Labor court dismisses union claim that employer must pay full notice pay when firing after layoff notice given earlier.

Työntekijät oli irtisanottu työn vähyyden vuoksi ja samasta syystä lomautettu irtisanomisaikana. Työnantajalla oli ollut oikeus irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeen nojalla vähentää työntekijöiden irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusajan palkka, vaikka lomautusilmoitus oli annettu ennen irtisanomisen suorittamista.

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultava Ari-Tuote Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 30.3.1984 tehdyssä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista 6.6.1978.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa edellä mainitun kumotun yleissopimuksen sijaan tulleessa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa soveltamisohjeineen 24.4.1984 on muun ohessa seuraavat määräykset:

III LOMAUTUS

22 § Lomautusilmoitus

Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa

Sopimuksen mukaan lomautus voi tapahtua joko toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen säilyessä muutoin voimassa.

Lomautuksen tapahduttua toistaiseksi sen kestolle ei ole asetettu enimmäisaikaa. Työntekijällä on lomauttamisaikana oikeus purkaa työsopimus irtisanomisajasta riippumatta.

Milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on työntekijällä TSL 42 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutuvasta vahingosta.

Sama oikeus on työntekijällä, joka TSL 42 §:n 1 momentin nojalla irtisanoo työsopimuksensa yli 150 päivää kestäneen yhdenjaksoisen ja toistaiseksi tapahtuneen lomautuksen jälkeen.

Erorahan saamisen edellytysten katsotaan näissä tapauksissa alkavan sinä päivänä, jona työsuhde päättyy.

Työnantajan vastuu edellä mainituissa tapauksissa määräytyy seuraavasti: Korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka, muualla mahdollisesti ansaittu palkka sekä lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyysavustukset ja -korvaukset. Muilta osin irtisanomisajan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta vastaa työnantaja. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä.

Edellä selostetuissa tapauksissa työttömyysavustusten ja -korvausten sekä muualla ansaitun palkan vähentäminen lasketaan

työnantajan irtisanoessa työsuhteen, työnantajan noudatettavana olevalta irtisanomisajalta irtisanomispäivästä lukien,

työntekijän itsensä irtisanoutuessa ajalta, jota työnantajan olisi ollut noudatettava, siitä päivästä lukien, jona työntekijä on irtisanonut työsuhteensa.

Korvauksen suorittaminen edellyttää, että työnantajalle annetaan selvitys korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä.

Tapauksissa, joissa työn vähyyden vuoksi irtisanottu työntekijä tällaisen syyn johdosta lomautetaan irtisanomisaikana, määräytyy työnantajan palkanmaksuvelvollisuus muutoin esitettyjen periaatteiden mukaisesti, mutta sitä eivät vähennä työttömyysavustus- ja korvaus, joihin työntekijällä tällaisessa tilanteessa ei ao. lakien perusteella ole oikeutta.

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että Ari-Tuote Oy oli 20.6.1984 ilmoittanut lomauttavansa yhtiön pvc-tuotantohenkilöstön 20.8.1984 alkaen toistaiseksi. Työnantaja oli 10.8.1984 ilmoittanut, että lomautusten alkamista siirrettiin kahdella viikolla, joten lomautukset alkaisivat 3.9.1984. Edelleen työnantaja oli 24.8.1984 ilmoittanut yhteistoimintalain mukaisessa neuvottelussa, että yhtiön hallitus oli tehnyt päätöksen pvc-tuotannon lopettamisesta kannattamattomana 31.8.1984 alkaen. Viimeksi mainittuna päivänä yhtiö oli irtisanonut 15 pvc-tuotannon työntekijää taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella. Työntekijöille oli ilmoitettu, että he olivat lomautettuina 3.9.1984 lukien koko irtisanomisajan.

Työntekijöille oli maksettu irtisanomisajan palkka, josta työnantaja oli kuitenkin irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeisiin vedoten vähentänyt lomautusilmoitusajan palkan lukuunottamatta kahta työntekijää, joille ei ollut annettu lomautusilmoitusta. Irtisanomissuojasopimuksen 22 §:ään sisältyvän työnantajan korvausvelvollisuutta eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa koskevan kohdan viimeinen kappale, johon työnantajan kanta oli ilmeisesti perustunut, koski vain sellaista tilannetta, jossa lomautusilmoitus oli annettu irtisanomisaikana. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa lomautusilmoitus oli annettu ennen irtisanomista eikä se, että lomautus oli alkanut irtisanomisaikana aiheuttanut sitä, että mainittua työehtosopimusmääräystä sovellettaisiin tähän tapaukseen. Työnantajalla ei ollut ollut oikeutta vähentää työntekijöiden irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusajan palkkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Ari-Tuote Oy:llä ole ollut oikeutta vähentää edellä mainittujen 13 työntekijän irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusajan palkkaa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto, jonka esittämään kuultavana oleva Ari-Tuote Oy on yhtynyt, on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työntekijäliitto oli esittänyt kantanaan, että irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeiden viimeinen kappale koski ainoastaan sellaista tilannetta, jossa lomautusilmoitus oli annettu irtisanomisaikana. Työntekijäliiton kannalle ei löytynyt minkäänlaista tukea mainitun säännöksen sanamuodosta eikä sen tarkoituksesta. Säännöksessä puhuttiin lomauttamisesta irtisanomisaikana eikä lomautusilmoituksen antamisesta irtisanomisaikana. Säännöksellä ei myöskään ollut tarkoitettu muuttaa työsopimuslain 42 §:n 2 momentista ilmenevää periaatetta. Tämä määräys oli ainoa, joka irtisanomissuojasopimuksen kohdan "Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa" viimeisen kappaleen lisäksi voi tulla sovellettavaksi käsiteltävänä olevassa tapauksessa. Myös tämän säännöksen mukaan irtisanomisajan palkasta vähennettiin muun muassa lomautusilmoitusajan palkka.

