Labor court partially allows union claim for daily allowance breach and fines union for supervision failure.

Kirvesmiehet olivat olleet työssä kotipaikkakuntansa ulkopuolella sijaitsevalle työmaalle, joka oli ollut heidän työhönottopaikkakuntansa. Välillä tapahtunut työskentely muulla paikkakunnalla ei tuottanut oikeutta päivärahaan, kun he palasivat töihin työhönottopaikkakunnalle.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Ikas Oy Kuultava Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri r.y.

TYÖTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUkSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 26.5.1977 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

VI. Erinäisiä korvauksia koskevat määräykset

20 §

Samojen asianosaisten kesken 18.2.1979 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa ovat edellä olevat kohdat ennallaan paitsi, että 20 §:nä oleva määräys on muutettu 19 §:ksi ja että sen 1 kohtaa on muutettu seuraavasti:

19 §

Päivä- 1. Jos työntekijä työnantajan määräyksestä raha matkustaa työhön kotipaikkakuntansa ulkopuolelja le, josta hän ei voi saapua yöksi kotiin, makmatka- setaan hänelle paitsi hinnoittelussa määrättyä kustan- palkkaa myöskin päivärahaa kahdelta ensimmäinusten seltä viikolta 55 markkaa päivältä ja sen jälkorvaus keen 52 markkaa päivältä. Jos työnantajan matka- puolesta järjestetään työntekijälle asunto- tai töissä muita etuja, vähennetään päivärahasta niitä vastaava kohtuullinen osa. Matkoista, jotka tehdään työnantajan pyynnöstä, maksaa työnantaja sekä matkakustannukset II luokassa että palkan kultakin matkapäivältä korkeintaan 12 tunnilta, tuntipalkan mukaan. Mikäli työntekijälle maksetaan makuupaikan hinta, ei matka-ajalta korvausta makseta kello 21.00-06.00 väliseltä ajalta.

Samojen asianosaisten kesken 21.4.1980 tehdyssä alan työehtosopimuksessa ovat edellä olevat kohdat ennallaan paitsi, että sopimuksen 19 §:n 1 kohtaa on muutettu seuraavasti:

19 §

Päivä- 1. Jos työntekijä työnantajan määräyksestä raha matkustaa työhön kotipaikkakuntansa ulkopuolelja le, josta hän ei voi saapua yöksi kotiin, makmatka- setaan hänelle paitsi hinnoittelussa määrättyä kustan- palkkaa myöskin päivärahaa kahdelta ensimmäinusten seltä viikolta 61,50 markkaa päivältä ja sen korvaus jälkeen 58,50 markkaa päivältä. Jos työnantajan matka- puolesta järjestetään työntekijälle asunto- tai töissä muita etuja, vähennetään päivärahasta niitä vastaava kohtuullinen osa. Matkoista, jotka tehdään työnantajan pyynnöstä, maksaa työnantaja sekä matkakustannukset II luokassa että palkan kultakin matkapäivältä korkeintaan 12 tunnilta, tuntipalkan mukaan. Mikäli työntekijälle maksetaan makuupaikan hinta, ei matka-ajalta korvausta makseta kello 21.00-06.00 väliseltä ajalta.

Samojen asianosaisten kesken 4.4.1981 tehdyssä alan työehtosopimuksessa ovat edellä olevat kohdat ennallaan paitsi että 19 §:n 3 ja 4 kohdat on sijoitettu 4 ja 5 kohdiksi sekä että sopimuksen 19 §:n 1 ja 2 kohtia on muutettu seuraavasti:

19 §

Samojen asianosaisten kesken 18.4.1983 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun ohella sellaiset määräykset kuin työtuomioistuimen tässä asiassa antamaan osatuomioon n:o 48/1986 on jäljennetty.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on asian käsittelyä kirvesmies Seppo Savolaisen työsopimusta koskevan osatuomion n:o 48/1986 antamisen jälkeen työtuomioistuimessa jatkettaessa lausunut, että kirvesmiehet Varma Muikku, Eero Mattinen ja Mauri Korkalainen olivat olleet Helsingistä olevan Ikas Oy:n palveluksessa. Yhtiö kuului jäsenenä Suomen Rakennusteollisuusliittoon sen Uudenmaan piirin kautta.

