Labour court dismisses claim that collective agreement applies to oil rig deck electrical work not fitting new construction definition.

Asentajat olivat tehneet työmaasopimukseksi kutsutun työsopimuksen öljynporauslautan sähköasennustöistä ja sopineet siinä sähköasennusalan työehtosopimuksen noudattamisesta.

Urakka oli sitten työnantajan taholta sanottu irti ennen sen valmistumista.

Kysymys siitä, missä laajuudessa urakkasopimukseen oli sovellettava työehtosopimusta ja miten urakka oli keskeytymistilanteessa työehtosopimuksen asianomaisen määräyksen mukaan selvitettävä.

Työsopimuksen tulkinta ei kuulunut työtuomioistuimelle.

Kuultavat Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Sähkötyönantajain Liitto

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sähkötyönantajain Liiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton kesken 17.3.1981 tehdyssä sähköasennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

9 §.

ANSION MÄÄRÄYTYMINEN

B. Urakkatyö

Perusteet

Urakkatyöstä sopiminen

Jomman kumman osapuolen halutessa tehdään urakkatyöstä kirjallinen sopimus, jolla määritellään urakan sisältö, suoritusvaatimukset ja -edellytykset sekä palkanmuodostus- ja -maksuperusteet. Suoritusvaatimusten ja -olosuhteiden täsmentyessä voidaan sopimusta työn aikana tarvittaessa täydentää lisäsopimusliitteillä.

Sopimusta tehdään vähintään kaksi yhtäpitävää kappaletta, yksi kummallekin osapuolelle.

Uudisrakennustöitä varten ovat liitot laatineet tarpeellisen lomakkeen.

Sopimuksen allekirjoittaa työryhmän puolesta kärkimies ja ryhmän valtuuttama työntekijä.

Urakkamuodot, urakoiden selvitys

a Urakkahinnan määräämisen yleisperusteena on tämän työehtosopimuksen osana oleva "Sähköasennusalan urakkahinnoittelu".

Uudisrakennusten sähköasennustyöt tehdään pääsääntöisesti urakkatyönä ja edellämainittua urakkahinnoittelua käyttäen. Urakkahinnoittelua voidaan käyttää myös muihin kuin varsinaisiin uudisrakennuksiin, mutta tällöin on otettava huomioon urakkahinnoittelun soveltuvuus ko. työhön sekä työn laajuus ja luonne.

b Uudisrakennuksella tarkoitetaan seuraavat kolme ehtoa täyttävää sähköasennuskohdetta (rakennusta tai rakennelmaa): - jota aikaisemmin ei ole sähköistetty - rakennetaan tai on rakennettu käyttöpaikalleen - ja muuten täyttää kokonaisurakkaperiaatteen edellytykset

Rakennuksen tai rakennelman sähköasennusten saneeraukset kuuluvat myös uudisrakennuskäsitteen piiriin.

Pääsääntöisesti kuuluvat käsitteen piiriin kiinteistöjen sähköverkkoon kuuluvat työt. Rakennuksen tai rakennelman sisältämät, varsinaiseen tuotantoon liittyvien laitehankintojen sähköasennustyöt (esim. koneasennukset teollisuuslaitoksessa) voidaan kuitenkin kussakin tapauksessa sopien sisällyttää uudisrakennuskäsitteen piiriin.

c Urakkahinnoittelu on laadittu kokonaisurakkaperiaatteella. Kokonaisurakkaperiaatteelle on ominaista se, että urakkahinnoittelun taulukoiden hintojen epätasaisuudet tasaavat toisensa kun lähes kaikki taulukot tulevat urakassa käyttöön.

Edellämainituista johtuen suoritetaan uudisrakennuksen urakkahinnan määrääminen siten, että koko työkohde on yhtenä urakkana.

d Paikallisesti sovittavat, e-h kohtien mukaiset uudisrakennusten sähkötyöt tehdään myös pääsääntöisesti urakkatyönä. Edelläsanottu koskee myös uudisrakennusten urakkatyöhön sisältyviä hinnoittelemattomia tarvikkeita ja työvaiheita.

Urakkahintaa koskevat neuvottelut tulee käydä siten, että lopullisen hinnan sopimiseen on riittävästi aikaa ennen ko. urakkatyön tai työvaiheen aloitusta tai viimeistään sen alkuvaiheessa.

Jos urakkahinnasta (yllämainittujen töiden osalta) ei päästä sopimukseen suoritetaan työ 9§ B 10 c kohdan mukaista keskeytyslisää käyttäen, mikäli muusta palkkamuodosta ei sovita.

Mikäli aikatyönä osaksi tai kokonaan tehty työ voidaan sopia urakkatyöksi, yhdistetään tehdyt työtunnit ja maksetut palkat urakkaan kuuluviksi.

e Kokonaisurakkaperiaate voi jäädä toteutumatta esim. seuraavissa tapauksissa - rakennuskohteen sähköasennustyöt suorittaa kaksi tai useampi sähköurakoitsija joko työvaiheittain, kerroksittain, järjestelmittäin tai muulla tavalla. - merkittävä osa työvaiheista jää pois ja urakkahinnoittelun eri taulukoiden hintojen tasaantuminen jää em. syystä toteutumatta

Mikäli hinnoittelematon työtapa on hallitseva ja hinnoiteltu urakkatyö kattaa vain osan urakkatyöalueesta tai asennustyön rytmitys olennaisesti poikkeaa 9 §:n B 2 kohdassa määritellystä tai syntyy muu edellä mainittuihin rinnastettava tilanne, ei työtä voida suorittaa urakkahinnoittelun mukaan.

Edellä mainituissa tapauksissa suoritetaan työn hinnoittelu paikallisen sopimuksen perusteella, jossa hinnoitteluperusteet on selvitetty.

f Urakkahinnoittelussa ja työehtosopimuksen 22 §:ssä on tarkemmin yksilöity se kone- ja työvälinetaso, joka työntekijälle on annettava ja jonka perusteella urakkahinnoittelun hinnat on määrätty.

Mikäli työntekijälle ei ole annettu edellisen kappaleen mukaista välineistöä, ei urakkatyön suorittamiselle ole edellytyksiä a.o. taulukon mukaisilla hinnoilla.

