Labor court denies experience bonus and overtime pay based on collective agreement interpretation of service time and shift rules.

Kysymys matkustaja-aluksen ravintolapäällikön oikeudesta kokemuslisään ja ylityökorvaukseen oikeuttavan työajan laskemisesta. Kuultavat Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILA r.y. Suomen Merimies-Unioni r.y.

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rannikko ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILAN ja Suomen MerimiesUnionin välillä 27.6.1983 solmitussa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

3 § Peruspalkkaan sidotut palkanlisät 1. Seuraavat palkanlisät lasketaan edellä 2 §:n mukaan muodostuvista peruspalkoista:

Kokemus lisät

6. Emännän tai kokin kokemuslisä on 5 % peruspalkasta, kun hän on toiminut tehtävässään 2 vuotta ja 4 vuoden jälkeen vastaavasti yhteensä 10 % sekä 8 vuoden jälkeen vastaavasti yhteensä 15 % peruspalkasta.

Työehtosopimuksen matkustaja-aluksia koskevassa sopimusliitteessä on muun ohella seuraavat määräykset:

3 § Työajan sijoittelu risteilyliikenteessä

Risteilyliikenteessä olevassa matkustaja-aluksessa voidaan yhdenjaksoinen säännöllinen vuorokautinen työaika KoTaL:n 5 §:n kellonajoista poiketen sijoittaa klo 07.00-24.00 väliselle ajalle.

Tällöin kuuden tunnin työaika vastaa kahdeksan tunnin säännöllistä työaikaa, mikäli osa säännölliseksi työajaksi katsottavasta työajasta sijoittuu klo 17.00-24.00 väliselle ajalle. Kuusi tuntia ylittävältä työajan osalta maksetaan korvaus, joka vastaa KoTaL:n 13 §:n mukaista ylityökorvausta. Aloitettu työvuoro lasketaan kuudeksi tunniksi. Tässä kohdassa sovittu ei vaikuta KoTaL:n 8. ja 9. pykälissä säädettyyn velvollisuuteen tehdä ylityötä.

KANTAJAN KANNE

Annele Turunen on Imatran Höyrylaiva Osakeyhtiötä vastaan Lappeenrannan raastuvanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut Imatran Höyrylaiva Osakeyhtiön palveluksessa ravintolapäällikkönä purjehduskauden 1983. Häntä koskeva merimiehen työsopimus oli allekirjoitettu 4.5.1983. Siinä oli sovittu työsuhteessa noudatettavaksi Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILA:n ja Suomen Merimies-Unionin välistä työehtosopimusta. Turuselle ei kuitenkaan ollut maksettu sovittua palkkaa, vaan maksamatta oli jäänyt touko-, kesä-, heinä- ja elokuulta 1983 yhteensä 6 703,08 markkaa.

Turunen on vaatinut Imatran Höyrylaiva Osakeyhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle saamatta jääneen palkan 6 703,08 markkaa sekä odotusajan palkkaa kuudelta päivältä yhteensä 639,76 markkaa, molemmat määrät korkoineen sekä yhtiön velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

VASTAAJAN VASTINE

Imatran Höyrylaiva Osakeyhtiö on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Turusen palkkalaskelmassa oli käytetty väärää peruspalkkaa. Oikea peruspalkan määrä kävi ilmi työehtosopimuksen matkustaja-aluksia koskevan liitteen 1 §:n kohdasta ravintolapäällikkö/hovimestari. Työtuomioistuimen tuomion n:o 17/84 mukaan lauantaityökorvauksia maksettiin työehtosopimuksen 7 §:n 6 kohdan mukaan vain säännölliseltä työajalta. Turunen ei ollut useista syksyllä 1983 esitetyistä pyynnöistä huolimatta antanut selvitystä kotona tehtyjen tuntien osuudesta työaikaluetteloissa, joita hän itse oli pitänyt. Pyynnöstä huolimatta yhtiö ei ollut saanut selvitystä heinäkuun 6.-8. päiviksi 1983 merkityistä tunneista. Turunen oli tuolloin ilmoittanut olleensa sairaslomalla. Turunen ei ollut myöskään selvittänyt ruokatuntien osuutta ja merkitystä työaikaluetteloissa mainituissa vuorokautisissa työajoissa.

