Labor court dismisses union strike claim, ruling union failed to prevent member strikes violating collective agreement.

Ennen työtaistelutoimenpiteiden aloittamista pidetyssä työntekijöiden kokouksessa oli päätökseen työtaistelutoimenpiteiden aloittamisesta osallistunut luottamusmiehiä ja ammattiosaston toimikunnan jäseniä. Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Kantaja Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Vastaaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Kuultava Oulun Lääketyöntekijät r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 7.4.1986 tehdyssä kemiallisteknistä teollisuutta koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

4 § Sopimuksen sitovuus ja työrauhavelvoite

Sopimuksen sitovuus

1. Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä.

Työrauha

2. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä riko työehtosopimuksen määräyksiä.

IV TYÖPALKAT

13 § A. Työkohtainen palkka

Työnvaati vuusluokkapalkat

1. Täysin työkykyisten, 18 vuotta täyttäneiden työntekijöiden luokkapalkat ovat seuraavat:

36 § Erimielisyyksien sovittelu

Neuvotteluvelvollisuus

1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä syntyy erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamisesta tai tulkinnasta, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa siitä kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen.

2. Ellei edellä 1 kohdassa mainittua asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

3. Erimielisyys, jota ei liittojen välisissä neuvotteluissa ole voitu selvittää, voidaan saattaa työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

3 §

1 Palkkojen yleiskorotukset

2 Palkankorotusten toteuttaminen

b) Liitot toteavat, että palkkaperusteiden ylimääräinen korotus merkitsee mahdollisten työ- ja henkilökohtaisten lisien leikkaantumista palvelusvuosilisää lukuunottamatta.

KANNE

Kanteen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä on lausunut, että Farmos-yhtymä Oy Medipolarin tuotantolaitoksen pääluottamusmiehen pyynnöstä oli 8.5.1986 pidetty neuvottelu, jossa oli pääluottamusmiehen lisäksi ollut läsnä kolme osastojen luottamusmiestä. Työntekijöiden edustajat olivat ilmoittaneet neuvotteluissa tuotantolaitoksen työntekijöiden henkilökohtaisten lisien pienentyneen yhteensä 10 000 markalla kuukaudessa. Pääluottamusmies oli esittänyt kahden markan yleiskorotusvaatimuksen kaikille työntekijöille. Työnantajan esityksestä asia oli sovittu käsiteltäväksi uudelleen 15.5.1986, jolloin tarvittavat tilastot olisivat valmistuneet.

Henkilökohtainen lisä tarkoitti työehtosopimuksen 13 §:ssä mainitun luokkapalkan ylittävää liukumaa, mistä ei ollut määräyksiä työehtosopimuksessa. Kun työnantaja oli korottanut uuden työehtosopimuksen mukaisesti palkkoja noudattaen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n 2. kohdan b) kappaleen määräyksiä, oli liukuma eli paikallisesti nimitetty henkilökohtainen lisä tämän määräyksen nojalla leikkaantunut.

Neuvottelussa 15.5.1986 työnantajan edustajat olivat ilmoittaneet työnantajan jatkavan aktiivista palkkapolitiikkaa kuten aikaisemminkin ja pitäneet mahdollisena, että yhteensä 10 000 markan suuruisten henkilökohtaisten lisien leikkaantuminen palkkasummasta olisi mahdollisesti saatu kiinni vuoden loppuun mennessä. Pääluottamusmies oli ilmoittanut pitävänsä ammattiosaston kokouksen perjantaina 16.5.1986 ruokatunnilla ja esittelevänsä siellä työnantajan tarjouksen työntekijöille. Samassa yhteydessä pääluottamusmies oli ilmoittanut työnantajan edustajille, ettei tarjous mennyt läpi, vaan asiassa oltiin "törmäyskurssilla", mikä sanonta oli tulkittava lakolla uhkaamiseksi. Pääluottamusmies oli 16.5.1986 kello 11.30 soittanut henkilöstöasiainhoitajalle ja ilmoittanut, ettei tarjousta ollut hyväksytty ja että työntekijät aloittivat lakon kello 12.00 sekä että työt jatkuivat normaalisti maanantaiaamuna 19.5.1986.

Tuotantolaitoksen noin 200 työntekijästä noin 150 olikin tuolloin ollut lakossa. Kemiallisen tehtaan työntekijät eivät olleet lakkoon osallistuneet.

