Labor court allows union claim that employer violated collective agreement by refusing emergency pay for late work calls.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court ruled that the employer violated the collective agreement by refusing to pay emergency pay to plumbers who returned to work after arriving home. While the court found the employer liable for the specific incident on June 7, 1982, it dismissed the broader claim regarding the employer's ongoing breach of the agreement. The decision hinged on the lack of a clear definition for 'emergency' in the contract and the absence of a binding interpretation between the unions.
Legislator headnote
AI generatedSection 7(6) of the collective agreement; The employer is liable for emergency pay only when a specific, unforeseen call to work occurs after the employee has returned home, and the employer cannot be presumed to have violated the agreement if the nature of the call remains ambiguous and unclarified by the unions.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksen mukaan henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan määräytyvää hälytysrahaa oli maksettava työntekijälle, joka kotiinsa saapumisen jälkeen oli joutunut menemään uudestaan työhön silloinkin, kun kutsu työhön on annettu muuna kuin työn suorittamispäivänä. (Ään.)
Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Sarjaputki Oy
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen kesken 21.4.1983 tehdyssä putkijohto ja putkieristysalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:
7 §
YLI-, SUNNUNTAI- JA HÄTÄTYÖ
Vuorokautinen ja viikottainen ylityö
6. Jos työntekijälle annetaan kutsu vapaapäivänään saapua vapaapäivänä työhön, tai jos hänelle annetaan työpäivänä työaikana tai työajan jälkeen kutsu saapua kotiinsa saapumisen jälkeen uudelleen työhön, hänelle maksetaan varsinaisen palkan lisäksi 2 tunnin henkilökohtainen tuntipalkka ns. hälytysrahana. Lyhyemmästä kuin tunnin työajasta maksetaan 1 tunnin palkka.
KANNE
Kanteen perustelut
Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että putkiasentajat Väinö Kulmala, Antti Tuominen, Jaakko Hepokari ja Antero Uskalinmäki olivat työskennelleet Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyrityksen Tampereelta olevan Sarjaputki Oy:n palveluksessa. Muiden työntekijöiden työsuhteet jatkuivat edelleen, mutta Antti Tuomisen työsuhde oli päättynyt 29.2.1984 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen johdosta.
Työnjohtaja oli joitakin päiviä aikaisemmin määrännyt edellä mainitut putkiasentajat Tampereen keskussairaalassa suoritettavaan työhön maanantaina 7.6.1982 säännöllisen työajan päättymisen jälkeen kello 20 lukien. Työmääräys oli koskenut uuden haaran liittämistä käytössä olevaan vesijohtoputkistoon. Työpäivän päättyessä kello 16 työntekijät olivat poistuneet koteihinsa ja saapuneet uudelleen työhön illalla. Työehtosopimuksen mukaisesti putkiasentajan kuului saada tällaisessa tilanteessa varsinaisen palkan lisäksi kahden tunnin henkilökohtainen tuntipalkka hälytysrahana. Hälytysrahan lisäksi työntekijällä oli aina oikeus vähintään yhden tunnin palkkaan, vaikka työaika olisi lyhyempikin kuin tunti. Sarjaputki Oy oli rikkonut työehtosopimuksen määräystä kieltäytymällä maksamasta putkiasentajille hälytysrahaa.
Paikallistason neuvottelussa 4.6.1982 työntekijäpuoli oli katsonut, että hälytysraha tuli maksaa, koska työntekijät joutuivat matkustamaan työpäivän jälkeen kotiin ja saapumaan uudelleen työhön saman vuorokauden aikana. Työnantajan mielestä perusteita hälytysrahan maksamiseen ei ollut, koska kutsu saapua uudelleen töihin oli annettu useita arkipäiviä etukäteen. Liittojen välisissä muistioneuvotteluissa 10.12.1982 asia oli jäänyt riitaiseksi.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Sarjaputki Oy on menetellyt putkijohtoalan työehtosopimuksen 7 §:n 6 kohdan vastaisesti kieltäytyessään hälytysrahan maksamisesta putkiasentajille 7.6.1982 illalla tehdystä työstä, ja tuomitsemaan Sarjaputki Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tahallisesta rikkomisesta. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Työehtosopimuksen 7 §:n 6 kohta sai nykyisen sanamuotonsa keväällä 1976. Nykyinen sanonta vastasi paremmin hälytystyön varsinaista luonnetta kuin aikaisempi, vaikka asiasisältö oli pysynyt samana. Määräyksen sisällön perusteella oli selvää, että hälytysrahaa ei maksettu ennalta sovitusta ylityöstä.