Työnantaja oli kuitenkin hyväksynyt työaikaluettelot eräin muutoksin. Työnantaja oli vähentänyt puolen tunnin ruokatunnit vuorokautisesta työajasta. Turunen oli pitänyt vähintään sen pituisen ruokailutauon, koska hän oli nauttinut päivittäiset luontaisedut eli kaksi lämmintä ateriaa ja kaksi kahviateriaa. Ruokailutauoilla ei saanut olla vaikutusta ylityökertymään. Heinäkuun 6.-8. päiviltä 1983 työnantaja ei ollut maksanut sairausajan palkkaa, koska selvitystä sairaudesta ei ollut esitetty, vaan työnantaja oli katsonut poissaolot luvattomiksi. Turusen esittämissä työaikaluetteloissa oli arki- ja pyhäylityötunteja merkitty viikkoylityötunneiksi. Tällainen tulkinta ei ollut kotimaan liikenteen aluksien työajasta annetun lain eikä työehtosopimuksen mukaista. Turusen kotonaan ilman työnantajan määräystä tekemät työtunnit eivät myöskään oikeuttaneet sanotun lain mukaisiin korvauksiin eivätkä aiheuttaneet ylityökertymiä.

Imatran Höyrylaiva Osakeyhtiö on pyytänyt kanteen hylkäämistä ja Turusen velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

ASIANOSAISTEN LISÄSELITYKSET

Turunen ei ollut esittänyt lääkärintodistusta sairasloma-ajaltaan 6.-8.7.1983. Työnantaja ei myöskään ollut vaatinut todistusta, eikä sen vaatimiseen olisi ollut perusteitakaan, koska Turunen oli ollut työssä mainittuina päivinä. Tuolloin Turunen oli tehnyt kotoa käsin tilauksia ja selvittänyt konttorilla papereita työnantajan nimenomaisesta määräyksestä. Turunen oli ollut töissä konttorilla 6.7. kello 8-14 ja 8.7. kello 8-13.30.

Kotona tehdyn työn osalta Turunen oli todennut, että ravintolapäällikön tehtäviin kuului huolehtia elintarvikkeiden hankkimisesta. Tavaran laatua ja määriä oli tarkkailtava. Työnantaja oli aikanaan hyväksynyt kotityön tekemisen ja työtä kotona oli tehty työnantajan luvalla. Kotityötunnit aiheuttivat siten normaalin ylityökertymän. Työnantaja oli myös osallistunut kotona tehdystä työstä aiheutuneiden puhelinkulujen maksamiseen.

Imatran Höyrylaiva Osakeyhtiö on edelleen lausunut, että Turunen oli merkinnyt työaikaluetteloon pitämiään ruokailu- ja kahvitaukoja, vaikka hän oli nauttinut luontaisetuihin kuuluvat ruokailut yhteensä ainakin 50 kertaa. Näin ollen Turunen oli virheellisesti merkinnyt työajaksi ainakin 25 tuntia, jotka kaikki lisäsivät arkiylityökertymää hänen laatimassaan laskelmassa. Lisäksi Turunen oli laskenut työajakseen työmatkaansa käyttämän ajan kaikkiaan 11 kertaa. Jo edellä mainituilla perusteilla Turunen oli veloittanut yhtiötä 1 275,60 markkaa liikaa.

Esitetyn uuden selvityksen perusteella palkkaan oikeuttavaksi päiväksi oli katsottu 6.7.1983, jolloin Turunen oli kirjanpitäjän todistuksen mukaan työskennellyt yhtiön konttorissa.

Yhtiön johdon ja Turusen välillä ei ollut sovittu 10 prosentin eikä minkään muunkaan suuruisen kokemuslisän maksamisesta. Jos tällainen sopimus oli tehty esimerkiksi aluksen päällikön kanssa, ei yhtiön johdolla ollut ollut siitä tietoa. Päälliköllä ei myöskään ollut ollut oikeutta sopia asiasta. Turunen oli allekirjoittanut merimiehen työsopimuksen 4.5.1983. Siinä oli selkeästi mainittu palkanmaksun määräytymiseksi "tariffi" ja työehtosopimukseksi Suomen Merimies-Unionin ja Rannikkoja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILAN välinen työehtosopimus. Täydentävistä ehdoista ei ollut sopimuksessa mainintaa.

