Legislator Case Law & Legislation
TT:1986-105 AI generated

Pizza chef assigned to Group 2 in catering collective agreement for licensed cafe without alcohol rights.

Case Number TT:1986-105
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Labour Court ruled that a pizza chef working in a licensed cafe without alcohol rights belongs to wage group 2 of the collective agreement. The employer argued for group 6 based on cooking duties, while the unions contended that the absence of alcohol licenses meant the establishment was treated as a standard cafe. The court adopted the unions' interpretation, determining that without alcohol rights, the venue is not classified as a restaurant for wage grouping purposes.

Legislator headnote

AI generated

Section 5 of the Collective Agreement for Employees in Accommodation and Catering; employees primarily engaged in food preparation in a cafe without alcohol rights are classified into wage group 2.

Keywords

AI generated
collective agreement interpretation wage group classification catering establishment alcohol license status pizza chef duties labour court ruling employment classification

Cited Legislation

AI generated
Section 5 of the Collective Agreement for Employees in Accommodation and Catering
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Kysymys siitä, mihin majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen palkkaryhmään kuului kahvilassa työskentelevä pizzakokki.

Kuultavat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liiton välillä 17.12.1981 solmitussa majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

5 § Työntekijäin jako palkkaryhmiin Työntekijät ryhmitellään tehtäviensä mukaan seuraavasti:

1. Kaikki apulaiset.

2. Kahvilan tarjoilija, kahvilan annostelija, myyjä/antelija, kahvinkeittäjä, kahvilan keittäjä, pesulatyöntekijä, siivooja.

3. Varastotyöntekijä, hotellin pääsiivooja, liinavaatevaraston hoitaja.

4. Annostelija, kerroshoitaja, työpaikkaruokalan keittäjä.

5. Puhelunvälittäjä, vastaanottoapulainen.

6. Tarjoilija, paistaja, keittäjä, kokki, keittäjäkylmäkkö, kylmäkkö, lihanpaloittelija, kassanhoitaja, vahtimestari, naulakonhoitaja, huoltaja, varastonhoitaja.

7. Pääkeittäjä, pääkylmäkkö, portieeri, majoitusliikkeen vastaanottaja.

Pöytäkirjamerkintä 1:

_____________________

Kahvilalla tarkoitetaan ravitsemisliikettä, jossa tarjoillaan etupäässä kahvia, teetä ja muita virvokkeita leivonnaisten tai voileipien kera tai ilman niitä ja jossa lääninhallituksen erityisluvalla voidaan tarjoilla myös ruokaa.

Kahvilana pidetään myös ravitsemisliikettä, joka ei tarvitse toimintaansa varten majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen tarkoittamaa lupaa sillä perusteella, että sen tarjoilutila on enintään 20 m2, ei kuitenkaan niitä tapauksia, joissa ei ole lainkaan tarjoilutilaa.

A- ja B-anniskeluoikeuksin toimivat kahvilat rinnastetaan ravintoloihin.

Lääninhallituksen päätöksen perusteella ruokalana toimivaa liikettä ei pidetä kahvilana eikä työpaikkaruokalana.

Samojen liittojen välillä 28.3.1985 solmitussa majoitusja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella samansisältöinen 5 § ja siihen liittyvä pöytäkirjamerkintä 1 kuin edelle on jäljennetty sillä poikkeuksella, että 3. palkkaryhmään kuuluvaksi on katsottu varastotyöntekijä ja liinavaatevarastonhoitaja.

