Labour Court rules it cannot comment on whether a collective agreement's terms apply after its expiration. The court held the issue concerns individual employment law, not collective bargaining terms. The court declined to interpret the collective agreement's silence on post-expiration effects. The court determined the question falls under individual employment law, not collective bargaining terms. The court refused to interpret the collective agreement's silence on post-expiration effects. The court held the issue concerns individual employment law, not collective bargaining terms. The court declined to interpret the collective agreement's silence on post-expiration effects. The court determined the question falls under individual employment law, not collective bargaining terms. The court refused to interpret the collective agreement's silence on post-expiration effects.

Kysymys siitä, oliko oikeus arkipyhäkorvaukseen tullut työnantajan ja työntekijän välisen työsopimuksen osaksi siten, että työnantajalla oli velvollisuus arkipyhäkorvauksen maksamiseen myös sopimuksettoman tilan aikana, ei ollut sellainen erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttävä seikka, josta työtuomioistuin voisi antaa lausunnon. Työehtosopimuksen voimassaolon päättymistä koskevan määräyksen ei katsottu sisältävän ehtoa, jonka mukaan työehtosopimuksen määräysten jälkivaikutus lakkaisi työehtosopimusneuvottelujen päättyessä.

Kuultavat Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto r.y. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välillä 9.5.1983 allekirjoitetussa vakinaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

18 §

Itsenäisyyspäivän palkka

Vakinaisen työntekijän osalta, joka lain mukaan on oikeutettu itsenäisyyspäivän korvaukseen, näin lain mukaan vapaapäiväksi sattuva itsenäisyyspäivä huomioidaan siten, että tämän päivän säännölliset työtunnit katsotaan palkkauksen suhteen työssäolon veroiksiksi tunneiksi ao. palkanmaksukauden palkkaa maksettaessa. Samoja periaatteita noudattaen suoritetaan korvaus työntekijälle vapunpäivän osalta.

27 §

Sopimuksen voimassaolo ja irtisanominen

Tämä työehtosopimus tulee voimaan toukokuun 9 päivänä 1983 ja on voimassa helmikuun 29 päivään 1984 sekä sen jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä jommaltakummalta puolen irtisanota vähintään kaksi kuukautta ennen sen päättymistä. Sopimuspuoli, joka irtisanoo tämän työehtosopimuksen, on velvollinen irtisanomisen yhteydessä jättämään vastapuolelle kirjallisen ehdotuksen uudeksi sopimukseksi.

Uudesta työehtosopimuksesta neuvoteltaessa ovat tämän työehtosopimuksen määräykset voimassa siksi, kunnes uusi työehtosopimus on tehty tai sopimusneuvottelut muuten ovat päättyneet.

Edellä mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

18 §

Arkipyhäkorvaukset

Arkipyhäkorvaus maksetaan edellyttäen, että työntekijä on ollut työtuntijärjestelmän mukaisesti työssä viimeisenä, arkipyhää edeltäneenä ja myös sen jälkeen lähinnä seuraavana työpäivänä, tai toisena näistä päivistä, jos poissaolo on johtunut työnantajan luvasta tai työntekijän sairaudesta, reservin harjoituksesta, lomautuksesta tai muusta hyväksyttävästä syystä.

KÄSITTELY ALIOIKEUDESSA

KANNE

Ahtaaja Asko Venne MäkiRahkola on Oy Finnish Stevedores Ab:tä vastaan Helsingin raastuvanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli työskennellyt työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Oy Finnish Stevedores Ab:n palveluksessa Jätkäsaaren satamassa koneahtaajana. Hänen työsuhteensa oli alkanut tilapäisenä 1972 ja muuttunut vakituiseksi 1977. Työsuhde jatkui edelleen.

Keväällä 1984 oli Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välillä neuvoteltu ahtausalan valtakunnallisen työehtosopimuksen uudistamisesta. Työehtosopimuksen voimassaoloaika oli päättynyt helmikuun lopussa 1984, mutta vielä toukokuun alkupuolella neuvottelut olivat jatkuneet, eikä uutta sopimusta liittojen välillä ollut saatu aikaan. Kireän neuvottelutilanteen vuoksi paikallisen ammattiosaston toimikunta oli järjestänyt tiedotustilaisuuden Helsingin työväentalolla 4.5.1984. MäkiRahkolalla olisi tuolloin ollut iltavuoro, mutta tiedotustilaisuuteen osallistumisen vuoksi hän ei ollut mennyt työhön.

Vaikka työehtosopimus olikin muodollisesti päättynyt helmikuun lopussa, oli työnantajan velvollisuutena noudattaa päättyneen työehtosopimuksen määräyksiä työsuhteissa työehtosopimuksen jälkivaikutuksen perusteella. Työehtosopimuksen mukaan maksettiin vapunpäivältä kahdeksan tunnin palkka arkipyhäkorvauksena, vaikka mainittu päivä oli vapaapäivä. MäkiRahkola oli ollut työssä sekä vapunpäivää edeltäneenä että myöskin sen jälkeen lähinnä seuraavana työpäivänä, joten työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 18 §:ssä mainitut arkipyhäkorvauksen maksamisen edellytykset olivat täyttyneet.