Turusella ei ollut mitään syytä vaatia itselleen korkeampaa palkkaa kuin työehtosopimus edellytti. Turusen oikeudelle jättämistä työtodistuksista ei ilmennyt lainkaan alan palvelua ja kokemusvuosiakin oli alle neljä. Mikäli mainittu aika hyväksyttäisiin alan kokemukseksi, oikeuttaisi se vain viiden prosentin suuruiseen kokemuslisään. Kokemuslisään oikeuttavan työkokemuksen tuli kuitenkin olla laivapalvelua. Työehtosopimus ei maininnut mitään maakokemuksesta eikä aiemmasta muustakaan kokemuksesta, vaan työehtosopimuksessa puhuttiin tehtävästä, johon asianomainen oli palkattu. Käytäntö oli alalla yleinen. Turunen oli ollut ensimmäisessä ravintolan vastaavan hoitajan työpaikassaan ollessaan Imatran Höyrylaiva Osakeyhtiön palveluksessa. Hänellä ei ollut ollut tehtävästä myöskään maalla hankittua kokemusta.

Työehtosopimuksen matkustaja-aluksia koskevan liitteen 3 §:ssä puhuttiin työajan sijoittamisesta risteilyliikenteessä. Mainitussa työehtosopimuksen kohdassa oli muun ohella todettu, että kuuden tunnin työaika vastasi kahdeksan tunnin säännöllistä työaikaa, mikäli osa säännölliseksi työajaksi katsottavasta työajasta sijoittui kello 17-24 väliseksi ajaksi. Turusen esittämässä laskelmassa oli vaadittu kotimaan liikenteen aluksien työajasta annetun lain 3 §:n mukaista korvausta myös sellaisilta työvuoroilta, jolloin kello 17:n jälkeiseksi ajaksi ei ollut sijoittunut säännöllisen työajan tunteja vaan ylityötunteja. Turunen oli siten laskelmissaan vaatinut kaksinkertaista ylityökorvausta toukokuussa kolmelta, kesäkuussa seitsemältätoista, heinäkuussa yhdeksältä ja elokuussa kahdeksalta päivältä.

Turusen puolesta on vielä lausuttu, että työnantajan näkemys, jonka mukaan säännöllinen kahdeksan tunnin työaika olisi aina sijoittunut ennen kello 17:ää, oli virheellinen. Säännöllisen työajan perusteeksi oli otettava risteilyliikenteessä olevan matkustaja-aluksen osalta aluksen säännönmukaiseksi katsottava liikennöintiaika. Työaikaluetteloista voitiin havaita, että aluksen liikennöinti oli ollut säännöllistä aina kello 20-21 saakka. Myös työntekijöiden säännöllisen työajan oli oltava yhdenmukainen aluksen säännöllisen vuorokautisen liikennöintiajan kanssa. Niiltä päiviltä, jolloin työaika oli sijoittunut kello 17:n jälkeen, oli työntekijälle maksettava työehtosopimuksen matkustaja-aluksia koskevan sopimusliitteen 3 §:n 2 momentin mukaisesti ylityökorvaus yli kuuden tunnin menevältä työajalta.

Turunen on vielä todennut kotona ja työmatkojen yhteydessä tehdyn työn osalta, että nämä työt olivat sisältyneet työaikaluettelossa merkittyihin työtunteihin. Varsinaisen laivamatkan ulkopuolella tehdyn työn määrästä voitiin saada parhaiten selvyys vertailemalla työaikaluetteloita lokikirjan merkintöihin. Turusen työtehtäviin oli kuulunut tilitysten tekeminen. Hänen oli tullut tehdä rahatilitys ja päiväraportti. Kontrollinauhasta oli pitänyt erotella olut muista alkoholijuomista. Järjestelmä oli Oy Alko Ab:n edellyttämä. Alkoholijuomien myynti oli loppunut vasta 15 minuuttia ennen satamaan saapumista. Oy Alko Ab:lle oli tullut kuukausittain tehdä erityinen selvitys ja inventaario.

