Labor court dismissed union strike continuation claim as it violated collective agreement terms.

Kysymys saman työtaistelun jatkamisesta, jota työtuomioistuimen tuomio n:o 118/1986 koski.

Työntekijäliiton tarkoituksena oli ollut aikaisemman työtuomioistuimen tuomiolla työehtosopimuksen vastaiseksi todettujen vaatimusten toteuttamisesta työnseisauksen avulla. Sitä, ettei työntekijäliitto ollut tuomion julistamisen jälkeen pidetyssä neuvottelussa välittömästi ja riittävän selvästi saattanut käsitystään työnantajaliiton tietoon, ei pidetty sellaisena työrauhavelvollisuuden rikkomisena, josta työntekijäliitto olisi voitu tuomita hyvityssakkoon.

Työntekijäliiton ajaman kanteen johdosta asiassa oli kysymys myös sen seikan vahvistamisesta, oliko työntekijäliiton kanteessa tarkoitettu menettely työehtosopimuksen mukainen. Kanne hylätty. (Ään.)

Kantajat Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y Vastaajat Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 27.5.1986 allekirjoitetussa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa ja sen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen 22.10.1986 asianosaisliittojen välisessä jutussa julistamaan tuomioon n:o 118/1986.

AUTOLIIKENTEEN TYÖNANTAJALIITON KANNE

Kanteen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työtuomioistuimen 22.10.1986 julistamassa tuomiossa n:o 118/1986 tarkoitettu työnseisaus jatkui edelleen. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto oli piirisovittelijan johdolla 23.10.1986 toimitetussa sovittelussa ilmoittanut, että se tulisi luopumaan 29.9.1986 kirjallisesti esittämistään vaatimuksista vain niiltä osin kuin ne koskivat säännöllistä työaikaa ja vuosilomaa. Työnseisauksella tuettiin siten edelleen sellaisia vaatimuksia, joista oli työehtosopimuksella sovittu.

Työntekijäliiton 29.9.1986 päivätty työehtosopimuksen muutosesitys oli tarkoitettu koskemaan Helsingissä, Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa muutakin sopimusliikennettä kuin kunnallista sopimusliikennettä harjoittavia linja-autoyrityksiä. Työntekijäliiton 24.4.1986 päivätyt muutosesitykset olivat myös koskeneet kaikkea sopimusliikennettä noissa kunnissa. Valtakunnansovittelijan ehdotuksesta syntynyt työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 kohta tarkotti kuitenkin vain kunnallista sopimusliikennettä. Vaatimukset ulottuivat siten laajemmalle kuin allekirjoituspöytäkirjassa oli sovittu.

Mainitussa 29.9.1986 päivätyssä muutosesityksessä oli vaatimukset sijoitettu eri otsikon alle seuraavasti: palkkaperusteet, taulukkopalkkakorotukset, erilliset lisät, säännöllinen työaika, keskituntiansio, vuosiloma, vuosityöajan lyhennys, luottamusmiehet ja eläkeikä. Samantapaisesti oli myös 24.4.1986 päivätty muutosesitys rakennettu. Nämä seikat osoittivat kiistattomasti työtekijäliitonkin mieltäneen esittämänsä muutokset erilliseksi. Tätä tuki myös esitysten liittyminen läheisesti työehtosopimuksessa olevaan asiajaotteluun.

Työntekijäliitto jatkoi edelleen työnseisausta painostaakseen työnantajaliittoa suostumaan muihinkin kuin palkkataulukkoihin ja niihin välittömästi liittyviin palkkausta koskeviin vaatimuksiin. Työtuomioistuimen aikaisemman tuomion mukaan työtaistelutoimet olivat sallittuja vain palkkataulukkoon ja siihen välittömästi liittyvien palkkausvaatimusten tukemiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

AUTO- JA KULJETUSALAN TYÖNTEKIJÄLIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työtuomioistuimen tuomion n:o 118/1986 julistamista seuranneena päivänä 23.10.1986 työntekijäliitto ilmoitti piirisovittelijan johdolla toimitetussa sovittelussa työntekijäliiton luopuvan työnantajaliittoon kuuluvien jäsenyritysten osalta työtaistelun avulla vaatimasta sellaisia seikkoja, jotka työtuomioistuimen aikaisemman tuomion mukaan oli katsottava linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan työntekijäliittoa sitoviksi. Tällaisia olivat tuomion mukaan ainakin työaikaa ja vuosilomaa koskevat vaatimukset. Työntekijäliitto oli tehnyt työnantajaliitolle täysin selväksi, ettei työntekijäliitto missään tapauksessa painostanut työnantajaliittoa sen enempää kuin sen jäsenyrityksiä työnseisauksen avulla sopimaan muista kuin sellaisista kysymyksistä, jotka työtuomioistuimen tuomion mukaan oli katsottava avoimiksi.