Mikäli ennen työn aloittamista sovitaan uusien, urakkatyötä selvästi nopeuttavien koneiden tai työvälineiden käyttöön otosta, on samalla sovittava myös mainitun urakan hinnoittelusta ottaen huomioon työn nopeutuminen.

g Mikäli osapuolten kesken sovitaan poikkeuksellisista työjärjestelyistä on samalla sovittava ao. taulukon hintamuutoksista.

i Koska urakkahinnoittelu on laadittu kokonaisurakkaperusteisena käytettäväksi, niin sähkötyökokonaisuuden jakaminen useampana erillisenä urakkana suoritettavaksi ja laskettavaksi voidaan sopia vain lähinnä seuraavissa tapauksissa: - Useita rakennuksia käsittävä tai muutoin laaja sähkötyökokonaisuus voidaan jakaa yksiselitteisesti rajattaviin, valmiisiin osiin, joissa kussakin tulee käytettäväksi urakkahinnoittelun eri taulukoita kokonaishinnoitteluperiaatteen edellyttämässä laajuudessa. - Urakkatyö joudutaan keskeyttämään kolme (3) kuukautta pitemmäksi ajaksi. - Tapauksissa, jolloin sama työryhmä saman työnantajan palveluksessa jatkaa urakkatyön suorittamista keskeytyksen jälkeen, pyritään tehdyn työn osuus arvioimaan vertaamalla tehtyä tuntimäärää arvioituun kokonaistuntimäärään. Muissa tapauksissa urakka selvitetään kuten päättynyt kokonaisurakka.

k Mikäli työntekijä on suorittanut urakkatyön, jonka hinnoittelua työnantaja tai työntekijä työn tai olosuhteiden harvinaisuuden tai uutuuden takia ei ole pystynyt oikein arvioimaan eikä työntekijä tästä johtuen ole normaalisella urakkatyövauhdilla saavuttanut d-kohdassa mainittua urakkavoittoa, taikka mikäli edellä mainituista syistä on syntynyt ylisuuri urakka-ansio, voidaan urakkahinta tarkistaa.

Urakkavauhtia ei saa tämän kappaleen perusteella hidastaa.

l Yksikköhinnoitetusta työstä muodostuva lopullinen urakkapalkka lasketaan työn valmistuttua tehdyn työmäärän perusteella laatimalla urakkalaskelma. Osapuolten on sovittava sen tekemisestä yhdessä tai erikseen jo työtä aloitettaessa.

Työmäärää todettaessa käytetään mm. seuraavia perusteita: - tarvikkeiden lähetys- ja palautusluetteloita - työstä tehtyjä loppupiirustuksia - työnjohdon ja työntekijäin työnaikaisia muistiinpanoja ja työmaakirjanpitoa - muita mahdollisia perusteita, kuten työmaalla suoritettuja mittauksia.

Ennen urakkatyön valmistumista aloittavat osapuolet urakan loppuselvityksen tarkistukset niin aikaisessa vaiheessa, että urakan loppuosuus voidaan määräajan puitteissa suorittaa.

m Mikäli osapuolet tekevät loppulaskelmat erikseen laaditaan eritellyt loppulaskelmat ennen työn alkua sovittavan jaottelun mukaisesti ja siten, että mahdolliset eroavaisuudet on niistä helppo paikallistaa.

n Mikäli muusta ei ole sovittu tulee loppulaskelma laatia urakkahinnoittelun taulukoiden mukaisessa järjestyksessä osasummia käyttäen kuitenkin siten että yksityiskohtaiset asennushinnat voidaan tarkistaa (esim. keskus, koje, valaisin, jne.).

o Osapuolten laatiessa urakkalaskelmat erikseen ensiksi eritellyn loppulaskelmansa valmiiksi saanut voi esittää sen toiselle osapuolelle, joka on velvollinen antamaan esittäjälle todisteen laskelman esittämispäivästä.

p Mikäli osapuolet laativat loppulaskelman erikseen, määritellään lopullinen urakkahinta laskelmia vertaamalla.

Mikäli laskelmien alustavan vertailun yhteydessä osapuolet toteavat eroavuudet pieniksi voidaan lopullinen urakkasumma sopia ilman tarkempaa vertailua.

Yksityiskohtaisempaa vertailua varten on kummallakin osapuolella oikeus käydä läpi toisen osapuolen nkohdan mukaiset laskelmat.

Ellei vertailu johda yksimielisyyteen, on osapuolten yhteisesti yksilöitävä eroavuuksien syyt ja oikaistava laskelmien mahdolliset virheet sekä määriteltävä lopullinen urakkasumma kohdassa l mainittuihin perusteisiin tukeutuen siten, että urakkasumman maksamaton osa voidaan suorittaa q mukaisesti.

Mikäli lopullisesta urakkasummasta ei voida sopia, laaditaan eroavuusmuistio, johon kirjataan laskelmien eroavuudet sekä osapuolten mahdolliset kannanotot.

Mikäli yksimielisyyttä urakan loppusummasta ei muuten saavuteta, tulee osapuolten suorittaa eroavuuskohdista mittaus ja laskenta kaikki hinnoittelukohteet käsittävistä piirustuksista ja suorittamalla kontrollimittaukset työkohteessa todellisilta asennuspaikoilta. Ennen mittaukseen ryhtymistä on kirjallisesti sovittava työvarojen määrä ja huomioimistapa. Mittauksen lopputulos on lopullinen ratkaisu kiistaan.

r Urakkatyötä tehtäessä maksetaan työntekijöille urakkapalkkaa työn tuottavuuden mukaan.

s Yhteisurakassa saa työntekijä osansa urakkasummasta suhteessa normaalituntipalkkaansa ja siihen työtuntilukuun, jolla hän on osallistunut yhteisurakkaan. Mikäli urakka ulottuu kahdelle tai useammalle työehtosopimuskaudelle jaetaan lopullinen urakkasumma osiin työtuntien suhteessa ja kuhunkin työehtosopimuskauteen sovelletaan edellä mainittua sääntöä.

Edellisen kappaleen määräyksistä voidaan poiketa vain jos kaikki urakkaan osallistuneet työntekijät, myös ne, joiden työsuhde on jo päättynyt, ovat asiasta tehneet ja allekirjoittaneet kirjallisen sopimuksen, jossa jakoperusteista on muuta sovittu.

Urakan jako, joka on tehty yllä olevien määräysten vastaisesti, on mitätön ja on se vaadittaessa oikaistava.

