävi suoraan ilmi, että siinä tarkoitetuissa liikkeissä ei ollut ollut varsinaisia päätoimisia portieereja, jotka olisivat hoitaneet hotellin vastaanoton. Aikaisemmin portieerit eivät olleet olleet kiinteäpalkkaisia työntekijöitä, vaan heidän palkkansa oli muodostunut suurelta osin majoituspuolelta kertyvistä palvelurahoista. Vuoden 1955 työehtosopimuksen määräyksellä oli ollut tarkoituksena määrätä sellaisen palvelurahapalkkaisen ravintolan vahtimestarin palkka, joka päätyönsä ohella teki portieerin tehtäviä esimerkiksi portieerin vapaapäivinä. Jonkinlaista säännönmukaisuutta portieerin tehtävien hoitamisessa oli edellytetty, koska palkkioksi työstä oli sovittu 20 prosenttia vahtimestarin kuukausipalkasta. Sellaista edellytystä ei kuitenkaan ollut asetettu, että ravintolan vahtimestarin olisi pitänyt hoitaa koko hotellin vastaanotto.

Varsinkin pienissä hotelli-ravintoloissa työnantajat olivat 1960-luvulla ryhtyneet vähentämään päätoimisia portieereja hotellin vastaanotossa. Portieerin tehtäviä oli siirretty ravintolan palvelurahapalkkaisille vahtimestareille siinä määrin, että pienissä liikkeissä portieerin kaikki tehtävät olivat lopulta siirtyneet vahtimestareille. Tuolloin ei 20 prosenttia kiinteäpalkkaisen vahtimestarin kuukausipalkasta ollut enää riittävä korvaus portieerin tehtävien hoitamisesta palvelurahapalkkaiselle vahtimestarille. Tämän vuoksi työntekijäpuolelta oli esitetty vaatimus, että vahtimestarin tulisi saada esimerkiksi portieerin yövuoroista ravintolan kiinnioloajalta täysi palkka. Työntekijäpuolella oli epäkohdaksi koettu myös se, että epäsäännöllisemmin tehdyistä portieerin työvuoroista ei ollut suoritettu mitään korvausta.

Työntekijäliitto oli 1970-luvun alussa esittänyt vaatimuksen, jonka mukaan vahtimestarin kuuluisi saada portieerin töistä korvauksena ravintolan auki ollessa tehdyiltä työtunneilta määrätty osa portieerin palkasta ja ravintolan kiinni ollessa täysi portieerin palkka. Vuoden 1973 sopimuksessa määräys oli saanut nykyisen muotonsa.

Edellä esitetystä voitiin päätellä, ettei riidanalaisen sopimuskohdan soveltaminen ollut koskaan edellyttänyt portieerin työn hoitamista kokonaisuudessaan. Kun nykyisessä muodossa portieerin tehtävien hoitamisesta oli määrätty maksettavaksi korvaus tehdyiltä tunneilta, osoitti se, että jos ravintolan vahtimestari hoiti yhdenkin tunnin portieerin tehtäviä, hänelle oli maksettava palkka siten kuin sopimuskohdassa edellytettiin.

