Labor court dismisses union's strike claim against employer but orders union and employer to pay compensation for strike actions.

Kumitehtaan tuotannon jarruttamiset ja lakot olivat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen urakkapalkkausta ja hinnoittelua koskeviin määräyksiin. Koska työtaistelutoimenpiteet olivat jatkuneet verraten pitkän ajan ja liittoon kuuluva ammattiosasto oli ollut niitä toimeenpanemassa, työntekijäliiton olisi pitänyt ryhtyä sen suorittamia toimenpiteitä tehokkaampiin toimiin saadakseen osaston luopumaan työtaistelutoimenpiteiden jatkamisesta. Osasto ja liitto tuomittu hyvityssakkoihin

Aikapalkkojen osittainen maksamatta jättäminen oli tuotannon hidastamiseen liittyvänä vastatoimena käsittänyt sellaista painostamista, joka oli muodostanut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneen työnantajan työtaistelutoimenpiteen. Seisokkiajan palkkojen maksamatta jättäminen oli suoritettu siten, että sen kohteeksi oli saattanut joutua sellaisiakin työntekijöitä, joilla oli ollut oikeus tuollaiseen palkkaan. Yhtiön menettely tältäkin osin muodosti työvauhdin tahalliseen hidastamiseen vastatoimena kohdistuvan työehtosopimuksen palkkamääräysten vastaisen työtaistelutoimenpiteen. Yhtiö tuomittu myös hyvityssakkoon.

Kantajat Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Vastaajat Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kuultavat Nokian Kumityöväen Ammattiosasto r.y. Oy Nokia Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kumi ja Nahkatyöväen Liiton välillä 10.4.1984 tehdyssä kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

7 § Työpalkat

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin työkohtaiset tuntipalkat eri töissä ovat seuraavat:

8 § Urakkatyö

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on tuotannon ja työntekijöiden ansion kohottamiseksi työt mahdollisuuksien mukaan pyrittävä järjestämään urakkatyöksi. Työt, jotka kumiteollisuudessa vakiintuneen tavan mukaan tai teknillisistä taikka tuotannon järjestelyn edellyttämistä syistä on järjestetty urakkatyöksi, suoritetaan urakkatyönä.

10 § Työntutkimukset ja rationalisointi

Työn- ja aikatutkimuksiin nähden noudatetaan niitä perusteita, jotka on sovittu Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välisessä yleissopimuksessa.

11 § Aikatutkimuksen ja urakkahinnoittelun tarkistus

1. Jos urakkahinnoittelu ei ole 8 §:n 2. kohdan mukainen tai jos työ- ja tuotantomenetelmissä, työn järjestelyssä tai työvälineissä taikka raaka-aineen laadussa on tapahtunut tai tapahtuu muutoksia, määritellään työlle uusi urakkahinta.

2. Uusista urakkahinnoista sovitaan ensisijaisesti ao. työtä suorittavan työntekijän tai työntekijäryhmän kanssa. Ellei työnantaja voi heti tarjota jatkuvaksi tarkoitettua urakkahintaa suoritetaan työ aluksi tilapäisellä urakkahinnalla, jonka tulee täyttää 8 §:n 2. kohdan määräys urakkatyön hinnoitteluperusteista.

3. Jos työntekijä katsoo, että jatkuvaksi tarkoitettu uusi urakkahinta on virheellinen, tulee hänen ilmoittaa tästä työnantajan edustajalle silmälläpitäen tarjotun urakkahinnan tarkistamista, mutta työtä ryhdytään kuitenkin suorittamaan tilapäiseksi katsottavalla tarjotulla urakkahinnalla. Jatkuvaksi tarkoitetun urakkahinnan määrittelemistä varten tarpeellisiin tutkimuksiin tai neuvotteluihin on ryhdyttävä ensi tilassa ja mikäli paikallisissa neuvotteluissa ei yksimielisyyttä saavuteta, alistetaan erimielisyys sopijaliittojen käsiteltäväksi. Mikäli urakkahinta tarkistuksen perusteella muuttuu, sovelletaan tarkistettua urakkahintaa siitä päivästä alkaen, jolloin urakkahinnan tarkistusta oli pyydetty.

