Labor court dismisses union appeal, upholding employer and union fine for violating dismissal protection rules.

Osuuskauppa oli toimihenkilön irtisanoessaan jättänyt kokonaan kiinnittämättä huomiota toimihenkilön osuuskaupan palvelukseen jääneitä muita toimihenkilöitä selvästi pitempään työsuhteeseen. Kun kaikkia osuuskaupan palvelukseen jääneitä toimihenkilöitä ei ammattitaidon puolesta voitu pitää osuuskaupalle irtisanottua työntekijää tärkeämpinä ammattityöntekijöinä, oli osuuskauppa kysymyksessä olevan toimihenkilön irtisanoessaan tietensä rikkonut irtisanomissuojasopimuksen mukaista irtisanomisjärjestystä.

Myös työnantajaliiton olisi tullut havaita osuuskaupan virheellinen menettely.

Osuuskauppa tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Kantaja Liiketyöntekijäin Liitto r.y. Vastaajat Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Pohjois-Karjalan Osuuskauppa

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä työehtosopimuksena noudatettavassa Liiketyöntekijäin Keskusliitto LTK r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 5.6.1984 tehdyssä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

4 § Irtisanominen ja lomauttaminen taloudellisista ja tuotannollisista syistä

Irtisanomisen toimittaminen

Irtisanominen toimitetaan todistettavasti. Irtisanomisen syy ja työsuhteen lakkaamisaika on vaadittaessa ilmoitettava viivytyksettä kirjallisesti työntekijälle.

Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Liiketyönantajain Keskusliiton, Akava r.y:n, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön, Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK r.y:n ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n välillä 5.6.1984 tehdyssä hyvityssakkoja koskevassa pöytäkirjassa sanotaan muun muassa seuraavaa:

Valtioneuvoston tehtyä periaatepäätöksen hallituksen esityksestä eduskunnalle työehtosopimuslain muuttamiseksi, siten, että työehtosopimuslain 7-9 §:n mukaisia hyvityssakkoja korotetaan ja valtioneuvosto valtuutetaan tarkistamaan näitä 3-vuotiskausittain, ovat alla mainitut keskusjärjestöt sopineet yhteisten työehtosopimusalojensa osalta seuraavaa.

Hyvityssakkojen enimmäismäärien korotukset toteutetaan yhteisillä työehtosopimusaloilla siten, etteivät niiden nykyiset markkamääräiset suhteet muutu ja että yksittäiseen työnantajaan ja paikalliseen ammattiyhdistykseen kohdistuvien hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat samat. Jos nämä periaatteet johtaisivat joltain osin hyvityssakkojen alentumiseen, neuvotellaan keskusjärjestöjen välillä sen aiheuttamista toimenpiteistä.

Edellä oleva koskee sekä lailla tapahtuvia hyvityssakkojen korotuksia että niiden myöhempiä tarkistuksia, ellei keskusjärjestöjen välillä muuta sovita.

Todettiin, että em. periaatteet merkitsevät, jos 1. kappaleessa mainitut hyvityssakkojen korotukset lailla toteutuvat, sitä, että paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat laista poikkeavasti 10.000 mk.

KANNE

Kanteen perustelut

Liiketyöntekijäin Liitto on Kaupan Työnantajaliittoa ja Pohjois-Karjalan Osuuskauppaa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Liiketyöntekijäin Liiton jäsen Maija-Liisa Piitulainen oli ollut Pohjois-Karjalan Osuuskaupan palveluksessa 1.6.1966 lukien. Työsuhteen alkamispäivästä 30.9.1971 saakka Piitulainen oli toiminut säästökassa-apulaisena sekä sisäisen laskutuksen apulaisena ja konekirjoittajan apulaisena. Toimitusjohtajan sihteerinä Piitulainen oli toiminut 1.10.1971 30.9.1980. Piitulainen oli 1.10.1980 - 30.4.1984 toiminut luotonvalvojana tehtävänään asiakaslaskutus ja perintä atk-laitteistolla. Viimeksi mainitusta päivästä työsuhteensa päättymiseen asti Piitulainen oli toiminut luotonvalvojana erikoisperintätehtävissä ja asiakaspalvelussa. Lisäksi Piitulainen oli työsuhteensa aikana toiminut niin sanottuna työryhmän vetäjänä vuosina 1977 - 1984.

