Labor court dismisses union claim that collective agreement application rules mandate minimum wage during training periods.

Työehtosopimuksen mukaan ammattitaitoiselle työntekijälle, joka määrätään suorittamaan sellaista urakkatyötä, jossa hän ei varhaisemman kokemuksensa perusteella aluksi pysty normaaliin urakkasuoritukseen, maksetaan erityistä hyvitystä, jotta hänen säännöllinen ansionsa ei oleellisesti muuttuisi harjaantumisaikana. Myöhemmin sovitun työehtosopimuksen soveltamisohjeen mukaan säännöllisen ansion oleellinen muutos on normaalitapauksessa kysymyksessä silloin, kun työntekijän ansio laskee enemmän kuin 2,5 prosenttia määräyksen tarkoittamassa tapauksessa.

Määräystä ja soveltamisohjetta ei voitu kanteessa vaaditulla tavalla käsittää siten, että uuteen urakkatyöhön määrätylle työntekijälle olisi aina maksettava palkkana vähintään hänen aikaisempaa ansiotaan vastaava määrä 2,5 prosentilla vähennettynä.

Kantaja Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto TVL r.y. Vastaaja Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultava Tiklas, Lassila & Tikanoja Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 12.5.1984 tehdyssä vaatetusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

17 § Töiden vaihtuminen ja järjestely

3. Mikäli ammattitaitoinen työntekijä määrätään suorittamaan sellaista urakkatyötä, jossa hän ei varhaisemman kokemuksensa perusteella aluksi pysty normaaliin urakkasuoritukseen, maksetaan hänelle vakiintuneen käytännön mukainen, kohtuullisesta työhön tarvittavasta uudelleenharjaantumis- tai perehtymisajasta riippuva, esim. asteittaisesti aleneva hyvitys niin, että hänen säännöllinen ansionsa ei oleellisesti muutu.

Työehtosopimuksen soveltamisohjeissa on muun muassa seuraava määräys:

II MUUT MÄÄRÄYKSET

7. Työehtosopimuksen 17 § 3. kohta

Liitot toteavat, että työehtosopimuksen 17 §:n 3. kohdassa mainittu säännöllisen ansion oleellinen muutos on normaalitapauksessa kysymyksessä silloin kun työntekijän ansio laskee enemmän kuin 2,5 prosenttia em. pykälän tarkoittamassa tapauksessa.

KANNE

Kanteen perustelut

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on lausunut, että Tiklas, Lassila & Tikanoja Oy:n Vähäkyrön tehtailla oli työntekijänä oleva Aino Gråholm kesällä 1985 siirretty taskutustyöstä (Satu 106) toiseen taskutustyöhön (Alex 107 A). Viimeksi mainitusta taskutustyöstä Gråholmille oli maksettu ensimmäisenä päivänä 6,7 tunnilta neljän päivän urakan ohjetuntipalkka ja toisena päivänä 4,6 tunnilta urakkahinnoittelun mukainen tuntipalkka lisättynä harjaantumislisällä. Lisä oli laskettu 25 prosenttina tuntipalkasta. Palkan laskemistapa oli aiheuttanut sen, että Gråholmin ansio oli viimeksi mainittuna päivänä laskenut 25,87 markasta 23,50 markkaan tunnilta.

Työehtosopimukseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohdassa sanottu säännöllisen ansion oleellinen muutos oli normaalitapauksessa kysymyksessä silloin, kun työntekijän ansio laski enemmän kuin 2,5 prosenttia sanotun pykälän tarkoittamassa tapauksessa. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ansiotason lasku oli ollut 9,16 prosenttia, joten työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Gråholmin palkkauksessa ja muutoinkin yleisesti työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohdassa tarkoitettu säännöllisen ansion oleellinen muutos tapahtui aina silloin, kun työntekijän ansio laski enemmän kuin 2,5 prosenttia hänen lähinnä edellisen tilikauden keskituntiansiostaan. Lisäksi liitto on vaatinut Tiklas, Lassila & Tikanoja Oy:n velvoittamista suorittamaan Gråholmille saamatta jääneenä ansiona 13,94 markkaa 16 prosentin korkoineen.

VASTINE

Vastineen perustelut

Tiklas tehtaiden harjaantumislisäjärjestelmä oli seuraava:

I Normaali mallinvaihdos (urakkaihmiset)

______________________________________

- Prosenttien kanssa liikkeellelähtö - 1 päivä op + 20 % - 1 " ansio alle 20 % silloin KTA - 2 " lähtö 25 % viedään loppuun 5 %:n välein päivittäin

II Jos työvaihe tai kone vaihtuu täysin

____________________________________

(esim. kauluksenvalmistaja hihansuulle) - 1 päivä op + 20 % - 1 päivä ansio alle op + 20 % silloin KTA - sen jälkeen 3 pv 30 % - -"- 3 pv 20 % - -"- 3 pv 10 % käytetään loppuun Jos työskentelee 4 h samassa työssä = päivä

III Artikkelisarjan muuttuessa harkittava asiat ta

________________________________________________

pauskohtaisesti (esim. tapausta farkku) _______________

IV Oppilaat ________

Kun harjaantumislisää koskeva soveltamisohje noin 10 vuotta sitten otettiin työehtosopimukseen, ei sillä ollut tarkoitettu kanteen mukaisen järjestelmän toteuttamista. Sen sijaan sopijapuolet olivat soveltamisohjeella sopineet siitä, että jos työntekijän ansio työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohdan tarkoittamassa tilanteessa alenisi yli 2,5 prosenttia, katsottaisiin ansiotason muuttuneen siinä määrin, että vakiintuneen käytännön mukaisia harjaantumislisiä tuli soveltaa, mikäli muut edellytykset työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohdan soveltamiselle täyttyivät.

