Labor court dismissed union claims against employer for wrongful dismissal and unpaid notice pay in Finnish construction sector case.

Työntekijä oli työsuhteensa purkamista edeltäneinä kuukausina ollut pääasiassa muissa kuin autonkuljetustehtävissä. Kieltäytymistä työnantajan määräämästä ajotehtävästä, jonka suorittamiseen työntekijä ei ollut voinut etukäteen varautua, ei voitu pitää edes irtisanomiseen oikeuttavana erityisen painavana syynä. Työntekijä, joka ei kieltäytymistilanteessa ollut ilmoittanut työnantajalle kaikkia kieltäytymisen tueksi myöhemmin esitettyjä seikkoja, oli omalla menettelyllään myötävaikuttanut työsuhteensa päättämiseen, joka taas vaikutti alentavasti maksettavaksi tuomittavan korvauksen määrään.

Vaatimus työnantajan tuomitsemisesta hyvityssakkoon irtisanomisajan laiminlyönnin ja irtisanomisajan palkan maksamatta jättämisen vuoksi hylätty. Työnantajaliittoon ja sen piiriyhdistykseen kohdistetut hyvityssakkovaatimukset myös hylätty. (Ään.)

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Raudoitusliike Lasse Tähkävuori Oy Kuultava Suomen Rakennusteollisuusliiton Lounais-Suomen Piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.5.1984 solmitussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

II. Työhön ottaminen ja irtisanominen

4 §

Työhön ottaminen ja irtisanominen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken toukokuun 4 päivänä 1984 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla.

Työehtosopimuksen 4 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä.

3. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 §

Irtisanomisajat

1. Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava vähintään seuraavia irtisanomisaikoja

työsuhde on jatkunut irtisanomisaika keskeytyksettä

enintään 3 vuotta

2 viikkoa

yli 3 vuotta mutta enintään 7 vuotta

4 viikkoa

yli 7 vuotta

6 viikkoa

8 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälletäyden palkan irtisanomisajalta.

III IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

18 §

Irtisanomismenettely ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella mitä tämän sopimuksen I luvussa on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

a) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain (320/70) mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

21 §

Työntekijän ilmoitus

1. Jos työntekijä katsoo, että työsopimus on irtisanottu hänestä johtuvista syistä tämän sopimuksen 4 §:n vastaisesti, hänen on ilmoitettava tästä työnantajalle kahden (2) viikon kuluessa saatuaan tämän sopimuksen 20 §:n 1 momentissa tarkoitetut ohjeet.

Pöytäkirjamerkintä

Työntekijän tulisi samalla ilmoittaa ne syyt, joilla hän katsoo työnantajan toimittaman työsopimuksensa irtisanomisen olevan tämän sopimuksen vastainen.

22 §

Neuvotteluvelvollisuus ja -menettely

1. Kun työnantaja on saanut työntekijältä tämän sopimuksen 21 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, heidän on keskenään viivytyksettä neuvoteltava työsopimuksen irtisanomisen aiheuttamasta erimielisyydestä. Neuvotteluvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos irtisanomista tai purkamista koskevan riidan osapuolet tai toinen heistä ei kuulu työnantaja ja työntekijäyhdistyksen välisen neuvottelumenettelyn piiriin. Työnantajan ja työntekijän välinen neuvottelu on käytävä kahden (2) viikon kuluessa siitä, kun työnantaja on saanut työntekijältä tämän sopimuksen 21 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen.

2. Jos erimielisyyttä ei ole voitu ratkaista työnantajan ja työntekijän kesken, erimielisyys voidaan saattaa neuvoteltavaksi neuvottelujärjestyksen mukaisesti liittojen välillä. Nämä neuvottelut on käytävä kahden (2) kuukauden kuluessa siitä, kun työnantaja on saanut työntekijältä tämän sopimuksen 21 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, jolleivat liitot kirjallisesti sovi pidemmästä määräajasta.

4. Liittojen välisistä neuvotteluista on laadittava pöytäkirja, josta käy ilmi tehdyn ratkaisun sisältö, tai jollei asiasta ole päästy yksimielisyyteen, kummankin osapuolen mielipide neuvottelun kohteena olleesta erimielisyydestä. 5. Tämän pykälän tarkoittama neuvotteluvelvollisuus katsotaan täytetyksi, kun erimielisyyden kohteena olevaa asiaa on tässä pykälässä sanotuissa neuvotteluissa käsitelty.

24 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

25 §

Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään 20 kuukauden palkka.