Nuoret, alle 18 vuotiaat työntekijät, eivät osallistu urakkaylijäämän jakoon. Heille maksetut normaalituntipalkat vähennetään urakkasummasta ja loppu jaetaan muiden työntekijöiden kesken, mikäli työn alkaessa ei työryhmän ja työnantajan kesken ole toisin sovittu.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohessa seuraavat määräykset:

URAKKAHINNOITTELUSTA POIKKEAMINEN (TES 9 § 9 e-h)

Yllämainituissa sopimuskohdissa on esitetty tilanteita, joissa urakkahinnoittelua tai sen yksityisiä taulukoita ei voida soveltaa vaikka kyseessä on uudisrakennus.

Tavanomaisella asennustekniikalla ja työjärjestelyillä toteutettaviin asennuskohteisiin ei ko. sopimuskohdissa mainittuja poikkeussääntöjä sensijaan tule soveltaa.

KANNE RAASTUVANOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on Keskusosuusliike Hankkijaa vastaan ajamassaan kanteessa ja sitä kehitellessään lausunut, että kanteessa luetellut 35 sähköasentajaa olivat siirtäneet saamatta jääneen palkanosan perimisen kantajaliitolle. Sähköasentajat olivat 21.7.1982 tehneet Hankkijan kanssa työsopimuksen tai oikeammin sanottuna työmaasopimuksen öljynporauslautta RR Glomar Arctic 1:n sähköasennustöistä. Lähtökohtana oli ollut, että työn tekeminen kestäisi noin kolme kuukautta ja kokonaistuntimäärä olisi noin 30 000 tuntia. Työsopimuksen lisäksi oli sovittu urakkatyöstä maksettavat korvaukset erillisellä 2.7.1982 päivätyllä asiakirjalla. Näillä sopimuksilla oli määritelty työntekijöille tuleva korvaus jokaisesta toimenpiteestä erikseen. Urakan aikana oli solmittu lisäksi erillisurakkasopimuksia tehtävistä, jotka eivät alunperin olleet kuuluneet urakkaan. Työmaasopimuksessa oli muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Tämän sopimuksen osapuolina ovat toisaalta työnantajana Keskusosuusliike Hankkija sekä toisaalta työntekijöinä Keskusosuusliike Hankkijan sähköasennusosaston työntekijät.

2 § Sopimus koskee ölynporauslauttaa Glomar Arctic I. Työssä noudatetaan sähköasennusalan työehtosopimusta vuodelta -81 - 82. Työ edellytetään tehtäväksi työpiirustuksien ja työnantajan ohjeiden sekä luokitusyhtiöiden määräysten mukaisesti.

19 § Työ tehdään hinnoiteltuna urakkatyönä ns. kokonaisurakkaperiaattella. Tämä sopimuksen yksikköhinnoittelu on laadittu seuraavien periaatteiden pohjalta: a) Perusurakan ohjeellinen työaikamenekki on arvioitu n. 30.000 tunniksi. b) Työaikataulu edellyttää n. 3 kk:n asennusaikaa. c) Mikäli edellisissä kohdissa mainitut edellytykset eivät myöhemmin tehtävien havaintojen perusteella pidä paikkaansa, on kummallakin osapuolella oikeus saada neuvotteluja tilanteen oikaisemiseksi lähtökohtien mukaiseksi. d) Lisätyöt lasketaan yksikköhinnoilla ja muunnetaan perusaikaa lisääviksi yllämainituilla periaatteilla, mikäli lisätyöt perusurakan kanssa ovat yhtenäiset.

f) Työn kestäessä havaitut epäsuhteet yksikköhinnoissa voidaan kummankin osapuolen taholla esittää otettavan neuvoteltavaksi siten, että lopputulos ei muutu.

20 § Yksikköhinnoittelu suoritetaan oheisen liitteen urakkahinnoittelun mukaisesti. Oheinen urakkahinnoittelu on laadittu työehtosopimukseen liittyvän urakkahinnoittelun pohjalta, korjaamalla ja täydentämällä eräitä kohtia lautta-asennuksiin paremmin soveltuviksi. Kaikki mainitut hinnat vastaavat Ipaikkakuntakalleusluokkaa. Liitteessä mainitut hinnat vastaavat urakkahinnoittelukirja 1976 tasoa. Hintojen tarkistus suoritetaan työehtosopimuksen mukaisesti.

22 § Mikäli sopimuksessa ei ole toisin sovittu, menetellään työehtosopimuksen mukaisesti.

Tehtyjen sopimusten mukaisesti sähköasentajat olivat alkaneet tehdä urakkatyötä. Keskusosuusliike Hankkija oli 12.10.1982 sanonut irti työmaasopimuksen, koska työn tilaaja Rauma-Repola Oy oli sanonut irti kaikki sähköistyksen alihankintasopimukset. Työt oli lopetettu 20.10.1982, jolloin oli suoritettu myös työn valmiusasteen toteaminen ja laskeminen. Työnantajalle oli luovutettu selvitys suoritetun työn urakkasummasta, joka oli 342 259,59 markkaa ilman työsopimuksessa mainittuja kertoimia. Mainittu summa koostui kaikista suoritetuista töistä, ja laskentaperusteena oli sopimuksen mukaiset yksikköhinnat eri työsuorituksista.

Keskusosuusliike Hankkija ei ollut ollut halukas maksamaan tehdystä työstä palkkaa sovitun hinnoittelun mukaisesti vaan ilmoittanut maksavansa sähköasentajille työstä urakan osalta sen tuntiansion, mikä urakasta olisi tullut valmiiksi suoritettuna työnantajan arvion mukaan.

