Labor court dismisses union appeal against strike penalty for minor meeting delay during work hours.

Työntekijöiden osittain työajalla jatkuneen kokouksen jälkeen työnantajalle oli esitetty sittemmin myös työnseisausten aiheena olleet urakkahinnoittelua koskevat vaatimukset. Kokous ja työnseisaukset olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Työntekijäliittoa vastaan ajettu kanne hylätty. (Ään.)

Kantaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Nummelan Metallityöväen ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 11.4.1986 tehdyssä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

4 §

Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

9 §

Suorituspalkka

Hin- Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se

_______

noit- teknisesti on mahdollista, työntekijälle on vatelu- rattava tilaisuus tehdä työtä suorituspalkalla. perus- Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava te 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Hin- Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, noit- että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla telu- urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta sääntö eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Suori- Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen tus- suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan pal- muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja kasta työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhsopi- teen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä. minen Mikäli tällöin syntyy erimielisyyttä käytettävästä suorituspalkkaustavasta tai sen mukaisesta hinnoittelusta, ratkaistaan asia työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä (ks. 30 §).

III TYÖNTUTKIMUKSET

12 §

Työntutkimukset

Työn- Mom. 1. Sopijapuolet toteavat menetelmöinnin ja

_______

tutki- työnmittauksen edistävän tuotantoa. Niitä suomusten ritettaessa on noudatettava yleisopimuksen 7. tarkoi- kohdassa ja rationalisointisopimuksessa tarkoitus tettuja periaatteita. = = = = = = = = = = = = =

Niillä työpaikoilla, joilla työnantaja käyttää työntutkimuksia, on työnantajan annettava työntekijöiden edustajille riittävä selvitys tutkimustavoista sekä siitä, miten niitä mahdollisesti sovelletaan työntekijöiden palkkaukseen.

Kun kysymyksessä on välittömästi työntekijän työhön kohdistuva työnmittaus, ilmoitetaan siitä ja sen tarkoituksesta hänelle ennen tutkimuksen aloittamista.

Niillä työpaikoilla, joilla töiden hinnoittelu perustuu tarkkoihin työntutkimuksiin, joiden tarkkuuden ja tason liitot ovat yhteisesti todenneet ja hyväksyneet, sovitaan paikallisesti erillisten suurentavien välikertoimien käytöstä tutkituissa töissä.

30 §

Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Neuvot- Mom 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä

______

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että sen jäsenyrityksen Teräsbetoni Oy:n Nummelan konepajan työntekijät olivat painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan ryhtyneet työehtosopimusta rikkoen työtaistelutoimenpiteisiin siten, että yhteensä 50 työntekijää koko konepajalla oli ollut lakossa 7. ja 8.5.1986 kello 7.30 - 16.00. Lisäksi työntekijät olivat ilman työnantajan lupaa ja työnantajalle ilmoittamatta osin työaikana kokoontuneet työpaikalla 28.4.1986 kello 11.00 - 12.15. Näiden työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan työehtosopimukseen perustumattomaan urakkahintojen korottamisvaatimukseen. Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet muun muassa työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Kirjallisen urakkahintojen korotusvaatimuksen oli 29.4.1986 esittänyt työnantajalle ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies. Hän oli uudistanut vaatimuksen sen jälkeen useita kertoja, viimeksi työnantajan kanssa käymissään neuvotteluissa 6.5.1986.

Pääluottamusmies ei ollut ryhtynyt vaatimuksista huolimatta toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaistelujen ehkäisemiseksi tai niiden lopettamiseksi. Päinvastoin pääluottamusmies oli vaatimuksia esittämällä ja toiminnallaan muutoinkin asettunut selvästi tukemaan työntekijöiden työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Muutoinkaan ei ammattiosaston taholta ollut ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi tai säilyttämiseksi.

Työnantajaliitto oli välittömästi työtaistelutoimenpiteiden alkamisen jälkeen ollut yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaatinut toimenpiteitä työnseisausten lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liiton mahdollisilla toimenpiteillä ei kuitenkaan ollut ollut toivottua vaikutusta.

