Labor court dismisses union claim against employer for breach of collective agreement due to concurrent criminal case and prior settlement.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 147/82 katsonut liittojen välillä tehdyn luottamusmiessopimuksen vastaisesta syrjinnästä johtunutta vahingonkorvausvelvollisuutta koskevan sopimuksen sekä työnantajaliittoa että sen jäsenyritystä sitovaksi mutta jättänyt korvausvaatimuksen tutkittavaksi ottamatta, koska yleisessä tuomioistuimessa samanaikaisesti vireillä olleessa rikosasiassa ja työtuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä saattoi olla kysymys osaksi saman vahingon korvaamisesta.

Kysymys siitä, oliko työnantaja rikkonut tietensä työehtosopimusta kieltäytyessään vahingonkorvauksen maksamisesta työtuomioistuimen edellä mainitun tuomion antamisen jälkeen. Kysymys myös siitä, oliko työnantajaliitto asian yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, sekä yhtiön velvollisuudesta suorittaa liittojen väliseen sopimukseen perustuva vahingonkorvaus.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy - Finska Vatten- och Värmelednings Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 26.5.1977 allekirjoitetussa putkijohto ja putkieristysalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

3 §

KESKUSJÄRJESTÖSOPIMUKSET JA NIIHIN PERUSTUVAT SOPIMUKSET

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

STK:n ja SAK:n välisen 2.4.1969 solmitun luottamusmiessopimuksen perusteella allekirjoittajaliittojen kesken 22.5.1971 solmittu luottamusmiessopimus siihen 16.6.1973 ja 10.5.1974 tehtyine muutoksineen.

Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetussa luottamusmiessopimuksessa sanotaan muun muassa:

4 §

LUOTTAMUSMIEHEN TYÖSUHDE

2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.

Asianosaisliittojen välillä 4.6.1975 laaditussa luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdan tulkintaa koskevassa pöytäkirjassa sanotaan seuraavaa:

LUOTTAMUSMIESSOPIMUKSEN

4 §:n 2 kohdan tulkinta

Otsikossa mainittu pykälä on ns. sortamispykälä. Sen tulkinnassa on otettava huomioon seuraavia seikkoja:

- Liikkeet on jaettava toimintansa mukaan eri ryhmiin seuraavasti: 1. Liikkeet, joissa on täysin erilliset uudisrakennus- sekä korjaus- ja huolto-osastot.

Luottamusmiehen sortaminen voi olla kyseessä silloin, kun uudispuolella työskennellyt luottamusmies siirretään korjauspuolelle, vaikka uudispuoli jatkaa toimintaansa ja siellä on töitä tarjolla.

2. Muut liikkeet.

Töiden jaossa on noudatettava normaalia jakojärjestystä. Normaali jakojärjestys tarkoittaa sitä, että töiden jaossa otetaan huomioon asentajille asetettavat pätevyysvaatimukset alkavissa töissä ja että työt jaetaan siinä järjestyksessä kuin käynnissä olevat työt päättyvät ja niistä vapautuvat asentajat seuraavia töitä varten. Työt on pätevyysvaatimusten tultua huomioonotetuksi jaettava asentajille siinä järjestyksessä kuin he vapautuvat vanhoista töistä.

Yllä olevat periaatteet ovat voimassa silloin kun töitä on liikkeessä tarjolla. Ketään ei voida katsoa sorretuksi, jos hänelle ei anneta uudistyötä silloin kun liikkeellä ei ole tarjota. Lisäksi jakojärjestykseen vaikuttavat ilman muuta sairaslomat, vuosilomat ja erilaiset kurssit, joille luottamusmies osallistuu.

- Ansion menetyksen korvaaminen sortamistapauksessa korvataan KTA:n mukaan.

Samansisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty, sisältyvät asianosaisliittojen välillä 9.2.1979 ja 10.5.1980 allekirjoitettuihin putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksiin.