Työntekijällä oli työsopimuslain 20 §:n 2 momentin mukaan kuitenkin urakkatyön keskeytyessä oikeus saada tekemästään työstä vastaava osa palkasta. Sähköasennusalan työehtosopimuksen asiaa koskevat määräykset vastasivat työsopimuslain säännöksiä. Työehtosopimuksen mukaan nyt kyseessä olevan tyyppisissä urakan keskeytymistilanteissa urakka selvitettiin kuten päättynyt urakka; 9 §:n B9i kohta. Saman pykälän B9r kohdan mukaan urakkatyötä tehtäessä maksetaan työntekijöille urakkapalkkaa työn tuottavuuden mukaan. Sillä, että urakka on keskeytynyt, ei ollut vaikutusta tehtyihin urakkahinnoitteluihin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut, että Keskusosuusliike Hankkija velvoitettaisiin sille suorittamaan maksamatta olevat urakkatyöpalkat yhteensä 189 564 markkaa 6 %:n korkoineen 20.10.1982 lukien ja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

VASTINE RAASTUVANOIKEUDESSA

Vastineen perustelut

Vastaaja oli kantajan kanssa samaa mieltä siitä, että työsopimuslain 20 §:n 2 momentin säännös soveltui tähän tapaukseen. Mitä "tekemäänsä työtä vastaava osa palkasta" -sanonnalla tarkoitettiin sähköasennusalan kokonaisurakkaperiaatteessa, voitiin viitata 21.7.1982 allekirjoitetun työmaasopimuksen 19 §:ään, jossa määrättiin, että työ tehdään hinnoiteltuna urakkatyönä ns. kokonaisurakkaperiaattella. Mainitun pykälän a, b, c ja f kohdissa todettiin periaatteet, joiden pohjalta yksikköhinnoittelu on laadittu. Nämä määräykset kuvasivat toisaalta sitä, että yksikköhinnoittelu oli laadittu kokonaisuutta - alusta loppuun - varten. Työaikamenekiksi oli arvioitu noin 30 000 tuntia. Toisaalta sopimuskohdat osoittivat osapuolten halunneen varata runsaasti mahdollisuuksia hinnoittelun tarkistukseen olosuhteiden muutosten varalta. Edelleen työmaasopimuksen 20 §:stä voitiin havaita selvästi, että sopimus on laadittu kokonaisurakkaperiaatteella.

Kokonaisurakkaperiaatteella tarkoitettiin sitä, että koko työ oli yhtenä urakkana ja lopullinen urakkasumma voitiin laskea kyseisen työn yksikköhinnoittelulla vasta työn valmistuttua. Kokonaisurakassa tuli kaikille työtunneille sama ansio.

Edelleen kokonaisurakkaperiaatteelle oli ominaista, että se tasasi urakan yksikköhintojen epätasaisuudet, milloin jotkut yksikköhinnat olivat liian korkeita ja toiset liian alhaisia. Muun muassa tämän vuoksi osapuolet ovat halunneet ottaa työmaasopimukseen maininnan urakkahinnoittelun luonteesta.

Virheellinen oli se kantajan käsitys, että työmaasopimuksella olisi määritelty työntekijöille tuleva korvaus jokaisesta toimenpiteestä erikseen. Sähköasennusalan urakkahinnoittelun luonteeseen kuului, että yksikköhinnoittelussa todetut eri tekijät olivat vain kokonaishinnoittelun osia eivätkä missään tapauksessa yksittäisen työvaiheen jälkeen erääntyviä palkkasummia.

Sähköasennusalan urakkahinnoittelussa ei ollut kysymys samanlaisesta yksittäisten työsuoritusten hinnoittelusta, jonka perusteella esimerkiksi tehdasteollisuudessa kappaletai muulla mitattavalla perusteella määriteltiin palkkion suuruutta.

Lopputulos olisi täysin sattumanvarainen, mikäli urakan katkaisuajankohtaan mennessä asennettujen tarvikkeiden (kaapeleiden ja muiden sähkötarvikkeiden) määrän perusteella yritettäisiin laskea suoritetun työn määrä. Tulos olisi tällöin riippuvainen paljolti siitä, missä työvaiheessa urakka katkaistaan. Urakkaan kuului varsinaisten asennustöiden lisäksi erilaisia aputoimintoja - ei-tuottavia töitä - jotka oli lueteltu työehtosopimuksen yleisissä urakkatyömääräyksissä. Näiden töiden osuus koko urakan tuntimäärästä oli tapauksesta riippuen 20 - 40 % ja niiden ajallinen sijoittuminen urakan kestäessä vaihteli suuresti. Korvaus näistä ei-tuottavista töistä sisältyi urakan yksikköhintoihin.

Mikäli työsopimuslain 20 §:n 2 momenttia tulkittaisiin tämän kaltaisissa tapauksissa siten, että "tekemäänsä työtä vastaava osa palkasta" velvoitetaan maksettavaksi urakan katkaisuhetkeen mennessä asennettujen tarvikemäärien perusteella, olisi lopputuloksena täysin virheellinen sovellutus suoritetun työn raha-arvosta koko urakkasummaan nähden.

Kantajan mainitsema urakan keskeytyshetkellä suoritettu mittaus oli vastaajan mukaan tehty ainoastaan tilaajaa eli Rauma-Repolaa varten, joten sitä ei voitu pitää perusteeltaan urakkahinnan selvittelyä varten tapahtuneena mittauksena. Esitetty arvio, jonka mukaan suoritetun työn osuus olisi 30 - 50 % kokonaistyöstä, oli liioiteltu, koska urakan katkaisuvaiheessa oli urakkahinnoittelun perusteella määriteltyjä urakkatunteja tehty 5 577 tuntia. Tämän lisäksi oli tehty urakkaan rinnastettavaa aikatyötä 1 571 tuntia eli yhteensä 7 148 tuntia. Tuntien perusteella saatiin suoritetun työn osuudeksi 23,8 %.

Keskusosuusliike Hankkija oli maksanut urakasta 290 717,41 markkaa, jonka perusteella asentajat ovat saaneet 45 markan keskituntiansion. Vaadittu lisäsumma merkitsisi asentajien ansion nousua 78,91 markaksi tunnilta.

Keskusosuusliike Hankkija oli suorittanut kaiken kaikkiaan 11 samantapaisen lautan asennustyöt. Niissä oli käytetty samanlaista kokonaisurakkaperiaatetta ja samansisältöisiä työmaasopimuksia yksikköhinnoitteluineen. Viimeksi kesällä 1982 valmistuneesta kahdesta lautasta on maksettu työntekijöille 45 markkaa tunnilta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Keskusosuusliike Hankkija on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Kantajan kanteen kehittely

Kantaja on täsmentänyt jutun kiistakysymyksiksi työehtosopimuksen määräysten soveltuvuuden, työsopimuslain 2 §:n 2 momentin säännöksen tulkinnan ja kanteessa vaaditun määrän selvittämisen.