2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

28 §

Korvaus muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneesta perusteettomasta irtisanomisesta sekä työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta ja lomauttamisesta

1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työsopimuksen tämän sopimuksen 4 §:ssä määritellystä muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tai perusteettomasti purkaa työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa työntekijän eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

2. Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe, rakennusalan luonteesta johtuvat työsuhteiden hoitoon liittyvät erityispiirteet ja muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kolmen (3) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut enintään seitsemän (7) vuotta eikä kahdeksan (8) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut yli seitsemän (7) vuotta.

3. Jos edellä tässä pykälässä tarkoitetun vahingon määrästä ei esitetä muuta näyttöä, maksetaan korvauksena kahden (2) viikon palkka.

33 § Korvauksia koskevat erityismääräykset

1. Työnantajaa ei voida tuomita tässä sopimuksessa tarkoitettujen korvausten lisäksi työsopimuslain (414/74) 51 §:n mukaiseen vahingonkorvaukseen, eikä työehtosopimuslain 7 §:n mukaan maksamaan hyvityssakkoa siltä osin kuin kysymyksessä on työehtosopimukseen perustuvien mutta sinänsä samojen velvollisuuksien rikkominen,joista sopimuksen mukainen korvaus on määrätty.

2. Tämän sopimuksen menettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättäminen otetaan huomioon työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta tuomittavan korvauksen suuruutta määrättäessä.

3. Menettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättämisestä ei aiheudu työehtosopimuslain tarkoittamaa hyvityssakkoseuraamusta.

KANNE

Kanteen perustelut

Työnantaja ei työsuhteen purkamisen jälkeen ollut halunnut kuulla Halenia asian johdosta. Halen ei myöskään ollut saanut soittaa työmaalla olevalla puhelimella Rakennustyöläisten Liiton toimitsijalle, jotta asia olisi voitu välittömästi selvittää. Halenille ei aikaisemmin ollut annettu varoitusta työtehtävien laiminlyönnistä, vaikka työnantaja muun muassa työtodistuksessa oli niin esittänyt. Työnantaja oli 3.12.1985 päivättyyn kirjalliseen todistukseen merkinnyt työsuhteen purkamisen syyksi varoituksista huolimatta tapahtuneen työvelvoitteen laiminlyönnin.

Halen oli sopinut työnantajan kanssa siitä, että paikalliset neuvottelut pidettäisiin työmaalla 12.12.1985 kello 13. Työnantaja ei ollut tällöin kuitenkaan tullut paikalle. Rakennustyöläisten Liiton toimitsija oli soittanut 16.12.1985 Suomen Rakennusteollisuusliiton asiamiehelle ja ilmoittanut, että työnantaja ei ollut saapunut paikalle sovittuna aikana. Halen oli samana päivänä ollut yhteydessä työnantajaan. Uusi neuvottelu oli sovittu pidettäväksi 17.12.1985 kello 8. Mainittuna päivänä oli Halenin mukana ollut liiton toimitsija. Tällöin työnantaja oli ilmoittanut, ettei hän Suomen Rakennusteollisuusliitolta saamiensa ohjeiden mukaisesti ollut velvollinen neuvottelemaan toimitsijan läsnä ollessa. Koska Halen oli halunnut toimitsijan olevan avustajana paikalla, työnantaja oli kieltäytynyt neuvottelemasta.

Halenin tuntipalkka oli ollut 40 markkaa. Työsuhteen purkamisen vuoksi Halenilta oli jäänyt saamatta irtisanomisajan palkkana 3 200 markkaa. Halen oli ollut työttömänä 17.1.1986 saakka. Huomioon ottaen korottavana seikkana sen, että työnantaja ei ollut halunnut asiasta neuvotella työnantajaliiton edustajan ohjeen johdosta, Halenille oli katsottava aiheutuneen 12 kuukauden palkkaa vastaava vahinko, määrältään 76 800 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Raudoitusliike Lasse Tähkävuori Oy:llä ei ole ollut asianmukaista perustetta Halenin työsuhteen purkamiseen eikä myöskään irtisanomiseen. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Raudoitusliike Lasse Tähkävuori Oy:n velvoittamista maksamaan Halenille irtisanomisajan palkkana 3 200 markkaa 16 %:n korkoineen 13.11.1985 lukien sekä yhtiön tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon irtisanomisajan laiminlyönnin ja irtisanomisajan palkan maksamatta jättämisen vuoksi. Liitto on edelleen vaatinut yhtiön velvoittamista maksamaan Halenille irtisanomissuojasopimuksen 25 §:n mukaisena korvauksena 12 kuukauden palkkaa vastaavat 76 800 markkaa 16 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Lounais-Suomen Piirin tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Raudoitusliike Lasse Tähkävuori Oy ovat lausuneet vastineessaan, johon Suomen Rakennusteollisuusliiton Lounais-Suomen Piiri on osaltaan yhtynyt, että yhtiön toimitusjohtaja oli aamulla 13.11.1985 määrännyt Halenin viemään kuorma-autolla teräksiä työmaalle Raumalle. Työ oli ollut Halenin tehtäviin kuuluvaa. Kuljetus oli ollut kiireellinen täydennyskuljetus, koska teräkset Raumalla olivat olleet lopussa. Halen oli kieltäytynyt tehtävästä ilmoittamatta kieltäytymiselleen mitään hyväksyttävää syytä. Toimitusjohtaja oli varoittanut Halenia useampaan kertaan työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta ja ilmoittanut, että ajosta kieltäytyminen johtaisi työsuhteen purkamiseen. Varoituksista huolimatta Halen oli kieltäytynyt työstä.

