Labor court dismisses strike claim against union for failing to prevent work stoppage over wage dispute.

Rengas- ja jalkinetehtaan työntekijöiden lakot ja työntekijöiden kieltäytyminen työskentelemästä leikkurilla olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä ainakin työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Ammattiosasto, joka oli saanut jalkinetehtaalla toteutettavaksi aiotusta lakosta tiedon etukäteen, ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin lakon estämiseksi. Ammattiosasto vastasi lisäksi luottamusmiesten osallistumisesta lakkoihin.

Työehtosopimuksen sanamuodosta ei sinänsä voitu johtaa estettä sille, ettei urakkatyön hinnoittelupalkassa voitaisi ottaa huomioon myös tehtaalla käytössä olleella tavalla määräytyvää laatupalkkaa. Kun rengastehtaalla oli raskaiden renkaiden kokoonpanossa jo pitemmän ajan noudatettu palkkausjärjestelmää, jossa laatupalkan osuus luettiin mukaan urakkatyön hinnoittelupalkkaan, katsottu jääneen näyttämättä, että työnantaja olisi urakkatyön hinnoittelussa menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

Kantajat Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Vastaajat Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Kuultavat Nokian Kumityöväen Ammattiosasto r.y. Oy Nokia Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 10.4.1984 allekirjoitetussa kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

3 § Työhön ottaminen, irtisanominen ja järjestäytymisvapaus

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohdosta.

7 § Työpalkat

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin työkohtaiset tuntipalkat eri töissä ovat seuraavat:

8 § Urakkatyö

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on tuotannon ja työntekijöiden ansion kohottamiseksi työt mahdollisuuksien mukaan pyrittävä järjestämään urakkatyöksi. Työt, jotka kumiteollisuudessa vakiintuneen tavan mukaan tai teknillisistä taikka tuotannon järjestelyn edellyttämistä syistä on järjestetty urakkatyöksi, suoritetaan urakkatyönä.

2. Urakkatyö on, mikäli mahdollista aikatutkimuksia hyväksikäyttäen, hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee alla sovittuun asianomaisen palkkaluokan urakkatyön hinnoittelupalkkaan ja että ansio työn suorituksen tai työtehon lisääntyessä kasvaa vähintään samassa suhteessa.

1.3.1985 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksunkauden alusta

Paikkakuntakalleusluokka I II

7. palkkaluokka 25,57 25,30

3. Urakkatyötä tehtäessä on ao. työn työkohtainen tuntipalkka taattu.

4. Sellaisissa töissä, joissa se osoittautuu tarkoituksenmukaiseksi, voidaan soveltaa palkkiourakkaa tai tuotantopalkkiojärjestelmää. Tuotantopalkkiotyössä noudatetaan soveltuvin osin mitä edellä tämän pykälän 1. ja 3. kohdissa urakkatyön osalta on sovittu, sekä nk. palkkiourakkatyössä myös mitä 2. kohdassa on hinnoitteluperusteen osalta sovittu. Tuotantopalkkiotyössä maksetaan kiinteänä palkkaosana ao. työn työkohtainen tuntipalkka.

Pöytäkirjamerkintä 8 §:n 2. ja 4. kohtia koskien: _________________________________________________

Työnantaja huolehtii siitä, että työntekijä voi tarkastaa urakka- ja tuotantopalkkiotyön perusteella saamansa ansion.

11 § Aikatutkimuksen ja urakkahinnoittelun tarkistus

1. Jos urakkahinnoittelu ei ole 8 §:n 2. kohdan mukainen tai jos työ- ja tuotantomenetelmissä, työn järjestelyssä tai työvälineissä taikka raaka-aineen laadussa on tapahtunut tai tapahtuu muutoksia, määritellään työlle uusi urakkahinta.

2. Uusista urakkahinnoista sovitaan ensisijaisesti ao. työtä suorittavan työntekijän tai työntekijäryhmän kanssa. Ellei työnantaja voi heti tarjota jatkuvaksi tarkoitettua urakkahintaa suoritetaan työ aluksi tilapäisellä urakkahinnalla, jonka tulee täyttää 8 §:n 2. kohdan määräys urakkatyön hinnoitteluperusteista.

