Labor court dismisses union appeal when employee's prolonged incapacity constitutes valid dismissal reason under collective agreement.

Työntekijän liikennetapaturmasta aiheutunut työkyvyn heikentyminen oli ollut olennainen, koska työntekijä oli ollut kokonaan työhön kykenemätön.

Koska työntekijän sairaus oli työsopimuksen irtisanomishetkellä jatkunut jo yli vuoden ja yhdeksän kuukautta eikä hänen työkykynsä palaamisen ajankohdasta ollut tuolloin ollut vieläkään varmuutta, työkyvyn heikentyminen oli ollut myös sillä tavoin pysyvää, ettei työnantajalta ollut kohtuudella voitu vaatia sopimussuhteen jatkamista.

Kantaja Teknisten ja Erikoisammattien Liitto r.y. Vastaaja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Suomen Matkatoimisto Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 1.6.1984 tehdyssä matkatoimistojen toimihenkilöiden työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

3 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välisiä sopimuksia:

Keskusjärjestöjen välinen 6.6.1978 allekirjoitettu sopimus irtisanomissuojasta ja 1.9.1984 lukien samaa asiaa koskeva 5.6.1984 allekirjoitettu keskusjärjestöjen välinen sopimus.

5 §

Työsuhteen päättyminen

4. Irtisanomiseen ja lomauttamiseen sovelletaan muilta osin keskusjärjestöjen välistä 6.6.1978 allekirjoitettua sopimusta irtisanomissuojasta ja 1.9.1984 lukien samaa asiaa koskevaa 5.6.1984 allekirjoitettua keskusjärjestöjen välistä sopimusta.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

3 §

Irtisanominen työntekijästä johtuvasta syystä

Irtisanomisen peruste irtisanomismenettelystä annetun lain piiriin kuuluvissa irtisanomistapauksissa määräytyy työsopimuslain 37 §:n mukaan.

Työsuhteen päättämisessä, erimielisyyksien selvittelyssä, lain ja sopimuksen rikkomisen seuraamuksissa ja tuomioistuinkäsittelyssä noudatetaan irtisanomismenettelystä annetun lain ja tämän sopimuksen 5 §:n määräyksiä.

KANNE

Kanteen perustelut

Nyyssösen työsopimus oli sanottu irti työehtosopimuksen vastaisesti. Päätettäessä kesäkuussa Nyyssösen irtisanomisesta ei hänen työkykynsä ollut ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt. Pitkän sairauspoissaolon aiheuttanut reisivamma oli jo tuolloin ollut siinä määrin parantunut, että Nyyssönen olisi kyennyt palaamaan työhön 1.9.1986 työkykyisenä. Työnantajalle ei olisi aiheutunut kohtuutonta haittaa siitä, että Nyyssösen sairauslomaa olisi polvileikkauksen takia jatkettu 31.8.1986 saakka tai tarvittaessa vielä muutamalla kuukaudella senkin jälkeen. Lääkärinlausuntojen ja Nyyssösen esittämien muiden selvitysten perusteella työnantajan oli täytynyt tietää, ettei Nyyssösen toipuminen työkykyiseksi olisi enää vaatinut pitkäaikaista sairauslomaa.

Työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa hyväksyessään irtisanomisen. Erimielisyysneuvotteluissa työnantajapuoli ei ollut edes väittänyt, että Nyyssösen sairausloman jatkamisesta vielä muutamalla kuukaudella olisi aiheutunut yrityksen toiminnalle haittaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Nyyssösen työsopimus oli irtisanottu työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 1 kohdan vastaisesti. Lisäksi kantajaliitto on vaatinut Suomen Matkatoimisto Oy:n velvoittamista maksamaan Nyyssöselle korvauksena lainvastaisesta irtisanomisesta 12 kuukauden palkkaa vastaavat 51 612 markkaa ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Nyyssönen oli työskennellyt Joensuun aluetoimistossa, jossa päätoimisesti toimi neljä työntekijää. Yhden työntekijän poissaololla oli ollut suuri merkitys koko konttorin toiminnalle. Ammattitaitoisen sijaisen löytäminen Joensuussa oli vaikeaa. Matkatoimistoalalla kevät ja kesä olivat sesonkiaikaa, ja irtisanomisen pitkittyminen oli johtunut siitä, että Nyyssönen oli antanut ymmärtää palaavansa työhön kevään 1986 aikana. LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on edellä olevan perusteella katsonut, että Nyyssösen työsopimus oli irtisanottu työehtosopimuksen mukaisesti. Irtisanomiseen oli ollut erityisen painava syy työkyvyttömyyden kestettyä yli yhden vuoden ja yhdeksän kuukautta. Määrältään esitetty korvausvaatimus oli laskennalliseen kuukausipalkkaan perustuva.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vastaselityksessään lausunut, että Nyyssösen liikuntakyky oli jutun käsittelyn aikana syyskuussa 1986 parantunut niin, että hän tarvitsi kävelykeppiä enää vain pitkillä kävelymatkoilla. Oikeudenkäyntiä varten hankitun 8.9.1986 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan reisiluun paraneminen oli lopultakin edistynyt odotetulla tavalla ja luutuminen oli käynnissä. Tosin hoito oli vielä kesken. Mahdollisesta pysyvästä haitasta lausunnossa oli todettu vain se, että liike- ja lihasharjoittelu kesti todennäköisesti vielä kauan. Hoidon keskeneräisyyden takia Nyyssöselle oli kirjoitettu E-lausunto 31.12.1986 saakka.

Liikuntakyvyn puolesta toipuneena Nyyssönen olisi mielestään kyennyt palaamaan työhön 1.9.1986. Irtisanomisen perusteena oli ollut sairaus sinänsä, vaikka tästä sairaudesta ei ollut ollut seurauksena pysyvä työkyvyttömyys. Esitetystä lääketieteellisestä selvityksestä ilmeni, ettei pysyvä työkyvyttömyys ollut edes todennäköinen seuraus Nyyssösen vammoista. Pitkäaikainen työkyvyttömyys oli johtunut poikkeuksellisesta seikasta, reisiluun hitaasta luutumisesta sekä viime vaiheessa vasta liikuntakyvyn palautumisen yhteydessä havaitusta nivelsidevammasta.

Nyyssönen oli kertonut kevään aikana ja kesäkuussa ennen irtisanomista käydyissä keskusteluissa työnantajan edustajille kaikki tiedossaan olleet lääketieteelliset seikat. Irtisanomisen työnantaja oli ottanut keskustelussa esille vasta toukokuussa 1986. Työnantaja ei ollut ennen irtisanomista pyytänyt yksityiskohtaista lääkärinlausuntoa Nyyssösen vammoista. Sairaus sinänsä ei ollut riittävä irtisanomisperuste, ellei siitä ollut seurauksena lääketieteellisesti todettavissa oleva työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen. Sen sijaan pitkäaikainen tai usein toistuva sairauspoissaolo voi olla hyväksyttävä irtisanomisperuste vain, jos siitä voidaan osoittaa aiheutuvan yrityksen toiminnalle tuntuvaa haittaa. Irtisanomisperusteena ei ole tällöin sairaus sinänsä, vaan siitä yrityksen toiminnalle aiheutuva sellainen erityinen haitta, jota myös kohtuusnäkökohdat huomioon ottaen voitiin pitää työsopimuslain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuna erityisen painavana syynä työsopimuksen irtisanomiseen.

Nyyssösen työtehtävät huomioon ottaen ammattitaitoisen sijaisen hankkiminen oli tuskin voinut olla niin vaikeaa kuin vastaaja oli esittänyt. Nyyssösellä itsellään ei ollut työhön tullessaan ollut matkatoimistokokemusta. Matkatoimistojen työpaikat olivat varsin haluttuja. Maassamme toimi useita matkailualan oppilaitoksia, joissa valmistuneet oppilaat tarvitsivat harjoittelupaikkoja. Suomen Matkatoimisto Oy:llä oli valtakunnallisena yrityksenä sivutoimistoja monilla paikkakunnilla, joten yhtiöllä oli todennäköisesti mahdollisuus tarjota pitkäaikaisen sijaisuuden päätyttyä pysyvä työpaikka kyvykkääksi osoittautuneelle työntekijälle.

