Labor court dismisses wage delay claim where collective agreement allows payment 'as soon as practically possible'.

Puolustusministeriön ja Metallityöväen Liiton välillä työehtosopimuksen 17 §:n 3. kohdan määräyksellä ei ollut sovittu poikettavaksi palkanmaksuaikaa työsuhteen päättyessä koskevista työsopimuslain 22 §:n säännöksistä. Kuultavat Puolustusministeriö Metallityöväen Liitto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puolustusministeriön ja Metallityöväen Liiton välillä 8.6.1984 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

III PALKAT

17 § PALKANMAKSU

3. Työsuhteen päättyessä on palkka maksettava viivytyksettä.

KANNE ALIOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Petri Matias Keinänen on Kuopion raastuvanoikeudessa lausunut, että hän oli työskennellyt työsopimuslain 1 §:n mukaisin työsopimuksin puolustusministeriön palveluksessa asevarikko 1:n toimialueella määräajan eli 22.2.1984 21.2.1985. Koska työsopimuksen päättymispäivä oli ollut puolin ja toisin etukäteen tiedossa, Keinäsellä olisi tullut jo lopputilipäivänä olla käytössään kaikki työsuhteesta johtuvat saatavansa. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut, vaan lopputili oli ollut nostettavissa pankista vasta 28.2.1985. Lopputili oli siten myöhästynyt yli viikon. Puolustusministeriön ja Metallityöväen Liiton välisessä työehtosopimuksessa oli määrätty, että työsuhteen päättyessä palkka oli maksettava viivytyksettä. Työsopimuslain 22 §:ssä oli myös säädetty, että työsuhteen päättyessä päättyi palkanmaksukausi ja että palkka oli silloin maksettava. Mikäli palkanmaksu viivästyi, syntyi työntekijälle oikeus odotusajan palkkaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Keinänen on vaatinut valtion velvoittamista suorittamaan hänelle työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla odotusajan palkkaa kuudelta päivältä yhteensä 1 086,72 markkaa korkoineen.

VASTINE ALIOIKEUDESSA

Vastineen perustelut

Keinäsen työsuhde oli päättynyt torstaina 21.2.1985. Välittömästi työsuhteen päätyttyä oli palkanmaksun perustana ollut tuntilaskelma lähetetty normaalia käytäntöä noudattaen asevarikko 1:stä Savo-Karjalan sotilasläänin esikunnan maksukeskukseen Kuopioon. Siellä maksutoimenpiteet olivat jatkuneet viikonlopun jälkeen maanantaina 25.2.1985. Keinäsen palkka oli ollut hänen tilillään pankissa 28.2.1985. Keinäsen palkanmaksu oli tapahtunut niin nopeasti kuin se oli ollut normaaleilla järjestelyillä ja tavanomaista palkanmaksutekniikkaa käyttäen mahdollista. Palkanmaksun oli siten katsottava tapahtuneen työehtosopimuksen määräysten mukaisesti.

Työehtosopimuksen 29 § sisälsi määräyksiä siitä, miten työehtosopimuksen soveltamisesta syntyvät erimielisyydet ratkaistiin. Asevarikko 1:n pääluottamusmies oli tehnyt asiassa erimielisyysmuistion, minkä jälkeen työpaikalla oli laadittu osapuolten keskeisessä neuvottelussa pöytäkirja, johon neuvotteluosapuolten toisistaan poikkeavat näkemykset oli kirjattu. Koska asiassa oli kysymys työehtosopimuksen asianomaisen kohdan oikeasta tulkinnasta, puolustusministeriö on katsonut työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan säännökseen viitaten, ettei raastuvanoikeus ollut toimivaltainen käsittelemään asiaa. Kanne tulisi tällä perusteella jättää tutkittavaksi ottamatta.

Sen varalta, että kanne kuitenkin tutkittaisiin, puolustusministeriö on lausunut, että Keinäsen palkka oli maksettu työehtosopimuksen mukaisesti viivytyksettä. Keinäsen työsuhde oli päättynyt torstaina 21.2.1985. Palkka oli ollut Keinäsen käytettävissä seuranneen viikon torstaina 28.2.1985. Normaali palkanmaksupäivä olisi ollut 8.3.1985. Asevarikko 1:ssä palkat maksettiin työntekijöiden ilmoittamille pankkitileille. Näin oli sovittu myös Keinäsen kanssa, joten palkanmaksu oli tapahtunut tältäkin osin työehtosopimuksen mukaisesti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Puolustusministeriö on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta tai, mikäli se tutkittaisiin, sen hylkäämistä.