3. Jos työntekijä katsoo, että jatkuvaksi tarkoitettu uusi urakkahinta on virheellinen, tulee hänen ilmoittaa tästä työnantajan edustajalle silmälläpitäen tarjotun urakkahinnan tarkistamista, mutta työtä ryhdytään kuitenkin suorittamaan tilapäiseksi katsottavalla tarjotulla urakkahinnalla. Jatkuvaksi tarkoitetun urakkahinnan määrittelemistä varten tarpeellisiin tutkimuksiin tai neuvotteluihin on ryhdyttävä ensi tilassa ja mikäli paikallisissa neuvotteluissa ei yksimielisyyttä saavuteta, alistetaan erimielisyys sopijaliittojen käsiteltäväksi. Mikäli urakkahinta tarkistuksen perusteella muuttuu, sovelletaan tarkistettua urakkahintaa siitä päivästä alkaen, jolloin urakkahinnan tarkistusta oli pyydetty.

4. Jos työntekijä perustellusti esittää, että voimassaoleva urakkahinta ei ole työehtosopimuksen mukainen ja sen nojalla pyytää uutta aikatutkimusta tai uutta selvitystä urakkahinnoittelun perusteista, on tällaisen tutkimuksen tai selvityksen suorittamiseen ryhdyttävä kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen. Mikäli urakkahinta suoritetun tutkimuksen tai selvityksen perusteella todetaan virheelliseksi sovelletaan tarkistettua urakkahintaa siitä lukien kun tällaista tarkistusta tai selvitystä oli pyydetty.

5. Jos urakkahinnoittelun tarkistuksesta työpaikalla syntyy erimielisyyttä, jota ei siellä voida selvittää, voidaan kysymys alistaa sopijaliittojen käsiteltäväksi. Erimielisyyskysymystä ratkaistessaan tai antaessaan suosituksen sen selvittämisestä tulee liittojen huomioon ottaa ne tekijät, jotka ovat vaikuttaneet asian vireilläoloajan pituuteen ja niiden perusteella määrätä uuden urakkahinnoittelun voimaantuloajasta.

6. Mitä edellä tässä pykälässä on sovittu urakkahintojen sopimisesta ja tarkistamisesta, koskee vastaavasti myös palkkiourakkatyötä. Samaten noudatetaan tämän pykälän menettelytapoja käsiteltäessä palkkaustavan muuttamista työssä.

16 § Palkanmaksu

1. Palkat maksetaan joko kaksi kertaa kuukaudessa tai joka toinen viikko.

2. Tilikauden käsittäessä puoli kuukautta ja palkanmaksupäivän sattuessa sunnuntaiksi tai muuksi vapaapäiväksi, maksetaan palkka edellisenä arkipäivänä. Palkan laskemista varten saadaan jättää 6 työpäivän palkka sisään.

33 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

2. Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa mitä Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välillä tehdyssä yleissopimuksessa on sovittu.

3. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

4. Turvautuminen työnseisaukseen (lakkoon tai työsulkuun) tai muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi riitakysymyksen yhteydessä on kielletty.

SUOMEN TYÖNANTAJAIN YLEISEN RYHMÄN KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa lausunut, että työtuomioistuimen tuomiolla n:o 75/1985 ratkaistussa asiassa oli käsitelty muun muassa Oy Nokia Ab:n Kumiteollisuuden Nokian tuotantolaitoksella raskaiden kuorma-auton teräsvyörenkaiden kokoonpanon urakointiin liittyviä erimielisyyksiä. Asiasta oli käyty liittojen välillä neuvotteluja työtuomioistuinkäsittelyn aikana ja niitä oli sovittu jatkettavaksi loppukesästä tai alkusyksystä 1985 tarpeen mukaan. Painostaakseen työnantajaa suostumaan työntekijäpuolen esittämiin vaatimuksiin ja vauhdittaakseen neuvotteluja oli 58 kuorma-auton vyörenkaiden kokoonpanon ja paiston työntekijää ryhtynyt lakkoon 3.9.1985. Lakkoon, joka oli päättynyt seuraavana päivänä kello 22, oli osallistunut osaston luottamusmies.