Työnantaja oli kuitenkin kieltäytynyt maksamasta vapunpäivän palkkaa sen johdosta, että Mäki-Rahkola oli osallistunut 4.5.1984 ammattiosaston järjestämään tiedotustilaisuuteen. Työnantajan menettely oli perustunut Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton jäsenyrityksilleen antamiin ohjeisiin. Työnantajaliitto oli 6.4.1984 lähettänyt Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitolle seuraavan sisältöisen kirjeen: "Koska tietoomme on tullut, että ahtaajat eräässä satamassa ovat aloittaneet ns. vauhdittamislakon ja keskeyttäneet työnteon neljän tunnin jälkeen, Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto ilmoittaa seuraavaa: Niissä satamissa, joissa tämän jälkeen toimeenpannaan nk. vauhdittamislakkoja tai vastaavia työnseisauksia, tullaan ahtaustyöntekijöille maksamaan palkkaa ainoastaan tehdyltä työajalta aikaisemmin voimassa olleen palkkasopimuksen 3 §:n mukaisesti. Allekirjoituspöytäkirjan 18 §:n säännöksiä ei myöskään noudateta ko. työnseisausten jälkeen."

Työehtosopimusneuvotteluissa oli Mäki-Rahkolalle ja useille hänen työtovereilleen vaadittu palkkaa vapunpäivältä 4.5.1984 olleesta tiedotustilaisuudesta huolimatta. Neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen, eikä Mäki-Rahkolalle ollut maksettu arkipyhäkorvausta vapunpäivältä jälkikäteenkään.

Mäki-Rahkola on tämän vuoksi vaatinut Oy Finnish Stevedores Ab:n velvoittamista suorittamaan hänelle vapunpäivältä 1984 arkipyhäkorvausta 210 markkaa 40 penniä korkoineen 15.5.1984 lukien ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Mäki-Rahkola on kannetta edelleen raastuvanoikeudessa kehitelleessään lausunut, että Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton 6.4.1984 päivätty kirje osoitti, että työnantajaliitto oli sinänsä hyväksynyt työehtosopimuksen jälkivaikutusperiaatteen työntekijöiden työsuhteiden ehtona, mutta se oli katsonut vauhdittamislakkojen katkaisevan jälkivaikutuksen. Työnantajaliiton mukaan työnantajan ei siten vauhdituslakon jälkeen tulisi enää soveltaa kirjeessä mainittuja työehtosopimuksen määräyksiä. Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto oli ilmeisesti katsonut olevansa yksipuolisesti oikeutettu katkaisemaan jälkivaikutuksen vauhdituslakkojen vuoksi.

Työntekijäliitto oli pyrkinyt neuvottelujen loppuvaiheessa sopimaan riidanalaiset arkipyhäkorvaukset siten, että ne olisi maksettu takautuvasti neuvottelutuloksen tultua lopullisesti hyväksytyksi. Näin oli tapahtunutkin muiden kuin Mäki-Rahkolan kohdalla. Työnantajapuoli oli edellyttänyt valtakunnansovittelijan pöytäkirjaan otettavaksi seuraavan merkinnän: "Työntekijöiltä työnantajaliiton 6.4.1984 AKT:lle ns. vauhdituslakkojen vuoksi lähettämän kirjelmän johdosta pidätetyt arkipyhäkorvaukset ja muut mahdolliset suoritukset maksetaan neuvottelutuloksen tultua lopullisesti hyväksytyksi sitä seuraavan palkanmaksun yhteydessä ao. henkilöille. AKT sitoutuu siihen, että työnantajaliiton kirjelmän laillisuus, koskien arkipyhäkorvausten maksamista saatetaan oikeuskäsittelyyn Helsingin raastuvanoikeudessa."

Mäki-Rahkolan kohdalla oli siten kysymys ennakkopäätöksestä. Ongelman ydin oli siinä, saiko työnantajaliitto yksipuolisesti jäsenilleen lähettämällään kirjeellä katkaista työehtosopimuksen jälkivaikutuksen. Näin ei asianlaita ollut. Työnantajaliiton menettely ei ollut myöskään sopusoinnussa sen kanssa, mitä oikeustieteellisessä kirjallisuudessa oli esitetty jälkivaikutuksesta. Tältä osin voitiin viitata professori Kaarlo Sarkon teoksessa "Työoikeus, Yleinen osa 1" sivuilla 217 - 218 esittämään.

Mäki-Rahkola oli työskennellyt pitkän aikaa Helsingin satamassa. Koskaan aikaisemmin ei ollut ilmennyt erimielisyyttä arkipyhäkorvausten maksamisesta sopimuksettoman tilan aikana. Tällaisia erimielisyyksiä ei ollut syntynyt muissakaan satamissa, vaan arkipyhäkorvaukset oli aina maksettu huolimatta sopimuksettoman tilan aikana mahdollisesti sattuneista niin sanotuista vauhdituslakoista. Satama-alan työehtosopimusneuvottelut olivat yleensä olleet erittäin vaikeita ja tavallista oli ollut, että neuvotteluissa oli jouduttu sopimuksettomaan tilaan neuvottelujen katkettua.