KANNE

Kanteen perustelut

Liittojen välillä marraskuussa 1984 käydyissä neuvotteluissa Rakennustyöläisten Liitto oli kirjallisesti vaatinut Putkijohtotyönantajainliittoa viipymättä antamaan Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:lle määräyksen maksaa Kekäläiselle liittojen välillä sovittu 11 040,60 markan suuruinen korvaus kuuden prosentin korkoineen 9.11.1981 lukien. Työnantajaliittoa oli myös vaadittu pitämään huolta siitä, että maksu käytännössä suoritettiin. Työnantaja ja työnantajaliitto olivat kuitenkin viivytelleet vastauksen antamista ja vasta 7.3.1985 pidetyssä liittojen välisessä neuvottelussa työnantaja ja työnantajaliitto olivat katsoneet, että ne eivät olleet velvollisia mihinkään toimenpiteisiin asiassa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n velvoittamista maksamaan Kekäläiselle sovitut 11 040 markkaa 60 penniä kuuden prosentin korkoineen 9.11.1981 lukien. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon ja Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Sen varalta, että työtuomioistuin tutkisi asian, Putkijohtotyönantajainliitto ja Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy ovat lausuneet, että työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 147/1982 jättänyt Kekäläisen syrjinnästä johtuvan vahingonkorvauksen määrän riippumaan Kekäläisen yleisessä oikeudessa vireille panemassa jutussa annettavasta lopullisesta ratkaisusta. Korkeimman oikeuden annettua 19.9.1984 asiassa päätöksensä, jolla se ei ollut myöntänyt Kekäläiselle valituslupaa, oli asia tullut vahingonkorvauksen osalta loppuun käsitellyksi. Työehtosopimuksen tieten rikkomisen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnin osalta asia oli käsitelty loppuun jo työtuomioistuimen edellä mainitulla tuomiolla.

Kekäläinen oli raastuvanoikeudessa vaatinut vahingonkorvausta, joka oli kattanut koko hänen työsuhteensa kestoajan. Tämä ilmeni raastuvanoikeuden päätöksestä, jonka mukaan rikoksen tekoajaksi oli katsottu 1972 - 26.8.1980. Kun Kekäläinen sittemmin oli hovioikeuteen toimittamallaan kirjelmällä ilmoittanut, ettei hän vaatinut hovioikeudessa korvausta 23.1.1979 jälkeiseltä ajalta, oli hän asiallisesti luopunut näiltä osin korvausvaatimuksestaan. Hovioikeus ei sen vuoksi ollut voinut tuomita korvausta sellaiselta ajalta, jolta Kekäläinen asianomistajana ei ollut sitä vaatinut. Oikeudenkäymiskaaren mukaan Kekäläinen ei ollut voinut hovioikeudelle toimittamallaan kirjelmällä peruuttaa alioikeudessa aloittamaansa oikeudenkäyntiä tietyn ajanjakson osalta. Sen sijaan Kekäläinen oli hovioikeudessa voinut luopua osasta vaatimuksia, jolloin raastuvanoikeuden ratkaisu näiltä osin oli saavuttanut muodollisesti lainvoiman.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Putkijohtotyönantajainliitto ja Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy ovat vaatineet ensisijaisesti kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että työtuomioistuimen tuomion n:o 147/1982 mukaan työnantajaliiton ja yhtiön laiminlyönti oli jatkunut 9.11.1981 tehdyn liittojen välisen sopimuksen jälkeen työtuomioistuimen pääkäsittelypäivään 29.9.1982 asti. Muun muassa tämän laiminlyönnin johdosta työtuomioistuin oli tuominnut työnantajan ja työnantajaliiton hyvityssakkoon. Laiminlyönti oli jatkunut edelleen työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeenkin, koska vahingonkorvausta Kekäläiselle ei ollut maksettu.

järjestöllisiä keinoja työnantajan pakottamiseksi maksamaan edellä mainittu korvaus.