Koska koordi oli melko pian loppunut, ei tuotannollisesti mielekästä työtä ollut voitu jatkaa henkilöautonrenkaan kokoonpano-osastolla 222. Työnantaja oli tämän vuoksi joutunut keskeyttämään palkanmaksun koneilla K ja M työskenteleviltä työntekijöiltä, minkä jälkeen koneilla L, D, B, H, E ja F työskentelevät kokoojat olivat poistuneet työpaikalta kello 18, jolloin näillä koneilla vielä olisi ollut koordia jäljellä. Lakossa oli 12.9.1985 kello 18 ollut kaksi työntekijää esivalmisteluosastolta ja 82 työntekijää kokoonpanoosastolta. Myös muiden vuorojen työntekijät olivat myöhemmin yhtyneet lakkoon, joka oli päättynyt 15.9.1985 kello 22. Esivalmistusosastolla työskentelevälle luottamusmiehelle oli tarjottu työtä, mutta hän ei ollut ottanut sitä vastaan, vaan poistunut työpaikalta.

Edellä mainittu lakko oli 12.9.1985 kello 20 laajentunut siten, että kuusi traktorirenkaan valmistuksessa työskentelevää käyttöasettajaa oli ryhtynyt lakkoon. Käyttöasettajat olivat olleet aamuvuorossa 13.9.1985 työssä 1,5 tuntia, mutta he olivat tämän jälkeen jatkaneet lakkoa, joka oli päättynyt samana päivänä kello 22. Myös trailerrenkaiden ja kuorma-auton ristikudosrenkaiden valmistuksessa työskentelevät viisi käyttöasettajaa olivat ryhtyneet lakkoon 12.9.1985 kello 20 ja olleet lakossa seuraavaan päivään kello 22:een saakka.

Tehdaspalveluosastolla oli 89 aluekunnossapidon ja korjauspajan työntekijää ryhtynyt lakkoon 13.9.1985 kello 6. Lakkoon, joka oli päättynyt 15.9.1985 kello 22, oli työvuorojensa puitteissa osallistunut kolme osaston luottamusmiestä.

Oy Nokia Ab:n Kumiteollisuuden jalkinetehtaalla oli syksyn 1985 aikana neuvoteltu useita kertoja erään vientiin tarkoitetun jalkinemallin kokoonpanon urakkahinnoittelusta. Noin 450 jalkinetehtaan työntekijää oli 30.9.1985 kello 7 ryhtynyt lakkoon painostaakseen työnantajaa suostumaan hinnoittelua koskeviin vaatimuksiinsa. Lakkoon, joka oli kestänyt yhden työpäivän kaikkien työvuorojen ajan, olivat työvuorojensa puitteissa osallistuneet myös osaston luottamusmiehet.

Kaikki edellä mainitut työtaistelutoimenpiteet kohdistuivat työehtosopimuksen palkkamääräyksiin, etenkin urakkahinnoittelua koskeviin määräyksiin. Koska erimielisyyksiä koskevat paikalliset ja osaksi myös liittojen väliset neuvottelut olivat olleet kesken, olivat työtaistelutoimenpiteet kohdistuneet myös työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä koskeviin määräyksiin. Työtaisteluiden voitiin ainakin eräin osin katsoa kohdistuneen myös työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Nokian Kumityöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto, jonka esittämään Nokian Kumityöväen Ammattiosasto on puolestaan yhtynyt, on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kuorma-auton vyörenkaiden kokoonpanossa ja paistossa työskentelevien työntekijöiden työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Työtaistelu oli johtunut työnantajan useita kuukausia jatkuneesta työehtosopimusrikkomuksesta.