Härkönen oli hoitanut kaikki iltavuorossa esiintyneet portieerin tehtävät. Aikaisemmin mainittujen tehtävien lisäksi Härkönen oli hoitanut hotellin puhelinkeskusta, ottanut vastaan hotellin huone- ja saunavarauksia, palvellut hotellin asiakkaita antamalla heille tietoja erilaisista paikkakunnan asioista ja hotelli-ravintolan tarjoamista palveluksista, vaihtanut ulkomaan rahaa Suomen rahaksi sekä rahastanut asiakkailta hotelli- ja saunalaskuja. Härkönen oli koko työvuoronsa ajan ollut käytettävissä kaikkiin hotellissa esiintyviin portieerin tehtäviin. Härkönen oli ottanut maksuja vastaan asiakkailta ja lyönyt hotelli- ja saunalaskuja kassaan.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitosta oli otettu yhteyttä noin 20:een työnantajaliiton jäsenyritykseen. Näistä osassa ravintolan vahtimestari ei tehnyt lainkaan portieerin tehtäviä. Yrityksiin tehdyt tiedustelut osoittivat, että käytännössä meneteltiin Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton esittämän tulkinnan mukaisesti suoritettaessa palvelurahapalkkaiselle vahtimestarille korvausta portieerin tehtävien hoitamisesta.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Hotelli Tornio Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet ovat vielä lausuneet, että Härkösen ollessa työvuorossa oli lähes aina iltaisin paikalla ollut myös joku Nylundien perheen jäsenistä. Nylundien perheen jäsenet tai iltavuoron vahtimestarit olivat ottaneet vastaan illalla saapuvat hotelliasiakkaat. Tässä yhteydessä Härkönen oli osallistunut seuraaviin portieerin tehtäviin luettaviin töihin: hotellikortin antaminen asiakkaalle täytettäväksi, avaimen luovuttaminen, avaimen vastaanottaminen ja herätyspyyntöjen kirjaaminen. Härkönen ei ollut lainkaan osallistunut hotelliasiakkaiden laskutukseen, laskujen tilitykseen ja kassan hoitoon. Hotelliasiakkaita oli vuosina 1982 ja 1983 ollut keskimäärin 7 - 8 henkeä vuorokaudessa, joista suurin osa oli saapunut ja poistunut päivävuoron aikana. Iltavuorossa portieerin tehtävät olivat jakautuneet iltavuoron vahtimestarien ja Nylundien perheen jäsenten kesken.

Riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen sanamuoto "hoitaa vahtimestarin työn ohessa majoitusliikkeen portieerin tehtävät" ei voinut tarkoittaa vain avustamista portieerin tehtävien hoitamisessa tai osallistumista joidenkin portieerin tehtävien suorittamiseen. Määräys edellytti portieerin tehtävien hoitamista siten, että vahtimestarit vuorollaan hoitivat vastuullisesti kaikki portieerille kuuluvat työtehtävät.

Kun työehtosopimus vuonna 1973 oli saanut nykyisen muotonsa, jolloin oli erikseen sovittu korvauksesta ravintolan aukiolotunneilta ja kiinniolotunneilta, osapuolten tiedossa oli ollut, että vahtimestari-portieerit hoitivat kokonaisuudessaan kaikissa vuoroissa sekä vahtimestarin että portieerin tehtävät. Muutoin ei olisi ollut tarvetta korvauksen määrittelemiseen ravintolan kiinniolotunneilta. Koska ravintolan kiinni ollessa ei kertynyt lainkaan palvelurahoja, oli katsottu, että 20 prosentin suuruinen korvaus kuukausipalkasta ei ollut riittävä varsinkin, kun työvuorot saattoivat jakaantua epätasaisesti vahtimestareiden kesken.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUkSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut lisäksi oikeudenkäyntikuluille 16 prosentin korkoa tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Veli Härkönen on toiminut Hotelli Tornio Ky:n ravintolan vahtimestarina 1.7.1982 - 24.7.1983. Ravintolan vahtimestarin toimen ohella hän on hoitanut iltavuorossa myös hotellin portieerin tehtäviä. Viimeksi mainittuja tehtäviä on päivävuorossa kello 9 - 17 hoitanut vastaanottovirkailija. Yövuorossa kello 01 - 09 portieerin tehtävien hoitamisesta on vastannut niitä varten palkattu työntekijä. Iltavuorossa kello 17 - 01 portieerin tehtäviä ovat hoitaneet palvelurahapalkalla työskentelevät vahtimestarit siten, että osan aikaa viikossa työvuorossa on ollut yhtä aikaa kaksi vahtimestaria.

