Labor court dismisses dismissal claim where driver's license ban constitutes a serious reason for termination under collective agreement.

Työnantaja oli purkanut pyöräkuormaajan kuljettajan työsuhteen, koska työntekijä oli tuomitun ajokiellon vuoksi ollut jatkuvasta syystä kykenemätön suorittamaan työtänsä, joka edellytti kuormaajan kuljettamisesta ajoittain tiellä. Tuomittu ajokielto oli muodostanut työnantajalle työsopimuksen purkamisen syyksi vaadittavan tärkeän syyn. Purkamisperuste oli myös ollut sellainen erityisen painava syy, joka olisi oikeuttanut yhtiön irtisanomaan työntekijän työsuhteen. (Ään.)

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. Vihannin Sora Oy Kuultava Maarakentajien Oulun piiriyhdistys r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 10.4.1984 allekirjoitetussa maaja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

II. TYÖSUHTEEN ALKAMINEN JA PÄÄTTYMINEN SEKÄ LOMAUTTAMINEN

6 §

Irtisanominen ja lomauttaminen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä huhtikuun 25. päivänä 1983 allekirjoitettua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista maa- ja vesirakennusalalla. Maa- ja vesirakennusalan irtisanomissuojasopimus, MISS, on sivulla 38.

Irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevan sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa 8.5.1984 laaditussa pöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

4 §

Sovittiin, että 25.4.1983 solmittua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista maa- ja vesirakennusalalla sovelletaan lomautuksiin ja työsuhteiden päättämisiin, jotka on toimeenpantu 31.8.1984 tai sitä aikaisemmin.

5 §

Todettiin, että irtisanomissuojaa ja lomauttamista maarakennusalalla koskeva sopimus astuu voimaan voimaantulosäännöksensä mukaisesti 1.9.1984.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa asianosaisliittojen kesken 8.5.1984 tehdyssä sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta maa- ja vesirakennusalalla on muun ohessa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä.

2. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Työnantajan velvoite järjestää työtä arvioidaan tämän sopimuksen 29 §:n mukaisesti.

3. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 §

Irtisanomisajat

1. Työnantajan tulee irtisanoessaan työsopimuksen noudattaa työsuhteen yhdenjaksoisesta kestoajasta riippuen vähintään seuraavia irtisanomisaikoja:

Työsuhteen kestoaika Irtisanomisaika

alle 9 kk 5 työpäivää 9 kk - alle 5 vuotta 2 viikkoa 5 vuotta - alle 10 vuotta 3 viikkoa 10 vuotta tai enemmän 5 viikkoa

8 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

II TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

12 §

Irtisanomismenettely- ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella, mitä tämän sopimuksen I luvussa on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvasta irtisanomisesta tämän luvun määräyksiä.

2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

a) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain (320/70) mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

18 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen työntekijästä itsestään johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

19 §

Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään kahdenkymmenen (20) kuukauden palkka.

2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti mm. työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikäänsä ja mahdollisuuteensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

20 §

Työsuhteen jatkamisen selvittäminen

1. Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

2. Edellä tämän pykälän 1 momentissa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

21 §

Korvaus työsuhteen jatkuessa

1. Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko tämän sopimuksen 19 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua vaihtoehtoinen korvaus.

2. Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomioissa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

3. Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä tämän sopimuksen 19 §:n 1 momentissa määrätystä vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

4. Jos tässä pykälässä tarkoitettua tuomiota täytäntöönpantaessa syntyy erimielisyyttä siitä, kumpi tuomiossa määrätyistä korvauksista on maksettava, työnantaja- tai työntekijäliiton on saatettava asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