Työhäiriön laajeneminen kanteessa mainituin tavoin oli johtunut työnantajan hätiköidyistä toimenpiteistä. Palkanmaksun keskeyttäminen osaston 222 koneilla K ja M työskenteleviltä työntekijöiltä ei ollut ollut välttämätöntä, vaan kysymyksessä oli ollut lähinnä työnantajan vastatyötaistelutoimenpide. Osastolla 222 oli seuraavana päivänä ollut yhden vuoron työntekijöille tarjolla tuotannollisesti mielekästä työtä. Tämä oli johtunut siitä, että muut esivalmistuksessa työskentelevät työntekijät olivat jatkaneet työntekoa. Työntekijät olivat poistuneet työpaikalta, sillä he olivat ottaneet ennakolta huomioon, että palkanmaksu tultaisiin heiltäkin joka tapauksessa keskeyttämään. Työpaikalta poistumiselta oli puuttunut painostustarkoitus, koska työnantajalle ei ollut esitetty mitään vaatimuksia.

Pääluottamusmies oli poistunut työpaikalta 12.9.1985 kello 16 osallistuakseen ammattiosaston toimikunnan kokoukseen. Kokouksessa ei ollut ollut tiedetty työtaisteluista. Pääluottamusmies oli saanut kuulla tapahtumista 13.9. soittaessaan Helsingistä työnantajan edustajalle. Pääluottamusmies oli tuolloin ilmoittanut, että leikkurin LK 113 tapahtumien yhteydessä ei hänen tietääkseensä ollut kysymys lakosta, vaan työntekijät olivat ilmeisesti yksilöllisistä syistä poistuneet työpaikalta. Esivalmisteluosaston luottamusmies oli 30.9. palattuaan työsuojelukurssilta antanut vastaavan selvityksen työhäiriön syistä osaston työnjohtajalle.

Raskaiden renkaiden valmistuksessa työskentelevien käyttöasettajien työpaikalta poistuminen oli johtunut siitä, että työnantaja oli aloittanut laitosmiesten palkanmaksun keskeyttämisen. Kumitehtaalla vakiintuneen tavan mukaan muut työntekijät olivat säännönmukaisesti poistuneet työpaikalta, kun yhdeltä asettajalta oli keskeytetty palkanmaksu. Toimenpiteeseen ei ollut liittynyt painostustarkoitusta. Palkanmaksun keskeytys oli yleensä ulottunut myös korjauspajalle. Siitä oli johtunut kanteessa mainittujen laitosmiesten poistuminen tehtaalta. Työntekijät eivät olleet esittäneet työnantajalle mitään vaatimuksia, vaan työstä poistuminen oli johtunut varautumisesta palkanmaksun lopettamiseen ja myötätunnosta niitä työntekijöitä kohtaan, joilta palkanmaksu oli keskeytetty.

Jalkinetehtaan työnseisaus ei ollut johtunut hinnoittelusta, vaan työnantajan taitamattomista työnjohtomääräyksistä. Tehtaalla oli viisi viiden hengen jalkinekokoonpanopöytää ja työnantaja oli määrännyt tehtäväksi 174 paria kussakin pöydässä. Työntutkimus oli kuitenkin osoittanut, että työvuoroa kohden oli mahdotonta tehdä enemmän kuin 170 paria työvuoroa kohden. Työntekijät olivat esittäneet työnantajalle, että parimäärä pidettäisiin todellisten mahdollisuuksien rajoissa. Tähän osastopäällikkö oli ilmoittanut, ettei hänellä ollut valtuuksia alentaa ilmoitettua parimäärää. Työntekijät olivat joutuneet turvautumaan työtaisteluun saadakseen asiasta neuvottelemaan sellaisen työnantajan edustajan, jolla oli valtuudet sopia asiasta. Työnantaja oli 7.10.1985 ilmoittanut, että parimäärä pidettiin 170:ssä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on pyytänyt hyvityssakkovaatimuksen hylkäämistä. Sen varalta, että ammattiosasto tuomittaisiin kuorma-auton vyörenkaiden kokoonpanossa ja paistossa sekä jalkinetehtaalla toimeenpantujen lakkojen johdosta hyvityssakkoon, tulisi liiton mielestä hyvityssakkoa tuomittaessa ottaa huomioon työnantajan rikkomukseen antama aihe.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITON KANNE