Pääluottamusmies oli 19.5.1986 alkaneella viikolla useaan otteeseen kysynyt henkilöstöasiainhoitajalta työnantajan kantaa asiassa nyt, kun työntekijät olivat olleet lakossa. Pääluottamusmies oli myös ilmoittanut, ettei työnantaja oikein tuntunut ymmärtävän, että työntekijät olivat olleet vakavissaan palkankorotusvaatimuksen tehdessään. Henkilöstöasiainhoitaja oli ilmoittanut, ettei työnantaja antaisi yleiskorotusta kaikille työntekijöille, mutta oli valmis keskustelemaan erilaisista palkantarkistusvaihtoehdoista.

Työntekijät olivat jälleen perjantaina 23.5.1986 aloittaneet lakon siten, että osa työntekijöistä oli poistunut työpaikalta jo kello 11.00 alkaen ja osa myöhemmin. Tästä lakosta ei työnantajalle ollut ilmoitettu etukäteen ja pääluottamusmies oli 23.5.1986 ilmoittanut henkilöstöasiainhoitajalle lakon jatkuvan myös maanantaina 26.5.1986 koko päivän. Pääluottamusmies oli keskustelun aikana kertonut käyvänsä kemian tehtaalla. Sieltä palattuaan hän oli kertonut henkilöstöasiainhoitajalle, että tällä kertaa myös kemian tehdas ajettaisiin alas.

Kemian tehtaan noin 30 työntekijää olivat olleet keskeytymättömässä kolmivuorotyössä. Tehtaan alasajo oli aloitettu, mutta sitä ei ollut ehditty ajaa kokonaisuudessaan alas perjantaina 23.5. alkaneen ja tiistaina 27.5. aamuvuoron alkaessa päättyneen työtaistelun aikana. Työtaistelu oli ilmennyt siten, että kemian tehtaan työntekijät olivat kieltäytyneet lataamasta tehtaan reaktoreita uudelleen niiden tyhjennettyä. Kemian tehtaalla oli käytössä niin sanottu panosprosessi. Panokseen tarvittavat aineet oli pantu reaktoriin ja ne oli keitetty valmiiksi, minkä jälkeen reaktori oli tyhjennetty. Keskimääräinen reaktioaika oli noin kaksi vuorokautta ja tyhjentyneitä reaktoreita ei ollut suostuttu lataamaan uudelleen. Tästä syystä tehtaan seitsemästä reaktorista viisi oli ollut käyttämättöminä.

Tuotantolaitoksen muut työntekijät olivat olleet lakossa pääluottamusmiehen ilmoittaman ajan eli perjantaina iltapäivän ja maanantaina 26.5.1986 koko päivän. Lakko tosin oli alkanut perjantaina asteittain siten, että osa työntekijöistä oli lähtenyt työstä ennen kello 12:ta ja osa vasta kello 12:n jälkeen, koska työntekijät olivat tehneet valmiiksi niin sanotut pilaantuvat tuotteet.

Tuotantolaitoksella oli lisäksi ollut ylityökielto, joka oli alkanut 15.5.1986 ja päättynyt toukokuun loppupuolella. Ylityökielto oli ilmennyt siten, etteivät työntekijät pyydettäessä olleet suostuneet tekemään ylitöitä.

Henkilöstöasiainhoitaja oli 23.5.1986 vaatinut pääluottamusmiestä ryhtymään toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi välittömästi. Pääluottamusmiehellä ei kuitenkaan ollut ollut tarkoitustakaan ryhtyä toimenpiteisiin työtaistelun päättämiseksi.

Pääluottamusmies oli muiden luottamusmiesten, joista yksi oli samalla ollut ammattiosaston rahastonhoitaja, läsnä ollessa esittänyt työnantajalle kahden markan yleiskorotusvaatimuksen. Pääluottamusmies oli ilmoittanut työnantajalle epäsuorasti, että lakko alkoi ellei vaatimukseen suostuttu. Pääluottamusmies ei myöskään ollut ryhtynyt toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi, joten tehtaan työntekijöiden ammattiosasto ei ollut edes pyrkinyt täyttämään työehtosopimuksen sille asettamaa valvontavelvollisuutta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen ryhmä on vaatinut Oulun Lääketyöntekijät r.y:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työnantajain Yleinen Ryhmä on sittemmin luopunut haastehakemuksessa esitetystä vaatimuksesta, jonka mukaan työtuomioistuimen tulisi tuomita myös Kemian Työntekijäin Liitto työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto, jonka lausumaan Oulun Lääketyöntekijät r.y. on yhtynyt, on kanteeseen vastatessaan lausunut, että erimielisyydet Oulussa sijaitsevalla tuotantolaitoksella olivat liittyneet palkkaukseen. Lääkealan yritysten tilinpäätökset olivat viime vuosina olleet erinomaisia ja voitot olivat olleet vuosittain satoja miljoonia markkoja. Tästä huolimatta lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa työntekijöiden palkat olivat olleet yllättäen kemian kentän heikoimmat. Vuonna 1985 kolmannella neljänneksellä keskituntiansio lääketehtaissa oli ollut miespuolisten työntekijöiden osalta 27,80 markkaa ja naispuolisten työntekijöiden kohdalta vain 22,97 markkaa. Koko kemian teollisuudessa vastaavat lukemat olivat olleet miehillä 33,38 markkaa ja naisilla 25,14 markkaa. Työntekijöiden oli ollut vaikea ymmärtää lääkealan vajoamista matalapalkka-alaksi yritysten maksukyky huomioon ottaen.

