Labor court dismisses claim that employer violated collective agreement when actual hours exceeded agreed minimum due to vague wording.

Työehtosopimuksen mukaan osa-aikaisen työntekijän sovittua vähimmäistyöaikaa voitiin muuttaa todellisen työajan pysyvästi muuttuessa. Työntekijän sovittu vähimmäistyöaika oli ollut 15 tuntia viikossa. Hänen todellisen työaikansa noustua vähintään 20 tuntiin viikossa työnantaja oli menetellyt vastoin työehtosopimuksen määräystä jättäessään sopimatta työntekijän viikossa keskimäärin tehtävien säännöllisten työtuntien määräksi 20. Työehtosopimuksen määräyksen sanamuodon epämääräisyyden vuoksi työnantaja ei ollut tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräystä eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Alkon Liikeväen Liitto r.y. Vastaajat Oy Alko Ab LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Alkon Liikeväen Liiton ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton kesken 26.4.1984 tehdyssä myymälätyöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

4 §

Säännöllinen työaika

B. Osa-aikatyöntekijät

2. Jatkuvasti keskimäärin vähintään kahdeksan tuntia viikossa työskentelevien osa-aikatyöntekijöiden kirjallisessa työsopimuksessa sovitaan viikossa keskimäärin tehtävien säännöllisten työtuntien määrästä. Sovittujen työtuntien määrän tasoittumisjakso on kuusi viikkoa.

Pöytäkirjamerkintä: ___________________

Sovittua vähimmäistuntimäärää voidaan ylittää esim. lomakausien ja kausimyyntien aikana sekä sairaustapausten ja komennusten johdosta. Sovittujen säännöllisten työtuntien lisäksi tehty työ korvataan yksinkertaisella tuntipalkalla, mikäli työ ei ole ylityötä. Sovittua vähimmäistyöaikaa voidaan muuttaa todellisen työajan pysyvästi muuttuessa.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohessa seuraava määräys:

6 §

Työehtosopimuksen 4 §:n B. 2. kohdan soveltamista käsitellään Oy Alko Ab:n ja Alkon Liikeväen Liiton välisessä työryhmässä. Työryhmän tulee saada työnsä valmiiksi 31.8.1984 mennessä.

Työehtosopimuksen 4 §:n B. 2. kohdan soveltamista käsitelleen työryhmän 29.8.1984 päivätyssä pöytäkirjassa on muun muassa seuraavat merkinnät:

3 Todettiin, että myymälöiden lauantaisulkemista koskeva epäselvä tilanne on vaikuttanut osaltaan työtuntitakuita koskeviin ratkaisuihin. Kun hallintoneuvosto on nyt tehnyt aukioloaikaa koskevan päätöksen, työtuntitakuut voidaan määritellä nykyisen aukioloajan pohjalta.

4 Oltiin yhtä mieltä seuraavasta työtuntitakuiden määrittelyä koskevasta periaatteesta:

Työtuntitakuilla katetaan myymälän viikottaisesta myynnin jakautumisesta (esim. perjantai) ja kokoaikahenkilöstön vapaapäivistä johtuva osa-aikatyövoiman määrä.

Työtuntitakuut tulisi sopia vakiintuneiden työssäolotaajuuksien mukaisiksi. Työssäolotaajuutta tarkastellaan kuuden viikon jaksoina niiden ajankohtien perusteella, jolloin myymälän osa-aikatyön tarvetta eivät lisää poikkeukselliset syyt. Lisäksi on syytä ottaa huomioon myymälän tiedossa olevat osa-aikatyön määrään tulevaisuudessa olennaisesti vaikuttavat tekijät.

Myymälän myynnin lisääntyessä tai työtuntitakuiden määrän muuttuessa (esim. osa-aikatyöntekijän eläkkeelle lähtö) otetaan työtuntitakuiden suuruus ja määrä uudelleen tarkasteltavaksi. Tällöin tulee tutkia, voidaanko lisää takuutunteja tarjota jo palveluksessa oleville osa-aikatyöntekijöille. Takuiden lisäystä harkittaessa otetaan huomioon työntekijöiden ammattitaito, työsuhteen kesto yms. seikat.