Muikku, jonka kotipaikkakunta oli ollut Lahti, oli tullut yhtiön palvelukseen 21.2.1978 Helsingissä sijaitsevalle työmaalle. Sen jälkeen hän oli työskennellyt Lappeenrannassa ja Virkkalassa. Hän oli sitten siirtynyt 20.7.1978 Helsingissä sijaitsevalle työmaalle ja tuolloin yhtiö oli lopettanut päivärahan maksamisen. Yhtiö ei ollut maksanut Muikulle päivärahaa minkään Helsingissä sijainneen työmaan osalta, jolla hän oli myöhemmin työskennellyt. Muikulle olisi siten tullut maksaa päivärahaa Helsingissä työskentelyn ajalta 20.7.-31.12.1978, 8.6.-31.12.1979, 1.1.-20.4.1980 ja

21.4.-20.8.1980, 12.1.-29.3.1981, 30.3.-12.4.1981,

5.5.-5.7.1981 ja 24.8.-6.9.1981, 14.1.-28.2.1982, 1.3.-2.5.1982 ja 17.10.1983-18.2.1984.

Yhtiö oli rikkonut työehtosopimusta myös laiminlyömällä eräiden työehtosopimuksessa sovittujen matkakustannusten korvaamisen. Muikun osalta yhtiö oli laiminlyönyt suorittaa matkakustannusten korvausta matkoista kotiin ja takaisin pääsiäisinä 1980, 1982 ja 1983, juhannuksina 1979, 1980 ja 1981, jouluina 1978, 1979 ja 1983 sekä matkoista kotiin vuosilomien yhteydessä 3.4.1980, 30.6.1980 ja 6.7.1981.

Mattinen, jonka kotipaikkakunta oli ollut Varkaus, oli tullut yhtiön palvelukseen 17.5.1983 Tampereella sijaitsevalle työmaalle. Sieltä Mattinen oli 12.10.1983 komennettu Varkauteen ja sieltä edelleen 17.10.1983 Helsingissä sijaitsevalle työmaalle, jossa Mattinen oli työskennellyt 28.11.1983 asti. Hän oli ollut siitä saakka sairaslomalla 6.12.1983 asti. Sen jälkeen hän oli 7.12.1983 palannut Helsinkiin ja työskennellyt siellä 11.12.1983 saakka. Työskenneltyään tämän jälkeen 12.12.1983-1.1.1984 Varkaudessa hän oli palannut 2.1.1984 Helsinkiin työskentelemään siihen asti, kunnes hänet 8.4.1984 oli lomautettu.

Yhtiö oli jättänyt maksamatta Mattiselle päivärahat Helsingissä työskentelyn osalta. Lisäksi yhtiö oli jättänyt maksamatta Mattiselle työehtosopimuksen mukaiset matka-ajan palkat 17.10.1983, 12.12.1983, 2.1.1984 ja 9.2.1984 tehdyiltä matkoilta. Mattisen työskennellessä 17.10.-24.10.1983 Helsingissä, hänelle ei ollut järjestetty työnantajan puolesta majoitusta. Yhtiö oli työehtosopimuksen vastaisesti laiminlyönyt maksaa majoituskorvauksen, vaikka Mattinen oli esittänyt majoituspaikan laskun.

Vuosien 1978-1984 aikana yhtiö oli edellä kerrotuin tavoin rikkonut rakennusalan työehtosopimusta jättämällä maksamatta Muikulle, Mattiselle ja Korkalaiselle työehtosopimuksessa sovittuja päivärahoja ja kustannusten korvauksia. Asiasta oli liittojen välillä neuvoteltu 13.1., 28.2., 5.4. ja 20.6.1984. Asia oli kuitenkin jäänyt liittojen välisissä neuvotteluissa riitaiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset.