Osuuskauppa oli irtisanonut Piitulaisen työsopimuksen 21.2.1985. Irtisanomisperusteeksi oli ilmoitettu taloudellisista ja tuotannollisista syistä tapahtuva konttorin uudelleen organisointi ja siitä johtuva konttorihenkilöstön vähentäminen. Tämän vuoksi osuuskauppa oli ilmoittanut lakkauttavansa luotonvalvojan toimen, johon kuuluvat tehtävät siirrettäisiin myyntireskontranhoitajalle. Piitulaisen työsuhteen oli ilmoitettu päättyvän 31.7.1985. Työsuhdetta oli tämän jälkeen jatkettu kahteen otteeseen siten, että työsuhde oli päättynyt 30.9.1985.

Koulutukseltaan Piitulainen oli merkonomi. Sen lisäksi hän oli suorittanut useita Pohjois-Karjalan Merkonomit r.y:n järjestämiä sihteerikursseja, vakuutus- ja pankkipalvelun peruskurssin, SOK-järjestön sihteerikurssin, 50 tunnin konekirjoituskurssin Joensuun vapaaopistossa, SOK:n järjestämän konekirjoitus- ja asiakirjatekniikan kurssin ja kasvatusasioita käsitelleen käyttäytymiskurssin. Ennen Pohjois-Karjalan Osuuskaupan palvelukseen tuloaan Piitulainen oli toiminut Joensuun Ympäristön Osuusmeijerin konttorissa lähetin ja puhelinkeskuksen hoitajan tehtävissä sekä hoitanut maitotilitys-, asiakaspalvelu- ja laskutusasiakaspalvelutehtäviä. Lisäksi hän oli ollut SOK:n Joensuun konttorissa tilasto- ja henkilötilien hoitotehtävissä.

Irtisanoessaan Piitulaisen työnantaja oli rikkonut irtisanomisjärjestystä, sillä osuuskaupan palvelukseen oli jäänyt useita sellaisia toimihenkilöitä, joiden tehtäviin Piitulainen olisi pystynyt.

Piitulainen olisi kyennyt esimerkiksi myyntireskontran esimieheksi nimitetyn toimihenkilön alaisena työskentelevän reskontra-apulaisen tehtäviin. Mainitun reskontra-apulaisen työsuhde oli alkanut 16.4.1974. Kysymyksessä oleva reskontra-apulainen oli saanut noin kaksi viikkoa kestävän pääkäyttäjäkoulutuksen vuonna 1984 ollessaan osuuskaupan palveluksessa. Koska Piitulaisella oli pitkä työsuhde ja laaja konttorikokemus, olisi Piitulainen voitu lyhyehköllä, noin kaksi viikkoa kestävällä koulutuksella kouluttaa reskontra-apulaisen tehtäviin.

Reskontra-apulaisena toimi lisäksi eräs toinen toimihenkilö, jonka työsuhde oli alkanut 24.3.1975. Piitulainen olisi konttoritöissä hankkimansa ammattitaidon perusteella kyennyt hoitamaan niitä työtehtäviä, joita tämä reskontra-apulainen hoiti. Irtisanomisjärjestyksen laillisuutta arvioitaessa ei merkitystä ollut sillä, että reskontra-apulaisen työsuhteen oli ilmoitettu päättyvän syyskuussa 1986.

Osuuskaupan shekkitilien hoitajan työsuhde oli alkanut 31.5.1976. Myös hänen työtehtäviään Piitulainen olisi ammattitaitonsa puolesta kyennyt hoitamaan. Shekkitilien hoitajalle kuului myös talouspäällikön sihteerin tehtäviä. Piitulaisella oli sihteerikokemusta toimitusjohtajan sihteerin työstä. Shekkitilien hoitajan kesälomasijaisena oli toiminut muun muassa talon ulkopuolelta tullut myyjä, joka oli pystynyt hoitamaan tehtävää ilman vaikeuksia.