5 Todettiin, että esim. myymälän myynnin pysyvästi laskiessa saattaa tulla tarpeelliseksi työtuntitakuun alentaminen. Työtuntitakuun alentamisessa noudatetaan seuraavia periaatteita:

Työtuntitakuun alentamiseen tarvitaan aluejohtajan/piiripäällikön lupa. Hän vastaa myös yhteydenpidosta alueluottamusmieheen.

Muutoksesta pyritään sopimaan. Ellei sopimusta saada syntymään, voidaan työtuntitakuuta muuttaa yksipuolisesti, mikäli todellinen työaika tulee pysyvästi muuttumaan. Tällöin on noudatettava työsopimuksen irtisanomismenettelyä. Mikäli myymälän osa-aikatyöpäivien määrä myöhemmin nousee, korotetaan ensisijaisesti sellaisen osa-aikatyöntekijän työtuntitakuuta, jonka takuuta on aikaisemmin alennettu.

KANNE

Kanteen perustelut

Alkon Liikeväen Liitto on lausunut, että Oy Alko Ab:n Kannuksen myymälässä toimi työntekijäliiton jäsen Kaarina Boren osaaikaisena myyjänä. Borenille oli 1.2.1984 lukien määrätty 15 tunnin työtuntitakuu. Aikaisemmin 3.3.1978 lukien takuu oli ollut 12 tuntia ja 8.6.1974 lukien 8 tuntia.

Boren oli syyskuussa 1984 neuvotellut työtuntitakuistaan Oy Alko Ab:n paikallisjohtajan kanssa. Borenin keskimääräinen osaaikatyön työtuntitaajuus oli ollut vuonna 1982 25 tuntia, vuonna 1983 24 tuntia ja vuonna 1984 21 tuntia viikossa. Boren oli esittänyt paikallisjohtajalle työehtosopimukseen vedoten, että työtuntitakuu olisi nostettava vähintään 20 tuntiin viikossa. Määrä oli vastannut keskimäärin vallinnutta työssäolotaajuutta, työehtosopimusta ja sen pöytäkirjamerkintää. Niiden mukaan työtuntitakuut oli sovittava vakiintuneiden työssäolotaajuuksien mukaisiksi.

Paikallisjohtaja oli kieltäytynyt muuttamasta Borenin työtuntitakuita sopimuksen edellyttämälle tasolle. Työntekijäliiton alueluottamusmies oli myös vaatinut takuita työehtosopimuksen edellyttämälle tasolle, mihin paikallisjohtaja ei ollut suostunut. Asiassa oli suoritettu liittoneuvottelut, joissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Sovittaessa 1.2.1984 Borenin työtuntitakuista oli oletettu Oy Alko Ab:ssä siirryttävän ympärivuotiseen lauantaisulkemiseen. Yhtiön hallintoneuvosto oli kuitenkin 12.4.1984 tehnyt päätöksen, jonka mukaan alkoholimyymälöiden lauantaisulkeminen oli käsittänyt vain 1.5. - 30.9. välisen ajan. Tämä lisäsi osa-aikatyön tarvetta, sillä Kannuksen myymälän kahden vakinaisen myyjän eli paikallisjohtajan ja yhden kokoaikamyyjän viikkovapaapäivä oli sattunut joko lauantaiksi tai maanantaiksi.

Borenin työtunteja vuosina 1980 - 1985 koskevasta viikottaisesta selvityksestä oli ilmennyt, että hänen viikkotyötuntinsa olivat olleet vuoden 1984 elokuun alusta lähtien vuoden loppuun 24 tuntia viikossa kahta viikkoa lukuun ottamatta. Sen jälkeen, kun tämä riita oli tullut vireille, Oy Alko Ab oli vuoden 1985 aikana vähentänyt Borenin työtunteja siten, että niitä oli ollut keskimäärin alle 20 tuntia viikossa.