KUOPION RAASTUVANOIKEUDEN PÄÄTÖS

Raastuvanoikeus on 7.11.1985 julistamassaan päätöksessä, koska kanne perustui työsopimuslain säännöksiin, katsonut olevansa toimivaltainen tutkimaan jutun ja lausunut selvitetyksi, että Keinänen oli ollut määräaikaisessa työsuhteessa puolustusministeriön palveluksessa asevarikko 1:n toimialueella. Työsuhteen päättyessä 21.2.1985 Keinäsen tuntipalkka oli ollut 22,64 markkaa. Työnantaja oli maksanut Keinäsen lopputilin vasta 28.2.1985. Työsuhteen päättymisajankohta oli ollut työnantajan tiedossa jo vuoden 1985 alussa. Koska ei ollut väitettykään, ettei Keinäsen palkkasaatava olisi selvä ja riidaton, raastuvanoikeus on katsonut, että Keinäsellä oli oikeus työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaiseen odotusajan palkkaan.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut Suomen valtion suorittamaan Keinäselle odotusajan palkkana kuuden päivän palkkaa vastaavat 1 086,42 markkaa korkoineen ja oikeudenkäyntikulujen korvausta.

VALITUS ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDESSA

Puolustusministeriö on lausunut muun muassa, että Keinänen oli vaatinut odotusajan palkkaa työsopimuslain nojalla, jonka mukaan palkka oli työsuhteen päättyessä maksettava viimeisenä työpäivänä. Säännös ei ollut kuitenkaan pakottava, vaan palkanmaksupäivästä voitiin sopia toisinkin. Työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohdan määräyksen mukaan palkka oli työsuhteen päättyessä maksettava viivytyksettä. Määräyksellä oli poikettu työsopimuslain säännöksistä siten, ettei palkkaa työsuhteen päättyessäkään tarvinnut maksaa heti, vaan riitti, että palkka maksettiin niin pian kuin se noudatettua maksutapaa käyttäen oli mahdollista. Työehtosopimuksen määräys merkitsi selvää poikkeamista työsopimuslain säännöksestä väljempään suuntaan. Keinäsen oikeus odotusajan palkkaan oli riippuvainen mainitun työehtosopimuksen määräyksen tulkinnasta.

Palkanmaksu oli tapahtunut työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Keinäsen palkka oli maksettu sovitulla tavalla hänen ilmoittamalleen tilille pankkiin. Koska Keinänen oli tuntipalkkainen, maksutoimenpiteet oli voitu aloittaa vasta työsuhteen päättyessä, jolloin tuntilista oli voitu laatia ja lähettää eteenpäin. Keinäsen palkka oli viikon päästä ollut hänen tilillään. Normaalisti palkanmaksuun oli varattu noin 10 päivän aika. Siinä tapauksessa, että palkanmaksun katsottaisiin viivästyneen, se oli viivästynyt joka tapauksessa vähemmän kuin raastuvanoikeuden päätöksessä mainitut 6 päivää.

Valituksessa esitetyt vaatimukset

Puolustusministeriö on vaatinut raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista ja kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta sekä, mikäli se tutkittaisiin, sen hylkäämistä.

VASTINE HOVIOIKEUDESSA

Keinänen on lausunut muun muassa, että kanteessa vaadittiin odotusajan palkkaa työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla eikä työehtosopimukseen perustuen. Työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaan seurasi työsuhdesaatavien suorituksen viivästymisestä työntekijälle oikeus saada palkka odotuspäiviltä. Tässä tapauksessa palkanmaksu oli viivästynyt eikä palkkaa ollut suoritettu edes työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla viivytyksettä. Lainkohdan ja työehtosopimusmääräyksen välillä ei ollut ristiriitaa. Odotusajan palkka oli oikeuskäytännönkin mukaan tuomittu viivästymisen syystä riippumatta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Keinänen on vaatinut, että valitus hylättäisiin.

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Itä-Suomen hovioikeus on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla pyytänyt työtuomioistuimen lausunnon siitä, oliko puolustusministeriön ja Keinäsen välisessä työsopimussuhteessa ratkaistaessa työsuhteen päättyessä maksetun palkan viivästymisestä johtuvaa vaatimusta ollut noudatettava vastaajan esittämää puolustusministeriön ja Metallityöväen Liiton välistä kaikissa puolustusministeriön ja puolustusvoimien työpaikoissa näihin yksityisoikeudellisessa työ- tai oppisopimussuhteessa oleviin työntekijöihin sovellettavaa 8.6.1984 allekirjoitettua työehtosopimusta, ja myönteisessä tapauksessa, oliko sen 17 §:n 3. kohdan määräyksellä työsopimuslain 22 §:n 5 momentin vastaavasta säännöstä poikkeava sisältö.