Tampereen keskussairaalassa tehty työ koski toiminnassa olevan keskussairaalan putkikytkentää. Se jo sinänsä vaati etukäteen tarkkaan sovittavan työnsuoritusajan. Tämänkaltaiset toimenpiteet oli yleensä suoritettava ilta- tai yöaikaan, sillä veden saantia päiväsaikaan ei sairaalassa tavallisesti voitu keskeyttää. Kanteen mukaan työmääräys oli koskenut uuden haaran liittämistä käytössä olevaan vesijohtoon. Tehtävänkuvaus osoitti selkeästi, ettei kysymyksessä ollut kiireellinen korjaus- tai huoltotyö vaan tavanomainen putkikaluston muutostyö, jonka suorittamisajankohta voitiin sopia hyvinkin pitkällä aikavälillä etukäteen. Koska työn suorittamisesta oli sovittu jo edellisellä viikolla useita työpäiviä aikaisemmin, kysymyksessä oli tavanomainen ylityö, josta hälytysrahaa ei maksettu.
Työehtosopimuksen määräyksessä oli eritelty kaksi eri tilannetta, joissa hälytysraha tuli maksaa. Ensimmäinen koski tapausta, jolloin kutsu annettiin vapaapäivänä saapua vapaapäivänä työhön. Jos työntekijällä oli viikonloppu vapaata ja kutsu saapua esimerkiksi sunnuntaina työhön oli annettu perjantaina työaikana, ei hälytysrahaa maksettu. Kysymys oli silloin tavanomaisesta viikkoylityöstä. Jos kutsu oli annettu viikonloppuna ja työhön oli saavuttava samana viikonloppuna, hälytysraha oli maksettava. Toisessa tapauksessa kutsu oli taas annettava työpäivänä työaikana tai työajan jälkeen ja työntekijän oli tultava kotiinsa saapumisen jälkeen uudelleen työhön. Sanamuoto osoitti, että työhön oli saavuttava vielä samana päivänä kutsun antamisen jälkeen. Jos kutsu oli annettu edellisenä päivänä tai sitä ennen, ei hälytysrahaa maksettu. Käytäntö hälytysrahan maksamisessa oli vakiintunut alalla täysin yhteneväiseksi.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Putkijohtotyönantajainliitto ja Sarjaputki Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Asianosaisten välillä on erimielisyyttä siitä, onko putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksen 7 §:n 6 kohdan mukaan maksettava henkilökohtaisen tuntipalkan mukaan määräytyvää ns. hälytysrahaa työntekijälle, joka kotiinsa saapumisen jälkeen on joutunut menemään uudestaan työhön, silloinkin kun kutsu työhön on annettu muuna kuin työn suorittamispäivänä.
Sarjaputki Oy:n työnjohtaja on kutsunut kanteessa mainitut neljä putkiasentajaa suorittamaan 7.6.1985 kello 16 päättyneen työpäivän jälkeen kello 20 alkaen Tampereen keskussairaalassa uuden putkiston liittämisen vanhaan verkostoon. Kutsu työn suorittamisesta on annettu putkiasentajille työaikana ilmeisesti viittä päivää aikaisemmin.
Riidanalaisen määräyksen oikeata sisältöä selvittää työtuomioistuimen mielestä siihen eri vaiheissa tehdyt muutokset. Hälytysrahan maksamisesta on sovittu ensimmäisen kerran vuonna 1966 tehdyssä työehtosopimuksessa. Tuolloin on sovittu siitä, että jos työntekijä kutsutaan kotiinsa saapumisen jälkeen työhön siitä edeltäkäsin ilmoittamatta kello 21 - 6:n välisenä aikana, hänelle maksetaan palkan lisäksi hälytysrahana kahden tunnin henkilökohtainen palkka. Siinä tapauksessa, että kutsu annetaan kotiin saapumisen jälkeen, mutta ennen kello 21:tä, hälytysrahana maksetaan vain yhden tunnin henkilökohtainen palkka. Lisäksi on sovittu hälytysrahan määräytymisestä sen varalta, että työaika jää tuntia lyhyemmäksi. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan näin muotoillun määräyksen perusteella hälytysrahan saaminen on selvästi edellyttänyt, että työntekijä on kutsuttu kotona käymisen jälkeen suoritettavaan työhön samana työpäivänä.