Ahtausalan työehtosopimusten voimassaoloa koskevien määräysten mukaan uudesta työehtosopimuksesta neuvoteltaessa vanhan työehtosopimuksen määräykset olivat voimassa niin kauan, kunnes uusi työehtosopimus oli tehty tai sopimusneuvottelut olivat päättyneet. Vuonna 1984 neuvottelut olivat päättyneet jo 3.4., minkä jälkeen oli alkanut sopimukseton tila. Koska kanteessa tarkoitettu tiedotustilaisuus oli pidetty 4.5.1984, ei kysymyksessä voinut olla sopimuksen vastainen työnseisaus, vaan se oli tiedotustilaisuus, joka työnantajapuolella oli saatettu tulkita myös vauhditukseksi. Olennaista asiassa oli kuitenkin se, että Mäki-Rahkola oli vuonna 1984 tehnyt työtä viimeisenä vapunpäivää edeltäneenä ja myös sen jälkeen lähinnä seuraavana työpäivänä, joten hänellä työehtosopimuksen 18 §:n ja edellä todetun jälkivaikutusperiaatteen mukaan oli oikeus kanteessa vaadittuun korvaukseen.

VASTINE

Oy Finnish Stevedores Ab on kanteeseen vastatessaan lausunut, että sen jälkeen kun Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto oli 3.4.1984 katkaissut osapuolten väliset työehtosopimusneuvottelut ahtausalan valtakunnallisen työehtosopimuksen uudistamiseksi, oli alalla alkanut sopimukseton tila. Tämän jälkeen työntekijäliitto oli kieltänyt jäseniään tekemästä ylitöitä ahtaustöissä. Työntekijäpuoli oli myös järjestänyt tiedotustilaisuuksiksi nimitettyjä vauhdituslakkoja eri satamissa. Ensimmäinen vauhdituslakko oli pantu toimeen Rauman satamassa 6.4.1984 ja 6.4. - 17.5.1984 oli järjestetty kaikkiaan 17 vauhdituslakkoa.

Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto oli ensimmäisen vauhdituslakon jälkeen lähettänyt kanteessa mainitun 6.4.1984 päivätyn kirjeen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitolle ja valtakunnansovittelijan toimistoon. Kanteessa esitetty kirjeen sisältö oli hillinnyt selvästi lakkohaluja. Kun vauhdituslakkoja oli kuitenkin järjestetty, työnantaja oli toteuttanut työnantajaliiton ilmoittaman toimenpiteen. Niille työntekijöille, jotka olivat osallistuneet vauhdituslakkoihin, oli maksettu palkka ainoastaan tehdyltä työajalta. Muulta kuin tehdyltä työajalta maksetut korvaukset, kuten arkipyhäkorvaus, oli jätetty maksamatta.

Uusi ahtausalaa koskeva työehtosopimus oli syntynyt 17.5.1984 valtakunnansovittelijan sovintoesityksen pohjalta. Työehtosopimus oli syntynyt lopulta sillä ehdolla, että työntekijöiltä työnantajaliiton kirjelmän johdosta pidätetyt arkipyhäkorvaukset ja muut mahdolliset suoritukset maksettiin asianomaisille henkilöille yhtä lukuun ottamatta. Tämän työntekijäliiton nimeämän työntekijän osalta työntekijäpuoli tulisi saattamaan asian oikeuden käsiteltäväksi. Tällaiseksi työntekijäksi oli työntekijäpuolelta valittu Mäki-Rahkola.

Mäki-Rahkola oli perustellut kannetta ainoastaan sillä, että työnantajan velvollisuutena oli noudattaa päättyneen työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuksen jälkivaikutuksen perusteella. Tällä jälkivaikutuksella kantaja tarkoitti ilmeisesti sitä, että työehtosopimuksen määräykset muuttuisivat itsestään työsopimuksen osaksi ja jäisivät voimaan työehtosopimuksen päätyttyä. Jälkivaikutusoppi oli hyvin epämääräinen, eikä se perustunut lakiin.

Koska jälkivaikutusoppi oli epämääräinen mutta sopimuksenvarainen, olivat työehtosopimusosapuolet tietoisesti ottaneet kantaa jälkivaikutukseen ja sen kestoon työehtosopimuksessa. Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välillä 9.5.1983 allekirjoitetun työehtosopimuksen 27 §:n 3 momentin mukaan uudesta työehtosopimuksesta neuvoteltaessa olivat työehtosopimuksen määräykset voimassa siksi, kunnes uusi työehtosopimus oli tehty tai sopimusneuvottelut muuten olivat päättyneet. Tällä osapuolten yhteisesti laatimalla sopimusmääräyksellä oli samalla säännelty työehtosopimuksen jälkivaikutus. Viimeistään työehtosopimusneuvottelujen katkettua päättyivät työehtosopimuksen jälkivaikutukseen perustuvat velvollisuudet, kuten velvollisuuus maksaa arkipyhäkorvauksia.

Arkipyhäkorvauksen maksuvelvollisuus perustui pelkästään työehtosopimukseen. Kysymys oli velvollisuudesta, jonka työnantajapuoli oli suostunut ottamaan hoitaakseen osana työehtosopimusta työntekijäpuolen työrauhavelvoitetta vastaan. Arkipyhäkorvauksen osalta ei ollut kysymys tehdyltä työajalta maksettavasta palkasta vaan erityisestä vapaa-ajalta maksettavasta korvauksesta. Se oli siten rinnastettavissa vuosilomapalkkaan. Jos jälkivaikutusoppi joiltain osin olisi voimassa, ei se kuitenkaan ulottunut nyt kysymyksessä oleviin voimakkaasti työehtosopimusjärjestelmään ja työrauhaan sidottuihin sopimusmääräyksiin, kuten arkipyhäkorvausta koskeviin määräyksiin. Työehtosopimuksiin perustuvat erityiset etuudet, joilla työnantaja oli ikään kuin ostanut työntekijäpuolelta työrauhaa, eivät olleet jälkivaikutuksen osalta rinnastettavissa tavallisiin palkanmaksua koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin. Muunlainen tulkinta olisi kohtuuton ja suosisi perusteettomasti työntekijäpuolta.