Kantaja on kiistänyt vastaajan käsityksen, että työehtosopimuksen 9 §:n B9i kohta soveltuisi yksinomaan tapauksiin, joissa työn hinnoittelu perustui sähköasennusalan urakkahinnoitteluun eli silloin jos kyseessä on vapaasti sovittu kokonaisurakka. Oli totta, että työn hinnoittelu voitiin sopia tiettyyn työkohteeseen yksilöllisesti, jolloin urakkahinnoittelun perusteena oli työehtosopimukseen liittyvä urakkahinnoittelu lisättynä yksilöllisillä hinnoilla. Näin oli tehty juuri tässä tapauksessa, jossa urakkahinnoitteluun oli sovittu erinäisiä lisäyksiä ja täsmennyksiä. Tehdyt lisäykset olivat johtuneet siitä, ettei urakkahinnoittelussa ollut otettu huomioon lautta-asennuksia. Oli ollut välttämätöntä sopia yksityiskohtaisesti tietyistä lisäyksistä samalla kun tiettyjä hintoja on korotettu. Nämä lisäykset ja muutokset eivät mitenkään muuttaneet urakkasopimuksen kokonaisurakkaperiaatetta.

Työehtosopimuksen 9 §:n B9i kohta koski tapauksia, joissa urakkahinnoittelu oli laadittu kokonaisurakkaperusteisena. Näissä tapauksissa oli ehdoton pääsääntö, että urakan keskeytymistilanteissa urakka selvitettiin kuten päättynyt kokonaisurakka. Edellä sanotussa työehtosopimuskohdassa oli mainittu siitä tehdyt poikkeukset, jotka eivät soveltuneet nyt kysymyksessä olevaan tosiseikastoon. Ratkaisevaa määräyksen kannalta ei ollut hinnoittelun yksityiskohtaisuus tiettyä urakkatyötä koskevana vaan se, että kysymys oli kokonaisurakkaperiaatteesta. Kun vastaaja myönsi, että kanteessa mainittu urakka oli solmittu juuri tämän periaatteen mukaisesti, oli outoa, että vastaaja kiisti työehtosopimuksen määräyksen soveltuvuuden.

Työmaasopimuksen 20 §:ssä oli nimenomaan todettu, että urakkahinnoittelu oli tehty työehtosopimukseen liittyvän urakkahinnoittelun pohjalta lautta-asennuksiin paremmin soveltuviksi. Sopimuksen 2 §:n mukaan työssä noudatettiin sähköasennusalan työehtosopimusta vuodelta 1981 - 1982. 22 §:ssä oli nimenomaan sovittu, että mikäli sopimuksessa ei ole toisin sovittu, menetellään työehtosopimuksen mukaisesti. Sanottu yleislauseke osoitti, että työn keskeytystilanteet ratkaistiin työehtosopimuksen määräysten mukaisesti.

Kun kohtuuttoman lopputuloksen estäminen työntekijöille edellytti sopimusta takuupalkasta, oli selvää, että väitetyn ylisuuren ansion saamisen estäminen edellyttäisi myös nimenomaista sopimusta. Tätä ei ole kuitenkaan tehty: asennusalan urakkatyön tuottavuudelle ei ole asetettu mitään kattoa. Vastaajan ilmoittama 78,91 markan tuntiansio antoi harhaanjohtavan kuvan todellisista ansioista, koska siihen ei ollut luettu aikatyöstä maksettua palkkaa, joka on ollut normaali tuntipalkka korotettuna 25 %:lla.

Keskeytyneeseen urakkaan kuului välttämättä työn tuloksen mittaus. Tässäkin tapauksessa oli yksityiskohtaisesti laskettu suoritetun työn määrä ja arvo. Missään vaiheessa ennen tätä oikeudenkäyntiä ei ollut kiistetty mittausten oikeellisuutta. Kantajan käsityksen mukaan myös tilaajayhtiötä oli veloitettu saatujen mittaustulosten perusteella.

NÄYTTÖ

Todistaja oli ollut sopijakumppanina olevan Hankkijan puolesta allekirjoittamassa työsopimuksen. Sopimus perustui samaan kaavaan aikaisempien lauttojen vastaavien sopimuksien kanssa.

Kokonaisurakkasopimus tarkoitti taulukoiden osalta sähköasennusalan työehtosopimuksen mukaisia taulukoita, jotka oli sovellettu öljynporauslautta-asennuksiin Porin työmaalle. Todistaja itse ei tiennyt tarkemmin sovellettujen taulukoiden syntyä. Kokonaisurakkaperiaate tarkoitti sitä, että työ tuli tehdyksi alusta loppuun ja että valmiiseen työtulokseen sovellettiin kaikkia hinnoittelutaulukoita, jolloin yli- ja alipainotukset tasaantuivat.

Palkkoja laskettaessa olivat vaikuttavina tekijöinä olleet toisaalta Hankkijan tämän kohteen osalta suorittamat kustannuslaskelmat, mutta myöskin aikaisemmin toteutetun kohteen osalta laskettu keskimääräinen 45 markan tuntipalkka. Yksikköhinnoittelulla rakennettiin urakan loppusumma ja mitattiin sillä rahamäärää ja raha-arvoa, joka urakan valmistuttua muodostui urakkahinnaksi. Edelleen todistaja on sanonut, että työntekijöille maksettiin urakkaennakkoa ja mikäli joku työntekijöistä poistui ennen urakan valmistumista, ei tälle siinä vaiheessa maksettu urakkavoittoa, vaan lopullinen selvitys tehtiin vasta, kun lopullinen urakka oli valmis ja laskettu, ja suoritettiin tällaiselle työntekijälle sitten hänen osuutensa urakkavoitosta.

Nyt puheena olevan urakan kokonaisvalmiusaste oli todistajan käsityksen mukaan töiden katkaisuvaiheessa ollut 20 - 25 %. Työmaasopimuksessa oli määritelty urakan laajuus. Kysymyksessä olivat olleet pääkannen yläpuolisten osien sähköasennustyöt. Lisätyöt olivat aina mahdollisia.

Vastaajaosuuskunnan nimeämä todistaja on kertonut olleensa öljynporauslautan sähkötöiden osalta työnjohtajana töiden alusta lähtien töiden keskeytymiseen saakka. Todistaja oli ottanut osittain osaa työtuloksen mittaukseen urakan keskeytyessä. Todistaja oli kesästä 1974 saakka ollut tekemisissä öljynporauslauttojen sähkötöiden kanssa. Nyt puheena oleva sähköurakka ei hänen mielestään erityisesti poikennut aikaisemmista. Todistaja paljoksui arviota, että mitattu työn tulos olisi 30 - 50 % valmiista työstä.