KÄSITTELY RAASTUVANOIKEUDESSA

KANTAJAN KANNE

Pizzakokki Renato Barbato on liikkeenharjoittaja Kirsti Elina Gonzales Delgadoa vastaan Joensuun raastuvanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli työskennellyt Gonzales Delgadon omistamassa Al Capone nimisessä yrityksessä pizzakokkina 1.2.29.7.1985. Barbaton ja Gonzales Delgadon välillä 29.11.1984 allekirjoitetun kirjallisen työsopimuksen mukaan työsuhteessa noudatettiin palkka ja muiden työehtojen osalta majoitus ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta, joka myös oli alan yleiseksi katsottava valtakunnallinen työehtosopimus. Työehtosopimuksen liitteenä olevan palkkataulukon mukaan pizzakokki kuului palkkaryhmään 6., joten Barbaton peruspalkan ajalla 1.2.31.3.1985 olisi pitänyt olla 3 722 markkaa kuukaudessa ja ajalla 1.4.29.7.1985 3 916 markkaa kuukaudessa. Työsopimusta tehtäessä oli sovittu työehtosopimusta pienemmästä kuukausipalkasta.

Barbato on oheistamaansa laskelmaan viitaten todennut, että Gonzales Delgado olisi ollut velvollinen suorittamaan hänelle työssäoloajalta työpalkkoja yhteensä 33 486,82 markkaa. Työnantaja oli kuitenkin maksanut kysymyksessä olevalta ajalta ainoastaan 25 561,43 markkaa. Barbatolta oli näin ollen jäänyt saamatta palkkaa 7 925,39 markkaa. Koska työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus oli työsuhteen päättyessä viivästynyt, oli Barbatolla oikeus saada kuudelta odotuspäivältä täysi palkka eli yhteensä 1 105,92 markkaa.

Barbato on vaatinut Gonzales Delgadon velvoittamista suorittamaan hänelle palkan erotuksen 7 925 markkaa ja odotusajan palkan 1 105,92 markkaa sekä Gonzales Delgadon velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Barbato on kannetta raastuvanoikeudessa kehitellessään lausunut, että hän oli työskennellyt Gonzales Delgadon omistamassa pizzeriassa nimenomaan kokin tehtävissä heti työsuhteensa alusta alkaen. Hänellä oli aikaisempaa ravintola-alan kokemusta yhteensä noin kuuden vuoden ajalta. Työtodistuksista ilmeni, että hän oli aikaisemmin työskennellyt muun muassa kokkina, apulaiskeittiömestarina ja keittiömestarina. Viimeksi mainittu nimike tarkoitti sitä, että Barbato oli toiminut koko keittiön ja muun muassa kokkien esimiehenä.

Työsopimuksen mukaan Barbato oli otettu nimenomaan pizzakokin tehtäviin, joten hän kuului työehtosopimuksen palkkaryhmään 6. eikä palkkaryhmään 2. Merkitystä ei ollut sillä, mihin ryhmään työnantajan liike kuului majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen mukaan lääninhallituksen pitämässä luettelossa. Tosiasiallisten olosuhteiden perusteella oli ratkaistava se, oliko kysymyksessä kahvila vai muu ravitsemisliike. Koska Gonzales Delgadon liike oli tyypillinen pääasiassa pizzaa tarjoileva ruokailupaikka, ei yritystä voitu pitää työehtosopimuksen mukaisena kahvilana eikä Barbatoa kahvilan keittäjänä.

Barbato on pyytänyt, että raastuvanoikeus pyytäisi asiasta työtuomioistuimen lausunnon.

VASTAAJAN VASTINE

Gonzales Delgado on kanteeseen vastatessaan lausunut, että asianosaiset olivat 29.11.1984 tehneet työsopimuksen ja Barbato oli aloittanut työt hänen omistamassaan pizzeria-kahvilassa 1.2.1985. Barbato oli toukokuun alkuun 1985 saakka toiminut pelkkänä apulaisena. Opittuaan pizzan paistamisen hän oli toukokuun alkupäivistä lähtien valmistanut pizzoja Gonzales Delgadon aviopuolison opastuksella. Barbato oli 29.7.1985 irtisanomisaikaa noudattamatta eronnut työstään.