Edellä mainittua kantaa tuki myös työneuvoston lausunto n:o 975, joka koski vuosiloman ajankohtaa koskevan ilmoituksen sitovuutta silloin, kun loman alkamisajankohtana työntekijöiden työ oli estynyt työnantajan toimeenpaneman työsulun vuoksi. Työneuvoston lausunnon mukaan ilmoitus työsulun ajaksi sattuvasta vuosilomasta oli vaikutukseton siitä riippumatta, peruutettiinko ilmoitus erikseen vai ei. Siltä ajalta, jonka työntekijän olisi lomailmoitusten mukaan pitänyt olla vuosilomalla, ei työntekijälle myöskään tarvinnut maksaa vuosilomapalkkaa. Työneuvosto oli lähtenyt lausunnossaan siitä, että työtaistelutilanteessa työsuhteen osapuolten oikeudet ja velvollisuudet raukesivat. Määräyksiltä poistui siten sitovuus, kun työsuhteen ehtoja ei muiltakaan osin noudatettu.

Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa, jossa työntekijät olivat järjestäneet vauhdituslakkoja, edellä mainittu erityisten etujen, kuten arkipyhäkorvausten maksamisen lakkaaminen, oli sitäkin perustellumpaa. Työneuvoston lausunnosta kävi ilmi periaate, jonka mukaan työnantajan ei tarvinnut tukea lakkoilua rahallisesti. Arkipyhäkorvaus oli vastaavasti sellainen ylimääräinen etuus, mikä lakkoilun myötä raukesi, koska etuus ei liittynyt tehtyyn työhön.

Edellä esitetyillä perusteilla Oy Finnish Stevedores Ab on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Mäki-Rahkola on vielä lausunut, että korkeimman oikeuden ratkaisussa 1970 II 77 oli ollut kysymys tapauksesta, jossa kantajana olleet rakennustyöläiset olivat tehneet kirjalliset työsopimukset urakkapalkalla suoritettavista rakennustöistä muun muassa sellaisin ehdoin, että mikäli alan työmarkkinajärjestöt sopivat työehtosopimuksen muuttamisesta, oli sovitusta ajankohdasta lukien noudatettava muutettua työehtosopimusta. Koska rakennusalan työehtosopimuksen 11 §:ssä määritellyt palkanmaksuperusteet olivat tulleet kysymyksessä olevien rakennustyöläisten työsopimusten osana niiden sisällöksi, sanotut palkanmaksuperusteet olivat, kun niitä ei ollut työehtosopimuksen voimassaoloajan lakattua työsopimuksin muutettu, olleet voimassa uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti korkeimman oikeuden tuomion mukaan.

Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevä periaate soveltui myös esillä olevaan tapaukseen. Mäki-Rahkolan työsopimuksen osana olivat sopimuksettoman tilan aikana olleet alan työehtosopimuksen määräykset, muun muassa 18 §:n arkipyhäkorvausta koskeva määräys. Hänen työsopimustaan ei ollut sopimuksettoman tilan aikana työsopimuksella muutettu. Työsopimuksen ehdon yksipuolinen muuttaminen työnantajan taholta edellytti työsopimuksen irtisanomiseen oikeuttavaa erityisen painavaa syytä. Tällaista syytä ei työnantajalla ollut ollut, eikä yhtiö ollut edes yrittänyt muuttaa Mäki-Rahkolan työsopimusta sopimuksettoman tilan aikana. Mäki-Rahkola oli ilmoittanut saaneensa ensimmäisen kerran tietää työnantajaliiton kirjeestä tiedotustilaisuudessa sen jälkeen kun iltavuoron alkamisajankohta oli jo mennyt ohitse. Itsestään selvää kuitenkin oli, että työnantajalla ei olisi ollut työnantajaliiton kirjeen perusteella oikeutta muuttaa Mäki-Rahkolan työsopimusta, koska työsopimuksen muuttaminen edellytti erityisen painavaa syytä.

Työnantajan puolelta oli todettu, että koska jälkivaikutusoppi oli epämääräinen mutta sopimuksenvarainen, työehtosopimusosapuolet olivat tietoisesti ottaneet kantaa jälkivaikutukseen ja sen kestoon työehtosopimuksen 27 §:n 3 momentin määräyksellä. Yleisesti voitiin todeta, että tällainen määräys - niin sanottu työehtosopimuksen "häntä" - oli yleinen kaikissa teollisuusliittojen työehtosopimuksissa. Tuollainen työehtosopimuksen määräys ja työehtosopimuksen jälkivaikutus olivat kaksi eri asiaa. Sarkko olikin todennut kirjansa sivulla 217 seuraavaa: "Sen sijaan jälkivaikutuksesta ei ollut kysymys niissä tapauksissa, joissa työehtosopimuksessa oli sovittu, että vanhan työehtosopimuksen määräykset olivat voimassa uudesta työehtosopimuksesta neuvoteltaessa, kunnes uusi työehtosopimus solmittiin tai sopimusneuvottelut olivat muuten päättyneet."

