Legislator Case Law & Legislation
TT:1985-92 AI generated

Labor court orders employer to pay damages for terminating probationary contract on improper grounds.

Case Number TT:1985-92
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The labor court ordered the employer to pay damages to the employee for terminating a fixed-term probationary contract on improper grounds. The employee had been absent without a doctor's note, leading the employer to mistakenly believe he was sick and terminate the contract prematurely. The court found the termination violated the collective agreement's protection against unfair dismissal during the probation period.

Legislator headnote

AI generated

Section 2 of the Agreement on Protection Against Dismissal and Layoffs in the Construction Industry; Section 17 of the Employment Contracts Act; The employer is prohibited from terminating a probationary employment contract on improper grounds, and such termination constitutes a breach of the collective agreement requiring compensation.

Keywords

AI generated
probationary contract termination improper grounds dismissal collective agreement breach fixed-term employment labor court damages unfair dismissal protection construction industry rules

Cited Legislation

AI generated
Section 2 of the Agreement on Protection Against Dismissal and Layoffs in the Construction Industry
Section 17, paragraph 3 of the Employment Contracts Act (320/70)

Cited Case Law

AI generated
Supreme Court decision 1980 II 110
Labor Court decision no. 50/1978
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Määrättyä työtä koskeva työsopimus oli purettu koeaikana työntekijän poissaolon johdosta, johon hän oli käsittänyt saaneensa työnantajalta luvan. Lupa oli työnantajan puolelta perustunut väärään käsitykseen sen tarkoituksesta. Koska työnantaja ei ollut ennen työsuhteen purkamista pyrkinyt selvittämään poissaolon luvallisuudesta syntyneitä epäselvyyksiä, työsopimuksen purkaminen oli tapahtunut epäasiallisilla perusteilla. Työnantajan velvoitettu suorittamaan työntekijälle korvausta.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Kuultavat Seuturakennus Oy Suomen Rakennusteollisuusliiton Lapin Piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 4.5.1984 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

II. Työhön ottaminen ja irtisanominen

4 § Työhön ottaminen ja irtisanominen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken toukokuun 4 päivänä 1984 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla on muun ohessa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Sopimuksen yleinen soveltamisala

1. Tämä sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevia sekä jäljempänä mainituin osin myös määräaikaisia työsopimuksia.

2. Tämän sopimuksen III luvun määräykset koskevat kuitenkin ainoastaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtunutta toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista siten kuin tämän sopimuksen 18 §:ssä on määrätty.

2 § Koeaika

1. Osa työsopimuksen voimassaoloajasta voidaan työehtosopimuksin tai työsopimuksin sopia erityiseksi, enintään kolme (3) kuukautta kestäväksi koeajaksi, jonka kuluessa sopimus voidaan molemmin puolin purkaa ilman irtisanomisaikaa ja työsopimuslain irtisanomis- ja purkamisperusteita. Purkaminen ei saa kuitenkaan tapahtua työsopimuslain (320/70) 17 §:n 3 momentissa tarkoitetuilla tai muutoin epäasiallisilla perusteilla. Mikäli työnantaja järjestää työntekijälle erityisen työhön liittyvän koulutuksen, joka kestää yhdenjaksoisesti yli kolme (3) kuukautta, voidaan sopia enintään kuuden (6) kuukauden pituisesta koeajasta.

3 § Määräaikainen työsopimus

1. Työsopimus on määräaikainen silloin, kun se ontehty määräajaksi tai määrättyä työtä koskevaksi tai sen kestämisaika muutoin käy ilmi sopimuksen tarkoituksesta.

2. Määräaikainen työsopimus lakkaa 1. momentissa tarkoitetun työkauden päättyessä ilman irtisanomista, ellei toisin ole sovittu. Mikäli työsopimuksen määräaikaisuutta ei ole määrätty kalenteriajan mukaan, työnantajan on hyvissä ajoin ilmoitettava työntekijälle odotettavissa olevasta työsuhteen päättymisestä, milloin se riippuu sellaisesta seikasta, joka on työnantajan mutta ei työntekijän tiedossa.