5. Jos urakkahinnoittelun tarkistuksesta työpaikalla syntyy erimielisyyttä, jota ei siellä voida selvittää, voidaan kysymys alistaa sopijaliittojen käsiteltäväksi. Erimielisyyskysymystä ratkaistessaan tai antaessaan suosituksen sen selvittämisestä tulee liittojen huomioon ottaa ne tekijät, jotka ovat vaikuttaneet asian vireilläoloajan pituuteen ja niiden perusteella määrätä uuden urakkahinnoittelun voimaantuloajasta.

18 § Korvaus sairausajalta

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana täyden palkan toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, sen pituisen ajanjakson työpäiviltä kuin seuraavasta käy ilmi:

33 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

4. Turvautuminen työnseisaukseen (lakkoon tai työsulkuun) tai muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi riitakysymyksen yhteydessä on kielletty.

SUOMEN TYÖNANTAJAIN YLEISEN RYHMÄN KANNE

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on lausunut, että sen jäsenyrityksen Oy Nokia Ab:n kumiteollisuuden Nokian tehtaalla oli jo keväästä 1984 alkaen neuvoteltu kuorma-auton raskaiden teräsvyörenkaiden kokoonpanotyön uudelleen järjestämisestä. Järjestelyjen vaikutus suorituspalkkaukseen oli tarkoitus selvittää syksyn 1984 aikana tehtävin työntutkimuksin.

Työosaston kokonaisvahvuus oli 75 työntekijää, joista kokoonpanotyössä työskenteli eri ryhmissä yhteensä 23 työntekijää. Kokoonpanotyön suorituspalkkaneuvottelujen tultua ajankohtaisiksi esittivät työntekijät 19.11.1984 asian johdosta työnantajan edustajalle vaatimuksia, joihin sisältyi 4,06 markan suuruinen palkankorotusvaatimus tuntia kohti. Vaatimusta esittämässä oli ollut osaston luottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja. Asiasta oli jälleen neuvoteltu 30.11.1984 työnantajan edustajien ja luottamusmiesten kesken, mutta työnantajan edustajat olivat torjuneet palkankorotusesityksen. Kokoonpanotyöhön osallistuvien koneapulaisten ja kokoojien kanssa oli käyty keskustelua 17. ja 18.12.1984, jolloin pyrkimyksenä oli ollut uudelleen järjestelyn asteittainen toteuttaminen vuoden 1985 alusta lukien.

Samanaikaisesti yhtiön kumitehtaalla oli neuvoteltu myös henkilöauton renkaiden kokoonpanon urakoista. Neuvottelujen pääasiallisena kohteena oli ollut menetelmämuutosten vaikutus urakkahinnoitteluun ja erityisesti häiriöaikojen osuus. Paikallisia neuvotteluja oli käyty toistuvasti helmikuusta 1985 alkaen. Henkilöauton renkaiden kokoonpanotyöntekijöiden suorittama jarrutus oli alkanut 23.4.1985. Se oli ollut määrältään ensin 15 %:n luokkaa ja sen jälkeen 2.5.1985 alkaen 20 %:n luokkaa. Jarrutukseen olivat yhtyneet kaikki raskaan renkaan kokoonpanotyöntekijät 9.5.1985 alkaen.

Jarrutuksesta ja lakoista oli eri yhteyksissä suullisesti tehtyjen ilmoitusten lisäksi annettu Kumi- ja Nahkatyöväen Liitolle kuusi kertaa kirjallinen vaatimus työrauhavelvoitteen täyttämiseksi. Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän käsityksen mukaan sen enempää Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto kuin paikallinen ammattiosastokaan eivät olleet ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi.