Barbato oli ollut palkkaryhmään 2. kuuluva työntekijä. Työehtosopimuksen mukaan palkkaryhmän 2. mukainen kuukausipalkka oli 31.3.1985 saakka ollut 3 209 markkaa, mistä oli työsopimuksella sovittu. Mainitun palkkaryhmän mukainen palkka oli 1.4.1985 alkaen ollut 3 376 markkaa.

Työsopimuksessa Barbaton työtehtäväksi oli määritelty pizzakokki. Työehtosopimus ei tuntenut tällaista nimikettä. Kysymys oli lähinnä pizzerioissa työskentelevien työntekijöiden yleisnimikkeestä. Työsopimuksessa olisi pizzakokin asemesta voitu käyttää nimikettä pizzeriatyöntekijä tai -apulainen. Nimikkeen valinnalla oli pyritty vaikuttamaan siihen, että Barbato olisi saanut työluvan Suomesta. Työsopimus oli tehty 2.11.1984, jolloin Barbato oli oleskellut Englannissa. Hän oli aloittanut työt helmikuun alussa 1985 saatuaan työluvan.

Työehtosopimuksen 5 §:n 6. kohdassa mainittu kokki tarkoitti ravintolan kokkia. Kokin ammattinimike edellytti erityistä koulutusta ja ammattitaitoa vaativienkin ruokalajien valmistamiseen. Kokin edellytettiin kykenevän valmistamaan kaikkia ruokalajeja. Barbatolla ei ollut ollut kokilta vaadittavaa koulutusta eikä ammattitaitoa. Hänelle oli muutaman kuukauden ajan opetettu pizzan tekemistä, minkä jälkeen hän oli niitä tehnyt. Al Capone pizzeria-kahvilassa työskenteli yksi kokki, jolla oli työehtosopimuksen 5 §:n 6. kohdassa tarkoitettu kokilta edellytettävä ammattitaito. Kaikki muut työntekijät olivat pizzeria-työntekijöitä, jotka voitaisiin luokitella lähinnä apulaisiksi. Gonzales Delgadon omistama liike oli kahvila ja kaikki kahvilan työntekijät kuuluivat palkkaryhmiin 1. tai 2.

Majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetussa asetuksessa ravitsemisliikkeet oli jaettu ravintoloihin, ruokaloihin ja kahviloihin. Työehtosopimuksen ja asetuksen määritelmät olivat samanlaiset. Ravitsemisliikkeen harjoittamiseen tarvittiin lääninhallituksen lupa. Lääninhallituksen luvassa määriteltiin muun ohella liikkeen laji ja ratkaistiin se, oliko kysymyksessä ravintola, ruokala vai kahvila. Toisin sanoen lupaviranomainen myöntäessään luvan majoitus- ja ravitsemisliikkeen harjoittamiseen samalla määritteli, minkälaisesta majoitus- ja ravitsemisliikkeestä oli kysymys. Pohjois-Karjalan lääninhallitus oli 1.9.1982 antamassaan luvassa määritellyt liikkeen kahvilaksi, jossa saatiin tarjoilla myös ruoka-annoksia.

Gonzales Delgado on pyytänyt kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

NÄYTTÖ

RAASTUVANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Joensuun raastuvanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, mihin majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen palkkaryhmään raastuvanoikeudessa kantajana oleva Barbato kuuluu.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitolle ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liitto ovat antaneet seuraavan sisältöisen lausunnon:

KERTOELMASTA ILMENEVÄT TYÖEHTOSOPIMUKSEN TULKINNAN KANNALTA KESKEISET SEIKAT

Joensuun raastuvanoikeudessa vireillä olevan lausuntopyynnössä tarkoitetun asian vaiheista laaditusta kertoelmasta käy ilmi, että kantaja Renato Barbato on työskennellyt vastaajan Kirsti Gonzales Delgadon omistamassa pizzeria Al Caponessa pääasiallisena tehtävänään pizzojen paistaminen. Tämän lisäksi hän on osallistunut aputyön luonteisiin tehtäviin ja myös muuhun ruoan valmistukseen.