11 § Irtisanomisen perusteen ilmoittaminen

1. Työnantajan on työntekijän pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava tälle kirjallisesti työsopimuksen irtisanomisen peruste ja työsuhteen lakkaamisaika.

III IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

18 § Irtisanomismenettely ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella mitä tämän sopimuksen I luvussa on sanottu, noudatetaaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

a) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain (320/70) mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

b) työnantaja on irtisanonut työsopimuksen vedoten taloudelliseen ja tuotannolliseen syyhyn ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää hänen irtisanomisensa johtuneen muusta työsopimuslain mukaan kielletystä syystä; tai

c) työnantaja purkaa työsopimuksen työsopimuslain (125/84) 3 §:ssä tarkoitettuna koeaikana. Tässä kohdassa tarkoitettuun työsopimuksen purkamiseen koeaikana sovelletaan kuitenkin vain tämän sopimuksen 9, 10 ja 11 §:ien ja 19 §:n 2 momentin sekä 20, 21, 22 ja 23 §:ien määräyksiä.

19 § Irtisanomisen toimittaminen ja työntekijän kuuleminen

1. Irtisanominen on toimitettava kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut työnantajan tietoon.

2. Ennen irtisanomisen toimittamista työnantajan on varattava työntekijälle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteesta. Työntekijällä on oikeus käyttää kuultaessa avustajaa.

21 § Työntekijän ilmoitus

1. Jos työntekijä katsoo, että työsopimus on irtisanottu hänestä johtuvista syistä tämän sopimuksen 4 §:n vastaisesti, hänen on ilmoitettava tästä työnantajalle kahden (2) viikon kuluessa saatuaan tämän sopimuksen 20 §:n 1 momentissa tarkoitetut ohjeet.

Pöytäkirjamerkintä

Työntekijän tulisi samalla ilmoittaa ne syyt, joilla hän katsoo työnantajan toimittaman työsopimuksensa irtisanomisen olevan tämän sopimuksen vastainen.

22 § Neuvotteluvelvollisuus ja -menettely

1. Kun työnantaja on saanut työntekijältä tämän sopimuksen 21 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, heidän on keskenään viivytyksettä neuvoteltava työsopimuksen irtisanomisen aiheuttamasta erimielisyydestä. Neuvotteluvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos irtisanomista tai purkamista koskevan riidan osapuolet tai toinen heistä ei kuulu työnantaja- ja työntekijäyhdistyksen välisen neuvottelumenettelyn piiriin.

Työnantajan ja työntekijän välinen neuvottelu on käytävä kahden (2) viikon kuluessa siitä, kun työnantaja on saanut työntekijältä tämän sopimuksen 21 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen.

2. Jos erimielisyyttä ei ole voitu ratkaista työnantajan ja työntekijän kesken, erimielisyys voidaan saattaa neuvoteltavaksi neuvottelujärjestyksen mukaisesti liittojen välillä. Nämä neuvottelut on käytävä kahden (2) kuukauden kuluessa siitä, kun työnantaja on saanut työntekijältä tämän sopimuksen 21 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, jolleivat liitot kirjallisesti sovi pidemmästä määräajasta.

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

28 §

Korvaus muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneesta perusteettomasta irtisanomisesta sekä työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta ja lomauttamisesta

1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työsopimuksen tämän sopimuksen 4 §:ssä määritellystä muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tai perusteettomasti purkaa työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa työntekijän eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

2. Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe, rakennusalan luonteesta johtuvat työsuhteiden hoitoon liittyvät erityispiirteet ja muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kolmen (3) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut enintään seitsemän (7) vuotta eikä kahdeksan (8) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut yli seitsemän (7) vuotta.

3. Jos edellä tässä pykälässä tarkoitetun vahingon määrästä ei esitetä muuta näyttöä, maksetaan korvauksena kahden (2) viikon palkka.