Ammattiosasto oli laiminlyönyt sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet salliessaan sitä työpaikalla edustavan pääluottamusmiehen esittää ja tukea työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia ja jättäessään huolehtimatta siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymistä. Myös Metallityöväen Liitto oli laiminlyönyt velvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Nummelan Metallityöväen ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä sekä niiden velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut.

VASTINE

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa tehty ilmoitus yhteensä 16 tunnin pituisista työnseisauksista 7. - 8.5.1986 piti paikkansa. Sen sijaan väitettyä luvatonta työpaikkakokousta osin työaikana 28.4.1986 ei ollut pidetty. Työnseisaukset eivät olleet tähdänneet työehtosopimukseen perustumattomiin urakkahintojen korottamisiin. Työntekijät olivat joutuneet turvautumaan lakkoon estääkseen saavutetun ansiotason heikkenemisen urakkahinnoittelua muutettaessa.

Konepajalla oli aikaisemmin arvioihin perustuneita vakiintuneita urakkahintoja muutettu työntutkimusten perusteella. Työnantajan yksipuolisesti toteuttamat muutokset olivat johtaneet urakkatyössä ansiotason laskuun. Urakkahinnoittelusta oli ollut erimielisyyttä yli vuoden ajan. Työntutkimuksista ja muista menettelytavoista ei ollut yhteisesti sovittu eikä työnantaja ollut suostunut kontrolliaikatutkimuksiin ja tarkistuksiin.

Työntekijät olivat esittäneet, että urakkatöissä saavutettu ansiotaso oli sopimusten mukaisesti säilytettävä hinnoittelua muutettaessa. Urakkahinnoittelu oli haluttu selväksi ja puolueettomaksi, jotta työntekijätkin voisivat luottaa siihen. Toukokuun työnseisauksiin oli osaltaan ollut syynä työnantajan päätös muuttaa työilmoituksia niin, ettei työntekijöille enää jäänyt entiseen tapaan jäljennöstä urakkatyölapusta. Urakkahinnoittelussa toteutetut järjestelyt olivat olleet siinä määrin poikkeuksellisia, että niihin oli jouduttu puuttumaan työnantaja- ja työntekijäliiton toimesta. Liittojen edustajat olivat useaan otteeseen selvitelleet muun muassa työntutkimuksiin liittyneitä ongelmia. Neuvottelusuhteet eivät olleet olleet kunnossa eikä työnantajapuolen yksipuolisilla toimilla niitä ollut parannettu. Liittojen epävirallinen selvitystyö oli jatkunut. Siinä yhteydessä oli sovittu myös työntekijöiden edustajien ottamisesta mukaan työntutkimusten ja hinnoittelujen valmisteluun.

Konepajan pääluottamusmies oli ollut työssä myös 7. ja 8.5.1986 eikä ollut laiminlyönyt toimenpiteitä työtaistelun lopettamiseksi. Pääluottamusmies, valmistuspäällikkö ja työnjohtaja olivat heti 7.5.1986 laatineet työpaikan ilmoitustaululle ilmoituksen, jossa oli kehotettu töiden jatkamiseen. Pääluottamusmies oli myös pyrkinyt ratkaisemaan kiistakysymykset neuvotteluteitse eikä ollut esittänyt työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.

Ammattiosaston puheenjohtajalle tieto työnseisauksista oli tullut jälkikäteen vasta noin puolentoista viikon kuluttua. Ammattiosaston toimielimet eivät siten olleet ehtineet käsitellä tilannetta. Osastolla oli noin 450 jäsentä jakautuneina 12 eri työpaikkaan. Ammattiosasto oli voinut vain jälkikäteen korostaa työrauhavelvollisuuden noudattamista ja neuvottelutien käyttöä myös konepajan erimielisyyksiä ratkaistaessa.

Metallityöväen Liittoon oli ilmoitus istumalakosta tullut 7.5.1986. Liiton palkkasihteeri oli samana päivänä ottanut yhteyttä pääluottamusmieheen ja kehottanut työrauhan palauttamiseen ja työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen noudattamiseen. Liiton toiminta oli ollut siinä määrin tehokasta, että lakko oli päättynyt seuraavana päivänä.