Kanteen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on Suomen Työnantajain Yleistä Ryhmää vastaan ajamassa kanteessa lausunut, että työnantaja oli Oy Nokia Ab:n Nokian kumitehtaalla vuodenvaihteessa 1984-1985 toteuttanut raskaiden teräsvyörenkaiden kokoonpanossa muun muassa GR 6-koneella muutoksia. Koneen miehitys oli laskettu kolmesta työntekijästä kahteen. Ennen muutoksia oli työntutkimuksen perusteella urakkatyön normaalivauhdilla valmistettu 42 rengasta vuorossa, mutta paikallisesti oli sovittu tietystä palkasta, joka oli laskettu sillä perusteella, että valmistus olisi 48 rengasta vuoroa kohti. Viimeksi mainittu rengasmäärä vastasi työntutkimuksen mukaan suoritustasoa 129. Käytännössä työntekijät eivät kuitenkaan olleet pystyneet tekemään 48 rengasta, vaan vuorossa oli tehty 45 rengasta. 48 rengasta oli siten mielivaltaisesti sovittu hinnoittelupiste, jolla oli saavutettu urakkatyön hinnoittelupalkkaa korkeampi ansio.

Miehityksen muuttumisen jälkeen oli 13.1.1985 keskeisellä 11 R-rengaskoolla tehty työntutkimus, joka oli osoittanut urakkatyön normaalijoutuisuudella hinnoittelupisteeksi 33,10 kappaletta työvuoroa kohden. Muita työntutkimuksia ei ollut tehty. Työnantaja oli kuitenkin 29.1.1985 esittänyt tutkimukseen perustumattoman laskelman, jossa hinnoittelupistettä oli mielivaltaisesti nostettu siinä suhteessa kuin 48 oli 42 kappaletta enemmän. Siten oli saatu hinnoittelupisteeksi 37,97.

Työnantaja oli tarjonnut rungon kokoamisen urakkahinnaksi 465,47 markkaa 100 renkaalta. Liittoneuvottelussa 11.4.1985 oli väliaikaiseksi hinnaksi sovittu 496,46 markkaa samalta rengasmäärältä. Liittoneuvotteluissa sovituilla hinnoilla ja 33 renkaan normaalijoutuisuudella ei kuitenkaan ollut saavutettu työehtosopimuksen mukaista urakkatyön 7. palkkaluokan hinnoittelupalkkaa 25,30 markkaa tunnissa.

Riidanalaisessa työssä maksettiin urakkapalkan lisäksi laatupalkkiota, jonka perusteena oli röntgenlaitteilla, silmämääräisesti, heiton mittauksella ja palautusten perusteella todettu virheellisten renkaiden määrä. Tähän liittyi pistelaskujärjestelmä, jonka perusteella maksettiin palkanlisää siten, että yksi piste vastasi 1,46 penniä. Kaudella 1.7.-27.9.1985 oli maksettu laatupalkkiota 1,21 markkaa renkaalta eli 39,39 markkaa 33 renkaalta. Työnantajapuolen käsityksen mukaan laatupalkkio voi sisältyä työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohdan tarkoittamaan urakkatyön hinnoittelupalkkaan.

Liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu 11.4., 6.6., 13.6, 26.6., 19.9. ja 3.10.1985. Liittojen välisissä neuvotteluissa työnantajapuoli oli katsonut, että työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohdan tarkoittamaan ansioon voi sisältyä myös työvauhdista suoranaisesti riippumaton laatupalkkio. Työntekijäpuolen mielestä työntekijän ansion tuli normaalilla urakkatyövauhdilla nousta urakkatyön hinnoittelupalkkaan ilman laatupalkkiotakin. Työnantajapuolen käsityksen mukaan hinnoittelun perusteeksi voitiin myös ottaa joutuisuutta 129 vastaavat 38 rengasta, koska hinnoittelu aikaisemminkin oli tehty näin. Työntekijäpuolen mielestä hinnoittelun perusteeksi olisi tullut ottaa urakkatyön normaalijoutuisuutta 115 vastaavat 33 rengasta.

Hinnoittelun perusteeksi oli mahdollista ottaa ainoastaan 13.1.1985 tehty työntutkimus, koska muita tutkimuksia ei työstä ollut tehty. Kumpikaan osapuoli ei ollut kiistänyt työntutkimuksen pätevyyttä. Liittojen välillä 11.4.1985 tehdyn sopimuksen yhtenä tarkoituksena oli ollut varata aikaa uusille tutkimuksille, mutta työnantaja ei ollut näihin ryhtynyt.