Päinvastoin ammattiosasto oli toimenpiteillään osoittanut tukevansa työtaisteluita.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton ja Nokian Kumityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITON VASTINE

Työntekijäliitto oli eri vaiheissa muun muassa sähkein kehottanut ammattiosastoa estämään työtaistelutoimenpiteet. Lisäksi työntekijäliitto oli joitakin kertoja lähettänyt toimitsijan selvittämään tilannetta ja kehottamaan työrauhan palauttamiseen.

Vastineessa esitetty vaatimus

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITON VASTAKANNE

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vastakanteessaan lausunut, että Oy Nokia Ab:n Nokian kumitehtaalla oli kevättalven ja kevään 1985 aikana neuvoteltu sekä raskaiden renkaiden että henkilöautorenkaiden kokoonpanon palkkauksesta sen johdosta, että työnantaja oli yksipuolisesti pyrkinyt alentamaan sovittuja urakkahintoja. Painostaakseen työntekijäpuolta palkkaerimielisyyksissä yhtiö oli ryhtynyt seuraaviin työtaistelutoimenpiteisiin.

Henkilöauton renkaiden urakkatyötä tekevien renkaan kokoojien jarruttaessa työtä huhtikuun lopulta lähtien oli työnantaja vastatyötaistelutoimenpiteenä alentanut leikkaamalla aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkoja 3.5.-16.5.1985. Työntekijöiden palkka oli sovittu aikayksiköltä eikä sitä voinut alentaa, mikäli työntekijä oli työnantajan käytettävissä. Sitä paitsi muiden työntekijöiden jarruttaessa olivat laitosmiesten ja järjestelijöiden työt lisääntyneet muun muassa runsaampien rengaskokojen vaihtojen johdosta. Jarrutustilanteessa työnantaja piti määrättyjä rengasmalleja muita tärkeämpinä, mikä aiheutti lisätyötä aikatyöntekijöille. Laitosmiehet tai järjestelijät eivät olleet osallistuneet jarrutukseen. Luottamusmies ei liioin ollut antanut siitä ilmoitusta työnantajalle.

Samana ajanjaksona 3.-16.5.1985 työnantaja oli kokonaan jättänyt maksamatta seisokkiajan palkat seisokkien aikana tehdystä työstä ainakin noin 50 henkilöautorenkaan kokoojalle. Seisokkiajan palkat perustuivat työntekijöiden työmääräilmoituksiin, jotka työnjohtajat olivat hyväksyneet. Kysymyksessä olivat olleet lähinnä konerikoista ja -häiriöistä johtuneet seisokit.

Henkilöauton renkaiden kokoonpano-osastolla työnantaja oli 23.5.1985 alkaen yksipuolisesti irtisanonut 18.5.1982 annettuun ohjeeseen ja sitä täydentävään 18.4.1984 tehtyyn sopimukseen perustuneen keskituntiansion maksamista koskevan menettelyn etenkin niissä tapauksissa, joissa työntekijä oli valmistanut rengasaihioita epäkuranteista raaka-aineista. Muutettu käytäntö oli aiheuttanut työntekijöille merkittävän palkanalennuksen. Sen vuoksi menettelyä oli pidettävä ainakin rengastehtaalla 21.5.1985 alkaneeseen lakkoon ja 23.5.1985 työnantajalle ilmoitettuun lakkouhkaan liittyvänä vastatyötaistelutoimenpiteenä. Työnantajan toimilla oli ollut tarkoitus yleensäkin painostaa työntekijäpuolta palkkariidassa. Edellä selostetut työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkoja koskeviin määräyksiin.

Työtaistelutoimenpiteeksi oli vielä katsottava menettely, jolla työnantaja oli henkilöauton renkaiden kokoonpano-osastolla 4.3.1985 lähtien ja kuorma-auton teräsvyörenkaiden kokoonpano-osastolla 12.4.1985 ensin uhattuaan sitten toteuttanut eräiden urakkahintojen alentamisen ja samalla painostanut työntekijöitä lisäämään työvauhtia. Työtaistelutoimenpide oli kohdistunut työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja palkkausta koskeviin sopimusmääräyksiin. Työnantajaliitto oli ollut tietoinen työtaistelutoimenpiteestä käytyjen liittoneuvottelujen perusteella. Siitä johtuen työnantajaliitto oli rikkonut valvontavelvollisuutensa.