KUULTAVIEN LAUSUNNOT

Puolustusministeriö on lausuntonaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

Työsopimuslain 22 §:n 1 momentin mukaan palkka on maksettava palkanmaksukauden viimeisenä päivänä, jos ei toisin ole sovittu. Pykälän toisen momentin mukaan työsuhteen päättyessä päättyy myös palkanmaksukausi. Puolustusministeriön ja Metallityöväen Liitto r.y:n välisen työehtosopimuksen 17 §:n 3. kohdan mukaan palkka on työsuhteen päättyessä maksettava viivytyksettä. Työehtosopimuksella on toisin sanoen sovittu työsopimuslain säännöksestä poikkeavasti siten, että palkkaa ei työsuhteen päättyessäkään tarvitse maksaa palkanmaksukauden viimeisenä päivänä, vaan riittää että maksu tapahtuu viivytyksettä.

Keinäsen työsuhde on päättynyt torstaina 21.2.1985. Välittömästi työsuhteen päätyttyä on palkanmaksun perustana ollut tuntilaskelma, joka on selvillä vasta viimeisenä työpäivänä, lähetetty normaalia käytäntöä noudattaen Asevarikko 1:stä Savo-Karjalan sotilasläänin esikunnan maksukeskukseen Kuopioon. Siellä maksutoimenpiteet ovat jatkuneet viikonlopun jälkeen maanantaina 25.2.1985. Keinäsen palkka on ollut hänen tilillään pankissa 28.2.1985.

Keinäsen palkanmaksu on tapahtunut niin nopeasti kuin se on ollut normaaleilla järjestelyillä ja tavanomaista palkanmaksutekniikkaa käyttäen mahdollista. Palkanmaksun on siten katsottava tapahtuneen työehtosopimuksen määräysten mukaisesti.

Tapauksessa on huomattavaa myös se, että Asevarikko 1:ssä palkat maksetaan työntekijöiden ilmoittamille pankkitileille. Tätä käytäntöä noudatettiin myös Petri Keinäsen palkanmaksussa. Kun näin oli sovittu palkan maksamisesta Keinäsen osoittamalle pankkitilille, on palkanmaksu

näiltäkin osin tapahtunut työehtosopimuksen mukaisesti.

Edellä olevan perusteella puolustusministeriö katsoo, että Keinäsen palkanmaksussa on noudatettu voimassa olevan työehtosopimuksen määräyksiä ja ettei Keinäsen palkanmaksu työsuhteen päättyessä ole viivästynyt työsopimuslain 22 §:n 5 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Metallityöväen Liitto on lausuntonaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

Työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohdan määräyksellä ei siis ole työsopimuslain 22 §:n 5 momentin säännöksistä poikkeavaa sisältöä.

Lisäksi puolustusministeriö ja Metallityöväen Liitto ovat lausunnoissaan esittäneet, että puolustusministeriön ja Keinäsen välisessä työsuhteessa oli sovellettava hovioikeuden lausuntopyynnössä tarkoitettua työehtosopimusta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa ensiksi siitä, oliko puolustusministeriön ja Keinäsen välisessä työsuhteessa ratkaistaessa työsuhteen päättyessä maksetun palkan viivästymisestä johtuvaa vaatimusta ollut noudatettava puolustusministeriön ja Metallityöväen Liiton välistä 8.6.1984 allekirjoitettua työehtosopimusta. Työehtosopimukseen osalliset ovat työtuomioistuimelle antamissaan lausunnoissa yksimielisesti todenneet, että työsuhteessa on ollut noudatettava mainittua työehtosopimusta. Työtuomioistuimella ei ole perustetta poiketa tästä osallisten yksimielisestä kannasta.

Toiseksi hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, oliko työehtosopimuksen 17 §:n 3. kohdan määräyksellä työsopimuslain 22 §:n 5 momentin vastaavasta säännöstä poikkeava sisältö.