Työneuvoston lausunnossa n:o 975, johon Oy Finnish Stevedores Ab oli viitannut, oli kysymys vuosilomalain tulkinnasta, eikä tapaus liittynyt millään tavoin työehtosopimuksen jälkivaikutusoppiin.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Oy Finnish Stevedores Ab on edelleen lausunut, että Mäki-Rahkola oli väittänyt Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton 6.4.1984 päivätyllä kirjeellä hyväksyneen työehtosopimuksen jälkivaikutusperiaatteen työntekijöiden työsuhteen ehtona. Käsitys oli virheellinen, sillä työnantajaliitto ei ollut hyväksynyt eikä sillä myöskään ollut mitään aikomusta hyväksyä jälkivaikutusperiaatetta työntekijöiden työsuhteen ehtoina siinä merkityksessä, minkä työntekijäpuoli oli tälle periaatteelle halukas antamaan. Työnantajaliiton kirjeen tarkoituksena oli ollut ottaa kantaa työntekijäpuolen järjestämiin vauhdituslakkoihin. Kirjeellä oli selvennetty tilannetta, johon oli jouduttu. Jälkivaikutus oli katkennut työehtosopimuksen mukaisesti jo ennen kirjettä. Työnantajapuoli ei pitänyt mahdottomana sitäkään Mäki-Rahkolan esittämää väitettä, etteikö työnantajaliitto voisi olla oikeutettu myös yksipuolisesti katkaisemaan jälkivaikutuksen vauhdituslakkojen vuoksi.

Mäki-Rahkola oli esittänyt, että vakiintuneen tulkinnan mukaan arkipyhäkorvaukset oli aina maksettu huolimatta sopimuksettoman tilan aikana mahdollisesti sattuneista vauhdituslakoista. Mitään tällaista yhteistä ja vakiintunutta tulkintaa ei ollut olemassa. Se, että arkipyhäkorvauksia oli joidenkin lakkojen ja sopimuksettoman tilan aikana saatettu maksaa, ei voinut johtaa siihen, että ne pitäisi aina maksaa työehtosopimuksen voimassaolosta riippumatta. Työnantaja saattoi aina halutessaan joustaa, mutta tällä kertaa siihen ei työntekijäpuolen käyttäytymisen vuoksi ollut ollut erityistä syytä.

NÄYTTÖ

Mäki-Rahkola on vielä kuulustuttanut todistajana Autoja Kuljetusalan Työntekijäliiton sihteeriä, joka vuodesta 1969 lähtien oli osallistunut satama-alan työehtosopimusten tekemiseen. Todistajan kertoman mukaan työntekijäpuolelta oli yritetty päästä irti siitä työehtosopimuksen määräyksestä, jonka mukaan sopimus oli voimassa neuvottelujen kestäessä, vaikka voimassaoloaika olikin jo päättynyt. Vakiintunut käytäntö oli ollut, että neuvottelujen katkeamisen jälkeenkin työnantaja oli noudattanut työehtosopimusta. Vuosien varrelta löytyi varmasti useita tapauksia, joissa oli pantu toimeen vauhdituksia ja työnantaja siitä huolimatta oli maksanut arkipyhäkorvauksen, vaikka sopimusneuvottelut oli todettu katkenneiksi. Esimerkiksi vuonna 1983 oli Kotkan satamassa ollut tällainen tilanne.

Oy Finnish Stevedores Ab:n todistajana kuulustuttama työnantajaliiton asiamies, joka oli osallistunut työehtosopimusneuvotteluihin vuodesta 1981 lähtien, oli kertonut, että työnantajaliitto ei ollut erikseen sitoutunut siihen, että työehtosopimuksen niin sanotusta "hännästä" riippumatta sopimuksettoman tilan aikana jatkuvasti noudatettaisiin työehtosopimusta eli että esimerkiksi maksettaisiin arkipyhäkorvauksia. Näin oli kuitenkin saattanut käytännössä tapahtua. Vuonna 1984 oli työnantajapuolelta kuitenkin nimenomaan ilmoitettu korvausten maksamatta jättämisestä, mikäli kirjelmässä mainitut toimenpiteet vastapuolen taholta toteutettaisiin.

RAASTUVANOIKEUDEN PÄÄTÖS

Helsingin raastuvanoikeus on 14.8.1985 julistanut seuraavan sisältöisen päätöksen:

Tuomiolauselmassa Oy Finnish Stevedores Ab on velvoitettu maksamaan Mäki-Rahkolalle kanteessa vaadittuna arkipyhäkorvauksena 210 markkaa 40 penniä 16 prosentin korkoineen 15.5.1984 lukien, mutta jutun osapuolet ovat saaneet kumpikin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Oy Finnish Stevedores Ab on hakenut muutosta raastuvanoikeuden päätökseen vaatien sen kumoamista ja kanteen hylkäämistä.

Mäki-Rahkola on hakenut muutosta raastuvanoikeuden päätökseen oikeudenkäyntikulujen korvausta koskevalta osalta.

HOVIOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Helsingin hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, onko Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välillä 9.5.1983 tehdyn työehtosopimuksen 18 §:n mukainen vapunpäivän palkka tullut Mäki-Rahkolan ja Oy Finnish Stevedores Ab:n työsopimuksen osaksi vai onko kerrotun työehtosopimuksen määräysten noudattamisvelvollisuus lakannut mainitun työehtosopimuksen 27 §:n mukaan työehtosopimusneuvottelujen päättyessä.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Lastauttajain Työnantajaliitolle ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

Kysymys, siitä, onko työehtosopimuksen 18 §:n mukainen vapunpäivän palkka tullut Mäki-Rahkolan ja Oy Finnish Stevedores Ab:n työsopimuksen osaksi ei työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n säännös huomioon ottaen kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan, vaan on työsopimuksen ehtojen tulkintaa koskevana yleisen tuomioistuimen ratkaistava.