Työehtosopimus ei tuntenut sellaista laatupalkkiota, josta edellä oli ollut puhetta. Työntekijä ei voinut vaikuttaa laatupalkkioon työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla lisäämällä työnsuoritusta tai työtehoa. Laatupalkkion suuruus oli riippuvainen paitsi materiaalista myös huolellisuudesta sekä muista laadullisista tekijöistä. Mikäli laatupalkkion katsottaisiin sisältyvän hinnoittelupalkkaan, olisi ajateltavissa tilanne, jossa normaalilaadulla saavutettiin juuri urakkatyön hinnoittelupalkka, mutta sen jälkeen palkkaa alennettaisiin laadun alenemisen perusteella. Myöskään sellainen tilanne ei voinut olla mahdollinen, että urakkatyön hinnoittelupalkan saavuttaminen edellyttäisi normaalia parempaa laatua. Liittojen välisellä sopimuksella ei ollut otettu kantaa hinnoittelun oikeellisuuteen, vaan sopimuksen tarkoituksena oli ollut ainoastaan rauhoittaa tilanne ja varata aikaa työntutkimuksia ja neuvotteluja varten.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohdan mukaan työntekijän ansion normaalilla urakkatyövauhdilla tuli nousta asianomaisen palkkaluokan urakkatyön hinnoittelupalkkaan ilman laatupalkkiota tai muita työsuorituksen määrästä riippumattomia lisiä ja että Oy Nokia Ab oli menetellyt työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohdan vastaisesti hinnoitellessaan urakan edellä esitetyin tavoin. Lisäksi Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta.

SUOMEN TYÖNANTAJAIN YLEISEN RYHMÄN VASTINE

Vastineen perustelut

Nykyinen hinnoittelukäytäntö perustui työnantajan 19.5.1982 laatimaan ohjeeseen, jossa laadun osuutta hinnoittelussa oli korostettu ja sen rahallista arvoa lisätty. Kun laadun osuutta hinnoittelussa oli pennimääräisesti korotettu, oli työntekijäpuolelle korostettu, että laatuosuus oli osa urakkahintaa. Kanteessa tarkoitetun työn osalta asiasta oli työpaikalla nimenomaisesti sovittu työnantajan ja työntekijöiden edustajien kesken. Työehtosopimuskorotusten yhteydessä urakkahintojen korotus oli suoritettu siten, että laatupalkka oli katsottu osaksi urakkahintaa. Hinnoittelupalkka oli oikein määrätty, jos kokonaisansio oli vähintään työehtosopimuksen mukaisen urakkatyön hinnoittelupalkan suuruinen. Kun urakkahinnoittelu raskaiden teräsvyörenkaiden kokoonpanossa oli kappalekohtainen, nousi ansio työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa. Näin ollen myös laatutekijä nousi kappalemäärän lisääntyessä.

Oy Nokia Ab oli urakkahinnoittelussa menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti. Tätä tuki muun muassa käytännön pitkäaikaisuus ja vakiintuneisuus. Menettelyä ei myöskään koskaan aikaisemmin ollut riitautettu.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITON VASTASELITYS

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vielä lausunut, että Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n ja Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n yhteinen rationalisointineuvottelukunta RANK, oli laatinut Palkkaustekniikka -nimisen kirjasen. Siinä esitetyn määritelmän mukaan palkkiopalkka ei ollut urakkaa, koska palkkioon perustuvassa työssä ei voitu työsaavutusta todeta työnmittauksen avulla. Eräs muoto palkkiopalkkaa oli juuri laatupalkkio, joka määritelmän mukaan oli tavallisesti muuhun palkkaukseen liittyvä osapalkkio, jonka suuruus riippui työn laadullisesta tuloksesta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Nokia Ab:n Kumiteollisuuden Nokian tuotantolaitoksen kuorma-auton vyörenkaiden kokoonpanossa ja paistossa työskentelevät 58 työntekijää ovat 3.9.1985 kello 22 ryhtyneet lakkoon tarkoituksenaan painostaa työnantajaa suostumaan työntekijöiden esittämiin, raskaiden kuorma-autojen teräsvyörenkaiden kokoonpanon urakoihin liittyviin vaatimuksiin ja vauhdittaakseen asiasta liittotasolla käytäviä neuvotteluja. Lakkoon, joka on päättynyt seuraavana päivänä kello 22, on osallistunut osaston luottamusmies.