Työnantajaliiton puolelta sen sijaan vastoin tuomion selkeää sanamuotoa oli edelleen katsottu, että työntekijäliitto voi työnseisauksen avulla painostaa työnantajaliittoa ja sen jäsenyrityksiä ainoastaan palkkataulukkoa koskevissa kysymyksissä. Tähän vedoten työnantajaliitto oli kieltäytynyt edelleenkin neuvottelemasta työntekijäliiton palkkataulukkoihin välittömästi liittyvistä palkkausta koskevista vaatimuksista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

AUTO- JA KULJETUSALAN TYÖNTEKIJÄLIITON KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on Autoliikenteen Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työntekijäliitto oli työnantajaliiton kanssa syksyn 1986 kuluessa neuvotellut työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 kohdassa tarkoitetun ratkaisun aikaansaamiseksi. Kun siinä ei 1.10.1986 mennessä ollut onnistuttu, työntekijäliitto oli mainittuna päivänä jättänyt työnantajaliitolle työnseisausta koskevan ilmoituksen. Työnseisaus oli sittemmin alkanut ilmoituksen mukaisesti 17.10.1986 kello 4. Työnseisaus jatkui edelleen. Työntekijäliitto oli sillä pyrkinyt toteuttamaan 27.8.1986 päivätyn, työehtosopimuksen muuttamista koskevan esityksen mukaisia vaatimuksia. Työnantajaliiton mielestä työtaistelu oli laiton siltä osin kuin työntekijäliitto oli sillä tukenut muita kuin palkkataulukkoja koskevia vaatimuksia.

Työtuomioistuimen 22.10.1986 julistama tuomio oli ymmärrettävä siten, että työntekijäliitto saattoi työrauhavelvollisuuden rikkomiseen syyllistymättä esittää paitsi palkkataulukkoja koskevia myös muita niihin välittömästi liittyviä, kuten esimerkiksi erillisiä lisiä koskevia vaatimuksia. Piirisovittelijan johdolla 23.10.1986 käydyissä sovintoneuvotteluissa työnantajaliitto oli ilmoittanut ymmärtävänsä tuomion siten, että työntekijäliitto saattoi työtaistelulla tukea ainoastaan palkkataulukkoja ja siten siis taulukoiden suuruutta ja palkkaperusteita koskevia vaatimuksia. Ilmeisesti tämän vuoksi työnantajaliitto ei ollut suostunut edelleenkään neuvottelemaan muista kuin palkkataulukkoja koskevista vaatimuksista.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että uhkaamalla ja toimeenpanemalla 17.10.1986 kello 4 alkaneen linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen piirissä olevien työntekijöiden työnseisauksen työntekijäliitto ei ole syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen siltä osin kuin työntekijäliitto on työnseisauksella tukenut paitsi palkkataulukkoja, myös siihen välittömästi liittyviä palkkausta koskevia lisiä tarkoittavia vaatimuksia.