Härkösen portieerin tehtäviin on kuulunut etupäässä avainten antaminen asiakkaille ja niiden vastaanottaminen asiakkailta, majoituskorttien luovuttaminen asiakkaille, herätyspyyntöjen kirjaaminen, hotellin puhelimeen vastaaminen ja jossakin määrin myös maksujen vastaanottaminen asiakkailta sekä muu asiakaspalveluun liittyvä työ. Laskujen kirjoittamiseen, niiden kassakoneeseen rekisteröimiseen ja tilitysten sekä erilaisten raporttien tekoon ei Härkösen ole näytetty muutoin kuin poikkeuksellisesti osallistuneen. Mainitut tehtävät on tehnyt päivävuorossa ollut vastaanottovirkailija tai iltaisin työpaikalla olleet yhtiömiehet tai heidän perheensä jäsenet.

Työehtosopimuksen 7 §:n 2. h-kohdassa edellytetään, että liikkeessä, jossa palvelurahapalkalla työskentelevä vahtimestari hoitaa oman työnsä ohella majoitusliikkeen portieerin tehtävät, suorittaa työnantaja näiden tehtävien hoitamisesta joko kiinteää tuntipalkkaa, joka on työtuntia kohden ravintolan avoinna ollessa vähintään 20 % kiinteäpalkkaisen portieerin tuntipalkasta tai sitä vastaavan osuuden majoituspuolelta kertyvistä palvelurahoista.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on esittänyt, että palvelurahapalkkaisella vahtimestarilla on oikeus edellä mainitussa työehtosopimuskohdassa tarkoitettuun palkkaukseen vain, jos portieerin tehtävien hoitaminen on järjestetty siten, että palvelurahapalkkaiset vahtimestarit kaikissa työvuoroissa hoitavat majoituspuolen portieerin tehtävät ja että vahtimestari hoitaa myös kaikki portieerin työhön kuuluvat eri tehtävät. Selvitystä ei ole esitetty siitä, että tällaisten edellytysten asettaminen olisi ollut esillä osapuolten välillä määräyksestä sovittaessa. Myöskään työehtosopimuksen sanamuodosta ei työtuomioistuimen mielestä voida tehdä tällaista johtopäätöstä.

Vaikka määräyksessä on käytetty ilmaisua "portieerin tehtävät" kuvaamaan niitä töitä, jotka vahtimestarin tulee oman työnsä ohella hoitaa ollakseen oikeutettu erityiseen palkkaukseen, käsitettä on selvästi käytetty lähinnä tehtävien laadun yleisenä määritelmänä. Asiassa esitetty selvitys tukee sitä, että vahtimestarin oman toimen ohella hoidettavien tehtävien tulee muodostaa yhtenäinen kokonaisuus, johon kuuluu portieerin yleisesti hoitamia, tavanomaisen käytännön mukaisia tehtäviä. Määräyksessä ei sen soveltamisen edellytykseksi ole näytetty asetetun kaikkien sellaisten tehtävien hoitamista, joiden voidaan katsoa kuuluvan portieerin tehtäviin. Työtuomioistuimen mielestä ei määräyksen sanamuoto aseta esteitä määräyksen soveltamiselle silloinkaan, kun jokin portieerille tavanomaisesti kuuluva osatehtävä ei kuulu hänen sijaansa tulleelle vahtimestarille.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ilmoituksen mukaan sen esittämän kannan mukaista menettelyä noudatettaisiin yleisesti. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton puolelta on toisaalta tuotu esiin tapauksia, joissa vain joissakin työvuoroissa portieerin tehtäviä hoitaville palvelurahapalkkaisille vahtimestareille olisi maksettu korvaus työehtosopimuksen 7 §:n 2. h-kohdan mukaan tai muutoin erikseen sovitulla tavalla kiinteänä palkkana. Käytännön ei ole näytetty vakiintuneen kummankaan käsityksen mukaiseksi sillä tavoin, että sen perusteella olisi mahdollista tehdä päätelmiä määräyksen oikeasta sisällöstä.