Oy Alko Ab oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräystä. Kun työnantajaliittokaan ei ollut suositellut yhtiölle Borenin työtuntitakuiden nostamista työehtosopimuksen edellyttämälle tasolle, työnantajaliitto oli laiminlyönyt työehtosopimuksen noudattamista koskevan valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Alkon Liikeväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Alko Ab on rikkonut myyjiä koskevan työehtosopimuksen 4 §:n B. 2. kohdan määräystä jättäessään sopimatta, että Borenin viikossa keskimäärin tehtävien säännöllisten työtuntien määrä on 20 tuntia. Lisäksi Alkon Liikeväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Oy Alko Ab:n ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton maksamaan hyvityssakkoa, Oy Alko Ab:n työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Oy Alko Ab ovat yhteisesti lausuneet, että kanteessa esitetyt vaatimukset kiistettiin kokonaisuudessaan. Sovittaessa 1.2.1984 Borenin työtuntitakuusta ei missään vaiheessa ollut ollut esillä mahdollinen lauantaita koskevien aukioloaikojen muuttaminen. Luottamusmies oli tuolloin hyväksynyt Borenin työtuntitakuun paikallisjohtajan kanssa käymässään keskustelussa. Luottamusmies ei ollut ennen tämän riitaisuuden alkamista huomauttanut mitään Borenin työtuntitakuusta, vaikka hän oli ollut siitä koko ajan tietoinen. Sitä vastoin sopimusta tehtäessä oli nimenomaan sovittu, että kaikkien työntekijöiden työtuntitakuita piti tarkastella uudelleen sen jälkeen, kun kolmas osa-aikatyöntekijä oli palannut äitiyslomaltaan ja myymälän tilanne oli näin normalisoitunut.

Vuoden 1984 elokuun alusta saman vuoden loppuun oli yksi myymälän työntekijöistä ollut äitiyslomalla. Näin ollen tuona ajankohtana myymälän osa-aikatyön tarvetta olivat lisänneet työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa mainitun työryhmän pöytäkirjan 4 §:n mukaiset poikkeukselliset syyt. Työntekijän palattua äitiyslomalta oli Borenin käyttötarpeeksi vakiintunut normaalioloissa noin 15 tuntia viikossa. Tämä osoitti, ettei Borenin tunteja ollut vähennetty, vaan sopimusta tehtäessä oli oikein arvioitu myymälän osa-aikatyöntekijöiden käyttötarve normaalioloissa. Lisäksi Boren työskenteli Kannuksen myymälässä vakituisena siivoojana 16 tuntia viikossa, mikä tietysti rajoitti hänen mahdollisuuttaan toimia myyjänä.

Yhtiön Kannuksen pienmyymälässä oli kaksi kokoaikaista työntekijää. Talvikautena normaali osa-aikatyövoiman käyttötarve oli 34 - 40 tuntia viikossa. Jo nyt osa-aikatyöntekijöille vahvistetut takuumäärät perustuivat siihen, että vakinaisten myyjien poissaoloja esiintyi jossakin määrin. Mahdollinen Borenin työtuntitakuun nostaminen 20 tuntiin viikossa johtaisi tarpeettomaan henkilökäyttöön jaksoina, joille poissaoloja ei sattuisi.

Osa-aikatyövoiman tarve myymälässä keskittyi maanantai-, perjantai- ja lauantaipäiville. Vakinaisena siivoojana toimineen Borenin osalta oli erityisesti korostettava sitä, että hänellä oli 3 - 4 tuntia päivässä siivousta, jolloin hänellä ei olisi näinä päivinä mahdollisuuttakaan tehdä myyntityötä kuin enintään 15 tuntia. Osa-aikaisten työntekijöiden aikaisempien vuosien runsaampiin työtuntimääriin olivat vaikuttaneet muun muassa edellisen paikallisjohtajan säännölliset osapäiväpoissaolot, jotka olivat johtuneet hänen runsaista kunnallisista luottamustoimistaan.

Työehtosopimuksen 4 §:n B. 2. kohdan pöytäkirjamerkinnän mukaan sovittua vähimmäistyöaikaa voitiin muuttaa todellisen työajan pysyvästi muuttuessa. Määräyksen kirjaimellinen tulkinta merkitsi, että työtuntitakuun muuttaminen edellytti pysyvää muutosta. Borenin tosiasiassa tekemät työtunnit toisen osa-aikamyyjän äitiyslomalta paluun jälkeen osoittivat, että tässä tapauksessa pysyvästä muutoksesta ei ollut ollut kysymys.

Yhtenäinen ja koko sopimuksen voimassaoloajan kestänyt käytäntö oli ollut, että työtuntitaajuudet olivat varsin pitkäänkin voineet olla työtuntitakuita suuremmat, jos kysymyksessä ei ollut ollut pysyvä muutos. Vaikka tällaisia tapauksia oli esiintynyt yhtiön myymälöissä varsin runsaasti, ei niihin ollut sopijapuolten taholta ennen tätä tapausta puututtu. Käytännön merkitystä arvioitaessa oli muistettava, että osa-aikaiset työntekijät hoitivat koko yhtiön myynnistä noin 55 prosenttia.