Vastaajaosuuskunnan kuulustuttama toinen todistaja oli toiminut Sähkötyönantajain Liitossa työntekijäasioista vastaavana johtajana vuodesta 1956 lähtien. Näytettäessä todistajalle urakkahinnoittelun jäljennöstä todistaja on muistellut, että ensimmäinen mainitunlainen asiakirja oli ollut vuodelta 1973 - 1974. Nyt oikeudessa esillä oleva jäljennös oli uudempi painos. Erityisesti työympäristö ja materiaalit öljynporauslautoilla poikkesivat ratkaisevasti talonrakennustöiden vastaavista, ja tästä johtuvat erityispiirteet ilmenivät todistajan edellä kertomissa sopimuksissa.

Kysymys oli tässä todistajan tuntemassa tapauksessa kokonaisurakkaperiaatteesta. Edelleen tässä tapauksessa oli kysymys yksikköhinnoitellusta työstä. Kun osapuolet poikkesivat sopimuksellaan urakkahinnoittelusta, muuttui työ niin sanotuksi vapaaksi.

Työehtosopimuksen 9 §:n B9i kohdan merkityksestä todistaja on lausunut, että jos työ on sellainen, että siinä on käytettävä urakkahinnoittelua tai on sovittu sen käytöstä sellaisenaan, suoritetaan laskenta asennetun materiaalin perusteella käyttäen hinnoitteluyksiköitä, ja jaetaan näin saatu urakkahinta urakkaryhmän kesken aivan kuin työ olisi saatu valmiiksi. Määräys poikkesi työsopimuslain 20 §:n 2 momentin vastaavasta säännöksestä, koska laissa puhuttiin nimenomaan tehdyn työn määrästä suhteessa kokonaistulokseen.

Mikäli tässä tapauksessa urakka olisi katkaistu aivan alussa, olisi työmaasopimuksen kirjaimellinen sovellutus johtanut siihen, että asentajille olisi maksettu vain urakan takuupalkka. Tässä työmaasopimuksessa ei ollut määräystä ylisuurien urakka-ansioiden esteeksi. Tällaiset määräykset olivat työehtosopimuksen 9 §:n B9k kohdassa. Tämä määräys oli tehty valmiiksi tehtyä urakkatyötä varten, eikä sekään koskenut katkaisutilannetta. Asiasta olisi haluttaessa voitu sopia työmaasopimuksessa.

Vastaajan vastineen kehittely

Vastaaja on edelleen todennut, että vain silloin kun osapuolet ovat sopineet sähköasennusalan urakkahinnoittelukirjasen sisältämien hintojen käyttämisestä urakassaan, oli kysymys työehtosopimuksen mukaisesta urakasta (nk. tariffiurakka), jolloin myöskin sovellettiin työehtosopimuksen määräyksiä sen eri vaiheissa. Kun osapuolet sopivat muista hinnoitteluista, oli kysymys niin sanotuista vapaasti hinnoitelluista urakoista.

Kokonaisurakkaperiaate sisältyi poikkeuksetta työehtosopimuksen hinnoittelun piiriin kuuluviin urakoihin ja pääsääntöisesti sen ulkopuolisiin vapaasti hinnoiteltuihin urakoihin.

Sekä työehtosopimuksen että käytännön kannalta oli virheellinen se kantajan esittämä väite, että sillä, että sopimus oli sovittu "vapaasti" ei olisi merkitystä, koska sopimuksen hinnoitteluperiaate oli työehtosopimuksen kokonaisurakkaperiaate.

Oli totta, että tätä lauttatyömaata varten vapaasti osapuolten kesken sovittu yksikköhinnoittelu pohjautui rakenteeltaan ja osittain hinnoiltaan työehtosopimukseen liittyvään urakkahinnoitteluun. Mutta koska työmaasopimuksen mukaisesti lauttatyön hinnoitteluun oli sovittu korjauksia ja täydennyksiä, jotka eivät olleet valtakunnallisen urakkahinnoittelun sisältämiä tekijöitä, ei tässä vapaasti sovitussa yksikköhinnoittelussa voitu noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä.

Urakan selvitysprosessia koskevia työehtosopimuksen määräyksiä ei sovellettu tässä vapaasti sovitussa urakassa, koska työehtosopimuksen urakkahinnoittelusta oli nimenomaisella työmaasopimuksella haluttu poiketa. Tämä tarkoitti sitä, että 9 §:n B9-kohdan alakohdat a-i sekä työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kohta 5 putoavat pois vapaasti hinnoiteltujen urakoiden selvittämisnormistosta. Edellä siteeratut työmaasopimuksen kohdat tarkoittivat sitä, että työehtosopimuksen yleismääräyksiin kuuluvat normistot tulivat sovellettaviksi tässäkin tapauksessa, mutta eivät yksikköhinnoittelun luonteesta johtuvat määräykset.

Työsopimuslain 20 §:n 2 momentin tulkinnan osalta vastaaja on kantajan kanssa samaa mieltä siitä, että urakan keskeytyessä "tehdystä työstä maksetaan tehtyä työtä vastaava osa palkasta". Sen sijaan vastaaja ei yhdy kantajan käsitykseen siitä, että "keskeytetty urakka arvioidaan siis ikään kuin erillinen urakka". Kysymys ei ollut lain sisällön kohtuuttomuudesta, vaan sen soveltamisesta siten, että työntekijä saa tässä työssä todella tehtyä työtä vastaavan osan ansion eikä perusteetonta etua. Yhtiölle ei muodostunut mitään perusteetonta etua työntekijän kustannuksella.

Lauttatyössä noudatettiin aivan toisia normimääräyksiä kuin ns. maapuolen töissä. Laivat ja tässä tapauksessa lautta tehtiin kansainvälisten standardien perusteella. Työehtosopimuksen sisältämä valtakunnallinen tariffihinnoittelu perustui sähkötarkastuskeskuksen antamiin ohjeisiin ja normistoihin. Oli siis kysymys aivan eri pohjaisista standardeista. Tämä oli ollut eräs painava syy oman vapaasti hinnoitellun paikallisen urakkasopimuksen tekemiseen.

Yksikköhinnoittelussa yleensä ja myös tämän työmaasopimuksen yksikköhinnoittelussa todetut eri tekijät olivat vain urakan kokonaishinnoitteluosasia eivätkä missään tapauksessa yksittäisen työvaiheen jälkeen erääntyviä palkkasummia, joiden perusteella voitaisiin välittömästi vaatia tili.