Harjaantumislisien käyttäminen ei näin ollen tarkoittanut sitä, että työntekijälle olisi taattu hänen entinen keskituntiansionsa. Harjaantumislisät vaihtelivat yritysten vakiintuneesta käytännöstä riippuen. Lisäksi niiden maksaminen oli ajallisesti rajoitettu verraten lyhyeen aikaan ja niiden määrät alenivat asteittain. Työntekijän harjaantuminen voitiin luotettavasti etukäteen arvioida, joten työtä aloitettaessa oli mahdollista määrätä asteittain aleneva harjaantumislisä. Työntekijän ansio lisättynä vakiintuneen käytännön mukaisella harjaantumislisällä saattoi alittaa aikaisemmassa työssä saavutetun keskituntiansion vähennettynä 2,5 prosentilla.

Työntekijäliiton käsitys työehtosopimuksen määräysten sisällöstä oli ristiriidassa työehtosopimuksen palkkamääräysten systematiikan kanssa. Jos käsitys nimittäin hyväksyttäisiin, se johtaisi keskituntiansiopalkan takaamiseen. Tuolloin työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohta menettäisi merkityksensä.

Kun Gråholmin ansio oli laskenut kanteen tarkoittamana aikana keskituntiansioon verrattuna enemmän kuin 2,5 prosenttia, työnantaja ryhtyi työehtosopimuksen edellyttämin tavoin soveltamaan Gråholmin palkkauksessa vakiintuneen käytännön mukaista asteittain alenevaa harjaantumislisää. Näin menetellessään työnantaja oli noudattanut työehtosopimuksen määräyksiä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista 16 prosentin korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vaatetusteollisuuden työehtosopimuksiin on ainakin 1970-luvun alkupuolelta lähtien sisältynyt niin sanottua harjaantumislisää koskeva, voimassa olevan työehtosopimuksen 17 §:n 3 momenttia sanamuodoltaan vastaava määräys. Sen mukaan ammattitaitoiselle työntekijälle, joka määrätään suorittamaan sellaista urakkatyötä, jossa hän ei varhaisemman kokemuksensa perusteella aluksi pysty normaaliin urakkasuoritukseen, maksetaan erityistä hyvitystä, jotta hänen säännöllinen ansionsa ei oleellisesti muuttuisi harjaantumisaikana. Työehtosopimukseen on vuonna 1977 otettu määräystä koskeva soveltamisohje. Siinä asianosaisliitot ovat todenneet, että säännöllisen ansion oleellinen muutos on kysymyksessä silloin, kun työntekijän ansio laskee määräyksessä tarkoitetussa tapauksessa enemmän kuin 2,5 prosenttia.

Työehtosopimuksen 17 §:n 3 momentin mukaan harjaantumislisäksi kutsuttu hyvitys määräytyy vakiintuneen käytännön perusteella kohtuullisesta työhön tarvittavasta uudelleenharjaantumis- tai perehdyttämisajasta riippuen, esimerkiksi asteittain alenevasti. Työtuomioistuimen mielestä vakiintuneella käytännöllä määräyksessä täytyy tarkoittaa yrityksessä noudatettavaa käytäntöä, jollainen järjestelmä on myös Tiklas, Lassila & Tikanoja Oy:n käytössä. Tätä kantaa tukee se, että asianosaisliitot ovat ainakin kahdessa tapauksessa erimielisyysmuistioita käsitellessään ehdottaneet sopimista yrityskohtaisesta harjaantumislisäjärjestelmästä.

Jutussa ei ole näytetty, että työpaikoilla olisi muodostunut sellaista käytäntöä, jonka mukaan harjaantumislisällä korotettua ansiota olisi vielä korotettu, jotta saavutettaisiin palkka, joka vastaa aikaisemman keskituntipalkan mukaista määrää 2,5 prosentin määrällä vähennettynä, jos työntekijän ansio harjaantumislisineen ei muuten ole näin laskettua palkan määrää täyttänyt. Jutussa todistajana kuulusteltu Työnantajain Yleisen Ryhmän asiamies on pitänyt mahdollisena, että jotain ylimääräistä hyvitystä on jossakin tapauksessa saatettu suorittaa.

Kun harjaantumislisä voidaan sopimuksen mukaan suorittaa asteittain alenevana, eikä sen suorittamisen kestoajasta ole määräyksessä sovittu, työtuomioistuimen mielestä näistäkään syistä soveltamisohjetta ei voida pitää vähimmäisansion turvaamista tarkoittavana määräyksenä. Soveltamisohjeen neuvotteluvaiheista esitetty selvitys tukee tätä käsitystä. Kun soveltamisohjeen sanamuoto ei liioin osoita, että siinä olisi kysymys vähimmäispalkasta, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että soveltamisohjetta ja riidanalaista määräystä olisi tulkittava kanteessa vaaditulla tavalla.

Kun vaatimus Gråholmille suoritettavasta saamatta jääneestä ansion lisäyksestä perustuu yksinomaan siihen, että riidanalaisessa määräyksessä olisi sovittu vähimmäisansiosta, vaatimus tällä perusteella ajettuna hylätään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jäsenet:Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, H. Rautiainen, K. Rautiainen, Leivo ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.