Keinänen on työskennellyt puolustusministeriön palveluksessa asevarikko 1:n toimialueella määräajan 22.2.1984 - 21.2.1985. Työsuhteen päätyttyä 21.2.1985 hänen palkkansa on ollut nostettavissa hänen tililtään pankissa 28.2.1985. Puolustusministeriö on valituksessaan hovioikeuteen ollut sitä mieltä, että työehtosopimuksen 17 §:n 3. kohdan määräyksellä oli poikettu työsopimuslain säännöksistä siten, ettei palkkaa työsuhteen päättyessäkään tarvinnut maksaa heti, vaan riitti, että palkka maksettiin niin pian kuin se noudatettua maksutapaa käyttäen oli mahdollista. Palkanmaksu oli siis Keinäsen kohdalta tapahtunut työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Vastineessaan hovioikeudelle Keinänen on lausunut, ettei työehtosopimuksella ollut poikettu työsopimuslain puheena olevista säännöksistä ja että palkanmaksu oli viivästynyt.

Työehtosopimuksen 17 §:n 3. kohtaa vastaava määräys on ensimmäisen kerran otettu puolustusministeriön ja Metallityöväen Liiton väliseen alaa koskevaan 26.2.1966 - 31.12.1968 voimassa olleeseen työehtosopimukseen siirryttäessä "palkka pankkiin" -järjestelmään. Määräyksen sanamuoto on jatkuvasti ollut sama. Vakiintunutta käytäntöä asiassa ei ole syntynyt eikä työtuomioistuimelle ole esitetty selvitystä työehtosopimusneuvotteluista.

Määräyksen syntytavasta työtuomioistuin on saanut seuraavan selvityksen:

Valtioneuvosto on 5.9.1963 asettanut komitean tutkimaan, millä tavoin valtion eri virastojen ja laitosten sekä asianomaisten työntekijäjärjestöjen välisten työehtosopimusten kaikille virastoille ja laitoksille yhteisiä yleisluontoisia työehtosopimusmääräyksiä voitaisiin yhdenmukaistaa. Tämä niin sanottu valtion työehtosopimuskomitea on 17.11.1965 antanut ensimmäisen osamietintönsä, jossa on käsitelty muun ohella palkanmaksua koskevia määräyksiä. Komitea on todennut palkanmaksua työsuhteen päättyessä koskevan määräyksen olleen useissa valtion työehtosopimuksissa sen sisältöinen, että palkka oli maksettava viivytyksettä "niin pian kuin se käytännössä voi tapahtua". Edelleen komitea on todennut, että vaikka sanat "niin pian kuin se käytännössä voi tapahtua" ehdotettiin jätettäväksi määräyksestä pois, palkan maksulle oleva laillinen este oli luonnollisesti edelleenkin pätevä.

Työsopimuslain (141/1922) 17 § on tuolloin ollut seuraavan sisältöinen:

Ellei toisin ole sovittu, on työnantajan maksettava työntekijälle hänen palkkansa työn päätyttyä. Jos työn toimittaminen kestää neljätoista päivää pitemmän ajan, on työntekijä kuitenkin oikeutettu säännöllisin ajanjaksoin, vähintään kaksi kertaa kuukaudessa, nostamaan suorittamaansa työtä vastaavan osan palkasta. Jos rahapalkka on laskettu ajalta, on se maksettava vähintään kerran kuukaudessa. Palkka, joka lasketaan päivältä tai sitä lyhyemmältä ajalta, on maksettava ainakin kaksi kertaa kuukaudessa. Luonnossa maksettava korvaus on suoritettava sen laadun ja paikkakunnan tavan mukaan. Jos palkanmaksu työsuhteen päättyessä ilman laillista estettä viivästyy, olkoon työntekijällä oikeus saada odotuspäiviltä täysi palkka, kuitenkin enintään kolmelta päivältä. Palkan maksaminen on toimitettava työpäivänä työajan päätyttyä ja työpaikalla taikka sen läheisyydessä, ellei toisin ole sovittu.

Työtuomioistuin katsoo lausuntonaan puolustusministeriön ja Metallityöväen Liiton asiasta antamiin lausuntoihin viitaten, että ratkaistaessa työsuhteen päättyessä maksetun palkan viivästymisestä johtuvaa vaatimusta on ollut noudatettava puolustusministeriön ja Metallityöväen Liiton välistä 8.6.1984 allekirjoitettua työehtosopimusta ja ettei työehtosopimuksen 17 §:n 3. kohdan määräyksellä ole sovittu poikettavaksi palkan maksuaikaa työsuhteen päättyessä koskevista työsopimuslain 22 §:n säännöksistä.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Airaksinen, Hölttä jaPorttila.

Lausunto oli yksimielinen.