Halen ei ollut kieltäytymisensä perusteeksi ilmoittanut työnantajalle kanteessa mainittua nuhalääkitystä eikä lääkärin sen perusteella antamaa kehotusta välttää autolla ajamista. Näihin seikkoihin Halenin puolesta oli vedottu vasta työsuhteen purkamisen riitauttamisen jälkeen. Halen ei ollut esittänyt näyttöä nuhalääkityksestä tai lääkärin antamasta kehotuksesta välttää autolla ajamista. Ajokortin kotiin unohtumiseen oli myös vedottu vasta työsuhteen purkamisen jälkeen. Halen oli tullut 13.11.1985 töihin omalla autolla ja poistunut myös sillä työpaikalta. Halen olisi voinut noutaa ajokortin ennen Raumalle lähtemistään.

Työnantajalla ei ollut ollut velvollisuutta ilmoittaa Halenille auton kuljettamisesta etukäteen, koska se oli ollut Halenille kuuluvaa työtä. Ajokomennuksesta ei myöskään ollut ollut mahdollista ilmoittaa ennakolta, koska kysymys oli ollut täydennyserän viemisestä Raumalle. Kuljetus oli ollut niin kiireellinen, että työnantaja oli joutunut määräämään raudan taivutuksessa työskennelleen työntekijän viemään kuormaa. Tätä työntekijää olisi tarvittu raudan taivutuksessa. Hänen ajokomennukseen määräämisestä oli siten aiheutunut työnantajalle vahinkoa.

Elokuussa 1985 työnantaja oli palkannut yhtiön palvelukseen uuden työntekijän, mutta häntä ei ollut otettu ainoastaan autonkuljettajaksi vaan myös muihin työtehtäviin. Työntekijän ottaminen yhtiön palvelukseen ei ollut merkinnyt, että Halenin autonkuljettajan tehtävät olisivat loppuneet. Palvelukseen otettu työntekijä oli kanteessa tarkoitettuna päivänä ollut Helsingissä raudoitustyössä. Häntä ei sen takia ollut voitu käyttää ajotehtävän hoitamiseen. Halen oli työsuhteensa purkamista edeltäneenä päivänä suorittanut kaksi ajotehtävää. Hän ei tällöinkään ollut maininnut nuhalääkityksestään eikä lääkärin kehotuksesta välttää autolla ajamista. Halen oli myös muulloin joutunut hoitamaan autokuljetuksia. Hän oli aikaisemminkin syyllistynyt työvelvoitteiden laiminlyönteihin. Hänelle oli annettu niiden johdosta huomautuksia. Yhtiön autokuljetuksia olivat hoitaneet kaikki ne työntekijät, joilla oli kuorma-auton kuljettamiseen oikeuttava ajokortti.

Työnantaja ei ollut aamulla 13.11.1985 kieltänyt Halenilta puhelimen käyttöä. Halenia ei työsuhteen purkamisen jälkeen myöskään ollut poistettu työmaalta, vaan hän oli poistunut sieltä oma-aloitteisesti. Työsuhteen purkamisen jälkeen Halen ei ollut millään tavoin osoittanut keskusteluhalukkuutta eikä työnantaja siten ollut voinut kieltäytyä kuuntelemasta Halenia. Halen itse oli jäänyt saapumatta paikallistason neuvotteluihin alkuperäisenä ajankohtana. Työnantaja oli täyttänyt asiassa neuvotteluvelvollisuutensa. Työnantajan ja työntekijän välisiin neuvotteluihin osallistuivat vain työnantaja ja työntekijä. Rakennustyöläisten Liiton aluejärjestöjen toimitsijoiden ei kuulunut osallistua näihin neuvotteluihin, vaan he osallistuivat piiritasolla käytäviin neuvotteluihin.