Työehtosopimuksen 4 §:n B. 2. kohdan soveltamista käsitelleen työryhmän pöytäkirjan 4 §:n 2 momentin mukaan työtuntitakuilla katettiin myymälän viikottaisesta myynnin jakautumisesta ja kokoaikahenkilöstön vapaapäivistä johtuva osa-aikatyövoiman määrä. Kannuksen myymälässä oli vain kaksi kokoaikaista ja peräti kolme osa-aikaista työntekijää, joiden työtuntitakuut jo nyt olivat yhteensä 39 tuntia viikossa. Tämän vuoksi työtuntitakuiden lisääminen johtaisi tarpeettomaan henkilökäyttöön jaksoina, joina poissaoloja ei olisi.

Työryhmän pöytäkirjan 4 §:n 2 momentti oli tarkoitettu eräänlaiseksi kattosäännöksi, jota oli täsmennetty 3 momentissa. Tuossa momentissa todettiin, että huomiota työtuntitakuista sovittaessa oli kiinnitettävä osa-aikatyövoiman tarpeeseen myös tulevaisuudessa. Näin työryhmän pöytäkirjan kirjaimellinen tulkinta puolusti kantaa, jonka mukaan työtuntitakuu tässä tapauksessa oli aikoinaan oikein määritelty sen mukaiseksi, mikä osa-aikatyövoiman tarve oli myymälässä tällä hetkellä.

Borenin työtuntitakuut oli vahvistettu työehtosopimuksen ja sen soveltamista käsitelleen työryhmän pöytäkirjan tarkoituksen ja vakiintuneen tulkinnan mukaisesti. Joka tapauksessa tulkinta oli ollut siinä määrin epäselvä, ettei Oy Alko Ab:n voitu katsoa tietensä rikkoneen työehtosopimusta. Näin ollen LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ei myöskään ollut voinut syyllistyä valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Oy Alko Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Alkon Liikeväen Liitto on vielä lausunut muun muassa, että myymälän yhden työntekijän äitiysloma vuoden 1984 loppupuolella ei ollut vaikuttanut Borenin viikkotyötuntien määrää nostavasti, koska myymälään oli palkattu sijainen.

Boren oli toiminut siivoojan tehtävässä koko 1980-luvun ajan. Siitä huolimatta hänen työssäolotaajuutensa osa-aikamyyjänä oli ollut vakiintuneesti yli 20 tuntia viikossa. Kannuksen myymälän esimies oli vaihtunut toukokuussa 1983. Kun Borenin työssäolotaajuudet olivat olleet keskimäärin yli 20 tuntia viikossa aina vuoden 1984 loppuun saakka, niin tätä ei voitu selittää edellisen paikallisjohtajan luottamustoimiin käyttämästä työajasta johtuneena lisäyksenä.

VASTAAJIEN SELITYS

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Oy Alko Ab ovat vielä lausuneet muun muassa, että väite siitä, että myymälään olisi palkattu työntekijä äitiyslomalla olleen osa-aikatyöntekijän sijaiseksi, ei pitänyt paikkaansa. Mainittu työntekijä oli työskennellyt myymälässä selvästi vähemmän kuin vakinainen osa-aikatyöntekijä vastaavina kuukausina aikaisempina vuosina. Esimerkiksi marraskuussa 1984 sijaiseksi väitetyllä työntekijällä oli ollut myymälässä kaksi työpäivää ja vuonna 1985 tammikuussa yksi, helmikuussa kolme ja maaliskuussa neljä työpäivää.

Borenin työssäolotaajuuksia ei ollut tietoisesti vähennetty, joskin Kannuksen myymälässä oli hiljalleen pyritty sovittamaan työvoiman käyttö sen tarpeen tasolle, mikä merkitsi kahta myyntityössä olevaa työntekijää maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin. Vakinaisen työntekijän poissaollessa osa-aikamyyjää oli pyritty käyttämään 8 tuntia eli koko työpäivän, mihin olivat vaikuttaneet erityisesti myymälänhoidolliset syyt. Borenin siivoustyö oli estänyt antamasta hänelle koko päivän kestävää myyntityötä. Siivoojaa oli käytetty myyntityössä silloin, kun työvoiman tarve oli kasvanut yli kahden työntekijän normaalimiehityksen. Tämä oli merkinnyt ajalla 1.10. - 30.4. torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin viittä tuntia eli yhteensä 15 tuntia.