Ostoreskontran esimiehenä toimivan toimihenkilön työsuhde osuuskauppaan oli alkanut 16.8.1976. Lyhyehkön kouluttamisen jälkeen Piitulainen olisi kyennyt myös ostoreskontran esimiestehtäviin. Tässäkään tapauksessa ei irtisanomisjärjestyksen sopimuksen mukaisuutta arvioitaessa ollut merkitystä sillä, että toimihenkilön työsuhteen oli ilmoitettu päättyvän syyskuussa 1986.

Erityisen hyvin ja ilman minkäänlaista lisäkoulutusta Piitulainen olisi kyennyt hoitamaan muun muassa jäsenasioita, postinlajittelua, postitusta ja konekirjoitustöitä. Näitä töitä hoiti tällä hetkellä toimihenkilö, joka oli siirretty tehtäviin huhtikuussa 1986 Sokos-tavaratalosta.

Piitulaisella oli ollut konttorihenkilöistä toiseksi pisin työsuhde. Koska Piitulainen laajan konttorikokemuksensa perusteella olisi pystynyt tekemään lähes kaikkia konttorissa esiintyviä työtehtäviä, oli osuuskauppa Piitulaisen irtisanoessaan selvästi menetellyt irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti. Piitulaiselle ei ollut tarjottu mitään muita konttoritehtäviä luotonvalvojatehtävän lakkauttamisen yhteydessä.

Piitulaisen irtisanomisesta syntyneen erimielisyyden johdosta oli neuvoteltu paikallisesti 12.4.1985 ja liittojen välillä 15.10.1985. Neuvotteluissa ei ollut päästy asiasta yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut Pohjois-Karjalan Osuuskaupan tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon ja Kaupan Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto ja Pohjois-Karjalan Osuuskauppa ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Piitulaisen irtisanomisen taustalla olivat olleet taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Osuuskaupan toimintaa oli järjestetty uudelleen, jolloin Piitulaisen hoitama luotonvalvojan tehtävä oli lopetettu kokonaan. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 4 §:ssä tarkoitettu työvoiman vähentämisjärjestys ei suoranaisesti käsitellyt tehtävien tai toimen lakkauttamista, minkä vuoksi määräystä ei tulisi soveltaa nyt esillä olevassa tapauksessa.

Luotonvalvojan tehtävän lakkauttamisen jälkeen valvontatehtävät oli siirretty myyntireskontran hoidettavaksi. Myyntireskontran esimiestehtäviin oli nimitetty toimihenkilö, jolla oli pisin työsuhde. Myyntireskontran esimiehen alaisena toimi kaksi toimihenkilöä, joista molemmat olivat saaneet atk-pääkäyttäjän koulutuksen. Kanteessa oli vaadittu toisen reskontra-apulaisen irtisanomista ennen Piitulaista. Kanteessa tarkoitettu toimihenkilö oli toinen yrityksen atk-laitteiston pääkäyttäjistä. Atk-pääkäyttäjän työtehtävät olivat sen laatuisia, että ne vaativat syvällistä erikoistumista ja koulutusta sekä käytännössä hankittua taitoa. Piitulainen ei näin ollen olisi missään tapauksessa voinut korvata näissä tehtävissä toimivaa reskontra-apulaista.

Kanteessa tarkoitettu toinen reskontra-apulainen huolehti osuuskaupan erilaatuisesta tilastoinnista. Hänen tehtäviinsä kuului muun muassa varastotilastojen laatiminen. Mainittu toimihenkilö tunsi tilastointityössä vaadittavat laskutoimitukset. Lisäksi hän oli hankkinut tehtävissään sellaisen tilastointi- ja laskutustottumuksen, että se olisi vaatinut hänen sijaansa tulevalta uudelta toimihenkilöltä useiden kuukausien opettelun ja koulutuksen.

