Labor court rules that a firefighter's standby duty qualifies as statutory standby leave under collective agreement rules.

Palopäällikön suorittama päivystys täytti runkosopimuksen soveltamisohjeissa runkosopimuksen mukaiselle varallaololle asetetut tunnusmerkit, minkä lisäksi päivystyksen aiheuttama sidonnaisuus oli palopäällikön tehtävien laadun huomioon ottaen ollut sellaista, että se täytti runkosopimuksen edellyttämän sidonnaisuusvaatimuksen. Palopäällikön suorittaman päivystystyön korvaamiseen oli siten sovellettava runkosopimuksen varallaoloa koskevia määräyksiä.

Kantaja Teknisten Liitto TL r.y. Vastaaja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultava Sunila Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja toiselta puolen Teknisten Liiton, Svenska Tekniker och Arbetsledareförbundet i Finland r.f:n, Suomen Konepäällystöliitto r.y:n ja Yksityistoimialojen Rakennusmestariliitto r.y:n välillä 13.3.1981 sekä 25.3.1983 solmituilla paperi ja puumassateollisuuden palkkasopimuksilla edellä mainitut liitot ovat yhtyneet Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto r.y:n välillä 13.3.1981 ja 25.3.1983 allekirjoitettuihin runkosopimuksiin. Vuonna 1981 allekirjoitetussa runkosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

15 §. Varallaolo 1. Jos tekninen toimihenkilö sopimuksen mukaan, jossa on määriteltävä varallaoloajan pituus, on velvollinen oleskelemaan asunnossaan tai muualla päivystysvalmiudessa, josta hänet tarvittaessa voidaan sovitulla tavalla kutsua työhön, maksetaan hänelle siltä ajalta, jonka hän joutuu olemaan sidottuna työtä suorittamatta puoli palkkaa laskettuna säännöllisestä peruspalkasta. Varallaolokorvaus maksetaan kuitenkin vähintään neljältä varallaolotunnilta. 2. Milloin kysymyksessä on määrättyyn paikkaan sidotusta varallaolosta ei varallaoloaika kalenterikuukautta kohden saa pysyvästi ylittää 150 tuntia.

Samansisältöinen määräys kuin edelle on jäljennetty sisältyy vuonna 1983 solmittuun runkosopimukseen.

Vuonna 1981 tehdyn runkosopimuksen osapuolten hyväksymissä mainitun sopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa:

15 §. Varallaolo Toimihenkilölle maksetaan varallaolosta korvausta, jos päivystysvalmius täyttää seuraavat tunnusmerkit:

Vuonna 1983 tehdyn runkosopimuksen osapuolten hyväksymissä sopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa:

15 §. Varallaolo

Soveltamisohje Varallaolosäännöstä ei saa käyttää työaikamääräysten kiertämiseen esim. antamalla työtä kotona tehtäväksi. Varallaolosta on toisaalta sovittava ao. toimihenkilön kanssa niin selvästi, ettei jälkeenpäin voi syntyä erimielisyyttä tarkoitetun sidonnaisuuden luonteesta ja kestoajasta. Liitot suosittelevat, ettei varallaoloajaksi sovita toimihenkilön kannalta haitallisia lyhyitä ajanjaksoja, vaan että varallaoloaika olisi yhdenjaksoinen.

Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan kuuluvaksi eikä varallaolo muodostu koskaan ylityöksi eikä pyhä-, seisokki- tai viikkolepopäivänä tapahtuvasta varallaolosta makseta korotuksia ei myöskään ilta- ja yötyölisiä klo 18 jälkeen tapahtuvasta varallaolosta. Jos varalla oleva toimihenkilö kutsutaan työhön, maksetaan työhön käytetyltä ajalta palkkaa runkosopimuksen muiden määräysten mukaan, jolloin edellä mainitut korvaukset ja korotukset otetaan huomioon tavalliseen tapaan. Työtunneilta ei makseta varallaolokorvausta eikä hälytysluontoisesta työstä maksettavia korvauksia. Ks. myös työaikalain 8 §.