Ongelma oli tiedostettu myös työnantajapuolella. Työnantaja oli jo pidemmän aikaa puhunut mahdollisuudesta aktiivisen palkkapolitiikan harjoittamiseen Medipolarin tuotantolaitoksella, jos työntekijät olivat valmiita omalta osaltaan uhrauksiin. Vuonna 1985 oli siirrytty tekemään vuorotyötä, vaikka tehtaan sijainti 15 kilometriä Oulun kaupungin keskustasta oli aiheuttanut esimerkiksi kulkuyhteyksien puolesta työntekijöille vaikeuksia. Ylitöitä oli tehty jopa enemmän kuin työaikalaissa oli sallittu. Muutenkin työntekijät olivat paremman palkkauksen toivossa suostuneet joustamaan.

Vuonna 1985 työntekijöille oli jaettu henkilökohtaisina kuukausipalkan korotuksina 80-120 markkaa. Kevään 1986 työehtosopimusratkaisussa oli taulukkopalkkoja korotettu selvästi yli yleiskorotuksen. Ilman korvaavia järjestelyjä edellisenä vuonna saadut henkilökohtaiset korotukset olisivat tämän vuoksi leikkaantuneet pois. Lisäksi työntekijät olivat olleet fyysisesti ja henkisesti rasittuneita kiihtyneestä työvauhdista ja lisääntyneestä työmäärästä.

Pääluottamusmies oli 15.5.1986 käydyssä neuvottelussa ilmoittanut järjestävänsä 16.5. työntekijöille tiedotustilaisuuden, jossa hän ilmoittaisi työnantajan tarjouksesta työntekijöille. Pääluottamusmies oli tehtaalla vallinneen tunnelman tietäen arvellut, että työntekijät tulisivat suhtautumaan kielteisesti työnantajan esitykseen eivätkä sitä todennäköisesti hyväksyisi. Työnantaja oli myös tiennyt tilanteen eikä pääluottamusmiehen arvelu ollut sisältänyt lakolla uhkailua. Ruokatunnilla 16.5.1986 pidetty tiedotustilaisuus ei ollut ollut ammattiosaston kokous. Tilaisuuden jälkeen pääluottamusmies oli ilmoittanut henkilöstöasiainhoitajalle, että työntekijät olivat päättäneet lähteä kotiin ja palata vasta maanantaiaamuna 19.5.1986 kello 6.00 töihin. Pääluottamusmies oli toivonut, että neuvotteluja olisi jatkettu koko ajan molempia osapuolia tyydyttävän lopputuloksen saavuttamiseksi.

Kemiallisen tehtaan työntekijät ja eräät muut työntekijät eivät olleet osallistuneet työnseisaukseen. Siten töistä oli ollut poissa 16.5.1986 noin 120 eikä 150 työntekijää. Kaikki luottamusmiehet ja ammattiosaston toimikunnan jäsenet olivat olleet töissä.

Torstaina 22.5.1986 oli käyty neuvottelu, jonka tuloksista pääluottamusmies oli ilmoittanut tiedottavansa jälleen seuraavana päivänä työntekijöille. Tiedotustilaisuuden jälkeen työntekijät olivat jälleen lähteneet kotiin kello 12.00 ja palanneet töihin tiistaina 27.5.1986 kello 6.00. Perjantaina 23.5. olivat eräät työntekijät jääneet valmistamaan joitakin pilaantuvia tuotteita, koska vahinkoja ei ollut haluttu aiheuttaa. Tällä kertaa oli myös kemiallinen tehdas pysähtynyt osittain.