Kannuksen myymälän tilanne ei ollut vakiintunut esimiehen vaihdokseen toukokuussa 1983, vaan vuoden 1984 loppuun asti olivat poikkeukselliseen tilanteeseen vaikuttaneet muun muassa kahden muun osa-aikaisen työntekijän sairauslomat 13. - 23.6., 4. - 8.7. ja 2.8. - 15.10.1983 samoin kuin vakinaisen työntekijän sairasloma 22.3. - 18.5.1984. Tämän työntekijän työsuhde oli päättynyt 14.6.1984, mikä oli aiheuttanut nimitysviiveen 15.6. - 2.7.1984. Lisäksi vakinainen myyjä oli ollut kertausharjoituksissa 20. - 24.8. ja juomatapahaastattelussa 3.9. - 4.10.1984. Tilanne ei siten ollut vakiintunut vielä vuoden 1984 loppuunkaan mennessä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Alko Ab:n Kannuksen myymälässä on vuodesta 1973 alkaen ollut osa-aikaisena myyjänä Kaarina Boren. Myymälässä on ollut hänen lisäkseen kaksi kokoaikaista ja kaksi osa-aikaista myyjää. Työehtosopimuksen 4 §:n B. 2. kohdan nojalla on Borenin työtuntitakuuksi sovittu 1.2.1984 lukien 15 tuntia viikossa. Myymälän kahden muun osa-aikamyyjän työtuntitakuut ovat, toisen 16 ja toisen 8 tuntia viikossa.

Työehtosopimuksen 4 §:n B. 2. kohtaan liittyvän pöytäkirjamerkinnän mukaan sovittua vähimmäistyöaikaa voidaan muuttaa todellisen työajan pysyvästi muuttuessa. Borenin keskimääräinen työtuntitaajuus on ollut vuonna 1982 25 tuntia, vuonna 1983 24 tuntia ja vuonna 1984 21 tuntia viikossa. Borenin vaadittua syyskuussa 1984 työtuntitakuun nostamista tällä perusteella 20 tunniksi viikossa yhtiö ei ole tähän suostunut. Menettelyä on yhtiön puolelta perusteltu sillä, että myymälän henkilökäyttö oli poikennut normaalista kahden myyjän myymälän henkilökäytöstä useiden vuosien ajan muiden työntekijöiden sairaus- ja muiden vastaavien poissaolojen vuoksi.

Työtuntitakuuta koskeva määräys on otettu työehtosopimukseen 1970-luvun puolivälissä. Työnantajapuolen mukaan määräyksen tarkoituksena oli toisaalta varmistaa osa-aikatyöntekijöiden ansiotaso ja työmäärä ja toisaalta ottaa huomioon liikkeenhoidolliset näkökohdat siten, että työvoiman määrä vastasi sen tarvetta.

Työntekijäpuolen katsottua työtuntitakuut yleensä liian alhaisiksi on 26.4.1984 tehdyn työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjalla sovittu työehtosopimuksen 4 §:n B. 2. kohdan soveltamisen käsittelemisestä Oy Alko Ab:n ja Alkon Liikeväen Liiton välisessä työryhmässä. Työryhmä on 29.8.1984 allekirjoitetussa pöytäkirjassa todennut myymälöiden launtaisulkemista koskevan epäselvän tilanteen vaikuttaneen osaltaan työtuntitakuita koskeviin ratkaisuihin. Kun hallintoneuvosto oli tehnyt päätöksen, jonka mukaan lauantaisulkeminen koski vain aikaa 1.5. - 30.9., työtuntitakuut voitiin määritellä nykyisen aukioloajan pohjalta. Työtuntitakuut tuli työryhmän mukaan sopia vakiintuneiden työssäolotaajuuksien mukaisiksi. Työssäolotaajuutta tuli tarkastella kuuden viikon jaksoina niiden ajankohtien perusteella, joina myymälän osa-aikatyön tarvetta eivät lisänneet poikkeukselliset syyt. Lisäksi oli syytä ottaa huomioon tiedossa olevat myymälän osa-aikatyön määrään tulevaisuudessa olennaisesti vaikuttavat tekijät.