Osuuskaupan shekkitilien hoitaminen edellytti perusteellista käytännön kokemusta näissä tehtävissä, sillä tapahtumien määrä päivittäin oli suuri. Osuuskaupan kannalta olisi ollut mahdotonta, että shekkitilien hoitajana toimineen toimihenkilön tilalle olisi siirretty uusi henkilö ilman pitkäaikaista koulutusta ja harjoittelua.

Ostoreskontran esimiehenä toimiva toimihenkilö hallitsi kaikki ostoreskontran eri lohkojen toiminnat. Tällaisia tietoja ei Piitulaisella ollut ollut.

Piitulaisen työsuhteen päättymisen jälkeen konttoriin Sokos-tavaratalosta siirtynyt toimihenkilö oli siellä työskennellessään hoitanut Pohjois-Karjalan Osuuskaupan töiden lisäksi tavaratalon työtehtäviä. Irtisanomisjärjestyksen kannalta oli tarkasteltava vain sitä työpistettä, missä Piitulainen oli työskennellyt.

Kanteessa tarkoitettuihin muihin toimihenkilöihin ei olisi voitu soveltaa irtisanomisperusteena työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä siinä tapauksessa, että heidän irtisanomisen perusteeksi olisi katsottu Piitulaisen työsuhteen pituuteen perustuva työvoiman vähentämisjärjestys. Työnantajapuolen käsityksen mukaan Piitulaisen kohdalla ei ollut olemassa sellaisia perusteita, että hänen irtisanomissuojansa olisi voinut syrjäyttää muiden työntekijöiden työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaisen irtisanomissuojan. Työnantaja oli siten noudattanut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä mainittua järjestystä jättämällä irtisanomatta yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Piitulaisen huoltovelvollisuus ei poikennut muiden kanteessa tarkoitettujen toimihenkilöiden huoltovelvollisuudesta.

Kaupan Työnantajaliitto oli saanut tiedon asiasta vasta työehtosopimuksen mukaisen erimielisyysmenettelyn yhteydessä 15.10.1985. Työnantajaliitto oli kiertokirjein ja koulutuksen avulla säännöllisesti tehnyt tiettäväksi jäsenilleen irtisanomissuojasopimuksen sisältöä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto ja Pohjois-Karjalan Osuuskauppa ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Pohjois-Karjalan Osuuskauppa on kanteessa kerrotuin tavoin irtisanonut osuuskaupan palveluksessa 1.6.1966 alkaen olleen Maija-Liisa Piitulaisen työsopimuksen siten, että se on päättynyt 30.9.1985. Irtisanomisen perusteeksi on ilmoitettu konttoritoimintojen uudelleen järjestely osana osuuskaupan tervehdyttämisohjelmaa, johon on liittynyt konttoritoimihenkilöiden lukumäärän vähentäminen viidellä. Irtisanomisen kohdistumisen Piitulaiseen osuuskauppa on ilmoittanut johtuneen siitä, että konttorin uudelleen organisoinnin johdosta on lakkautettu luotonvalvojan toimi, jota Piitulainen oli hoitanut ennen työsuhteensa irtisanomista. Luotonvalvojan tehtävät on uudelleen järjestelyjen yhteydessä siirretty myyntireskontraryhmän vastuualueeseen. Ryhmän johtajaksi on määrätty osuuskaupan palveluksessa oleva, aikaisemmin henkilöstösihteerinä toiminut toimihenkilö, jonka työsuhde on alkanut noin vuotta aikaisemmin kuin Piitulaisen.

Osuuskaupan palveluksessa ollessaan Piitulainen on toiminut säästökassa-apulaisena, sisäisen laskutuksen apulaisena, konekirjoittajan apulaisena, toimitusjohtajan sihteerinä ja luotonvalvojana, jonka tehtäviin on kuulunut asiakaslaskutus ja perintä automaattista tietojen käsittelyä käyttäen. Viimeksi ennen työsuhteensa päättymistä Piitulainen on toiminut luotonvalvojana erikoisperintätehtävissä ja asiakaspalveluksessa. Piitulainen on toiminut myös niin sanottuna ryhmän johtajana vuodesta 1977 vuoteen 1984.