Ylityökielto kiistettiin. Tehtaalla oli tehty ylitöitä ainakin 24.-25.5.1986 ja todennäköisesti muinakin päivinä. Kohtuuttomat ylityömäärät huomioon ottaen oli ymmärrettävää, että jotkut työntekijät eivät olleet enää olleet halukkaita joustamaan.

Pääluottamusmies oli toiminut neuvottelijana ja viestinviejänä työnantajan ja työntekijöiden välillä. Hän ei ollut uhannut lakolla. Pääluottamusmies oli yrittänyt neuvotella koko ajan. Perjantaina 30.5.1986 pidetyssä tiedotustilaisuudessa pääluottamusmies oli omalla esiintymisellään saanut estetyksi sen, etteivät työntekijät jälleen olleet lähteneet kotiin. Luottamusmiehiä tai ammattiosaston toimikunnan jäseniä ei ollut osallistunut työnseisauksiin.

Työntekijät olivat pyrkineet toimimaan niin, että taloudelle ja tuotannolle aiheutunut vahinko jäisi mahdollisimman pieneksi. Pilaantuvat tuotteet oli pakattu eikä valmistusprosessia ollut jätetty kesken. Lisäksi kemiallisella tehtaalla ei prosesseja ollut keskeytetty, minkä vuoksi työnseisaus ei käytännöllisesti katsoen lainkaan ollut vaikuttanut kemiallisen tehtaan tuotantoon.

KANTAJAN VASTASELITYS

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vielä lausunut, että Farmos-yhtymä Oy Medipolarin tuotantolaitoksilla oli tehty ylitöitä vuoden 1986 helmikuussa 2 091 tuntia, maaliskuussa 2 586 tuntia ja huhtikuussa 2 483 tuntia, mutta toukokuussa ainoastaan 640,5 tuntia. Ylityötuntien äkillinen väheneminen ei ollut voinut johtua muusta kuin työtaistelutoimenpiteestä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Työnantajain Yleinen Ryhmä sekä Kemian Työntekijäin Liitto ammattiosastoa vastaan ajetun kanteen osalta ja Oulun Lääketyöntekijät r.y. ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Farmos-yhtymä Oy Medipolarin tuotantolaitoksen työntekijät ovat katsoen palkkaukseensa sisältyvien henkilökohtaisten lisien pienentyneen vaatineet tuntipalkkojensa korottamista kahdella markalla. Työnantaja on neuvotteluissa ilmoittanut suostuvansa ainoastaan työntekijäkohtaisiin palkantarkistuksiin. Palkankorotusvaatimusta tukeakseen tuotantolaitoksen 120 työntekijää on ollut kanteessa mainituin tavoin lakossa perjantaista 16.5.1986 kello 12:sta alkaen siten, että he ovat palanneet työhön viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna 19.5.1986. Työntekijät ovat olleet samasta syystä uudelleen lakossa perjantaista 23.5.1986 kello 11:stä alkaen siten, että he ovat palanneet töihin tiistaiaamuna 27.5.1986.

Tuontantolaitoksen työntekijät, jotka ovat aikaisemmin keväällä tehneet kuukausittain kanteesta selviävän määrän ylityötä, ovat 16.5.1986 alkaen toukokuun loppupuolelle saakka kesäapulaisia lukuun ottamatta kieltäytyneet ylityöstä. Haluttomuus ylityön tekemiseen on työtuomioistuimen mielestä ollut aikaisemmasta poikkeavaa ja saavuttanut sellaisen laajuuden, että ylityöstä kieltäytyminen on muodostunut työnantajaan kohdistuvaksi painostukseksi. Painostamisella on tuettu esitettyä palkankorotusvaatimusta.

Lakot ja ylityöstä kieltäytyminen ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ennen työtaistelutoimenpiteiden aloittamista 16.5. pidetyssä työntekijöiden kokouksessa on päätökseen työtaistelutoimenpiteiden aloittamisesta osallistunut luottamusmiehiä ja ammattiosaston toimikunnan jäseniä. Ammattiosaston ei ole pääluottamusmiehen työtaistelutoimenpiteistä pidättäytymistä koskevien kehotusten lisäksi edes väitetty ryhtyneen muihin toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi tai lopettamiseksi. Ammattiosasto ei siten ole täyttänyt sille kuulunutta valvontavelvollisuutta.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen asiassa raukeaa siltä osin kuin kanteesta on luovuttu.

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten vaatimukset enemmälti, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Oulun Lääketyöntekijät r.y:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Työnantajain Yleiselle Ryhmälle 10 000 markkaa ja velvoittaa Oulun Lääketyöntekijät r.y:n korvaamaan Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, Uski, Pohjanoksa, Hietikko ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.