Vuonna 1970 tehdyn työehtosopimuksen sanamuotoa muutettiin lisäämällä siihen maininta, jonka mukaan hälytysrahaa on maksettava myös siinä tapauksessa, että työntekijä kutsutaan vapaapäivänään määräyksessä tarkoitettuun työhön. Vuonna 1973 solmitussa työehtosopimuksessa taas määräyksestä poistettiin siinä aikaisemmin olleet edeltä käsin ilmoittamista ja myös kellonaikoja koskevat kohdat. Hälytysrahan maksamisen edellytykseksi jäi vain se, että työntekijä kutsutaan vapaapäivänä tai kotiinsa saapumisen jälkeen työhön. Nykyisen sanamuotonsa määräys on saanut vuonna 1976 tehdyssä työehtosopimuksessa.
Tarkemmin ei ole kuitenkaan määritelty, mihin tilanteisiin tätä käsitettä voitaisiin soveltaa.
Asiassa on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, missä tapauksissa hälytysrahaa on kanteessa tarkoitettua tapausta vastaavissa tilanteissa suoritettu. Käytäntö ei ole sillä tavoin yhdenmukainen, että se osoittaisi menettelytapojen vakiintuneen kummankaan liiton tulkinnan mukaiseksi.
Esittämillään perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Sarjaputki Oy:n olisi pitänyt suorittaa hälytysrahaa kanteessa tarkoitetuille työntekijöille heidän 7.6.1982 suorittamastaan työstä.
Määräyksen oikea sisältö on tulkinnanvarainen. Käytäntö on ollut myös eri yrityksissä vaihteleva. Kun riidanalaista tulkintakysymystä ei ole liittojen kesken käsitelty työehtosopimusneuvotteluissakaan, yhtiön ei voida katsoa tietensä rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä eikä työnantajaliiton valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa, että Sarjaputki Oy on menetellyt putkijohtoalan työehtosopimuksen 7 §:n 6 kohdan vastaisesti kieltäytyessään maksamasta hälytysrahaa kanteessa tarkoitetuille putkiasentajille 7.6.1982 kotiinsa saapumisen jälkeen suoritetusta työstä, johon heidät on kutsuttu aikaisemmin kuin työn suorittamispäivänä.
Kanne hylätään enemmälti.
Jutun laatuun katsoen saa Rakennustyöläisten Liitto kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.
Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Iirola, Vihma, Heiniö, Leivo ja Sulkunen.
Eriävänä mielipiteenä jäsen Vihma, jonka esittämään jäsen Heiniö yhtyi, lausui:
Hälytysrahaa on alettu maksaa aikanaan työehtosopimukseen otetun määräyksen perusteella sellaisissa tapauksissa, joissa työntekijä on hälytetty kotoaan epätavalliseen aikaan tekemään työtä, tavallisimmin korjaustyötä.
Määräystä on myöhemmin muutettu sekä sanamuodoltaan että sisällöltäänkin muutaman kerran sopimusneuvotteluissa ilman että missään vaiheessa olisi näytetty tarkoituksena olleen muuttaa sen luonnetta siitä, että kysymys on edelleen hälytysluontoisesta kutsusta työhön joko vapaa-aikana tai vapaapäivänä. Sitä osoittaa mielestäni määräyksen nimityksen säilyminen entisellään ja sen sanamuoto nykyisellään sekä se, ettei neuvottelujen aikana ole muutoksia sopimukseen tehtäessä selvästi ilmaistu sellaista olennaisen sisällön muuttamisen tarkoitusta, jota nyt kanteessa vaaditaan vahvistettavaksi sopimuksen sisällöksi varsinkaan kun sellainen muutos ei näy nykyisestä sanamuodosta.
Sarjaputki Oy on esillä olevissa tapauksissa kutsunut asianomaiset työntekijät työhön hyvissä ajoin etukäteen annetulla ilmoituksella jo muutamaa päivää ennen sitä aikaa, jona työ tuli tehdä, joten kysymys ei mielestäni voi olla mistään hälytysluontoisesta työstä, vaan tavallisesta ylityöstä, johon tosin on tultu kotoa. Tämän vuoksi en katso hälytysrahan maksamisen edellytyksiä olevan olemassa tässä tapauksessa ja hylkään kanteen kaikilta osiltaan.
Oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta olen sitä mieltä, että Sarjaputki Oy ja työnantajaliitto saavat kärsiä kulunsa vahinkonaan.