Hotelli Torniossa on majoituspaikkoja kaikkiaan 28 ja asiakkaita vuoden 1982 aikana hotellissa on ollut keskimäärin 7 - 8 vuorokaudessa. Asiakasmäärän ja työvuoron ajankohdan vuoksi ei Härkösellä ole ollut hoidettavanaan määrällisesti ainakaan kovin paljon portieerin tehtäviä. Härkösen työvuoron ajankohdasta johtuen portieerin tehtävät ovat olleet jossakin määrin laadultaan erilaisia kuin vastaanottovirkailijan päivävuorossa hoitamat työtehtävät. Härkösen oikeus puheena olevaan palkkaukseen ei työtuomioistuimen mielestä voi olla siitä riippuvainen, että yhtiömiehet ja heidän perheen jäsenet ovat ottaneet suorittaakseen joitakin portieerille kuuluvia tehtäviä Härkösen työvuoron aikana. Kun Härkönen on riidattomasti määrätty oman työnsä ohella hoitamaan portieerin tehtäviä ja hän on niitä todellisuudessa on myös hoitanut, työtuomioistuin katsoo, että Härkösellä on oikeus työehtosopimuksen 7 §:n 2. h-kohdan mukaiseen palkkaan portieerin tehtävien hoitamisesta.

Kun työehtosopimusmääräyksen soveltaminen Härkösen työhön on kuitenkin ollut tulkinnanvarainen ja kun työnantaja portieerin tehtävien vähäisyyden vuoksi on perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että työpukua ja ateriaetua voidaan pitää riittävänä korvauksena portieerin tehtävien hoitamisesta, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Hotelli Tornio Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet olisivat asian yhteydessä tietensä rikkoneet työehtosopimusta. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen ei myöskään Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Hotelli Tornio Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Veli Veikko Ilmari Nylund ja Marja Johanna Nylund velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Härköselle työehtosopimuksen 7 §:n 2. h-kohdassa tarkoitettuna korvauksena vaaditut 3 402 markkaa 90 penniä 16 prosentin korkoineen 24.7.1983 lukien.

Esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätään.

Yhtiö ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet velvoitetaan korvaamaan yhteisvastuullisesti työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Äimälä, Uski, Kuivanen ja Pohja.

Eri mieltä olevan jäsen Uskin lausunto, johon jäsen Äimälä yhtyi:

Härkönen on hoitanut hotellin portieerin tehtäviä hyvin vähäisessä määrin. Ne ovat olleet hänen vahtimestarin tehtäviinsä luontevasti liittyviä rutiininomaisia asiakaspalvelutehtäviä, jotka esitetyn selvityksen mukaan ovat muodostaneet vain vähäisen osan kaikesta vastaanottovirkailijan tehtäväkokonaisuudesta. Hoitamistaan tehtävistä Härkönen on saanut sopimansa korvauksen työnantajaltaan vahtimestarin tehtävistä nauttimiensa palkkaetujen lisäksi.

Työehtosopimuksen riidanalaisen säännöksen sanamuodosta on pääteltävissä, että sen soveltaminen edellyttää portieerin tehtävien hoitamista kokonaisvaltaisesti. Jutussa ei ole edes väitetty, että Härkönen missään olosuhteissa olisi kokonaisuutena hoitanut oman työnsä ohella ne tehtävät, joiden on näytetty kuuluneen Hotelli Tornion portieerin tehtäviin ja kun Härkönen on hoitamistaan tilapäisistä osatehtävistä saanut työnantajaltaan sopimansa korvauksen, hylkään kanteen työehtosopimukseen perustumattomana.

Koska työtuomioistuimelle osoitettu selvitys riidanalaisen sopimusmääräyksen soveltamisesta käytännössä osoittaa, että aihetta oikeudenkäyntiin on ollut, saavat vastaajat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.