Yhtiön henkilöstösuunnittelupäällikkö on työtuomioistuimessa todistajana kuultuna kertonut, että lähtökohtana osa-aikatyöntekijöiden vähimmäistyöaikaa määriteltäessä on myymälän normaali tilanne siten, että huomioon otetaan esimerkiksi kokoaikaisten myyjien vapaapäivät ja perjantaimyynnin aihauttama lisätyövoiman tarve. Tällä perusteella määrätään myymälän kokonaistyövoimatarve, joka jaetaan työntekijöiden kesken. Työnantajapuolen ilmoituksen mukaan osa-aikamyyjien käyttötarve Kannuksen myymälässä on talvikautena ollut 34 - 40 tuntia viikossa. Työntekijäpuolen mukaan työtuntitaajuudet olivat vuosina 1982 - 1986 olleet kuuden viikon jaksoissa yhtä viikkoa lukuun ottamatta yli 48 tuntia.

Työnantajapuolen mukaan käytännössä on tavallista, että todelliset työtuntimäärät ovat vähintään 50 prosenttia korkeampia kuin työtuntitakuut. Syynä ovat vakinaisten työntekijöiden poissaolot, jotka korvataan osa-aikatyövoiman käytöllä. Työtuntitakuu kattaa vain viikottaisen perustyövoiman tarpeen.

Työntekijäliiton pääluottamusmies on työtuomioistuimessa todistajana kuultuna kertonut, että työtuntitakuiden määrittelyä oli tarkasteltava myymäläkohtaisesti. Esimerkiksi Helsingissä, jossa työntekijöiden vaihtuvuus oli suuri, oli työtuntitakuut määritelty sellaisen tilanteen mukaan, jona kaikki kokoaikaiset myyjät olivat työssä. Sen sijaan Kannuksen myymälän kohdalla, jossa työntekijät olivat pitkäaikaisia, voitiin tarkastelun ajankohdaksi ottaa useampia vuosia. Tällöin voitiin nähdä, mikä oli ollut poikkeuksellisten tekijöiden vaikutus työtuntimääriin.

Perusteluksi Borenin työtuntitaajuuden korkeaan määrään vuoden 1984 jälkimmäisellä puoliskolla, jona vaatimus sen korottamisesta on esitetty, on työnantajapuolelta tuotu esiin muun muassa yhden osa-aikatyöntekijän äitiysloma. Asiassa on kuitenkin jäänyt selvittämättä, että tämä seikka olisi merkittävästi vaikuttanut Borenin työtunteja korottavasti, koska äitiyslomalla olleen myyjän työtuntitakuu on ollut vain 8 tuntia viikossa ja myymälään on otettu sijainen äitiysloma-ajaksi.

Koska Borenin työtuntitaajuus on vuoden 1984 lopulla selvästi ylittänyt 20 tuntia viikossa eikä muita poikkeuksellisia tekijöitä kuin mainittu äitiysloma ole tuolloin esiintynyt, Borenin todellisen työajan on katsottava tuolloin nousseen työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla pysyvästi vähintään 20 tunniksi viikossa. Koska ei ole selvitetty tiedossa olleita myymälän osa-aikatyön määrään tulevaisuudessa vaikuttavia tekijöitä, yhtiön olisi tullut sopia Borenin vähimmäistyöaika 20 tunniksi viikossa, varsinkin kun työehtosopimuksen mukaan työtuntitakuita voidaan muuttuneissa oloissa myös alentaa.

Työehtosopimuksen riidanalainen määräys on sanamuodoltaan epämääräinen. Se on sisältynyt sellaisenaan työehtosopimuksiin jo pitkän aikaa, eikä käytännön vakiintumisesta suuntaan tai toiseen ole esitetty selvitystä. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, ettei Oy Alko Ab ole tietensä rikkonut työehtosopimusta ja ettei LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Oy Alko Ab on menetellyt vastoin myymälätyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 4 §:n B. 2. kohdan määräystä jättäessään loppuvuodesta 1984 sopimatta, että Borenin viikossa keskimäärin tehtävien säännöllisten työtuntien määrä on 20.

Oy Alko Ab velvoitetaan korvaamaan Alkon Liikeväen Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, M. Virtanen, Kuivanen ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.