Työnantaja oli jatkanut painostustoimenpiteitä siten, että työntekijöille ei maksettu sairausajan palkkaa 29.-30.5.1985 toimeenpannun lakon ajalta, vaikka sairaus oli alkanut ennen työtaistelua. Kysymyksessä oli ollut edellä mainittuun lakkoon liittyvä vastatyötaistelutoimenpide, joka oli kohdistunut työehtosopimuksen palkka- ja työnjohtomääräyksiin. Työnantajaliitto, joka on ollut tietoinen yhtiön toimenpiteistä, oli rikkonut valvontavelvollisuuttaan.

Vastakanteessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut, että Oy Nokia Ab tuomittaisiin työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon ja työnantajaliitto puolestaan hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

SUOMEN TYÖNANTAJAIN YLEISEN RYHMÄN JA OY NOKIA AB:N VASTINE

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Nokia Ab ovat vastineenaan yhteisesti lausuneet, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan eivät työehtosopimuksen sisältämät palkkojen minimi- ja takuusäännökset olleet jarrutustilanteessa sovellettavissa palkkausmuodosta ja -tavasta riippumatta. Henkilöauton renkaiden kokoojien ja laitosmiesten palkat jarrutustilanteessa oli maksettu todellisen työsuorituksen mukaan. Jarrutusta ei ollut kiistetty eikä työnantajan väitetty vähentäneen palkkausta jarrutuksen astetta enempää. Kun työmäärä kokoonpanossa oli vähentynyt, oli myös laitosmiesten työmäärä alentunut. Lisäksi laitosmiesten luottamusmies oli työnantajalle ilmoittanut laitosmiestenkin osallistuvan jarrutukseen.

Seisokkiajalta maksamatta jätetyiksi väitettyjen palkkojen osalta oli todettava, että työntekijäliiton kanteessa tarkoitetut työntekijät olivat osallistuneet henkilöauton renkaiden kokoonpanotyössä tapahtuneeseen jarrutukseen. Kun työmäärän vähentymistä ei ollut voitu osoittaa muusta kuin jarrutuksesta aiheutuvaksi, oli palkka maksettu todellisen työsuorituksen mukaisesti. Sikäli kuin työnteon este oli aiheutunut todellisesta seisokista, ei palkkoja ollut lainkaan vähennetty.

Keskituntiansion maksamisessa oli Nokian tuotantolaitoksissa käytössä erilaisia sovellutuksia. Työtaistelutoimenpiteeksi väitetyn keskituntiansiokäytännön muuttaminen ei ollut koskenut valmistusta epäkuranteista raaka-aineista. Mitä tuollaisista raaka-aineista johtuviin haittoihin ja muihin häiriöihin tuli, niin käytäntöä ei ollut ollut tarkoitus muuttaa liittoneuvottelussa 18.4.1984 hyväksytyistä periaatteista. Minkäänlaista painostustarkoitusta ei asiassa ollut esiintynyt.

