Labor court dismisses union compensation claim for wrongful termination of a works council member. The employer acted contrary to collective agreement rules. The court orders the employer to pay damages to the employee instead.

Työnantaja oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti purkaessaan työsuojeluvaltuutettuna toimineen työntekijän työsopimuksen, koska asiassa ei ollut ilmennyt, että työntekijä olisi menetellyt vilpillisesti tai epäasianmukaisesti hänen vammaansa koskevan tapaturmavakuutuslain mukaisen korvausasian yhteydessä. Työnantajaliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultava Konepaja Antti Ranta Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 30.3.1984 tehdyssä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset, STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista 6.6.1978.

Työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen irtisanomisen ja lomautuksen perusteista 6.6.1978 sijaan tulleessa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa 24.4.1984 on muun ohessa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

8 § Soveltamisala

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos 1 työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

16 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

17 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

18 §

Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

19 §

Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 17 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 17 §:n 1 kappaleen mukaisesta vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

Jos tässä pykälässä tarkoitettua tuomiota täytäntöönpantaessa syntyy erimielisyyttä siitä, kumpi tuomiossa määrätyistä korvauksista on maksettava, asia on saatettava työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että Kiteen kunnasta oleva hitsaaja Martti Ilmari Helminen oli ollut Konepaja Antti Ranta Oy:n palveluksessa vuoden 1973 alusta lukien. Konepajan työsuojeluvaltuutettuna Helminen oli toiminut vuodesta 1982 lähtien. Hänet oli valittu myöhemmin tehtävään toiseksi kaudeksi. Yhtiön toimitusjohtaja oli arvostellut Helmistä liiallisiksi katsomiensa sairaslomien vuoksi ja yrittänyt vaikuttaa muihin työntekijöihin niin, ettei Helmistä olisi valittu työsuojeluvaltuutetuksi uudeksi kaudeksi. Syyskuussa 1983 toimitusjohtaja oli kertonut työntekijöille, ettei kenenkään palkka nousisi niin kauan kun Helminen oli työsuojeluvaltuutettuna. Helmisen palkkaus oli jouduttu kahteen kertaan ratkaisemaan liittojen myötävaikutuksella. Työpaikalla oli koettu yleisesti, että työnantaja oli pyrkinyt pääsemään Helmisestä eroon.

Helmisen palattua töihin sairaslomalta 2.1.1985 työnantaja oli purkanut hänen työsuhteensa varaamatta hänelle edes mahdollisuutta tulla asiassa kuulluksi ennen purkamisen toimittamista. Työnantaja oli ilmoittanut Helmisen työsuhteen purkamisen perusteluksi väärien tietojen antamisen työnantajalle huhtikuussa 1984 tapahtuneesta työtapaturmasta. Vakuutusyhtiö oli 29.10.1984 antamallaan päätöksellä hylännyt hänen korvaushakemuksensa. Helminen oli valittanut päätöksestä tapaturmalautakuntaan ja sittemmin vakuutusoikeuteen. Helminen ei ollut syyllistynyt asiassa työnantajan väittämiin väärinkäytöksiin. Helminen ja konepajan luottamusmies olivat riitauttaneet työsuhteen purkamisen suullisesti ja kirjallisesti, koska perusteita työsopimuksen irtisanomiselle tai sen purkamiselle ei ollut ollut.