AUTOLIIKENTEEN TYÖNANTAJALIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kanteeseen vastatessaan lausunut, että työehtosopimus jakaantui seitsemään lukuun. Otsikkojensa mukaan ne koskivat yleisen osan ohella työpalkkoja, työaikamääräyksiä, erinäisiä korvauksia, sosiaalisia määräyksiä, erinäisiä määräyksiä sekä sopimuksen voimassaoloa. Työpalkkoja koskeva II luku sisälsi kolme pykälää. Paikkakuntakalleusluokista oli sovittu 7 §:ssä, palkkausperusteista 8 §:ssä ja erillisistä lisistä 9 §:ssä. Työehtosopimuksen 8 §:ssä oli mainittu sana palkkataulukot. Palkkataulukot koostuivat palveluvuosista ja niitä vastaavista markkamääristä. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 kohdan mukaan työryhmän tehtävänä oli ollut ainoastaan laatia uusi palkkataulukko. Jotta työntekijäliiton vahvistuskanne voitaisiin hyväksyä, allekirjoituspöytäkirjan 10 kohdassa olisi pitänyt käyttää palkkataulukko -sanan sijasta laajasisältöisempää ilmaisua. Näin ei ollut tehty.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut korvaukselle korkoa 16 prosenttia tuomion julistamispäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtuomioistuin on 22.10.1986 julistamassaan tuomiossa n:o 118/1986 katsonut, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton Helsingissä ja sen lähiympäristössä paikallis- ja lähiliikennettä kunnallisena sopimusliikenteenä harjoittavassa kuudessa työnantajaliiton jäsenyrityksessä 17.10.1986 alkaen toimeenpanema työnseisaus on ollut liittoa sitovan työrauhavelvollisuuden vastainen siltä osin kuin työnseisauksella on ryhdytty toteuttamaan muita kuin tuomiossa tarkemmin mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan työehtosopimuksen määräyksinä vain 1.10.1986 saakka voimassa olleita palkkataulukkoja ja niihin välittömästi liittyviä palkkausta koskevia vaatimuksia. Tuollaisina muina vaatimuksina on tuomiossa mainittu muun muassa työaikaa ja vuosilomaa koskevien sopimusehtojen muuttamista tarkoittavat vaatimukset, jotka allekirjoituspöytäkirjan mukaan ovat liittoa sitovia työehtosopimuksen oikeusvaikutuksin.

Työnseisaus on jatkunut tuomion antamisen jälkeen mainituissa kuudessa yhtiössä. Asianosaisliitot ovat olleet eri mieltä siitä, onko työnseisauksella edelleen tuettu sellaisia vaatimuksia, jotka tuomion mukaan on katsottava kielletyiksi, vai ei.

Työtuomioistuimen aikaisemmassa tuomiossa on todettu, että työehtosopimukseen sisältyvät, 1.11.1985 vahvistetut palkkataulukot on tarkoitettu noudatettaviksi linja-autohenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen määräyksinä vain 1.10.1986 saakka. Uusien palkkataulukoiden aikaansaamiseksi voidaan työnantajaliiton mielestäkin ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin tuon ajankohdan jälkeen. Tuomiossa on todettu jääneen epäselväksi, mitä allekirjoituspöytäkirjassa käytetyllä ilmaisulla "palkkataulukko" on tarkoitettu. Myös se, missä määrin muita työehtosopimukseen sisältyviä palkkausta koskevia määräyksiä on mahdollista soveltaa osallisia sitovien palkkataulukkojen puuttuessa, on tuomion mukaan tulkinnanvaraista.

Työntekijäliitto on 23.10.1986 piirisovittelijan luona käydyssä neuvottelussa ilmoittanut työnantajaliiton edustajille luopuvansa vaatimasta muutoksia työaikaa ja vuosilomaa koskeviin määräyksiin. Riidatonta selvitystä ei ole siitä, minkä muiden vaatimusten tukemisesta työnseisauksen avulla työntekijäliitto on nimenomaisesti tuossa tilaisuudessa luopunut. Työnantajaliiton edustajat ovat saaneet sen käsityksen, että työnseisauksella edelleen tuettaisiin muun muassa ainakin eläkeiän alentamisen selvittämistä koskevaa vaatimusta, joka on ollut esillä neuvottelutilaisuudessa. Jutussa 31.10.1986 toimitetussa suullisessa esivalmistelussa työntekijäliitto on ilmoittanut, ettei työtaistelutoimenpiteiden kohteena enää ole keskituntiansiota, työajan lyhentämistä, luottamusmiesten palkkausta eikä eläkeikää koskevat vaatimukset.

Olennaisimmaksi riitakysymykseksi on muodostunut erimielisyys siitä, ovatko työtaistelutoimenpiteet työehtosopimuksen vastaisia siltä osin kuin niillä tuetaan 29.9.1986 päivätyssä muutosesityksiä koskevassa työntekijäliiton kirjoituksessa tarkoitettuja erillisiä lisiä koskevien määräysten muuttamista tai niiden saamista työehtosopimukseen.

Voimassa olevassa työehtosopimuksessa erillisiä lisiä koskevat määräykset on sijoitettu työpalkkoja koskevaan II lukuun, jossa olevaan palkkaperusteita koskevaan 8 §:ään on otettu palkkataulukot ja 9 §:ään taas erillisiä lisiä koskevat määräykset.