Helsingin hovioikeuden päätöksessä oli selvästi todettu, että hovioikeus oli ottanut huomioon Kekäläisen hovioikeudelle 2.8.1982 toimittaman kanteen täsmentämistä koskevan kirjelmän. Kirjelmässä ei ollut luovuttu 11 040,60 markan suuruisesta korvausvaatimuksesta, vaan selvitetty se, että yleisessä tuomioistuimessa ajettu vahingonkorvauskanne ei koskenut lainkaan liittojen kesken sovittua korvausta, vaan että tätä asiaa käsiteltiin työtuomioistuimessa. Tämän hovioikeus oli päätöksessään todennut. Koska hovioikeuden päätös oli saavuttanut lainvoiman siinä suhteessa, että 11 040,60 markan korvausvaatimusta ei ollut hovioikeudessa ratkaistu, ei estettä suoritustuomion antamiselle ollut.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa on kysymys siitä, onko Rakennustyöläisten Liiton ja Putkijohtotyönantajainliiton välillä tehtyihin putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksiin 29.2.1984 asti sidottuna ollut Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy kieltäytyessään suorittamasta liittojen välillä 9.11.1981 tehtyyn sopimukseen perustuvaa vahingonkorvausta työtuomioistuimen 18.11.1982 antaman tuomion n:o 147 jälkeen tietensä rikkonut työehtosopimusta ja Putkijohtotyönantajainliitto jättäessään huolehtimatta, että yhtiö täyttäisi maksuvelvollisuutensa, laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa sekä näiden menettelyjen seuraamuksista. Tällainen kanne, joka viimeistään esivalmistelun aikana on tullut riittävän selvästi yksilöidyksi, työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan kuuluu sen toimivaltaan.

Jutun ollessa raastuvanoikeudessa vireillä asianosaisliitot ovat 9.11.1981 sopineet siitä, että Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n on maksettava Kekäläiselle häneen 23.1.1979 jälkeen kohdistuneesta syrjinnästä korvauksena 11 040,60 markkaa korkoineen. Sopimuksen sisältöä ei ole ilmoitettu raastuvanoikeuden tietoon juttua käsiteltäessä. Koska raastuvanoikeudessa esitettyä vahingonkorvausvaatimusta ei ole perusteiltaan eikä sen kohdistumisaikaan nähden rajoitettu tai täsmennetty ja koska vaatimuksen tueksi on esitetty muun muassa liittojen välisissä neuvotteluissa esillä ollut laskelma Kekäläistä kohdanneesta palkan ja muun ansion menetyksestä, työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 147/1982 katsonut, että raastuvanoikeudessa käydyn oikeudenkäynnin kohteena on ainakin osaksi ollut vaatimus saman vahingon korvaamisesta, josta työtuomioistuimessa tuolloin on ollut kysymys.

Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 147/1982 katsonut liittojen välillä 9.11.1981 tehdyn vahingonkorvausvelvollisuutta koskevan sopimuksen sekä Putkijohtotyönantajainliittoa että sen silloista jäsenyritystä Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:tä sitovaksi. Työtuomioistuin on myös todetessaan yhtiön tietensä rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä kieltäytyessään korvaamasta Kekäläiselle aiheuttamaansa vahinkoa katsonut, että koska Kekäläinen oli jo ennen sovintoneuvotteluja saattanut vahingonkorvausta ja sen määrää koskevan riitakysymyksen raastuvanoikeuden ratkaistavaksi, korvauksen määrä jää riippumaan sanotussa jutussa annettavasta lopullisesta ratkaisusta.

Koska korvauksen määrä on työtuomioistuimen aikaisemman tuomion mukaan jäänyt riippumaan silloin hovioikeudessa vireillä olleessa rikosasiassa annettavasta lopullisesta päätöksestä, yhtiö on sen vuoksi perustellusti voinut ennen korvauksen suorittamista odottaa tuon oikeudenkäynnin päättymistä. Korkeimman oikeuden päätöksen antamisajankohtana yhtiö ei ole enää ollut putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimukseen sidottu. Yhtiö ei siten ole työtuomioistuimen aikaisemman tuomion antamisen jälkeen tietensä rikkonut työehtosopimusta. Samoista perusteista johtuu, ettei Putkijohtotyönantajainliiton voida sinä aikana, jona yhtiö on ollut liiton tekemään työehtosopimukseen sidottu, katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan, joka velvollisuus liitolla on vain työehtosopimukseen sidottuihin työnantajiin nähden.

Tuomiolauselma

Jutun tutkimista vastaan tehty väite hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n suorittamaan Kekäläiselle kanteessa vaadittuna korvauksena 11 040 markkaa 60 penniä kuuden prosentin korkoineen kuitenkin vasta haasteen tiedoksiantopäivästä maaliskuun 15 päivästä 1985 lukien. Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy velvoitetaan korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 000 markalla.

Muilta osin kanne hylätään.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Silenti, Vihma, Heiniö, Leivo ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.