Sähköasennusalan yleisen käytännön mukaan esimerkiksi jonkun henkilön irtisanoutuessa, vaikka urakan alkuvaiheessa, hänelle mitattiin urakka-ansio vasta urakan tultua kokonaisuudessaan valmiiksi ja laskennan ollessa tuolloin vasta mahdollista.

Kantajan lisälausuma

Kantajan vakaa käsitys oli, että työehtosopimuksen 9 §:n B9i-kohta soveltui nyt kysymyksessä olevaan sopimukseen. Mainitun kohdan mukaisesti oli laskettu urakka-ansiot mm. konkurssitapauksissa, joten laskentatavan käyttäminen ei ollut epätavallista.

Työehtosopimuksessa oli yksityiskohtaiset määräykset urakan loppuselvityksestä. Työehtosopimus edellytti, että kumpikin osapuoli teki loppulaskelmat, ellei sitä tehty yhdessä (9 § 9Bm kohta, 9 § 9Bb kohta). Tässä tapauksessa ei työnantajapuoli ollut loppulaskelmaa tehnyt, koska työnantaja oli päättänyt maksaa suoritetun työn eri perusteella kuin päättyneessä urakassa.

Kaapeleiden yksilöllinen hinnoittelu urakkahinnoittelun pohjalta tapahtui siten, että E 8 taulukon kaapeleille sovittiin uusi taulukkohinta. Tämä johtui siitä, että nämä kaapelit olivat amerikkalaisia ja niiden poikkipinnat eivät vastanneet suomalaisia luokituksia. Tämä muutos tehtiin työmaasopimusneuvottelu-nimisessä pöytäkirjassa. Kantajan ymmärsi vastaajankin myöntäneen, että näin saadut taulukon hinnat käsiteltiin sekä lauttakorotuksilla että työehtosopimuksen kertoimella.

Poikkeuksen edellä mainituista kaapeleista tekivät muovisilla kiinnikkeillä kiinnitettävät kaapelit, joiden asennustapa oli täysin uusi ja osoittautui sangen vaikeaksi. Näiden kaapeleiden osalta oli sovittu uudet asennushinnat, joissa otettiin huomioon työn tekninen vaikeus. Tämä muutos oli tehty 31.8.1982 päivätyllä asiakirjalla. Viimeksi mainittua sopimusta tehtäessä ei kummallakaan osapuolella ollut tarkoituksena, että kysymyksessä olivat niin sanotut päivän hinnat eli hinnat, joihin sisältyisivät kaikki kertoimet.

Edellä esitetyn perusteella kantaja on katsonut, että kaikkien taulukon E 8 sijaan tulleiden kaapeleiden hintoihin laskettiin säännönmukaisella tavalla 25 prosentin lauttakorotus ja kaapeleiden hinta muodosti osan urakkahinnasta, joka kerrotaan työehtosopimuksen mukaisilla kertoimilla. Lauttakorotuksen tarkoituksena oli ottaa huomioon ne vaikeudet, jotka liittyivät asennustyöhön lautalla verrattuna urakkahinnoittelun hintoihin, jotka perustuvat maalla tapahtuvaan asennukseen.

PORIN RAASTUVANOIKEUDEN VÄLIPÄÄTÖS

Porin raastuvanoikeus on 26.6.1984 viran puolesta tekemällään päätöksellä pyytänyt työtuomioistuimen lausunnon ensinnäkin siitä, sovelletaanko asiakirjoista ilmenevään Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton ja Keskusosuusliike Hankkijan välisen oikeudenkäynnin kohteena olevaan öljynporauslautan sähkötöitä koskevaan urakkasopimukseen Sähkötyönantajain Liiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välistä sähköasennusalan työehtosopimusta kokonaisuudessaan vai osittain, ja miltä osin, ja toiseksi siitä, soveltuuko puheena olevan työehtosopimuksen 9 §:n B9i kohta sanottuun urakan keskeyttämistilanteeseen, ja mikäli soveltuu, miten urakka tässä tapauksessa tuon säännöksen mukaan selvitetään.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on lausunut muun muassa seuraavaa:

Mielestämme työmaasopimuksessa on sovittu siitä, miltä osin työehtosopimusta noudatetaan. Sopimuksen 22 §:ssä todetaan: "Mikäli sopimuksessa ei ole toisin sovittu, menetellään työehtosopimuksen mukaisesti". Tämä tarkoittaa käsityksemme mukaan sitä, että mikäli sopimuksessa ei ole nimenomaisesti muuta sovittu, niin noudatetaan sähköasennusalan työehtosopimuksen määräyksiä ja periaatteita. Työehtosopimuksen periaatteita siis noudatetaan, jos ne soveltuvat ja jos niitä ei ole sopimuksessa nimenomaisesti suljettu ulkopuolelle. Tähän kysymykseen on tarkemmin vastattu kantajan puolelta oikeudenkäyntikirjelmissä.

Työehtosopimuksen 9 §:n B 9 i-kohta soveltuu kyseessä olevaan urakan keskeyttämistilanteeseen. Tältä osin on viitattava työehtosopimuksen 9 §:n B 9-kohtaan kokonaisuudessaan. Edellä olevassa kohdassa ei ole suljettu nyt esillä olevaa tapausta pois pääsäännöstä eli siitä, että keskeytynyt urakka selvitetään kuten päättynyt kokonaisurakka. Edellä mainitussa i-kohdassa on lueteltu poikkeustapaukset. Myöskään sopimuksen 22 §:ssä ei ole suljettu pois urakan keskeyttämistilannetta, vaan sopimuksessa on todettu, että kyseessä on kokonaisurakka, joten tältäkin osin 9 §:n B 9 i-kohdan pääsäännön mukainen menettely soveltuu tapaukseen. Alioikeusaineistosta ilmenee, että kyseessä on aivan vastaavanlainen urakka kuin sähköasennusalan hinnoittelun mukainen urakka, mutta summia on korjailtu työn laadun vuoksi. Näin menetellään varsin usein ja siitä huolimatta noudatetaan työehtosopimuksen 9 kohdan periaatteita.