Uuden palkkataulukon laatiminen, joka on sovittu työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa Helsingin ja sen lähiympäristön kunnallista sopimusliikennettä varten asetetun työryhmän tehtäväksi, on sanamuotonsa mukaan mahdollista ymmärtää niin ahtaasti, että se käsittäisi vain työehtosopimuksen 8 §:ssä olevan pääkaupunkiseutua koskevan 2. kohdan uudistamisen. Toisaalta kuitenkin varsinkin prosentteina palkkataulukosta laskettavat lisät vaikuttavat välittömästi taulukkoon perustuvan palkan määräytymiseen. On nimittäin mahdollista samanlaisin vaikutuksin sisällyttää lisällä korvattava palkkauksen osa suoraan taulukkoon perustuvaan palkkaan, kuten esimerkiksi rahastuslisän kohdalla on aikaisemmin osaksi tehtykin, kuin sopia erillisen lisän suorittamisesta.

Ennen työryhmän asettamista koskevan määräyksen ottamista työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan työntekijäliitto on esittänyt pääkaupunkiseudun kunnallista sopimusliikennettä koskevista määräyksistä sopimisen siirtämistä kokonaisuudessaan syksyyn 1986. Esitystä ei ole sellaisenaan hyväksytty. Esityksen sisällön laajuus tukee kuitenkin sitä käsitystä, että palkkataulukkojen laatimisella on pikemminkin tarkoitettu palkkauksen järjestelemistä ainakin niin väljästi, että yleisillä perusteilla, kuten esimerkiksi työajan määräytymisen mukaan suoritettavien lisien määrien ja perusteidenkin muuttaminen tai niiden sisällyttäminen taulukkoihin on katsottava taulukkojen laatimisen piiriin kuuluvaksi. Tämän käsityksen oikeellisuutta osoittaa myös se, että palkkataulukkojen lakattua 1.10.1986 olemasta voimassa työehtosopimuksen määräyksinä, eivät sellaiset lisät, jotka lasketaan esimerkiksi prosenttimääräisinä palkkataulukoista, voi enää olla työehtosopimuksen oikeusvaikutuksin noudatettavina.

Vaatimusta lipunmyyntipalkkiosta, joka määräytyisi myytyjen lippujen määrän perusteella, yhtä vähän kuin vaatimusta uudentyyppisenä tehtäväkohtaisena lisänä pidettävästä tilityskorvauksesta ei voida pitää edellä selostetulla tavalla palkkataulukkoihin välittömästi liittyvinä palkkausta koskevina seikkoina.

Jutussa on jäänyt näyttämättä, että työnseisauksella olisi pyritty vaikuttamaan kunnallisen sopimusliikenteen ulkopuolella olevan muun liikenteen, jolla ilmeisesti on tarkoitettu eräitä Pohjolan Liikenne Oy:n kuljetustehtäviä, palkkauksen järjestelyihin.

Työntekijäliiton ilmeisenä tarkoituksena on ollut, kuten sen työtuomioistuimelle 24.10.1986 toimittamasta haastehakemuksesta on pääteltävissä, pidättäytyä työtuomioistuimen tuomiolla työehtosopimuksen vastaisten vaatimusten toteuttamisesta työnseisauksen avulla. Sitä, että liitto ei ole 23.10.1986 pidetyssä neuvottelussa välittömästi ja riittävän selvästi tätä käsitystään saattanut työnantajaliiton tietoon, ei voida näissä oloissa pitää sellaisena työrauhavelvollisuuden rikkomisena, josta liitto voitaisiin tuomita hyvityssakkoon. Lipunmyyntipalkkiota ja tilityskorvausta koskevien vaatimusten esittämistä ei asian tulkinnanvaraisuuden takia voida katsoa työrauhavelvollisuuden rikkomiseksi.

Työntekijäliiton mainitussa haastehakemuksessa esitetyssä kanteessa, jonka työtuomioistuin on ottanut käsiteltäväkseen yhdessä työnantajaliiton kanteen kanssa, on kysymys pääosin siitä, onko työnantajaliiton kanteessa tarkoitettu menettely työehtosopimuksen mukainen.