36 §

Voimaantulo

1. Tämän sopimuksen määräykset astuvat voimaan 1.9.1984.

KANNE

Kanteen perustelut

Yhtiön päätettyä Kotilan työsuhteen purkamalla Kotilalta oli jäänyt saamatta irtisanomisajan 22.11. - 27.12.1984 palkkana 5 510,40 markkaa. Kotila oli ollut työttömänä 14.5.1985 saakka, jolloin hänet oli otettu tilapäiseen työsuhteeseen. Työnantajaliitto ja sen piirijärjestö eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin saadakseen työnantajan palauttamaan työsuhteen tai ainakin maksamaan työntekijälle asianmukaiset korvaukset. Laiminlyönti oli jatkunut myös vuoden 1985 puolella, joten tapaukseen oli sovellettava työehtosopimuslakia sellaisena kuin se oli ollut voimassa 1.1.1985 lukien.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Vihannin Sora Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Kotila oli tuomittu kihlakunnanoikeudessa 14.11.1984 kahdesta rattijuopumuksesta sakkorangaistukseen ja määrätty ajokieltoon 31.3.1985 saakka. Kotilan ajokortti oli ainakin toisen tapauksen jälkeen peruutettu hallinnollisella toimenpiteellä. Kotila ei kuitenkaan ollut työnantajalleen ilmoittanut tapahtuneista rattijuopumuksista eikä ajokortin peruuttamimisesta mitään.

Mikäli yhtiö tuomittaisiin maksamaan vahingonkorvauksia, asiassa oli otettava huomioon Kotilan itsensä antama aihe työsuhteen purkamiseen. Kotila ei ollut työtön, vaan hän viljeli maatilaansa Vihannissa tilalla asuen. Ottaen huomioon Kotilan iän hänellä oli mahdollisuus saada ammattiaan vastaavaa työtä. Lisäksi asiassa voitiin ottaa huomioon yrityksen pieni koko. Työsuhteen palauttamiselle ei ollut edellytyksiä. Vaihtoehtoista korvausta ei ollut määrättävä lainkaan, koska Kotila oli itse antanut aiheen työsuhteen purkamiselle. Koska asiassa oli kyse työsuhteen purkamisesta ja siitä tuomittavasta vahingonkorvauksesta, ei yhtiölle voitu määrätä työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa. Koska työsuhteen purkaminen oli tapahtunut 21.11.1984, oli tapaukseen sovellettava työehtosopimuslakia sellaisena kuin se oli ollut voimassa ennen 1.1.1985.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Vihannin Sora Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Ylivieskan kihlakunnanoikeus on 14.11.1984 antamallaan päätöksellä katsonut selvitetyksi, että pyöräkuormaajankuljettaja Kyösti Kotila oli Vihannissa 26.9.1984 ja 7.10.1984 yleisellä tiellä kuljettanut autoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon aikana todennäköisesti oli ollut ensimmäisellä kerralla 0.58 promillea ja toisella kertaa ainakin 0.99 promillea. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on tuominnut Kotilan kahdesta rattijuopumuksesta kummastakin sakkoon sekä ajokieltoon 31.3.1985 saakka. Työnantajan saatua tapauksesta tiedon se on 21.11.1984 purkanut Kotilan työsuhteen, koska Kotila oli työnantajan käsityksen mukaan tullut ajokiellon vuoksi jatkuvasta syystä kykenemättömäksi suorittamaan työtänsä.

Kotila on ollut saman työnantajan palveluksessa lokakuusta 1972 lähtien. Häneltä on jo häntä työhön otettaessa edellytetty ajokortin omaamista. Työ on nimittäin vaatinut erityisesti vuoroin suoritettavassa päivystystehtävässä mutta ajoittain muutoinkin kuormaajan kuljettamista tiellä tai muulla yleisesti liikenteeseen käytetyllä alueella. Työnantajalla oli ollut palveluksessaan viisi työntekijää, jotka kaikki osasivat kuljettaa pyöräkuormaajaa. Kotilaa lukuun ottamatta heillä kaikilla on koko ajan ollut myös voimassa oleva ajokortti. Kotilan työtehtävät ovat siten edellyttäneet ajokortin omaamista. Murskaamolla on ollut myös niin sanottu syöttötehtävä, jossa työntekijät ovat vuorotelleet. Tässä tehtävässä ei ole näytetty tarvittavan ajokorttia.