Kanteessa, sellaisena miksi se on asian käsittelyn aikana täsmennetty, on katsottu, että osuuskaupan palveluksessa on ollut ainakin neljä tai viisi toimihenkilöä, jotka irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaista irtisanomisjärjestystä noudattaen olisi tullut irtisanoa ennen Piitulaista. Piitulainen olisi nimittäin ammattitaitonsa puolesta kyennyt heidän hoitamiinsa työtehtäviin. Piitulaisen työsuhde kestoajaltaan oli myös ollut pitempi kuin näiden toimihenkilöiden.

Vastaajapuolen mukaan irtisanomisjärjestyksestä päätettäessä on ensisijassa kiinnitetty huomiota toimihenkilöiden ammattitaitoon. Piitulainen ei työnantajapuolen ilmoituksen mukaan olisi ammattitaitonsa puolesta pystynyt suoriutumaan ilman lisäkoulutusta osuuskaupan palvelukseen jääneiden kanteessa tarkoitettujen toimihenkilöiden työtehtävistä.

Toinen reskontra-apulaisista, joka kantajaliiton käsityksen mukaan olisi irtisanomisjärjestystä noudatettaessa tullut irtisanoa ennen Piitulaista, on tullut osuuskaupan palvelukseen huhtikuussa 1974. Osuuskaupan palveluksessa ollessaan hän on saanut atk-tehtäviin niin sanotun pääkäyttäjäkoulutuksen, joka on kestänyt noin kaksi viikkoa. Lisäksi hän on saanut työpaikalla lyhyempiaikaista opetusta tietojen käsittelylaitteiden käytössä. Valtaosa reskontra-apulaisen työajasta on esitetyn selvityksen mukaan kulunut tuollaisilla laitteilla työskentelyyn. Myös Piitulainen on työskennellyt jonkin verran atk-laitteilla ja saanut lyhyempiaikaista koulutusta niiden käytössä työpaikalla. Koulutusta pääkäyttäjäksi hänellä ei ole ollut. Ilman lisäkoulutusta ei Piitulainen esitetyn selvityksen mukaan olisi pystynyt kaikkiin kysymyksessä olevan reskontra-apulaisen työtehtäviin.

Toinen reskontra-apulainen, joka kanteessa esitetyn mukaan olisi myös tullut irtisanoa ennen Piitulaista, on tullut osuuskaupan palvelukseen maaliskuussa 1975. Hänen työtehtäviinsä ovat kuuluneet erilaiset tilastointityöt. Näitä töitä Piitulainen ei ole työsuhteensa aikana tehnyt. Todistajana kuulusteltu osuuskaupan entinen talouspäällikkö, joka on tehnyt päätökset irtisanomisista, on kertonut mainitun toimihenkilön työn olevan rutiininomaista laskentatyötä. Talouspäällikön käsityksen mukaan Piitulainen ei olisi ollut työssä yhtä nopea ja tehokas kuin työhön jäänyt toimihenkilö. Se ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan osoita, että Piitulainen ei ammattitaitonsa puolesta olisi pystynyt kysymyksessä olevaan työhön.

Kanteessa on katsottu, että Piitulainen olisi ammattitaidoltaan soveltunut myös shekkitilien hoitajan tehtävään. Shekkitilien hoitajana toiminut henkilö, joka työntekijäliiton mielestä olisi myös tullut irtisanoa ennen Piitulaista, on tullut osuuskaupan palvelukseen elokuussa 1976. Hän on shekkitilien hoitajan tehtävän lisäksi toiminut myös talouspäällikön sihteerin tehtävissä. Piitulainen ei ole aiemmin toiminut shekkitilien hoitajana. Talouspäällikön kertoman mukaan Piitulaista ei ammattitaitonsa puolesta olisi voitu siirtää shekkitilien hoitajaksi, koska tehtävä vaati tottumusta, nopeutta ja numerotarkkuutta. Todistajana kuulustellun luottamusmiehen käsityksen mukaan shekkitilien hoidon oppiminen olisi Piitulaisen kohdalla vaatinut lisäperehdyttämistä tehtävään arviolta noin kuukauden ajan.