Työsopimuksen purkamista koskevissa paikallisissa neuvotteluissa työntekijäpuoli oli vaatinut Helmisen työsuhteen palauttamista ja korvausta työsuhteen laittomasta purkamisesta. Työnantaja oli kieltäytynyt peruuttamasta selvästi lainvastaista toimenpidettään. Sittemmin työnantajaliiton ja työntekijäliiton edustajien 4.2.1985 paikallisten osapuolten läsnäollessa käymissä neuvotteluissa työnantaja oli suostunut maksamaan kolmen kuukauden irtisanomisajan palkan, mitä työntekijäpuoli ei pitänyt riittävänä korvauksena. Liittojen välisissä muistioneuvotteluissa 25.2.1985 oli todettu, että asiassa ei voitu saavuttaa osapuolia tyydyttävää ratkaisua. Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto oli saanut tiedon Helmisen työsopimuksen purkamisesta jo tammikuussa 1985, joten se oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Yhtiöllä ei ollut ollut työsopimuslain 43 §:n mukaista tärkeätä syytä Helmisen työsopimuksen purkamiseen eikä edes erityisen painavaa perustetta työsopimuksen irtisanomiseen. Helminen oli ollut työttömänä tammikuusta 1985 lähtien. Työttömyys jatkuisi todennäköisesti pitkään.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto, jonka lausumaan kuultavana oleva Konepaja Antti Ranta Oy on yhtynyt, on kanteeseen vastatessaan lausunut jättävänsä työtuomioistuimen harkintaan, missä määrin työnantaja oli rikkonut kanteessa mainittuja työnantajaa sitovia määräyksiä. Sen sijaan työnantajaliitto ei ollut syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Helmisen työsuhteen purkamiseen olivat vaikuttaneet hänen runsaat aikaisemmat poissaolonsa, vaikka työnantaja ei ollut tähän viitannut purkamishetkellä. Työnantaja oli katsonut Helmisen menettelyn tapaturmailmoituksen laatimisen yhteydessä työnantajaa siinä määrin harhaanjohtavaksi, ettei työnantajalta voitu enää kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista. Nämä seikat tuli ottaa huomioon korvauksen määrää arvioitaessa.

Työnantajaliitto ei ollut ollut tietoinen työnantajan menettelystä tämän päättäessä työsuhteen 2.1.1985. Saatuaan tietää asiasta seuraavana päivänä työnantajaliiton asiamies oli ottanut yhteyttä työnantajaan ja pyytänyt 4.1.1985 toimitusjohtajalta kirjallisen selvityksen työsuhteen purkamisen perusteista. Asiamies oli 8.1.1985 soittanut työnantajalle ja kehottanut häntä neuvottelemaan työsuhteen palauttamisesta. Seuraavana päivänä asiamies oli ilmoittanut työntekijäliiton palkkasihteerille kantansa asiassa. Paikallisten neuvottelujen jälkeen työnantajaliitto oli lähettänyt 18.1.1985 työnantajalle kirjeen, jossa oli todettu, ettei Helmisen työsopimuksen purkamiseen ollut ollut työsopimuslain 43 §:n edellyttämää tärkeää syytä eikä myöskään lain 37 §:n määrittelemää erityisen painavaa perustetta työsopimuksen irtisanomiseen. Tämän vuoksi työnantajaliitto oli kehottanut työnantajaa neuvottelemaan irtisanomissuojasopimuksen 16 §:ssä mainitusta korvauksesta tai vaihtoehtoisesti palauttamaan työsuhteen.

Liittojen välisissä erimielisyysmuistioneuvotteluissa asiaa oli käsitelty ensimmäisen kerran 21.1.1985. Paikallisten osapuolten läsnäollessa käydyissä neuvotteluissa 4.2.1985 työnantajaliiton edustaja oli ilmoittanut liiton kannan asiassa.

Työnantajaliittoon kohdistetut vaatimukset olivat aiheettomia.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä työnantajaliittoon kohdistettujen vaatimusten osalta.

KANTAJAN VASTASELITYS

Helminen on ollut työttömänä yhtäjaksoisesti työsuhteen päätyttyä. Työkyvyttömyys oli alkanut 8.5.1985 ja jatkui edelleen iskiasvaivojen vuoksi. Korvaus perusteettomasta työsopimuksen purkamisesta oli tuomittava enimmäismääräisenä, kun huomioon oli otettava työnantajan menettely, työsuhteen kesto, arvioitu työttömyysaika ja Helmisen olosuhteet muutoinkin.

Työnantajaliiton kannan ilmoittaminen ei riitä työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Työnantajaliitto ei ollut ryhtynyt tehokkaisiin toimiin irtisanomissuojasopimuksen määräysten väärän soveltamisen korjaamiseksi. Työrauhavelvollisuuden rikkomistapauksissa kehotuksia työehtosopimuksen noudattamisesta ei ollut työtuomioistuinkäytännössä pidetty riittävinä valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Säännöksiä oli tulkittava samoin työnantajan syyllistyessä työehtosopimuksen määräysten rikkomiseen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Konepaja Antti Ranta Oy on kanteessa kerrotuin tavoin 2.1.1985 purkanut yhtiön palveluksessa 2.1.1973 lähtien hitsaajana olleen Martti Ilmari Helmisen työsuhteen päättymään samana päivänä. Helminen on toiminut työpaikallaan työsuojeluvaltuutettuna vuodesta 1982 lähtien.