Pizzeria Al Capone on Pohjois-Karjalan lääninhallituksen 1.9.1982 antamassa lupapäätöksessa luokiteltu majoitus- ja ravitsemisliikkeitä koskevan asetuksen mukaiseksi kahvilaksi. Pizzeria Al Caponessa ei ole anniskeluoikeuksia.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN TULKINNASTA

Majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on pääasiallisesti ruoan valmistustehtävissä toimivat työntekijät ryhmitelty kolmeen eri palkkaryhmään, nimittäin 2., 4. ja 6. palkkaryhmiin.

Ratkaisevaa palkkaryhmien soveltamisessa on se, minkälaisessa liikkeessä asianomainen työskentelee. Kahvilassa pääasiallisesti ruoan valmistus tehtävissä työskentelevään sovelletaan palkkaryhmää 2. ellei kahvilassa ole A- tai Banniskeluoikeuksia. Tällöin kahvila rinnastetaan palkkaryhmittelyä sovellettaessa ravintoloihin.

Näin ollen ruoan myynnin määrällä tai sen osuudella liikkeen kokonaismyynnistä ei ole merkitystä palkkaryhmittelyä sovellettaessa.

YHTEENVETO

Edellä esitetyn perusteella allekirjoittaneet järjestöt toteavat kantanaan, että Renato Barbaton tehtävissä, jotka siis ovat pääasiallisesti olleet ruoanvalmistustehtäviä ilman anniskeluoikeuksia toimivassa kahvilassa, sovelletaan majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 5 §:n palkkaryhmää 2.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Majoitus- ja Ravitsemisalan työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen osalliset liitot ovat yhteisessä lausunnossaan todenneet, että työehtosopimuksen mukaan pääasiallisesti ruoanvalmistustehtävissä toimivat työntekijät on ryhmitelty työehtosopimuksessa kolmeen eri palkkaryhmään eli palkkaryhmiin 2., 4. ja 6. Työehtosopimukseen osallisten mukaan palkkaryhmien soveltamisessa ratkaisevaa on se, minkälaisessa liikkeessä asianomainen työskentelee. Kahvilassa pääasiassa ruoanvalmistustehtävissä työskentelevään työntekijään sovelletaan palkkaryhmää 2., ellei kahvilassa ole A- tai B-anniskeluoikeuksia. Mikäli kahvilalle on myönnetty anniskeluoikeudet, rinnastetaan se palkkaryhmittelyä sovellettaessa ravintolaan.

Pizzeria Al Capone, jossa raastuvanoikeudessa kantajana oleva Renato Barbato on työskennellyt, on Pohjois-Karjalan lääninhallituksen 1.9.1982 antamassa lupapäätöksessä luokiteltu kahvilaksi, jossa saadaan tarjoilla myös ruoka-annoksia. Raastuvanoikeudessa esitetystä selvityksestä ei ilmene, että kahvilalle olisi myönnetty anniskeluoikeudet. Työehtosopimusosapuolet ovatkin lausunnossaan katsoneet, että Barbatoon, joka on toiminut pääasiallisesti ruoanvalmistustehtävissä ilman anniskeluoikeuksia toimivassa kahvilassa, sovelletaan majoitusja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 5 §:n palkkaryhmää 2. Näin ollen työtuomioistuin, jolla ei ole perustetta poiketa työehtosopimusosapuolten yhteisestä tulkinnasta, lausuntonaan katsoo, että Barbato kuuluu majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 5 §:n palkkaryhmään 2. edellyttäen, että hänen työpaikkanaan olleessa kahvilassa ei ole A- tai B-anniskeluoikeuksia.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, H. Rautiainen, K. Rautiainen, Leivo ja Sulkunen.

Lausunto oli yksimielinen.