KUULTAVA

Suomen Matkatoimisto Oy on ollut jutussa kuultavana.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset samoin kuin Suomen Matkatoimisto Oy ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Matkatoimisto Oy on 13.6.1986 irtisanonut yhtiön Joensuun aluetoimistossa myyntivirkailijana 1.4.1980 lukien toimineen Eero Nyyssösen työsuhteen päättymään 15.8.1986. Irtisanomisen perusteena on kirjallisen irtisanomisilmoituksen mukaan ollut työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen. Nyyssönen on 4.9.1984 tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa saanut oikeaan jalkaansa kanteessa kerrotut vammat. Nyyssösen sanottuna päivänä alkanut sairausloma on jatkunut keskeytyksettä työsuhteen päättymiseen saakka.

Työtuomioistuimelle on esitetty kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkärin 8.9.1986 oikeudenkäyntiä varten antama lääkärinlausunto, jonka mukaan Nyyssösen oikean reisiluun hidas luutuminen oli pitkittänyt hoitoa ja paranemista. Toistaiseksi hoito oli kesken, ja Nyyssönen oli saanut työkyvyttömyyslausunnon alustavasti 31.12.1986 saakka. Lausunnon mukaan mahdollisesta pysyvästä haitasta ei tässä vaiheessa voitu sanoa mitään varmaa.

Kantajaliitto on työtuomioistuimessa esittänyt sen käsityksen, että Nyyssönen olisi jo syyskuun 1986 alusta tosiasiassa kyennyt tekemään omaa työtään vammastaan huolimatta. Nyyssösen työkyvyn arvioinnissa työtuomioistuin joutuu kuitenkin Nyyssösen oman käsityksen asemesta nojautumaan kantajaliiton esittämään lääkärinlausuntoon. Näin ollen Nyyssöstä on kuluvan vuoden loppuun saakka pidettävä edelleen työkyvyttömänä.

Suomen Matkatoimisto Oy:n Joensuun toimistossa työskentelee neljä matkatoimistovirkailijaa. Joensuussa alan työpaikkojen määräksi on ilmoitettu 10-15. Työnantajan kannalta Nyyssösen sairauslomasta on aiheutunut tavallista enemmän käytännön vaikeuksia paitsi sen pitkän keston vuoksi myös siksi, ettei sairausloman kesto ole koko aikana ollut työnantajan ennakoitavissa.

Irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n 1 momentin mukaan irtisanomisen peruste määräytyy työsopimuslain 37 §:n mukaan. Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijää ilman erityisen painavaa syytä. Tällaisena syynä ei voida saman momentin 1 kohdan mukaan pitää ainakaan työntekijän sairautta, mikäli sairaudesta ei ole ollut seurauksena työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen.

Irtisanomissuojasopimukseen ei tosin ole otettu nimenomaista määräystä siitä, että irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen on työsopimuslain mukaan mahdollista. Työtuomioistuimen mielestä on kuitenkin selvää, että tilanteessa, jossa työsopimuksen purkamisen edellytykset täyttyvät, työsopimus voidaan päättää irtisanomisella sen sijaan että se purettaisiin.

Myös työsopimuslain 37 §:n 2 momentin soveltamista koskevassa oikeuskäytännössä on yleisesti katsottu, ettei sanotussa lainkohdassa tarkoitettu työkyvyn pysyvä heikentyminen edellytä parantumatonta tai elinikäistä vammaa.

Nyyssösen työkyvyn heikentyminen on ollut olennainen, koska hän on ollut kokonaan työhön kykenemätön. Koska Nyyssösen sairaus on työsopimuksen irtisanomishetkellä jatkunut jo yli vuoden ja yhdeksän kuukautta eikä hänen työkykynsä palaamisen ajankohdasta tuolloin ole ollut vieläkään varmuutta, Nyyssösen työkyvyn heikentyminen on ollut myös sillä tavoin pysyvä, ettei työnantajalta ole kohtuudella voitu vaatia sopimussuhteen jatkamista. Näin ollen Suomen Matkatoimisto Oy:llä on ollut Nyyssösen työsuhteen päättämiseen erityisen painava syy.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laadun vuoksi vastaajaliitto ja Suomen Matkatoimisto Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Silenti, Loukola, K. Rautiainen, Kuivanen ja Pennanen.

Tuomio oli yksimielinen.