Halen oli ollut työttömänä vain kaksi kuukautta. Hänelle ei ollut voinut aiheutua 12 kuukauden palkkaa vastaavaa vahinkoa. Irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta ja työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa ei ollut mahdollista tuomita samalla kertaa. Rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n perusteella työsuhteen laittomasta purkamisesta työntekijälle voitiin tuomita ainoastaan työttömyysajan pituinen korvaus, jos työntekijä esitti työttömyydestään selvityksen. Irtisanomisajan palkka ei missään tapauksessa erääntynyt 13.11.1985, joten sille ei voitu tuomita korkoa mainitusta päivästä lukien.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Raudoitusliike Lasse Tähkävuori Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Raudoitusliike Lasse Tähkävuori Oy on 13.11.1985 purkanut yhtiön palveluksessa vuodesta 1983 lähtien olleen Pekka Olavi Halenin työsopimuksen. Purkamisen syynä on ollut se, että Halen yhtiön toimitusjohtajan kehotuksesta huolimatta on kieltäytynyt lähtemästä viemään kuorma-autolla teräskuormaa Raumalle. Esitetyn selvityksen mukaan Halen on ilmoittanut kieltäytymisensä perusteeksi väsymyksensä ja sen, että auton kuljettaminen ei enää kuulunut hänen tehtäviinsä. Ennen työsuhteen purkamista toimitusjohtaja on työnantajaliiton edustajalta saamansa ohjeen mukaisesti ilmoittanut Halenille, että työstä kieltäymisen seurauksena on työsuhteen päättyminen.

Halen on työsuhteensa päättymisen jälkeen ollut asian johdosta yhteydessä kantajaliiton toimitsijaan ja tuolloin ilmoittanut työstä kieltäytymisensä johtuneen siitä, että hänen ajokorttinsa oli jäänyt kotiin ja että hän oli samana aamuna nauttinut nuhalääkettä. Lääke on ollut sellaista, joka sen päällyksessä olevan merkinnän mukaan saattaa haitata suorituskykyä liikenteessä. Näitä seikkoja Halen ei ole ilmoittanut työnantajalle kieltäytyessään ajotehtävän suorittamisesta. Työnantajapuoli on saanut tiedon niistä ensimmäisen kerran vasta 6.1.1986 pidetyssä piiritason neuvottelussa.

Halen on kieltäytymisen perusteeksi ilmoittamistaan syistä huolimatta saapunut omalla autollaan töihin ja poistunut sillä myös työpaikalta. Toimitusjohtajan kertoman mukaan ajokortin kotiin jääminen, mikäli siitä olisi ilmoitettu työnantajalle, ei olisi ollut esteenä autokuljetuksen hoitamiselle, koska ajokortti olisi voitu työnantajan toimesta noutaa Halenin kotoa. Lääkkeen nauttiminen samana aamuna, mikä seikka on todistajan kuulustelussa näytetty toteen, olisi sen sijaan voinut olla sellainen pätevä syy, jonka perusteella Halen on voinut kieltäytyä ajotehtävästä, jos se olisi heti työnantajalle ilmoitettu.

Jutun pääkäsittelyssä vastaajapuolelta on pyritty osoittamaan muita Halenin virheitä ja laiminlyöntejä työvelvoitteen täyttämisessä ja ilmoitettu, että hänelle on näiden johdosta myös annettu huomautuksia ja varoituksia. Työtuomioistuimesta annetun lain 18, 21 ja 31 §:n säännökset huomioon ottaen työtuomioistuin ei kuitenkaan pidä näitä seikkoja, joita kantajapuolelta ei ole myönnetty, sillä tavoin esitettyinä ja selvitettyinä, että Halenin työsuhteen päättämiselle niiden perusteella voitaisiin katsoa olevan irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu erityisen painava syy.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Halenilla työnantajalle heti ilmoittamiensa seikkojen perusteella ole ollut pätevää syytä kieltäytyä työnantajan määräämästä autonkuljetustehtävästä. Siihen nähden, että hän on selvityksen mukaan työsuhteen purkamista edeltäneinä kuukausina ainakin pääasiassa ollut muissa kuin kuljetustehtävissä, kieltäytyminen ajotehtävästä, jonka suorittamiseen hän ei etukäteen ole voinut varautua, ei näissä oloissa ole ollut sellainen seikka, jonka nojalla yhtiö olisi ollut oikeutettu päättämään Halenin työsopimuksen edes sen erityisen painavasta syystä irtisanomalla. Halen, joka ei kieltäytymistilanteessa ole ilmoittanut työnantajalle lääkkeen nauttimisestaan, on omalla menettelyllään myötävaikuttanut työsuhteen päättymiseen. Tämä vaikuttaa irtisanomisen johdosta maksettavaksi tuomittavan korvauksen määrään alentavasti.

Irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n 1 momentin ja 33 §:n 1 momentin määräykset huomioon ottaen vaatimus yhtiön tuomitsemisesta hyvityssakkoon irtisanomisajan laiminlyönnin ja irtisanomisajan palkan maksamatta jättämisen johdosta hylätään asian laatun nähden aiheettomana.

Työsopimuksen purkamisen jälkeen työnantaja on kieltäytynyt neuvottelemasta asiasta Halenin kanssa, koska Halen on halunnut neuvottelut käytäväksi kantajaliiton toimitsijan läsnä ollessa. Kun työnantaja tältä osin on menetellyt työnantajaliiton edustajalta saamansa ohjeen mukaan, ei neuvotteluista kieltäytymistä voida pitää sellaisena irtisanomissuojasopimuksen 33 §:n 2 momentissa tarkoitettuna seikkana, joka tulisi ottaa huomioon irtisanomisen johdosta tuomittavan korvauksen suuruutta määrättäessä.

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja sen Lounais-Suomen Piiri ovat käydyissä neuvotteluissa hyväksyneet yhtiön menettelyn. Kun Halenin oma menettely on osaltaan myötävaikuttanut työsuhteen päättymiseen ja kieltäytymisen perusteeksi esitettyjä seikkoja ei ole saatettu heti työnantajan tietoon, kuten kanteessa on väitetty, vaan ne on ilmoitettu työnantajapuolelle vasta 6.1.1986, on asiaa pidettävä siinä määrin tulkinnanvaraisena, ettei työnantajaliiton ja sen piirin voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa Raudoitusliike Lasse Tähkävuori Oy:n maksamaan Halenille saamatta jääneen irtisanomisajan palkan 3 200 markkaa 16 prosentin korkoineen kuitenkin vasta 27.11.1985 lukien ja irtisanomissuojasopimuksen 25 §:n mukaisena korvauksena sopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 32 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 1.7.1986 lukien.

Kanne hylätään muilta osin.

Raudoitusliike Lasse Tähkävuori Oy velvoitetaan korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun nähden saavat Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Lounais-Suomen Piiri kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Suomalainen, Sulkunen ja Hölttä

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot.

Jäsen Suomalainen, jonka mielipiteeseen jäsen Äimälä yhtyi, lausui:

Jutussa esitetyn selvityksen perusteella katson, ettei Halenilla työnantajalle heti ilmoittamiensa seikkojen perusteella ole ollut pätevää syytä kieltäytyä työnantajan määräämästä autonkuljetustehtävästä. Näin ollen yhtiöllä on ollut erityisen painava syy Halenin työsopimuksen päättämiseen.

Työsopimuksen purkamisen jälkeen työnantaja on kieltäytynyt neuvottelemasta asiasta Halenin kanssa, koska Halen on halunnut neuvottelut käytäväksi kantajaliiton toimitsijan läsnä ollessa. Irtisanomissuojasopimuksen 22 §:n 1 kohdan mukaan työnantajan saatua työntekijältä sopimuksen 21 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen heidän on keskenään viivytyksettä neuvoteltava. Näin ollen työnantaja ei ole menetellyt sopimuksen vastaisesti.

Edellä olevilla perusteilla harkitsen oikeaksi hylätä kanteen kaikilta osiltaan. Jutun laatuun nähden saavat Suomen Rakennusteollisuusliitto, Suomen Rakennusteollisuusliiton Lounais-Suomen Piiri ja Raudoitusliike Lasse Tähkävuori Oy kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsen Hölttä, jonka mielipiteeseen jäsen Sulkunen yhtyi, lausui: Yhdyn tuomioon muilta osin, mutta tuomitsen irtisanomissuojasopimuksen 25 §:n mukaisena korvauksena 50 000 markkaa tuomiolauselmasta ilmenevin tavoin laskettavine korkoineen.