Työtuomioistuin ei itse asiassa voine ottaa suoraan kantaa myöskään siihen, onko "kerrotun työehtosopimuksen määräysten noudattamisvelvollisuus lakannut mainitun työehtosopimuksen 27 §:n mukaan työehtosopimusneuvottelujen päättyessä".

Helsingin hovioikeudessa vireillä olevassa asiassa nostettu kanne perustuu työehtosopimuksen määräysten jälkivaikutukseen eli siihen, että työnantaja on kanteen mukaan ns. sopimuksettoman tilan aikana velvollinen noudattamaan lakanneen työehtosopimuksen normimääräyksiä. Riidan osapuolet näyttävät olevan eri mieltä myös siitä, voidaanko jälkivaikutuksesta disponoida työehtosopimuksella vai ainoastaan työsopimuksella. Ja tämä kysymys kuulunee yleisen tuomioistuimen ratkaistaviin.

Työtuomioistuin voinee ottaa kantaa ainoastaan siihen, miten työehtosopimuksen 27 §:ää on tulkittava eli ovatko työehtosopimuspuolet tarkoittaneet säännellä määräyksellä jälkivaikutusta vai ei.

Vastaava määräys on varsin yleinen teollisuuden työehtosopimuksissa. Määräyksen tarkoitus on yksinomaan työrauhan turvaaminen uudesta työehtosopimuksesta käytävien neuvottelujen ajaksi. Sillä ei ole sen sijaan pyritty miltään osin puuttumaan kysymykseen työehtosopimuksen jälkivaikutuksesta. Jälkivaikutuksen kannalta ei voi olla mitään eroa sillä, onko työehtosopimuksessa sovittu sen voimassaolon päättyvän kiinteänä päivänä tai sitten siten, että työehtosopimuksessa on sanottu sen olevan voimassa "siksi, kunnes uusi työehtosopimus on tehty tai sopimusneuvottelut muuten ovat päättyneet". Työntekijäpuolella, niin myös AKT:n osalta, ko. häntäpykälästä on pyritty pois juuri sen vuoksi, että sillä on työrauhavelvollisuuden voimassaolo ulotettu työehtosopimusneuvottelujen ajaksi. Vastaavasta syystä työnantajapuoli, myös Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto, on tätä vastustanut.

On huomattava, ettei työnantajapuoli ole ymmärtänyt eikä koskaan aiemmin edes väittänyt työehtosopimuksen 27 §:n määräyksellä tarkoitetun muuta kuin työrauhavelvollisuuden ajallista kestoa. Tämä käy ilmi myös työnantajaliiton edustajan Virtasen lausuntoasian alioikeuskäsittelyssä lausumasta, kun Virtanen on todennut "jos ei vauhdituslakkoja olisi jatkettu niin mitään ei olisi tapahtunut". Ts. syynä työnantajan menettelyyn olivat yksinomaan vauhdituslakot eikä suinkaan työehtosopimuksen ns. häntäpykälä. Työnantajaliiton STK:n vaatimuksesta jäsenyritykselleen antama ohje kieltäytyä arkipyhäkorvauksen maksamisesta oli siten työnantajaliiton rangaistus sille, ettei työrauha työnantajaliiton mukaan työehtosopimuksen häntäpykälästä huolimatta pitänytkään.

On myös selvää, ettei työntekijäpuoli luonnollisesti olisi voinut sopia jälkivaikutuksen poistamisesta ko. määräyksellä. Jos näin olisi asianlaita, AKT olisi siten sitä mieltä, ettei työnantajan tarvitsisi neuvottelujen katkettua maksaa entisen työehtosopimuksen mukaista palkkaa, sairausajan palkkaa eikä noudattaa muitakaan työehtosopimuksen työntekijää suojaavia normimääräyksiä. Näin ei asianlaita yksinkertaisesti voi olla.

Kaiken edellä sanotun perusteella Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ilmoittaa työtuomioistuimen pyytämänä lausuntonaan, ettei työehtosopimuksen 27 §:n määräyksellä ole tarkoitettu säännellä työehtosopimuksen normimääräysten jälkivaikutusta, vaan yksinomaan turvata työrauhan säilyminen uudesta työehtosopimuksesta käytävien neuvottelujen ajaksi.

Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

1. Työehtosopimuksen 27 §:n sisällöstä

Helsingin hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausunnon siitä, onko työehtosopimuksen 18 §:n mukainen vapunpäivän palkka tullut työsopimuksen osaksi vai onko työehtosopimuksen määräyksen noudattamisvelvollisuus lakannut työehtosopimuksen 27 §:n mukaan työehtosopimusneuvottelujen päättyessä.

Kysymykseen vastaaminen edellyttää työehtosopimuksen 27 §:n sisällön ja tarkoituksen selvittämistä. Mainitusta määräyksestä on sovittu ensimmäisen kerran 20.4.1948 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa (liite 1), minkä jälkeen määräyksen sanamuotoa ei ole muutettu.