Työntekijöiden esittämät vaatimukset ansiotason säilyttämisestä ja asianmukaisesta urakkahinnoittelusta eivät olleet olleet työehtosopimuksen vastaisia. Työntekijät olivat pyrkineet turvaamaan työsopimuksiensa osaksi vakiintuneet ehdot, tosin osittain harkitsemattomalla tavalla. Tulkinnanvaraista oli, oliko ammattiosasto rikkonut työrauhavelvollisuuttaan yhden työpaikan osalta. Tilannetta arvioitaessa oli otettava huomioon työnantajan antamat aiheet työnseisauksiin ryhtymiselle.

Metallityöväen Liiton syyllistyminen valvontavelvollisuuden rikkomiseen kiistettiin. Perusteita hyvityssakon tuomitsemiselle ei ollut, kun työntekijäliitto oli toimenpiteillään saanut lakon päättymään välittömästi seuraavana päivänä. Liitto oli myös pyrkinyt selvittämään selkkauksen taustalla olevia kiistoja.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut työntekijöiden kanssa kirjallisesti sovitun, että ruokatunnin aikana voitiin pitää kolme kokousta vuodessa. Tällaisesta kokouksesta työnantaja oli vaatinut aina kirjallisen ilmoituksen. Muut kokoukset oli määrä pitää ennen kello 7.30 tai kello 16:n jälkeen. Työntekijöiden ruokatunti oli porrastettu ja päättyi joko kello 11.30 tai 11.45. Mainittuna päivänä työntekijöiden kellokorteissa oli ollut leima kello 12.14 tai 12.15. Pääluottamusmies ei ollut leimannut korttiaan lainkaan. Työnantaja- ja työntekijäliiton edustajat olivat muun muassa 13.8.1986 käyneet tutustumassa konepajan työntutkimukseen ja urakkahinnoitteluun. Tällöin oli todettu, että hinnoitteluperiaatteet ja tutkimusmenetelmät olivat perustuneet työehtosopimukseen ja käytössä oleviin työntutkimusperiaatteisiin.

Ansiotason laskua ei ollut esiintynyt urakointiin perustuvana, vaan keskituntiansiot olivat vaihdelleet työtilanteesta ja muista tekijöistä johtuen. Keskituntiansiot urakkatöissä eivät olleet laskeneet verrattaessa yrityksen keskituntiansiota koko maan vastaaviin lukuihin.

Nummelan konepajalla oli työntutkimusta ja urakkahinnoittelua suoritettu 1970-luvulta lähtien. Työntutkimukset perustuivat liittojen välisiin sopimuksiin, joita oli tarkoin noudatettu. Työnantajapuoli oli toistuvasti kehottanut esittämään kirjallisesti ne tapaukset, joissa olisi menetelty virheellisesti. Työntekijäpuoli ei kuitenkaan ollut kyennyt sellaisia osoittamaan.

Urakkatyölapun jäljennöstä koskevan käytännön muuttamisesta oli keskusteltu yhteistoimintalain mukaisesti pääluottamusmiehen kanssa, jolloin oli todettu perustellut syyt muutoksen toteuttamiselle tietyn aikataulun mukaisesti. Pääluottamusmies oli tehnyt asiasta ongelman vasta myöhemmin muiden erimielisyysasioiden yhteydessä.

Vaatimuksista huolimatta pääluottamusmies ei ollut työtaisteluiden aikana ryhtynyt toimenpiteisiin niiden lopettamiseksi. Työnantajan kehotuksesta hän oli tosin allekirjoittanut tehtaan tuolloin matkoilla olleen johtajan lähettämän työntekijöille osoitetun sähkeen. Ammattiosaston ja sen edustajien olisi tullut viipymättä huolehtia työrauhan palauttamisesta. Metallityöväen Liiton mahdolliset toimenpiteet eivät olleet olleet riittävän tehokkaita, koska työtaistelut olivat jatkuneet vielä 8.5.1986.

VASTAAJAN SELITYS

Liittojen edustajien neuvotteluissa 13.8.1986 ei ollut ilmennyt kantajan vastaselityksessä väitettyä yksimielisyyttä. Keskituntiansioiden vertailuperuste aikaisemmista vuosista oli olennaisesti muuttunut. Yrityskauppojen yhteydessä Nummelan konepajasta oli vuonna 1985 siirtynyt sinkityslaitos toiselle yhtiölle. Sinkityslaitoksen työntekijöiden poistaminen ansiolaskelmista oli merkinnyt keskituntiansion nousua koko konepajan luvuissa.