KANNE

Kanteen perustelut

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Jäntin suorittamaa päivystystyötä korvattaessa on noudatettava runkosopimuksen 15 §:n määräyksiä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Jäntille olivat kuuluneet Sunila Oy:ssä palopäällikön tehtävät ja lisäksi asuntoalueen pienen ulkotyöryhmän työnjohto. Palopäällikön ohella palokunnan varallaolossa olivat vuorotelleet tehtaan palokuntaan kuuluvat työntekijät. Palokunnan tehtävänä oli olla varalla ja mahdollisen tulipalon syttyessä sammuttaa se kaikkina vuorokauden aikoina. Varallaolo oli palopäällikön olennaisimpia tehtäviä myös normaalina työaikana. Palopäällikön tehtävä oli luonteeltaan sellainen, että se edellytti tehtävää hoitavan henkilön olevan tarvittaessa nopeasti käytettävissä myös muuna kuin normaalina työaikana. Tässä tapauksessa varallaolo oli kuulunut erottamattomana osana palopäällikön tehtäviin, eikä kysymyksessä tämänkään johdosta ollut runkosopimuksen 15 §:n tarkoittama varallaolo.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Teknisten Liitto on vielä lausunut, että runkosopimuksen 15 §:stä ilmeni, että varallaolo saattoi olla määrättyyn paikkaan sidottua varallaoloa, joka ei saanut pysyvästi ylittää 150 tuntia kuukaudessa. Varallaolo saattoi olla myös vähemmän sidottua varallaoloa, jossa henkilö oleskeli päivystysvalmiudessa asunnossaan tai muualla. Tämä lievemmän laatuinen varallaolo ei saanut ylittää yhdessä sidotun varallaolon kanssa 200 tuntia kuukaudessa. Runkosopimuksen soveltamisohjeissa oli sekä sopimuksen mukainen sidottu varallaolo että lievemmän laatuinen varallaolo määritelty neljällä tunnusmerkillä. Runkosopimukseen osalliset olivat 8.12.1982 allekirjoittamassaan pöytäkirjassa todenneet, että vuoden 1983 runkosopimuksen soveltamisohjeisiin tehtävät tekstimuutokset ja -lyhennykset eivät muuttaneet järjestöjen välillä sovittujen voimassa olevien sopimusmääräysten tämänhetkistä tulkintakäytäntöä ja olivat luonteeltaan teknisiä muutoksia.

Palopäällikön tehtävien lisäksi Jäntti oli ollut vastuussa tehtaan vartiointi- ja suojelutyöstä, minkä lisäksi hänelle oli kuulunut ulkoalueen työntekijöiden työnjohto. Jäntin alaisena oli ollut 10 vartiomiestä ja 6 ulkotyöryhmään kuuluvaa työntekijää. Jäntin tehtävästä ja toimenkuvasta sinänsä ei voinut johtua, että häneen ei sovellettaisi runkosopimuksen 15 §:ää. Useissa muissa paperi- ja puumassateollisuuden palkkasopimuksen piiriin kuuluvissa puunjalostustehtaissa työskenteleville päätoimisille palopäälliköille oli varallaolokorvausta suoritettu runkosopimuksen 15 §:n mukaan.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 61/1978 käsitellyt runkosopimuksen soveltamisalueelle kuulunutta varallaolotapausta. Työtuomioistuin oli tuomion perusteluissa katsonut runkosopimuksen mukaisen varallaolon tunnusmerkiksi muun muassa sen, että päivystysvalmiuden piiriin sovitun olinpaikan oli oltava työpaikalla tiedossa. Työnantajan kannalta tämä seikka oli epäilemättä olennainen, mutta kun kysymys oli työnantajan maksaman korvauksen suuruudesta, olennainen tekijä oli myös se haitan määrä, joka toimihenkilölle aiheutui varallaolosta. Tähän seikkaan ei työtuomioistuimen tuomiossa ollut kiinnitetty huomiota. Korvauksen suuruuden kannalta kuitenkin olennaista oli työntekijän sidottuisuuden aste, eikä se, kuinka nopeasti työntekijän tuli lähteä hälytyspaikalle.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sunila Oy:n tehdaspalokunnan päällikölle on maksettu päivystyksestä erillinen päivystyskorvaus, jonka laskuperusteet on sovittu vuonna 1974 yhtiön ja tehdaspalokunnan edustajien kesken. Tämän sopimuksen mukainen päivystyskorvausta koskeva käytäntö on vallinnut tehtaalla useita vuosia huolimatta siitä, että sen mukaan palopäällikölle suoritettavat korvaukset ovat pienemmät kuin runkosopimuksen mukaan suoritettavat varallaolokorvaukset. Kun paikallisen sopimuksen varallaoloa koskevat määräykset ovat ristiriidassa työehtosopimuksena voimassaolevan runkosopimuksen kanssa, ja kun palopäällikkö Jänttiä on pidettävä runkosopimuksen soveltamisalalla työskentelevänä teknisenä toimihenkilöna, on ratkaisua etsittävä runkosopimuksen varallaoloa koskevista normeista.