Sanamuodon ohella myös sopimusmääräyksen sijaintiin on kiinnitettävä huomiota. Määräys on alunperin sijainnut ja sijaitsee edelleen sopimuksen voimassaoloa ja irtisanomista koskevassa pykälässä. Työehtosopimuksen voimassaoloaika on yksiselitteisesti määritelty 1 momentissa. Erikseen on 3 momentissa sovittu työehtosopimuksen sisältämien määräysten soveltamisesta sopimuksen voimassaoloajan umpeuduttua. Työehtosopimuksen määräykset ovat voimassa siksi, kunnes uusi työehtosopimus on tehty tai sopimusneuvottelut muuten ovat päättyneet.

Mainitulla määräyksellä on sen sanamuodon mukaisesti sovittu työehtosopimuksen määräysten jälkivaikutuksesta, eikä tätä tosiseikkaa ole työntekijäpuoli aiemmin kiistänyt. Jälkivaikutus eli työehtosopimuksen määräysten noudattamisvelvollisuus päättyy, kun uusi työehtosopimus on tehty tai sopimusneuvottelut ovat päättyneet tuloksettomina.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa sopimusneuvottelut päättyivät 3.4.1984, minkä jälkeen alkoi sopimukseton tila. Samanaikaisesti päättyi myös työrauhavelvollisuus. Työnantajapuoli ja työntekijäpuoli ovat yksimieliset siitä, että tässä tapauksessa työnantajan palkanmaksuvelvollisuus vapunpäivältä ei voi perustua muuhun kuin työehtosopimuksen jälkivaikutukseen. Vapunpäivän palkan maksamisesta ei ollut sovittu erikseen työnantajan ja työntekijän kesken. Koska työehtosopimuksen 27 §:n 3 momentilla on määritelty jälkivaikutuksen ajallinen kesto, ei työnantaja voi olla tämän jälkeen velvollinen maksamaan palkkaa vapunpäivältä. Jälkivaikutuksen päätyttyä työnantaja on velvollinen maksamaan palkan ainoastaan tehdystä työstä uuden työehtosopimuksen syntymiseen asti.

Samaan lopputulokseen, arkipyhäkorvausten maksamatta jättämiseen on tässä tapauksessa edetty myös työnantajan vastatyötaistelutoimenpiteen kautta. Sopimuksettoman tilan aikana ja työehtosopimusmääräysten jälkivaikutuksen jo päätyttyä työnantajaliitto ilmoitti arkipyhäkorvausten maksamisen loppumisesta työntekijäpuolen järjestämien vauhdituslakkojen vuoksi. Työnantajaliiton menettelytavat, mm. ennakkoilmoitus työntekijäpuolelle ja valtakunnansovittelijalle, ovat olleet sellaiset, ettei työntekijäpuolikaan ole voinut erehtyä työnantajan toimenpiteiden luonteesta.

2. Auto- ja kuljetusalan Työntekijäliiton esittämistä väitteistä

Työntekijäliitto on työtuomioistuimessa esittänyt, että työehtosopimuksen 27 §:ää vastaava määräys on varsin yleinen teollisuuden työehtosopimuksissa. Väite on epämääräinen ja virheellinen erityisesti Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton osalta. AKT:n solmimista työehtosopimuksista ahtausalan työehtosopimus on ainoa, jossa on sellainen sopimusmääräys. Lisäksi AKT on yrittänyt päästä tästäkin määräyksestä neuvotteluissa eroon, tässä pyrkimyksessään kuitenkaan onnistumatta.

Työntekijäpuoli on myös esittänyt väitteen siitä, että työehtosopimuksen 27 §:n tarkoituksena on yksinomaan työrauhan turvaaminen uudesta työehtosopimuksesta käytävien neuvottelujen ajaksi. Väitettä ei kuitenkaan ole pystytty perustelemaan, eikä ole pystytty poistamaan sitä tosiasiaa, että työehtosopimuksen jälkivaikutus on dispositiivinen ja että siitä voidaan työehtosopimuksilla sopia.

Työntekijäpuoli ei myöskään ole millään tavoin tehnyt eroa käsitteiden oikeus ja velvollisuus välille. Kun velvollisuus arkipyhäkorvauksen maksamiseen päättyy, ei ole estettä sille, että työnantaja kuitenkin maksaa niitä uuden sopimuksen syntymiseen saakka.

Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto on vielä lausunut, että velvollisuus vapunpäivän palkan maksamiseen ei ollut tullut Mäki-Rahkolan työsopimuksen osaksi. Tämä perustui siihen, että työehtosopimuksessa oli erilaisia ehtoja, joista toiset ehdot tulivat työsopimuksen osaksi ja toiset eivät. Sellaiset ehdot, jotka eivät tulleet työsopimuksen osaksi, olivat tiukasti sidoksissa työrauhavelvollisuuteen. Velvollisuus arkipyhäkorvauksen maksamiseen kuului näihin ehtoihin. Siirtymä työehtosopimuksesta työsopimuksen ehdoksi riippui siitä, minkälaisesta ehdosta oli kysymys. Mikäli oli kysymys työrauhaan sidotusta työsuhteen ehdosta, ei se voinut muodostua sellaiseksi työsopimuksen ehdoksi, jota työnantajalla oli velvollisuus noudattaa kaikissa tapauksissa. Esimerkiksi urakka- ja aikapalkkaa koskevat työehtosopimuksen määräykset eli tehdystä työstä maksettavaa korvausta koskevat määräykset olivat sellaisia, jotka tulivat työsopimuksen ehdoiksi.

Liitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että Mäki-Rahkolalla olisi ollut oikeus arkipyhäkorvaukseen, mikäli työehtosopimus olisi ollut voimassa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Työehtosopimuslain 4 §:n mukaan työehtosopimukseen sidottu työnantaja on velvollinen noudattamaan samaan sopimukseen sidotun työntekijän kanssa tekemässään työsopimuksessa työehtosopimuksen määräyksiä. Lain 6 §:stä käy ilmi, että jos työsopimus on joiltakin osin ristiriidassa työsuhteen osapuolia sitovan työehtosopimuksen kanssa, työsopimuksen ehtojen sijasta on noudatettava työehtosopimuksen vastaavia määräyksiä. Asiakirjoista ilmenevän selvityksen mukaan Mäki-Rahkola ja Oy Finnish Stevedores Ab ovat olleet sidottuja osallisliittojen välillä 9.5.1983 tehtyyn työehtosopimukseen. Sellaisia seikkoja ei ole esitetty, jotka työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentin mukaan estäisivät tai rajoittaisivat puheena olevassa työsuhteessa työehtosopimuksen noudattamista.

Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto työehtosopimukseen osallisina ovat yhtä mieltä siitä, että Mäki-Rahkolalla olisi oikeus työehtosopimuksen 18 §:n mukaiseen arkipyhäkorvaukseen vuoden 1984 vapunpäivältä, mikäli työehtosopimus olisi mainittuna aikana ollut voimassa. Työtuomioistuimen mielestä liittojen käsitys on oikea.

Työehtosopimus on sen 27 §:n 1 momentin mukaan sovittu olemaan voimassa 29.2.1984 saakka, johon mennessä se on irtisanottu päättymään. Saman määräyksen 3 momentissa on kuitenkin sovittu, että sopimuksen määräykset ovat voimassa, siksi kunnes sopimusneuvottelut ovat päättyneet, joka on tapahtunut 3.4.1984.

Työnantajan velvollisuus työehtosopimuslain nojalla noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä solmimissaan työsopimuksissa päättyy työehtosopimuksen voimassaolon lakatessa. Työnantaja ei enää tuon ajankohdan jälkeen seuraavan sopimuksettoman tilan aikana ole työehtosopimukseen sidottu työehtosopimuslain mukaan. Näin ollen Oy Finnish Stevedores Ab:llä ei ole ollut työehtosopimuksen rauettua 3.4.1984 työehtosopimuslakiin perustuvaa velvollisuutta arkipyhäkorvauksen suorittamiseen Mäki-Rahkolalle, mutta hänen oikeutensa korvaukseen saattaa perustua työehtosopimusten määräysten niin sanottuun jälkivaikutukseen.

Lausuntopyynnössä tarkoitetussa riita-asiassa on kysymys siitä, missä määrin työehtosopimuksen määräyksillä on oikeudellista vaikutusta ja sitovuutta työehtosopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen. Työehtosopimuksen sanotunlaista jälkivaikutusta on käsitelty oikeuskirjallisuudessa ja sitä on sovellettu myös yleisten tuomioistuinten käytännössä. Työtuomioistuin on, kuten esimerkiksi sen antamista lausunnoista n:ot 140 ja 149/1979 käy ilmi, vakiintuneesti katsonut, että työehtosopimuksen määräysten jälkivaikutus koskee työsopimusta ja työsopimuslakia, eikä se siten kuulu niihin erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttäviin kysymyksiin, joista työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan voi antaa lausuntoja.

Kysymys siitä, onko oikeus arkipyhäkorvaukseen sillä tavoin tullut Mäki-Rahkolan ja Oy Finnish Stevedores Ab:n välisen työsopimuksen osaksi, että työnantajalla olisi velvollisuus arkipyhäkorvauksen maksamiseen sopimuksettoman tilan aikana, ei myöskään ole sellainen erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttävä seikka, josta työtuomioistuin mainitun lainkohdan nojalla voisi antaa lausunnon. Tältäkin osin asia koskee työsopimusta ja työsopimuslakia ja niiden soveltamista.

Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ovat olleet työtuomioistuimessa eri mieltä siitä, onko työehtosopimuksen 27 §:ssä sovittu, että myös työehtosopimuksen määräysten jälkivaikutus lakkaisi sopimusneuvottelujen päättyessä. Liitot ovat kuulustuttaneet asian selvittämiseksi kummaltakin puolelta työehtosopimusneuvotteluihin osallistunutta asianomaisen liiton edustajaa. Todistajien kertomusten mukaan työehtosopimuksen jälkivaikutuksesta tai sen sopimuksella tapahtuvasta poistamisesta ei ole keskusteltu neuvotteluissa.

Määräyksen sanamuoto ei osoita, että se koskisi niitä oikeudellisia vaikutuksia, joita liittyy tai voi liittyä työehtosopimukseen sen voimassaolon päätyttyä. Työtuomioistuimen mielestä ei tässä asiassa ole tarpeen ottaa kantaa siihen kysymykseen, onko työehtosopimuksella yleensä mahdollista edes työsuhteen osapuolia velvoittavasti sopia lakanneen työehtosopimuksen määräysten jälkivaikutuksesta. Työtuomioistuin lausuntonaan tältä osin katsoo, ettei työehtosopimuksen 27 §:n määräyksellä ole sovittu siitä, että työehtosopimuksen määräysten jälkivaikutus lakkaisi sopimusneuvottelujen päättyessä.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Vihma, H. Rautiainen, Sulkunen ja Porttila.

Lausunto oli yksimielinen.