Urakka selvitetään keskeytystapauksissa kuten kokonaisurakka. Tämä ilmenee 9 §:n B 9 i-kohdan lopusta. Näin on menetelty käytännössä vuosikausia, esimerkiksi, kun urakat ovat keskeytyneet konkurssien vuoksi. Tällöin urakkavoitto on laskettu sähköasennusalan työehtosopimuksen 9 §:n B 9-kohdan ohjeiden mukaisesti. Mitään muuta oikeudenmukaista laskutapaa ei ole määritelty eikä ole olemassa. Jos ei meneteltäisi edellä mainitulla tavalla, jouduttaisiin urakkatyöstä tuleva voitto "vetämään hatusta".

Sähkötyönantajain Liitto on lausunut muun muassa seuraavaa:

V. 1981 - 82 TYÖEHTOSOPIMUKSEN URAKKATYÖTÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Yleistä Vuoden 1981 - 1982 työehtosopimuksen urakkatyötä koskeva sopimuskohta 9 § B. sisältää urakkatyötä koskevien yleisten määräysten ohella joukon erityismääräyksiä, jotka koskevat työehtosopimuksen liitteenä olevaa liittojen solmimaa "Sähköasennusalan urakkahinnoittelua" josta jäljempänä käytetään lyhennystä "urakkahinnoittelu" mitä sanontaa myös työehtosopimustekstissä on käytetty.

Urakkahinnan määräytymisen osalta työehtosopimuksen kohta 9 § B. 9. jakaa urakat kahteen ryhmään;

a) ne joissa on käytettävä "urakkahinnoittelua" ja

b) nk. vapaat eli paikallisesti sovitut urakat, jotka voidaan hinnoitella miten työnantaja

ja urakkaryhmä keskenään sopivat (hinnoittelutavat, ks. 9 § B. 1. b).

Em. jako ilmenee mm. allekirjoituspöytäkirjan kohdasta "1.23 Urakat".

"Urakkahinnoittelun" pakollinen käyttö on rajattu uudisrakennuksiin.

Työehtosopimus sisältää lisäksi joukon poikkeusmääräyksiä, jotka sallivat "urakkahinnoittelusta" poikkeamisen myös uudisrakennusten ollessa kyseessä.

"Urakkahinnoittelua" voidaan paikallisella sopimuksella käyttää myös muihin kuin uudisrakennuksiin. On kuitenkin korostettava, että tällöin on kyseessä työehtosopimuksen liitteenä olevan "urakkahinnoittelun" käyttö sellaisenaan, jolloin myös kaikki "urakkahinnoittelun" käyttöä koskevat säännöt tulevat sovellettaviksi mikäli muusta ei osapuolten kesken ole sovittu.

"Urakkahinnoittelua" koskevat erityissäännöt

Seuraavat sopimuskohtien 9 § B. 9.:n määräykset koskevat "urakkahinnoittelun" käyttöä:

9. a Yleissäännökset "urakkahinnoittelun" käytöstä 9. b Uudisrakennuskäsitteen määritelmät 9. c Kokonaisurakkaperiaatteen selostus 9. d-h Poikkeussäännökset uudisrakennusten erikoistapauksia varten 9. i Työn jakaminen useampaan pienempään urakkaan ja urakan keskeyttäminen

Kaikki muut urakkatyötä koskevat 9 §:n B.-kohdan määräykset ovat yleismääräyksiä ja koskevat kaikkea urakkatyötä, siis myös kyseistä öljynporauslauttaa.

"Urakkahinnoittelu" ja öljynporauslautta

Edellä olevan perusteella toteamme seuraavaa:

Öljynporauslautta ei täytä uudisrakennuskäsitteen toisen nk. ranskalaisen viivan ehtoa sillä "urakkahinnoittelun" käyttövelvoitteeseen sisältyvä uudisrakennuskäsite on määritelty seuraavasti: (9 § B. 9. b)

"Uudisrakennuksella tarkoitetaan seuraavat kolme ehtoa täyttävää sähköasennuskohdetta (rakennusta tai rakennelmaa):

- jota aikaisemmin ei ole sähköistetty - rakennetaan tai on rakennettu käyttöpaikalleen - ja muuten täyttää kokonaisurakkaperiaatteen edellytykset ..."

Kyseisen sähköasennuskohteen, - öljynporauslautan - käyttöpaikka ei ole Mäntyluodon satama vaan Pohjanmeren öljykentät jonne se hinattiin valmistumisen jälkeen.

Se seikka, että "urakkahinnoittelua" ei ole velvollisuus noudattaa kyseessä oleviin nk. laivatöihin joita sähköasentajat ovat eri telakoilla suorittaneet vuosikymmeniä, on täysin työntekijäliiton tiedossa eikä asiasta koskaan ole edes ollut erimielisyyttä. Öljynporauslautta on kiistatta nk. vapaa urakka.

Urakan keskeyttäminen

Kun tarkastellaan urakan keskeyttämistä käsittelevän sopimuskohta 9 § B. 9. i:n sisältöä, on sitä ennen luettava sopimuskohta 9. c, jossa todetaan:

Kohta B. 9. i kuuluu seuraavasti:

Kuten yllämainitun sopimuskohdan alkukappaleesta ilmenee, koskee koko kohta (siis myös sen nk. ranskalaiset viivat) vain tapauksia, joissa käytetään työehtosopimuksen liitteenä olevaa "urakkahinnoittelua". Ratkaisevaa on sanonta: "Koska urakkahinnoittelu....". (Huom. Ei siis "Milloin urakkahinnoittelu....")

"Urakkahinnoittelua" käytettäessä menetellään keskeytystilanteessa siis samalla tavoin kuin meneteltäisiin jos työ olisi tehty valmiiksi toisin sanoen asennetut tarvikemäärät mitataan asennusalustoittain, todetaan muut suoritetut työt ja suoritetaan hinnoittelu käyttämällä asianomaisia "urakkahinnoittelusta" saatavia yksikköhintoja ja mahdollisia muita osapuolten erikseen sopimia yksikköhintoja ja mahdollisia muita osapuolten erikseen sopimia hinnoittelemattomien töiden hinnoitteluperusteita. Noudatettavat menettelytavat on esitetty 9 §:n B. 9. l-p)-kohdissa.

Nk. vapaiden urakoiden keskeytystilanteita varten ei työehtosopimus sensijaan sisällä määräyksiä sillä näiden urakoiden hinnoittelutapojen ollessa mitä moninaisemmat, ei ole edes mahdollista laatia laskentasääntöä eri tavoilla hinnoiteltujen urakoiden keskeytystilanteita varten.