Ostoreskontran esimiehen tehtävissä toiminut henkilö, joka kanteessa esitetyn mukaan olisi myös tullut irtisanoa ennen Piitulaista, on tullut yhtiön palvelukseen elokuussa 1976. Talouspäällikön kertoman mukaan Piitulainen ei olisi pystynyt hoitamaan tehtävää ilman lisäkoulutusta, koska työssä edellytetään muun muassa liikevaihtoverotuksen tuntemusta. Luottamusmiehen käsityksen mukaan tehtävän hoitaminen olisi vaatinut Piitulaiselle annettavaa lisäkoulutusta, joskaan ei kovin pitkäaikaista.

Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että Sokos-tavaratalossa Piitulaisen irtisanomisen aikaan työskennelleen toimihenkilön asema siitä huolimatta, että hän on osaksi hoitanut myös Pohjois-Karjalan Osuuskaupan työtehtäviä, olisi ollut sellainen, että Pohjois-Karjalan Osuuskaupalla olisi ollut mahdollisuus hänen työsopimuksensa irtisanomiseen.

Irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä edellytetään, että irtisanomisjärjestystä ratkaistaessa kiinnitetään huomiota työsuhteen kestoaikaan. Piitulaisen työsuhde on ollut huomattavasti pitempi kuin edellä mainittujen toimihenkilöiden, jotka ovat jääneet osuuskaupan palvelukseen Piitulaisen irtisanomisen jälkeen. Esitetyn selvityksen mukaan Piitulainen olisi ammattitaitonsa puolesta lyhyehkön perehtymisajan jälkeen kyennyt ainakin tilastoinnista huolehtineen reskontra-apulaisen työtehtäviin. Piitulaisen työsuhde on kestänyt noin kahdeksan vuotta pitempään kuin kysymyksessä olevan reskontra-apulaisen.

Pohjois-Karjalan Osuuskauppa on irtisanomisen toimittaessaan jättänyt kokonaan kiinnittämättä huomiota Piitulaisen osuuskaupan palvelukseen jääneitä muita toimihenkilöitä selvästi pitempään työsuhteeseen. Sen vuoksi ja kun vielä näyttämättä on jäänyt, että esimerkiksi edellä mainittua tilastointitehtäviä hoitavaa reskontra-apulaista olisi ammattitaitonsa puolesta pidettävä osuuskaupalle Piitulaista tärkeämpänä ammattityöntekijänä, työtuomioistuin katsoo, että Pohjois-Karjalan Osuuskauppa on kohdistaessaan irtisanomisen Piitulaiseen tietensä rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ää.

Kaupan Työnantajaliiton olisi pitänyt tarkemmin selvittää, mistä syystä irtisanominen Piitulaisen pitkästä työsuhteesta huolimatta on kohdistettu juuri häneen. Piitulaisen työsuhde on ollut niin selvästi työsuhteensa säilyttäneitä pitempi, että liiton olisi pitänyt havaita osuuskaupan menettelyn ilmeinen virheellisyys. Työtuomioistuin katsoo Kaupan Työnantajaliiton laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Huomioon ottaen keskusjärjestöjen välisen hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan määräykset työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Pohjois-Karjalan Osuuskaupan maksamaan työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta Liiketyöntekijäin Liitolle hyvityssakkoa 5 000 markkaa ja saman lain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Kaupan Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä maksamaan hyvityssakkoa 10 000 markkaa. Kaupan Työnantajaliitto ja Pohjois-Karjalan Osuuskauppa velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Liiketyöntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 2 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Vihma, M. Virtanen, Leivo ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.