Turusen työmatkaan oli kulunut 20-25 minuuttia. Mikäli työmatkalla oli ollut asioita hoidettavana, matkaan oli mennyt aikaa enemmän. Työmatkalla oli ymmärrettävä siirtymistä kotoa työpaikalle. Työmatka-käsitteen sisältö muuttui, mikäli työmatkalla oli tehtävä työnantajan edellyttämiä työhön liittyviä tehtäviä. Kanteessaan Turunen oli katsonut työajaksi vain sen, mikä asiallisesti oli johtunut työtehtävien hoitamisesta. Työtehtävien hoitamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta ei työnantajan ja Turusen välillä ollut ollut erimielisyyttä.

Imatran Höyrylaiva Osakeyhtiön puolelta on vielä todettu, että aluksen miehistöluettelon mukaan Turunen oli omakätisellä allekirjoituksellaan ilmoittanut esittäneensä kaikki vaatimuksensa. Tämän vuoksi hän ei enää työsuhteensa päättymisen jälkeen voinut esittää uusia palkkavaatimuksia.

Turunen on edellä lausutun johdosta todennut, että allekirjoitus päästökatselmuksessa merkitsi ainoastaan sitä, että työsuhteen päättyminen oli hyväksytty. Turusen allekirjoitusta ei voitu tulkita siten, että hän olisi luopunut palkkasaatavistaan.

ESITETTY NÄYTTÖ

Todistajan muistaman mukaan Turunen oli heinäkuun alkupäivinä sairaslomalla ollessaan käynyt yhtenä päivänä toimistossa, jolloin Turunen ja todistaja olivat työskennelleet tiiviisti. Tähän oli todistajan muistaman mukaan mennyt koko päivä. Todistaja ei muistanut, että Turunen olisi käynyt muina sairaslomapäivinään konttorilla. Turunen oli käynyt töissä kotoaan Lappeenrannasta käsin. Todistaja oli havainnut Turusen kotityöt tunti-ilmoituksista. Hän oli sanonut soitelleensa erilaisia tilauksia, kuten maito- ja lihatilauksia kotoaan. Todistajan käsityksen mukaan kotityöt olivat sisältäneet myös edellisen päivän raportin tekemistä. Todistaja ei osannut sanoa sitä, miten usein laivaa oli täydennetty.

RAASTUVANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Lappeenrannan raastuvanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, edellyttääkö Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILAN ja Suomen Merimies-Unionin välisen työehtosopimuksen 3 §:n 6. kohdassa mainittu tehtävässään toimiminen nimenomaan laivapalvelua vai riittääkö siihen myös maalla toimiminen ja riittääkö tehtävässä toimimiseen samalla alalla toiminen, esimerkiksi tarjoilijana tai baarimestarina, vai pitääkö toimia nimenomaan emännän (ravintolapäällikön) tehtävissä.

Raastuvanoikeus on lisäksi pyytänyt lausuntoa siitä, kuinka tulee tulkita työehtosopimuksen matkustaja-aluksia koskevan liitteen 3 §:ää niissä tapauksissa, jolloin työaika on kestänyt jo kahdeksan tuntia ennen kello 17:ää ja tämän vaikutusta ylityökertymään. Viimeksi mainitusta esimerkkinä raastuvanoikeus on maininnut tapauksen, jossa työaika arkipäivänä on kestänyt kello 7 - 22, sekä toisena tapauksen, jossa työaika arkipäivänä on kestänyt kello 8 - 16 ja 18 - 21.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILALLE ja Suomen Merimies-Unionille tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

KUULTAVIEN LAUSUNTO

Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILA ja Suomen Merimies-Unioni ovat työtuomioistuimelle antamassaan yhteisessä lausunnossa todenneet seuraavaa:

1. Työehtosopimuksen 3 §:n 6 kohdassa mainitulla tehtävässään toimimisella tarkoitetaan laivapalvelua. Edelleen kokemuslisien kertyminen emännän ja kokin osalta on sidottu nimenomaisesti tässä tehtävässä palvelemiseen.

2. Työehtosopimuksen matkustaja-alusliitteen 3 §:n 1 momentin mukaan voidaan säännöllinen vuorokautinen työaika sijoittaa 07.00 - 24.00 väliselle ajalle. Pykälän 2 momentin mukaan vastaa tällöin 6 tunnin työaika 8 tunnin säännöllistä työaikaa, mikäli osa säännölliseksi työajaksi katsottavasta työajasta sijoittuu klo 17.00 - 24.00 väliselle ajalle. 6 tuntia ylittävältä työajalta maksetaan tällöin ylityökorvaus.

Määräyksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa työaika alkaa esimerkiksi klo 15.00. Tällöin ylityötä alkaa kertyä klo 21.00 jälkeen.

Lausuntopyynnössä esimerkkinä mainitussa ensimmäisessä tapauksessa, jossa työaika oli sijoittunut 07.00 - 22.00 väliselle ajalle, tehdään säännöllisenä työaikana 8 tuntia, jonka jälkeen tehdystä työstä maksetaan ylityökorvaus. Toisessa esimerkkitapauksessa on klo 08.00 - 16.00 välinen aika säännöllistä työaikaa ja 18.00 - 21.00 välinen aika ylityökorvaukseen oikeuttavaa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILA ja Suomen Merimies-Unioni ovat yhteisessä lausunnossaan katsoneet, että niiden välillä solmitun työehtosopimuksen 3 §:n 6. kohdassa mainitulla tehtävässä toimimisella tarkoitetaan laivapalvelua. Kokemuslisän kertyminen emännän osalta lausunnon mukaan edellyttää nimenomaisesti emännän tehtävässä toimimista. Työtuomioistuimella ei ole perustetta poiketa tästä työehtosopimukseen osallisten yhteisestä tulkinnasta. Kokemuslisää koskevana lausuntonaan työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen 3 §:n 6. kohdassa tarkoitetuksi kokemuslisään oikeuttavaksi ajaksi katsotaan vain laivalla palveltu aika ja että emännän kohdalla tuollaiseksi ajaksi luetaan ainoastaan emännän tehtävässä laivalla toimittu aika. Näin ollen ei Annele Turusella, jolla raastuvanoikeudessa esitetyn selvityksen mukaan ei ole ollut aikaisempaa laivapalvelua, ole työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta kokemuslisän saamiseen.

Työehtosopimuksen matkustaja-aluksia koskevan liitteen 3 §:n 1 momentin mukaan voidaan säännöllinen työaika risteilyliikenteessä olevassa matkustaja-aluksessa sijoittaa kello 7:n ja 24:n väliseen aikaan. Mikäli osa säännölliseksi työajaksi katsottavasta työajasta sijoittuu kello 17:n ja 24:n väliselle ajalle, vastaa liitteen 3 §:n 2 momentin mukaan kuuden tunnin työaika kahdeksan tunnin säännöllistä työaikaa. Kuusi tuntia ylittävältä työajalta maksetaan tällaisessa tapauksessa korvausta, joka vastaa työajasta kotimaan liikenteen aluksissa annetun lain 13 §:n mukaista ylityökorvausta.

Työehtosopimukseen osalliset ovat lausunnossaan todenneet, että sovellettaessa edellä mainittua matkustaja-aluksia koskevan liitteen 3 §:n 2 momenttia sellaiseen tilanteeseen, jossa säännöllinen työaika alkaa esimerkiksi kello 15, luetaan kello 21:n jälkeen tehty työ ylityöksi. Se johtuu siitä, että tuohon ajankohtaan mennessä työaikaa on kertynyt kuusi tuntia, josta osa on kello 17:n jälkeen. Tästä osallisten yhteisestä tulkinnasta ei työtuomioistuimella ole syytä poiketa. Liittojen lausunnosta ilmenevä kanta raastuvanoikeuden lisäkirjoituksessa esitettyihin esimerkkitapauksiin on työtuomioistuimen mielestä myös oikea.

Työaikaa koskevalta osalta työtuomioistuin lausuntonaan toteaa, että milloin työaika ennen kello 17:ää jo on kestänyt kahdeksan tuntia, on vain kahdeksan tuntia ylittävä työaika ylityökorvaukseen oikeuttavaa. Milloin taas jokin osa kahdeksan tunnin säännöllisestä työajasta sijoittuu kello 17:n jälkeen, on kuuden tunnin työajan ylittävä osa tuon ajankohdan jälkeen tehdystä työstä katsottava ylityökorvaukseen oikeuttavaksi ajaksi.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Äimälä, Uski, Kuivanen ja Pohja.

Lausunto oli yksimielinen.