Metallityöväen Liiton kanta oli, että kun mainittua soveltamisohjeiden viimeistä kappaletta ei voitu tapaukseen soveltaa, tästä seurasi, ettei työnantajalla ollut ollut oikeutta vähentää työntekijöiden irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusajan palkkaa. Tämä johtopäätös oli virheellinen eikä perustunut työehtosopimus- tai lainsäännökseen. Työntekijäliitto ei ole myöskään vedonnut mihinkään työehtosopimusmääräykseen edellä mainitun johtopäätöksensä tueksi. Sellaista työehtosopimusmääräystä, joka velvoittaisi työnantajaa maksamaan irtisanomisajan palkkaa myöskin siltä osin kuin lomautusilmoitusaika kattoi irtisanomisajan, ei ollut olemassa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Vuoden 1978 irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjetta koskevissa neuvotteluissa oli lähdetty nimenomaisesti siitä, että mainittu soveltamisohjeen määräys koski vain niitä tilanteita, joissa lomautusilmoitus oli annettu ja lomautus oli alkanut irtisanomisaikana. Tätä kantaa tuki myös sopimusmääräyksen sanamuoto. Ilmaisu "lomautetaan" käsitti sekä lomautusilmoituksen antamisen että lomautuksen alkamisen ja näiden molempien tuli ajoittua irtisanomishetken jälkeiseen aikaan. Käytännössä se, että työntekijän työsopimus irtisanottiin lomautusilmoitusaikana merkitsi sitä, että lomautusilmoitus menetti merkityksensä, koska irtisanomisajan palkan maksuvelvollisuus määräytyi irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 1 momentin mukaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Ari-Tuote Oy on 20.6.1984 tehdyn lomautusilmoituksen mukaan ilmoittanut lomauttavansa yhtiön palveluksessa olleet 13 työntekijää 20.8.1984 alkaen toistaiseksi. Lomautusten alkaminen on siirretty 10.8.1984 tehdyllä työnantajan ilmoituksella kahdella viikolla eli alkamaan 3.9.1984. Tämän jälkeen työnantaja 24.8.1984 on ilmoittanut yhteistoimintalain mukaisessa neuvottelussa, että yhtiön hallitus on päättänyt lopettaa sen tuotannonhaaran, jossa nämä lomautetut työntekijät toimivat, kannattamattomana 31.8.1984 lukien. Viimeksi mainittuna päivänä yhtiö on sitten irtisanonut kysymyksessä olevien 13 työntekijän työsuhteen päättymään kunkin työntekijän kohdalla noudatettavan irtisanomisajan päätyttyä eli tässä tapauksessa työntekijästä riippuen kahden tai kolmen kuukauden kuluttua. Samalla näille työntekijöille on ilmoitettu, että he olisivat lomautettuina 3.9.1984 lukien koko irtisanomisajan. Työnantaja on maksanut työntekijöille irtisanomisajan palkan, mutta vähentänyt siitä lomautusilmoitusajan palkan.

Selvitettynä voidaan asiassa pitää, että kanteessa tarkoitetut työntekijät on irtisanottu työn vähyyden vuoksi ja että heidät on myös tämän saman syyn johdosta lomautettu irtisanomisaikana. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan irtisanomissuojasopimuksen kysymyksessä oleva kohta koski vain sellaista tilannetta, jossa lomautusilmoituskin on annettu irtisanomisaikana. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa lomautusilmoitus oli annettu ennen irtisanomisen suorittamista.

Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että riidanalaista työehtosopimuksen kohtaa olisi sanamuotonsa vastaisesti tulkittava siten kuin kanteessa on esitetty. Työnantajalla on siis tässä tapauksessa ollut oikeus vähentää kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusajan palkka.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatu huomioonottaen työnantajaliitto saa pitää jutusta koituneet oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Iirola, Sariola, Loukola, Kenraali ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.