Yhteensä 11 raskaiden renkaiden valmistuksessa työskentelevää käyttöasettajaa on ollut kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 12.9.1985 kello 20:n ja seuraavan päivän kello 22:n välisenä aikana. Lakon syyksi on ilmoitettu, että työnantaja on työn loppumiseen vedoten keskeyttänyt palkanmaksun yhdeltä asettajalta.

Kanteessa kerrotuin tavoin tehdaspalveluosaston 89 työntekijää on ryhtynyt lakkoon 13.9.1985 kello 6. Lakkoon, joka on päättynyt 15.9.1985 kello 22, on osallistunut kolme osaston luottamusmiestä. Myös tehdaspalveluosaston lakon syyksi työntekijäliitto on ilmoittanut, että työntekijöiden käsityksen mukaan työnantaja olisi keskeyttänyt palkanmaksun heiltä. Lakon syyksi on lisäksi ilmoitettu myötätunnon osoittaminen niitä työntekijöitä kohtaan, joilta työnantaja on aikaisemmin keskeyttänyt palkanmaksun.

Oy Nokia Ab:n Kumiteollisuuden jalkinetehtaalla on 450 työntekijää ollut lakossa 30.9.1985 kello 7 alkaen painostaakseen työnantajaa kanteessa mainitussa urakkahinnoittelua koskevassa erimielisyydessä. Yhden päivän kestäneeseen lakkoon, johon kaikkien työvuorojen työntekijät ovat osallistuneet, ovat ottaneet osaa myös luottamusmiehet.

Edellä mainitut lakot ovat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä ainakin työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Saatuaan tiedon henkilöauton vyörenkaan valmistuksessa alkaneesta lakosta pääluottamusmies on kehottanut kokoonpano-osaston luottamusmiestä huolehtimaan töiden jatkamisesta. Ennen jalkinetehtaalla toimeenpantua lakkoa työntekijät ovat pyytäneet ammattiosaston toimikunnalta lakkolupaa, jota toimikunta ei ole myöntänyt. Ammattiosaston tai sen edustajien ei kuitenkaan ole selvitetty ryhtyneen ainakaan riittäviin toimenpiteisiin tiedossa olevan lakon estämiseksi. Ammattiosasto vastaa myös edellä mainittujen luottamusmiesten osallistumisesta työtaisteluihin.

Raskaiden vyörenkaiden valmistuksessa maksettu urakkapalkka on määräytynyt siten, että kultakin valmistetulta renkaalta on maksettu siltä sovitun kappalehinnan lisäksi edellä kerrotuin tavoin rengasta kohti tarkastuksien perusteella määräytyvä laatupalkka. Laatupalkan osuus on selvityksen mukaan ollut noin 25-30 prosenttia urakkahinnasta. Laatupalkka on taas ollut keskimäärin noin 80-90 prosenttia sen täydestä määrästä. On osoitettu, että joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa esimerkiksi silloin, kun tarkistusta ei renkaan määrätynlaisen viallisuuden vuoksi voida suorittaa, laatupalkka saattaa jäädä aikaisemmasta työvaiheesta saamatta.

Työnantajaliiton puolelta on esitetty selvitystä siitä, että toukokuussa 1982 käydyissä neuvotteluissa on nimenomaisesti sovittu, että laatupalkka luetaan raskaiden renkaiden valmistuksessa osana urakkahintaan. Palkkausjärjestelmää tuolloin muutettaessa on laatupalkan osuutta palkkauksessa lisätty aikaisemmasta. Tämä tukee jossakin määrin sen käsityksen oikeellisuutta, että laatupalkka on tarkoitettu otettavaksi huomioon työehtosopimuksen mukaisessa urakkapalkassa. Työntekijöitä neuvotteluissa edustaneiden luottamusmiehen ja ammattiosaston puheenjohtajan todistajina antamien lausumien mukaan laatupalkka on tarkoitettu urakkapalkan lisäksi maksettavaksi erilliseksi palkkioksi.