Ennen 25.3.1983 tehtyä runkosopimusta voimassa olleen 13.3.1981 tehdyn runkosopimuksen varallaoloa koskevan sopimusmääräyksen soveltamisohjeissa on määritelty neljällä tunnusmerkillä, milloin päivystysvalmius varallaolossa on sellaista, että se oikeuttaa runkosopimuksen mukaiseen varallaolokorvaukseen. Runkosopimukseen osallisten välillä 8.12.1982 tehdyn pöytäkirjan mukaan soveltamisohjetekstimuutosehdotukset ja -lyhennysehdotukset eivät muuta järjestöjen välillä sovittuja voimassa olevien sopimusmääräysten tämänhetkistä tulkintakäytäntöä ja ne ovat luonteeltaan teknisiä muutoksia. Tämän mukaisesti on 25.3.1983 voimaan tulleen runkosopimuksen varallaoloa koskevan 15 §:n määräyksen tulkinnassa noudatettava aiemmin voimassa olleeseen runkosopimukseen liittyviä soveltamisohjeita. Itse runkosopimuksen varallaoloa koskeva 15 §:n määräys on otettu 25.3.1983 voimaan tulleeseen runkosopimukseen samansisältöisenä kuin se on ollut sopimuksissa jo 1960-luvulta lähtien.

Työtuomioistuin on runkosopimuksen varallaolomääräyksen tulkintaa koskevassa tuomiossa n:o 61/78 todennut, että runkosopimuksessa tarkoitettua varallaoloa on kahta lajia eli silloisen runkosopimuksen 14 §:n 2 kohdassa tarkoitettua määrättyyn paikkaan sidottua varallaoloa, joka ei saa ylittää 150 tuntia kalenterikuukaudessa, ja vähemmän sidottua, mutta soveltamisohjeissa mainitut tunnusmerkit täyttävää varallaoloa, joka ei yhdessä sidotun varallaolon kanssa yleensä saa pysyvästi ylittää 200 tuntia kuukaudessa. Tämän jutun yhteydessä ei ole esitetty perustetta poiketa siitä edellä esitetystä tulkinnasta, että runkosopimuksen mukainen varallaolo saattaa olla joko sidottua tai vähemmän sidottua.

Varallaololle asetetun ensimmäisen tunnusmerkin täyttymisestä eli siitä, että työnantaja ja toimihenkilö ovat sopineet päivystysvalmiudesta, ei nyt esillä olevassa tapauksessa ole epäselvyyttä. Myös varallaolon tunnusmerkeistä kolmas eli se, että toimihenkilö on välittömästi tavoitettavissa, täyttyy kanteessa mainitussa tapauksessa, jossa palopäällikkö on tavoitettavissa joko puhelimitse asunnostaan tai vaivatta mukana kuljetettavan radiopuhelimen välityksellä. Myös varallaolon neljäs tunnusmerkki eli se, että toimihenkilö on valmis ilmoituksen saatuaan lähtemään työpaikalle, täyttyy kanteessa mainitussa tapauksessa, jossa palopäällikkö on velvollinen 5 minuutin sisällä hälytyksen saamisesta olemaan paloasemalla ja sieltä edelleen 5 minuutin sisällä hälytyskohteessa.

Epäselvyyttä on sen sijaan siitä, täyttyykö myös varallaololle asetettu se edellytys, että toimihenkilön kulloinenkin, päivystysvalmiuden piiriin sovittu olinpaikka on työpaikalla tiedossa, sekä lisäksi siitä, täyttääkö varallaolo runkosopimuksessa edellytetyn sidonnaisuuden asteen.

Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa palopäälliköllä on mahdollisuus liikkua radiopuhelin mukanaan tietyllä melko rajatulla alueella. Liikkumista rajoittaa radiopuhelimen kuuluvuusalueen lisäksi velvollisuus saapua 5 minuutin kuluessa hälytyksen saamisesta paloasemalle. Vaikka varallaolijan olinpaikka ei esillä olevassa tapauksessa ole tarkasti työpaikalla tiedossa, täytyy olinpaikan kuitenkin sijaita tiedossa olevan hyvin rajatun radiopuhelimen kuuluvuusalueen sisäpuolella. Työtuomioistuimen mielestä voidaan nyt esillä olevassa tapauksessa katsoa, että vaatimus, jonka mukaan työpaikalla on tiedettävä varallaolijan olinpaikka, täyttyy. Palopäällikön tehtävien laadun huomioon ottaen on kanteessa tarkoitetun päivystyksen aiheuttamaa sidonnaisuutta pidettävä työtuomioistuimen mielestä sellaisena, että se täyttää runkosopimuksen edellyttämän sidonnaisuusvaatimuksen. Palopäällikkö Osmo Jäntin suorittama kanteessa tarkoitettu päivystystyö on siten katsottava runkosopimuksen mukaiseksi varallaoloksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa, että Osmo Jäntin kanteessa tarkoitettua päivystystyötä korvattaessa on noudatettava runkosopimuksen 15 §:n määräyksiä.

Jutun laatuun katsoen saa Teknisten Liitto TL kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Tiitinen, Heiniö, H. Rautiainen, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.