Jutussa ei ole käynyt ilmi, että Helminen olisi korvausta hakiessaan menetellyt työnantajaa kohtaan vilpillisesti tai epäasianmukaisesti. Yhtiöllä ei ole näin ollen ollut työsopimuslain 43 §:n edellyttämää tärkeätä perustetta hänen työsopimuksensa purkamiseen eikä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen tarkoittamaa erityisen painavaa syytä Helmisen työsuhteen irtisanomiseen. Yhtiö on siten velvollinen suorittamaan Helmiselle korvausta perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä.

Helminen on ilmoittanut haluavansa jatkaa entistä työtään yhtiön palveluksessa. Yhtiö puolestaan on asian käsittelyssä ilmoittanut, ettei se suostu ottamaan Helmistä takaisin palvelukseensa. Jutussa ei ole näytetty, että yhtiön toiminta laajuudeltaan tai työntekijämäärältään olisi niin vähäistä, että se olisi esteenä Helmisen työsuhteen palauttamiselle. Huomioon ottaen Helmisen aseman työntekijäin valitsemana työsuojeluvaltuutettuna työtuomioistuimen mielestä edellytykset työsuhteen palauttamiselle ovat näissä oloissa olemassa, vaikka yhtiö on ilmoittanut sitä vastustavansa.

Korvausten suuruuteen vaikuttaa myös se, että Helminen on ollut 12 vuotta yhtiön palveluksessa. Hän on jutun pääkäsittelyn tapahtuessa edelleen työttömänä. Työsuhteen päättyessä Helmisen tuntipalkan mukaan laskettu kuukausipalkka, jota on työtuomioistuimen mielestä pidettävä irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n 1 kohdassa tarkoitetun kuukausipalkan määränä, on ollut 4 566,20 markkaa.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto, joka on katsonut Helmisen työsuhteen päättämisen perusteettomaksi, on saatuaan 3.1.1985 tiedon Helmisen työsuhteen purkamisesta kehottanut 8.1.1985 puhelimitse ja 18.1.1985 kirjeitse työnantajaa neuvottelemaan Helmisen työsuhteen palauttamisesta ja hänen vahinkonsa korvaamisesta. Paikallisten neuvottelujen jälkeen työnantaja on asianosaisliittojen asiamiesten läsnäollessa 4.2.1985 käydyissä neuvotteluissa ilmoittanut suostuvansa maksamaan Helmiselle korvauksena kolmen kuukauden palkan, mitä työntekijäliitto ei ollut pitänyt riittävänä. Kun Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on toimillaan viivytyksettä pyrkinyt saamaan yhtiön oikaisemaan virheellisen menettelynsä, sen ei ole katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin, ottamatta kantaa siihen työsopimuslain tulkintakysymykseen, olisiko työsuojeluvaltuutetun työsuhteen purkamisessa tässä tapauksessa ollut sovellettava sanotun lain 53 §:n 2 momentin irtisanomista koskevia menettelymääräyksiä, vahvistaa, että Konepaja Antti Ranta Oy on menetellyt irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen määräysten vastaisesti purkaessaan Helmisen työsopimuksen.

Työtuomioistuin velvoittaa Konepaja Antti Ranta Oy:n suorittamaan Helmiselle irtisanomissuojasopimuksen vastaisen työsuhteen päättämisen johdosta korvauksena 55 000 markkaa 16 %:n korkoineen haaste tiedoksiantopäivästä, kesäkuun 14 päivästä 1985 lukien.

Mikäli Konepaja Antti Ranta Oy kolmen viikon kuluessa työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien tarjoaa Helmiselle hänen työsopimuksensa edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä, velvoitetaan yhtiö edellä mainitun korvauksen sijasta maksamaan Helmiselle irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n mukaisena vaihtoehtoisena korvauksena 20 000 markkaa samalla tavoin laskettavine korkoineen.

Kanne hylätään enemmälti.

Konepaja Antti Ranta Oy velvoitetaan korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 2 200 markalla.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Silenti, Heiniö, Loukola, Kenraali ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.