33 § Korvauksia koskevat erityismääräykset

1. Työnantajaa ei voida tuomita tässä sopimuksessa tarkoitettujen korvausten lisäksi työsopimuslain (414/74) 51 §:n mukaiseen vahingonkorvaukseen, eikä työehtosopimuslain 7 §:n mukaan maksamaan hyvityssakkoa siltä osin kuin kysymyksessä on työehtosopimukseen perustuvien mutta sinänsä samojen velvollisuuksien rikkominen, joista sopimuksen mukainen korvaus on määrätty.

2. Tämän sopimuksen menettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättäminen otetaan huomioon työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta tuomittavan korvauksen suuruutta määrättäessä.

3. Menettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättämisestä ei aiheudu työehtosopimuslain tarkoittamaa hyvityssakkoseuraamusta.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että kirvesmies Timo Määttä oli työskennellyt Seuturakennus Oy:n palveluksessa 23.9.1984 lukien Asunto Oy Korvanniemen rivitalotyömaalla Rovaniemellä. Työsopimukseen oli liittynyt kolmen kuukauden koeaika. Työnantajan edustajana toiminut vastaava mestari oli purkanut Määtän työsuhteen 1.11.1984 työpäivän päättyessä ilmoittamalla työsopimuksen päättymisen syyksi vain koeajan. Määttä oli ollut 5.10.1984 päivän aiheetta työstä poissa, mutta varoitusta työvelvoitteen laiminlyönnistä ei ollut annettu. Asia oli sovittu Määtän ja vastaavan mestarin kesken.

Määttä oli ollut työsuhteen purkamisen jälkeen työttömänä. Työttömyys jatkui edelleen. Työkohteessa Määtän tekemät työt olisivat jatkuneet ainakin helmikuun loppuun saakka. Näillä perusteilla Määtällä oli oikeus saada korvauksena irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n 2 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden palkka. Määtän tuntipalkka oli keskimäärin 33 markkaa.

Työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työsuhteen purkamisen peruuttamiseksi tai kehottaneet työnantajaa maksamaan Määtälle korvausta. Sen vuoksi ne olivat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Seuturakennus Oy on menetellyt vastoin rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n määräyksiä purkaessaan Määtän työsuhteen, ja velvoittamaan yhtiön suorittamaan Määtälle irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n mukaiseksi korvaukseksi kolmen kuukauden palkkana yhteensä 17 028 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.2.1985 lukien. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Lapin Piirin tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Koska Määtän työsuhde oli ollut määräaikainen, ei siihen irtisanomissuojasopimuksen 1 §:n 2 kohdan mukaan tullut soveltaa sopimuksen III luvun määräyksiä, vaan 34 §:n määräystä, jossa ei ollut asetettu erityistä määräaikaa neuvottelujen käymiselle.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että vastineessa mainitusta korkeimman oikeuden tuomiosta oli oikeuskirjallisuudessa mainittu, että enemmistön muodostaneet jäsenet eivät olleet nimenomaan ottaneet kantaa todistustaakkaan. Hallituksen esitys oli kirjoitettu ikään kuin korkein oikeus olisi ottanut todistustaakkaan kantaa ja katsonut sen kuuluvan työntekijälle jokseenkin kokonaan. Hallituksen esitys oli ristiriidassa komitean valmisteleman irtisanomismenettelylain kanssa, jonka 2 §:n mukaan koeaikaisen sopimuksen purkamiseen sovellettiin irtisanomismenettelylain 4 - 18 §:ää. Työntekijän kuulemista koskevalla lain 4 §:llä ei olisi merkitystä, jos työnantajan ilmoittamaksi purkamisen perusteeksi riitti pelkästään koeaikaan viittaminen.

Määtälle olisi tullut kertoa ainakin jokin hänen omana menettelynään ilmennyt tosiseikka. Sen Määttäkin olisi voinut oikaista ja työsuhde olisi voinut jopa jatkua. Koeaika ei sellaisenaan ollut syy työsopimuksen purkamiseen. Jos työnantaja vetosi vain koeaikaan, se merkitsi, että todellinen työsuhteen päättämisen syy salattiin. Työsuhteen päättymisen perusteen ilmoittamista koskevan irtisanomismenettelylain 9 §:llä ja sitä vastaavilla työehtosopimusmääräyksillä ei olisi merkitystä, jos hyväksyttäisiin se käsitys, että pelkkä koeajan ilmoittaminen riitti purkamisperusteeksi. Vastaavasti olisivat irtisanomismenettelylain 11, 13 ja 14 §:n säännökset neuvottelumenettelystä koeajan osalta tarpeettomia.