Työtuomioistuin ei voi ottaa kannetta tutkittavakseen siltä osin kuin se koskee ennen aikaisemmin julistetun tuomion julistamista koskevana aikana tapahtunutta menettelyä, koska riitakysymys tuolta osin on jo tuomiolla ratkaistu. Mitä kanteeseen muutoin tulee, työtuomioistuin katsoo, ettei siitä voida antaa muuta lausuntoa kuin työnantajaliiton kanteesta on jo edellä lausuttu. Kun työntekijäliiton vahvistusvaatimusta ei sen mukaan voida hyväksyä esitetyssä muodossa, työtuomioistuin hylkää kanteen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi jättää Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kanteen tutkimatta siltä osin kuin se koskee 22.10.1986 julistettua tuomiota edeltänyttä ajankohtaa ja hylätä asiassa esitetyt kanteet muutoin. Jutun näin päättyessä asianosaiset saavat itse kärsiä kulunsa asiassa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, M. Virtanen, K. Rautiainen, Palanko-Laaka, Kolula.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Kolula, jonka lausuntoon jäsen Palanko-Laaka yhtyi, lausui:

Hyväksyn tuomion muutoin paitsi, mitä siinä on lausuttu lipunmyyntipalkkiota ja tilityskorvausta koskevien vaatimuksien esittämisestä. Ottaen huomioon sen, että työntekijäliiton tavoitteena keväällä 1986 on ollut Helsingissä ja sen lähiympäristössä paikallis- ja lähiliikennettä kunnallisena sopimusliikenteenä harjoittavien yritysten palveluksessa olevien autonkuljettajien palkkauksen saattaminen samalle tasolle kuin Helsingin kaupungin kuljettajien palkkaus samoin kuin sen, että lipunmyyntipalkkiota sekä tilityskorvausta koskeva vaatimus on ollut osana keväällä tehtyjä työehtosopimusesityksiä, sekä vielä sen, että esitetyn selvityksen perusteella ei ole työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjamerkinnän perusteella eroteltavissa palkkausta koskevia vaatimuksia toisistaan, katson, että kysymystä palkkataulukoista ja niihin välittömästi liittyvästä palkkauksesta on käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena, jossa siis on mukana edellä mainitut palkanosat.

Jäsen K. Rautiainen, jonka lausuntoon jäsen M. Virtanen yhtyi, lausui:

Katson, että uuden palkkataulukon laatiminen 1.10.1986 mennessä, mikä on sovittu työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 kohdassa Helsingin ja sen lähiympäristön kunnallista sopimusliikennettä varten asetetun työryhmän tehtäväksi, on sanamuotonsa mukaan ymmärrettävissä niin, että se käsittäisi työehtosopimuksen 8 §:ssä olevan pääkaupunkiseutua koskevan 2. kohdan uudistamisen. Sen sijaan uuden palkkataulukon laatimisena ei voi pitää työehtosopimuksen 9 §:n mukaisia tai niiden luonteisia erillisiä lisiä. Työntekijäliiton vahingonvaaran piiriin on kuulunut se, että työnantajaliitto on perustellusti voinut ymmärtää ilmaisun "uudet palkkataulukot" sanamuodon mukaisesti, eikä työntekijäliitto, vaikka se onkin keväällä 1986 esittänyt vastaavanlaisia muutoksia työehtosopimukseen, hyväksyttyään valtakunnansovittelijan sovintoesityksen ole pyrkinyt saamaan selvennystä sovintoesityksen mukaisen uudet palkkataulukot laativan työryhmän tehtäväksiantoon.

Työntekijäliitto ei ole 23.10.1986 pidetyssä neuvottelussa välittömästi ja riittävän selvästi saattanut työnantajaliiton tietoon sitä, mistä vaatimuksistaan se on luopunut. Työnantajaliitolla on ollut perusteltu syy uskoa, että ainakin erillisiä lisiä koskevat vaatimukset ovat edelleen voimassa. Näillä perusteilla katson, että työntekijäliitto on syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen, josta liitto on tuomittava hyvityssakkoon. Olosuhteet huomioon ottaen katson, että jutussa on tullut esille seikkoja, jotka vaikuttavat alentavasti hyvityssakon määrään.

Edellä olevilla perusteilla tuomitsen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Autoliikenteen Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 6 000 markkaa, mutta yhdyn tuomioon Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton ajamaa kannetta ja oikeudenkäyntikuluja koskevilta osilta.