Kotilan sijoittaminen yksinomaan sanottuun syöttötehtävään murskausasemalle ja hänen vapauttamisensa muista tehtävistään olisivat kuitenkin edellyttäneet työpaikalla vallinneesta käytännöstä poikkeavia erikoisjärjestelyjä ja rajoittaneet työnantajan Kotilaan kohdistuvaa työnjohto-oikeutta estäen lisäksi kokonaan mahdollisuuden käyttää Kotilaa ajoittain yllättäen suoritettaviksi tulevissa ajokortin omaamista vaativissa tehtävissä. Työnantajaa ei voi katsoa velvolliseksi toteuttamaan tällaista järjestelyä Kotilan syystä kerrotuin tavoin syntyneessä tilanteessa.

Yhtiössä oli tavan mukaan jouduttu talvisin pitämään parista viikosta kuukausiinkin kestäviä seisokkeja pakkasten aikaan. Näin oli jouduttu menettelemään Kotilan työsuhteen purkamistakin välittömästi seuranneena talvena joulukuun 1984 tienoilta helmikuulle 1985 saakka. Tänä aikana yhtiössä vallinneen tavan mukaan työntekijät olivat työskennelleet yrityksen korjaamolla koneiden huolto- ja korjaustehtävissä, joiden suorittamiseen myös Kotilan ammattitaito olisi ollut riittävä. Kun kuitenkin yhtiö sen omistuspohjan muututtua oli pyrkinyt välttämään seisokkeja ja urakoimaan jatkuvasti talvellakin, ei työsopimusta purettaessa oltu etukäteen selvillä poikkeuksellisen kovan talven sittemmin aiheuttaman seisokin pituudesta.

Näin ollen työsuhteen päättämishetkellä tiedossa olleiden seikkojen perusteella työnantajalla on ollut aihetta uskoa, että Kotila tulisi olemaan muutaman kuukauden ajan kykenemätön suorittamaan työtään. Ajokortin omaamista on pidettävä nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa niin välttämättömänä edellytyksenä työn asianmukaista suorittamista varten, että Kotilalle tuomittu ajokielto on muodostanut työtuomioistuimen käsityksen mukaan työnantajalle työsopimuksen purkamisen syyksi vaadittavan tärkeän syyn. Tämä purkamisperuste on ollut myöskin sellainen erityisen painava syy, joka olisi oikeuttanut yhtiön irtisanomaan Kotilan työsuhteen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Vihannin Sora Oy, Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Maarakentajien Oulun piiriyhdistys saavat asian laatu huomioon ottaen kuitenkin pitää jutusta niille kertyneet oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.

Jäsenet: Lehtikunnas puheenjohtaja, Iirola, Sariola, Saastamoinen, Sulkunen ja Kenraali.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Katson, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella Kyösti Kotila olisi hänelle määrätystä ajokiellosta huolimatta voinut edelleen hoitaa työtehtävänsä, jotka vain vähäisin ja poikkeuksellisia tilanteita koskevin muutoksin sekä työnkulun estymättä olisi voitu hoitaa siten, että Kotilan ei olisi tarvinnut kuljettaa pyöräkuormaajaa yleisellä tiellä. Työnantajalta olisi näin ollen kohtuudella voitu edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Kotilalle määrättyä lyhytaikaista ajoluvan menetystä ei voida myöskään pitää erityisen painavana syynä hänen työsopimuksensa irtisanomiseksi. Ajoluvan menettämisen lyhytaikaisuus, Kotilan ammattitaito ja hänen työsuhteensa kesto sekä se seikka, että hänen työsuhteensa päättymisen jälkeen yhtiöön on palkattu uutta työvoimaa, osoittavat mielestäni, että edellytykset Kotilan työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa.

Tämän vuoksi velvoitan kanteen enemmälti hyläten Vihannin Sora Oy:n maksamaan Kyösti Kotilalle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 90 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Siinä tapauksessa, että Vihannin Sora Oy kolmen kuukauden kuluessa tämän tuomion tiedoksisaannista tarjoaa Kotilalle pyöräkuormaajan kuljettajan tai siihen rinnastettavaa työtä, määrään yhtiön Kotilalle maksettavaksi korvaukseksi 30 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä.

Yhtiö maksakoon Rakennustyöläisten Liitolle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 2 000 markkaa.