Jutussa toimitetussa esivalmistelussa ja pääkäsittelyssä Rakennustyöläisten Liitto on luopunut muista vaatimuksistaan.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Ikas Oy, joiden lausumiin liiton Uudenmaan Piiri jutussa kuultuna on yhtynyt, ovat osatuomion antamisen jälkeen kanteeseen vastatessaan lausuneet, että osatuomion mukaan työntekijän hakeutuessa töihin kotipaikkakuntansa ulkopuolella sijaitsevalle työmaalle ei päivärahan maksamisvelvollisuutta ollut. Se johtui siitä, ettei työntekijä ollut tällaisessa tapauksessa matkustanut työhön kotipaikkakuntansa ulkopuolelle työnantajan määräyksestä. Osatuomiossa oli todettu, että työhön hakeutuminen saattoi tapahtua satunnaisesti. Työmaan ei tarvinnut mitenkään liittyä työntekijän vakinaiseen kotipaikkaan tai hänen muihin oloihinsa eikä edes työnantajan pysyväiseen liiketoimintaankaan.

Asiaa selvitettäessä oli käynyt ilmi, että yhtiö oli sitoutunut maksamaan Mattiselle työsopimuksen perusteella Tampereella tapahtuneesta työstä päivärahaa. Yhtiö oli kuitannut virheellisesti Mattiselle kuuluvat päivärahat Helsingissä työskentelyn ajalta Tampereella maksettuja päivärahoja vastaan. Hänen matka-ajan palkkansa 17.10.1983 oli kuitattu vastaavasti väärin. Lisäksi matkakustannusten korvauksissa oli tapahtunut virheellistä menettelyä. Yhtiö oli kuitenkin välittömästi suorittanut virheellisesti kuittaamansa määrät Mattiselle. Kysymys ei ollut ollut työehtosopimuksen rikkomisesta.

Vaatimus Muikulle maksettavasta päivärahasta hänen työskentelyajoiltaan Helsingissä oli perusteeton, sillä hän oli hakeutunut yhtiön palvelukseen Helsingissä. Vastaavasti vaatimus Korkalaiselle maksettavasta päivärahasta niiltä ajoilta, joina hän oli työskennellyt Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla, oli aiheeton, kun hän oli tullut työhön Helsingissä.

Muikulle vaaditut korvaukset matkoista Helsingistä Lahteen ja takaisin olivat perusteettomia. Hän ei ollut Helsingissä työskennellessään ollut päivärahaan oikeuttavassa työssä. Korkalainen ei ollut oikeutettu korvaukseen matkoista Helsingin ja Lahden sekä Helsingin ja Espoon välillä. Hän ei Helsingissä ja Espoossa työskennellessään ollut ollut päivärahaan oikeuttavassa työssä.

Ikas Oy ei ollut rikkonut tietensä työehtosopimuksen määräyksiä. Työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys eivät olleet laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Ikas Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtuomioistuin on antanut asiassa osatuomion n:o 48 huhtikuun 18 päivänä 1986. Osatuomiollaan työtuomioistuin on käsitellyt kanteen siltä osin kuin siinä on ollut kysymys Seppo Savolaisen työsuhteesta.

Selvityksen mukaan Ikas Oy:n palveluksessa on ollut kirvesmiehinä Varma Muikku 21.2.1978, Mauri Korkalainen 2.3.1978 ja Eero Mattinen 17.5.1983 alkaen. Heistä Muikku, jonka koti on ollut Lahden kaupungissa, ja Korkalainen, jonka kotipaikkakunta on ollut aluksi Lahdessa ja myöhemmin Nurmeksessa, on otettu töihin Helsingissä sijaitsevalla työmaalla. Mattinen taas on otettu töihin Tampereella. Hänen kotipaikkansa on ollut Joroisten kunnassa.

Kanteessa on Muikun ja Korkalaisen työsuhteen osalta kysymys, paitsi hyvityssakkoon tuomitsemista koskevista vaatimuksista, sen seikan vahvistamisesta, onko heillä oikeus päivärahaan ja erinäisiin matkakustannusten korvauksiin niiltä kanteessa tarkoitetuilta ajanjaksoilta, joina he ovat työskennelleet, Muikku vuosina 1978-1984 Helsingissä ja Korkalainen vuosina 1978-1980 Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.