Keskusjärjestöt ovat kanteessa selostetuin tavoin hyväksymässään, rationalisointitoimikunnan laatimassa palkkaustekniikkaa koskevassa suosituksessaan antaneet ohjeita laatupalkkioiden osalta. Suosituksessa on sanottu, että laatu- ym. palkkiot voidaan varsinaista palkkausta täydentävinä yhtä hyvin liittää sekä aika- että urakkapalkkaan. Työtuomioistuimen mielestä suosituksesta ei voida johtaa ainakaan sellaisen yksittäisen palkkausjärjestelmän varalta, josta vastakanteessa on kysymys, kieltoa sisällyttää laatupalkkaa osaksi työehtosopimuksen mukaista urakkahinnoittelun edellyttämää palkkausta.

Raskaiden teräsvyörenkaiden valmistuksen urakkahinnoittelussa ei ole näytetty olleen erimielisyyksiä laatupalkan sisällyttämisestä urakkapalkkaan ennen kanteessa tarkoitettuja vuoden 1984-85 vaihteessa tehtyjä kokoonpanotyön muutoksia. Liittojen välillä on käyty neuvotteluja muutosten vaikutuksesta urakkahinnoitteluun. Työntekijäliitto on neuvotteluissa katsonut, että työntekijän ansion normaalilla urakkatyövauhdilla tulee vastata urakkatyön hinnoittelupalkkaa ilman laatupalkkiota. Työnantajan esittämiä hinnoitteluperusteita käyttäen ei työehtosopimuksen 8 §:n mukainen hinnoittelupalkka kanteen mukaan näin laskettuna täyty. Työntekijäliiton puolelta ei ole toisaalta kiistetty, että työehtosopimuksen mukainen hinnoittelupalkka saavutetaan, jos siinä otetaan huomioon laatupalkan osuus.

Vastakanteessa on kysymys myös vuosien 1984-85 vaihteessa raskaiden vyörenkaiden kokoonpanossa tehtyjen muutosten yhteydessä syntyneestä hinnoitteluun liittyvästä erimielisyydestä, joka on koskenut niin sanotun hinnoittelupisteen määräämistä. Selvityksen mukaan 13.1.1985 toimitetun työntutkimuksen perusteella on hinnoittelupisteeksi rengaskokoa 11 R valmistettaessa saatu 33,1 rengasta työvuoroa kohti, kuten vastakanteessa on ilmoitettu. Asianosaisliittojen välillä on hinnoittelusta aiheutunut erimielisyys sovittu 11.4.1985 väliaikaisesti ja asia on jätetty neuvottelujen varaan. Työtuomioistuimen mielestä jutussa ei ole näytetty, että työnantaja olisi menetellyt työehtosopimuksen urakkapalkkoja koskevien määräysten vastaisesti ottaessaan kokoonpanotyössä urakkahinnoittelun perusteeksi muun kuin edellä selostetulla tavalla määrätyn työmäärää osoittavan hinnoittelupisteen.

Työtuomioistuin vielä toteaa, että käytössä oleva urakkahinnoittelu on rakenteeltaan varsin monimutkainen, mikä seikka on omiaan aiheuttamaan epäselvyyttä ja erimielisyyttä. Työntulosten tarkistaminen työntekijöiden puolelta on esitetyn selvityksen mukaan osoittautunut hankalaksi ja hitaaksi. Työtuomioistuimen mielestä nämä seikat tulee ottaa huomioon hyvityssakkoa alentavana tekijänä urakkaerimielisyyksistä syntyneiden lakkojen kohdalla.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee edellä olevilla perusteilla oikeaksi, Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton kanteen hyläten, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Nokian Kumityöväen Ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle 9 000 markkaa ja velvoittaa ammattiosaston korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 2 200 markalla. Muutoin saavat asianosaiset kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Iirola, M. Virtanen, Airaksinen, Leivo ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.