Urakkahintojen tarkistuksessa oli kysymys työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan tulkinnasta. Sopimuskohdan mukaisesti työlle määriteltiin uusi urakkahinta tapauksissa, joissa työ- ja tuotantomenetelmissä oli tapahtunut muutoksia. Tällaiset muutokset olivat aiheuttaneet hinnoittelujen tarkistamista. Edelleen oli työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan nojalla mahdollista soveltaa tilapäistä urakkahintaa. Asiaa koskevia neuvotteluja ei vieläkään ollut käyty loppuun. Kun tulkintakysymyksestä oli käynnissä neuvotteluja, kysymys ei voinut olla työnantajapuolen työtaistelutoimenpiteestä. Urakkahintojen tarkistus ja työehtosopimuksen mukaiset palkkojen korotukset olivat osuneet samaan ajanjaksoon. Korotettavien palkkojen tasosta oli syntynyt kaiken taustalla oleva urakkaerimielisyys.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Nokia Ab ovat vaatineet niitä vastaan ajetun kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä, Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto ja Oy Nokia Ab ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kumitehtaalla on helmikuusta 1985 käyty neuvotteluja myös henkilöauton renkaiden kokoonpanotyön urakkahinnoittelusta. Yhtiön puolelta on neuvotteluissa pyritty saamaan aikaan muutoksia hinnoitteluun vaikuttavien häiriöaikojen määrittelemisessä. Kun uudesta hinnoittelusta ei päästy yksimielisyyteen, henkilöauton renkaiden kokoonpanotyöhön osallistuvat työntekijät ovat ryhtyneet jarruttamalla hidastamaan työn tekemistä 23.4.1985 alkaen. Työvauhdin hidastaminen on työnantajan ilmoituksen mukaan aluksi ollut noin 15 prosentin ja 2.5.1985 alkaen noin 20 prosentin suuruista valmistusmääristä laskettuna. Tuotannon jarruttamiseen ovat osaltaan yhtyneet kuorma-auton teräsvyörenkaiden kokoonpanotyöhön osallistuneet työntekijät 9.5.1985 alkaen.

Nokian Kumityöväen Ammattiosasto on tiedotteellaan, jossa on mainittu urakkahinnoittelua koskevista erimielisyyksistä ja henkilöauton renkaiden kokoonpanotyössä tapahtuneesta jarruttamisesta, kutsunut rengastehtaan työntekijät 16.5.1985 pidettävään kokoukseen päättämään työtaistelutoimenpiteiden jatkamisesta. Kokouksessa tehdyn päätöksen mukaisesti rengastehtaan työntekijät ja myös osa jalkinetehtaan työntekijöistä ovat ryhtyneet lakkoon 21.5.1985 kello 22:n ja seuranneen päivän kello 22:n väliseksi ajaksi. Lakkoon on osallistunut 890 työntekijää, joiden joukossa on ollut osastojen luottamusmiehet ja ammattiosaston puheenjohtaja. Ammattiosasto on myös päättänyt lakon toimeenpanemisesta 29.5.1985 ja sitä seuranneena päivänä. Rengastehtaalla on aloitettu lakko 28.5.1985. Se on päättynyt 30.5.1985. Siihen on osallistunut noin 670 työntekijää, heidän joukossaan rengastehtaan osastojen luottamusmiehiä.

Kumitehtaalla on noudatettu työntekijäliiton kanteessa mainittuja keskituntipalkan maksamista koskevia ohjeita ja sopimusta. Toukokuun lopulla 1985 yhtiön puolelta on täsmennetty tuollaisen palkkaustavan käyttämistä eräissä tehtävien siirtoa koskevissa tapauksissa ja muutettu käytäntöä yhdenmukaiseksi eri vuorojen kohdalla. Jutussa on jäänyt näyttämättä, että Oy Nokia Ab olisi työnantajana mainitulla menettelyllään tarkoittanut painostaa työntekijöitä urakkapalkkausta koskevassa riidassa ja siten syyllistynyt vastatoimena työtaistelutoimenpiteeseen.

Työtuomioistuin katsoo näin ollen myös jääneen näyttämättä, että Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä olisi työntekijäliiton kanteessa mainituissa tilanteissa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton vaatimuksen Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemisesta hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja kanteen muutoinkin enemmälti, tuomita työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Nokian Kumityöväen Ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton puolestaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle, osaston 20 000 markkaa ja liiton 12 000 markkaa sekä myös Oy Nokia Ab:n maksamaan Kumi- ja Nahkatyöväen Liitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 15 000 markkaa.

Asian näin päättyessä saavat asianosaiset kärsiä itse omat oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Iirola, Airaksinen, Loukola, Kuivanen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.