Osatuomiossa työtuomioistuin on todennut asianosaisliittojen olevan yhtä mieltä siitä, että työntekijän hakeutuessa töihin kotipaikkakuntansa ulkopuolelle sijaitsevalle työmaalle oikeutta päivärahaan ei ole. Työhönottopaikkakunnan käsitteen sisältöä ei asiassa ole puolin eikä toisin tarkemmin pyritty selvittämään. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuimen mielestä Helsingin lähiympäristössä olevia, Espoon ja Vantaan kaupunkien alueilla sijaitsevia työmaita, jotka kanteessa Muikun kohdalla on luettu Helsinkiin kuuluviksi, on myös Korkalaisen työsuhteessa pidettävä hänen työhönottopaikkakuntaansa sisältyvinä. Näistä syistä johtuen Muikulla ei ole oikeutta päivärahaan 21.2.1978-30.5.1978 väliseltä ajalta, jonka hän on työskennellyt Helsingissä ennen Lappeenrantaan tapahtunutta työkomennustaan, eikä Korkalaisella ajalta, jonka on ollut Ikas Oy:n palveluksessa ennen 11.9.1978 tapahtunutta työkomennustaan Lappeenrantaan.

Osatuomiossa on sanottu, että sillä ratkaistussa kanteen osassa ei ole otettu kantaa siihen kysymykseen, onko ja millä edellytyksillä työnantaja velvollinen maksamaan komennustyöstä takaisin työhönottopaikkakunnalle siirtyneelle työntekijälle päivärahaa. Osatuomion mukaan työhön hakeutuminen saattaa tapahtua satunnaisesti, eikä työmaan tarvitse mitenkään liittyä työntekijän vakinaisiin koti- tai muihin oloihin eikä edes pysyvästi työnantajan liiketoimintaankaan. Selvityksen mukaan Ikas Oy:n kotipaikka, josta käsin sen liiketoimintaa on johdettu, on Helsinki.

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja yhtiö ovat myöntäneet, että Mattinen on ollut oikeutettu hänelle Helsingissä vuosina 1983 ja 1984 tapahtuneen työskentelyn ajalta saamaan päivärahaa ja eräitä matkustamiseen liittyviä korvauksia sillä tavoin kuin kantajaliiton puolelta jutun käsittelyn aikana on esitetty. Päivärahojen ja korvausten maksamatta jättäminen on yhtiön ilmoituksen mukaan johtunut erehdyksestä. Ne on nimittäin pääosiltaan kuitattu suoritetuiksi eräillä päivärahoilla, joihin Mattinen on työsopimuksensa mukaan ollut oikeutettu. Siitä riippumatta, että yhtiön virheellinen menettely sen jättäessä suorittamatta Mattiselle työehtosopimuksen mukaan Helsingissä suoritetusta työstä kuuluvia päivärahoja ja korvauksia on perustunut väärään käsitykseen hänen kanssaan tehdyn työsopimuksen sisällöstä, yhtiö, joka ei olisi saanut riitaisella vastasaamisellaan viivyttää sen oikeiksi myöntämien päivärahojen ja korvausten suorittamista, on tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Uudenmaan piiriyhdistyksen olisi liittotason neuvotteluissa pitänyt huolehtia, että yhtiö suorittaisi muista erimielisyyksistä huolimatta työehtosopimuksen mukaiset korvauserät Mattiselle. Kun ne eivät näin menetelleet, liitto ja sen piiriyhdistys ovat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Liitolle ja piiriyhdistykselle tuomittavaa hyvityssakkoa harkittaessa on otettu huomioon, että ne on jo osatuomiolla tuomittu samassa asiassa maksamaan hyvityssakkoa.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Ikas Oy, Suomen Rakennusteollisuusliitto ja sen Uudenmaan piiri tuomitaan työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa Rakennustyöläisten Liitolle, yhtiö työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta 600 markkaa sekä Suomen Rakennusteollisuusliitto ja sen piiriyhdistys valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, huomioon ottaen että ne on jo aikaisemmin annetulla osatuomiolla tuomittu hyvityssakkoihin, kumpikin jo tuomitun määrän lisäksi vielä 2 000 markkaa. Muilta osin kanne hylätään.

Yhtiö, liitto ja sen piiriyhdistys velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Tiitola, Pohjanoksa, Hietikko, Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.