Nummelan Metallityöväen ammattiosaston toimikunta oli käsitellyt konepajan tapahtumia kokouksessaan 10.6.1986.

KUULTAVA

Nummelan Metallityöväen ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies, joka on ammattiosaston toimikunnan jäsen, on 28.4. ja 7.5.1986 kehottanut työntekijöitä palaamaan työhön. Hän on lisäksi allekirjoittanut tehtaan johtajan 7.5.1986 lähettämän, ilmoitustaululle asetetun sähkeen, jossa työntekijöitä on kehotettu välittömästi aloittamaan työnteko. Pääluottamusmies ei kuitenkaan ole ilmoittanut työtaistelusta ammattiosaston johdolle. Ammattiosasto vastaa pääluottamusmiehen puutteelliseksi jääneestä toiminnasta. Ammattiosaston toimikunta on vasta 10.6.1986 ilmoittanut kielteisen kantansa työnseisauksiin.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on 7.5.1986 ollut työnseisauksen johdosta yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaatinut siltä toimenpiteitä työnseisauksen lopettamiseksi. Metallityöväen Liiton palkkasihteeri on samana päivänä soittanut pääluottamusmiehelle ja kehottanut työrauhan palauttamiseen. Lakon lyhyen kestoajan huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että liitto olisi voinut toimia tehokkaammin työrauhan palauttamiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten Metallityöväen Liittoa vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Nummelan Metallityöväen ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle 10 000 markkaa.

Nummelan Metallityöväen ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, Äimälä, H. Rautiainen, Sulkunen ja Hynönen.

Eri mieltä olevan jäsen Hynösen lausunto, johon jäsen Sulkunen yhtyi:

Työpaikkakokouksen pitkittyminen 28.4.1986 työajalle ei asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen ole tapahtunut tarkoituksella painostaa työnantajaa työntutkimusta ja hinnoittelua koskevassa pitkään jatkuneessa erimielisyysasiassa. Se ei myöskään ajallisesti ole liittynyt myöhemmin toimeenpantuun kaksi työpäivää jatkuneeseen työnseisaukseen. Näin ollen kokouksen jatkumista kerrotuin tavoin siten, että siihen on käytetty osin työaikaa, ei ole pidettävä työtaistelutoimenpiteenä.

Pääluottamusmiehen viaksi ei voida lukea sitä, että hän ei lyhyeksi jääneen työtaistelun aikana ole ryhtynyt toimenpiteisiin ammattiosaston toimikunnan kokouksen aikaansaamiseksi tai tiedottaakseen asiasta ammattiosaston johdolle. Monia työpaikkoja käsittävällä ammattiosastolla tai sen toimihenkilöillä ei olisi ollut ennen kaksi päivää kestäneen työtaistelun päättymistä mahdollisuuksia toimia muulla tavoin kuin on pääluottamusmiehen toimesta tapahtunut työrauhan palauttamiseksi, vaikka pääluottamusmies olisi välittömästi ammattiosaston johdolle työtaistelusta tiedottanutkin.

Pääluottamusmiehen toimintaa arvioitaessa on lisäksi merkittävää, että Metallityöväen Liitto on ollut tietoinen työnseisauksesta. Hän on siten voinut luottaa siihen, että liitto on voinut ammattiosastoa tehokkaammin toimia työrauhan palauttamiseksi. Työntekijäpuolen vaatimusten välittämistä työnantajalle ei työtuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaisesti voida lukea pääluottamusmiehen viaksi, josta ammattiosaston olisi vastattava. Pääluottamusmiehen muita työrauhan palauttamista koskevia toimenpiteitä ei ole näytetty sellaisiksi, että niihin olisi ryhdytty työrauhavastuun kiertämiseksi. Ne ovatkin yhdessä liiton toimien kanssa vaikuttaneet siten, että työnseisaus on jäänyt suhteellisen lyhytaikaiseksi. Pääluottamusmies on siten vallinneissa oloissa tehnyt mielestäni voitavansa työnseisauksen estämiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Näillä ja Metallityöväen Liiton osalta enemmistön mainitsemilla perusteilla harkitsen oikeaksi hylätä kanteen.