Korkeimman oikeus oli tuomiollaan 1980 II 110 tuominnut vahingonkorvausta ilman hyväksyttävää syytä koeikana tapahtuneesta työsopimuksen purkamisesta. Tämän ja aikaisemmin mainitun korkeimman oikeuden tuomion pohjalta oikeuskirjallisuudessa oli päädytty siihen, että irtisanomissuojaa koskevat säännökset oli koeaikanakin otettava huomioon eräänlaisena taustalla vaikuttavana tekijänä. Koeajan tarkoitukseen oli viitattu työtuomioistuimen tuomiossa n:o 50/1978. Työnantaja ei ollut edes väittänyt Määtän tehneen työnsä huonosti tai että hän olisi ollut työyhteisöönsä sopeutumaton.

Määtän työsuhde oli purettu hänen aikaisemman ammattiyhdistystoimintansa vuoksi. Määttä oli päässyt vahingossa työhön, mutta kun työnantaja oli huomannut sen, Määtän työsopimus oli purettu väärin perustein.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Timo Määtän ja Seuturakennus Oy:n välillä 25.9.1984 tehty työsopimus on koskenut Rovaniemen kaupungissa sijaitsevan Asunto Oy Korvaniemen työmaalla tehtäviä kirvesmiehen töitä. Työsopimus on siten määrättyä työtä koskevana irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan sopimuksen 3 §:ssä tarkoitettu määräaikainen työsopimus. Työsopimuksessa on lisäksi sovittu 23.12.1984 päättyvästä koeajasta.

Seuranneena päivänä rakennusmestari, joka on tehnyt merkinnän Määtän poissaolosta työmaan päiväkirjaan, on pyytänyt Määttää esittämään lääkärintodistuksen poissaolostaan, jota Määtällä ei ole ollut. Lääkärintodistuksen pyytäminen tukee rakennusmestarin kertomusta siitä, että hän on luullut Määtän olleen poissa lääkärin vastaanotolla käymisen takia. Tämän jälkeisenä päivänä työmaan vastaavan mestarin palattua työmaalle hän on todistajana antamansa lausuman mukaan keskusteltuaan aamulla lyhyesti sijaisenaan toimineen rakennusmestarin kanssa jäänyt odottamaan, että Määttä esittäisi lääkärintodistuksen poissaolostaan lokakuun 30 päivältä 1984. Vastaava mestari ei ole Määtältä itseltään kysynyt lääkärintodistusta. Hän on työpäivän päättyessä kanteessa kerrotuin tavoin purkanut Määtän työsopimuksen koeaikaan viitaten. Epäselväksi on jäänyt, mitä vastaava mestari ja Määttä mahdollisesti ovat keskustelleet Määtän kahta päivää aikaisemmin sattuneesta poissalosta työmaalta.

Tapahtumien kulku on ollut ennen työtuomioistuimessa esitettyä selvitystä siinä määrin sekava ja tulkinnanvarainen, ettei Suomen Rakennusteollisuusliiton tai sen piiriyhdistyksen voida katsoa asiassa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Seuturakennus Oy on purkanut Määtän työsopimuksen koeaikana irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla tehdyn työehtosopimuksen 2 §:n määräyksen vastaisesti epäasiallisilla perusteilla.

Yhtiö velvoitetaan suorittamaan Määtälle sopimuksen 28 §:n nojalla korvauksena 10 000 markkaa 16 %:n korkoineen helmikuun 2 päivästä 1985 lukien. Yhtiö velvoitetaan korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 2 00 markalla. Muutoin saavat asianosaiset itse kärsiä kulunsa.

Kanne hylätään enemmälti.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Silenti, Vihma, Heiniö, Leivo ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.