Labor court dismisses appeal, allowing severance pay for termination based on temporary illness rather than permanent disability.

Työntekijä, joka oli ollut sairautensa vuoksi poissa töistä yhdenjaksoisesti noin 10 kuukautta, oli irtisanottu sillä perusteella, että hänen työkykynsä oli olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt. Kun otettiin huomioon lääketieteelliseen kokemukseen perustuva yleinen ennuste sairaudesta paranemisesta, työntekijän sairaus ei ollut sillä tavoin pysyvä kuin työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaan irtisanomisen perusteen muodostavalta sairaudelta edellytettiin. Saatuaan irtisanomisaikana selvitystä leikkauksen toimittamisen ajankohdasta ja muistakin sairauteen liittyvistä seikoista työnantajan olisi tullut uudelleen ottaa harkittavaksi irtisanomisperusteen oikeellisuus. Yhtiö velvoitettu maksamaan korvausta työntekijälle irtisanomissuojasopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta.

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultava Specialvalimo J. Pap Ky

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä työehtosopimuksena noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 24.4.1984 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

16 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

17 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

KANNE

Kanteen perustelut

Nevalainen oli ollut sairaslomalla leikkauksesta toipumisen johdosta 8.10.-18.11.1984. Hän oli ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi Espoon työvoimatoimistoon 19.11.1984. Hän oli 28.11.1984 lähtien työskennellyt kunnossapitomiehenä Espoon kaupungin teknisen viraston kunnossapitotoimiston palveluksessa. Hän oli muun muassa hiekottanut teitä ja lapioinut lunta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Specialvalimo J. Pap Ky:llä ole ollut irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa yleissopimuksessa tarkoitettua perustetta Nevalaisen työsopimuksen irtisanomiseen, ja velvoittamaan yhtiön suorittamaan hänelle korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 83 300 markkaa 16 %:n korkoineen haastepäivästä lukien. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Specialvalimo J. Pap Ky ovat vastineessaan lausuneet, että Nevalainen oli tullut yhtiön palvelukseen 17.11.1981 ja työskennellyt aluksi smirklaajana. Esitettyään työnantajalle, ettei hänen kätensä siedä tärinää, Nevalainen siirrettiin työskentelemään painevalukoneelle. Valitettuaan työterveyslääkärille kätensä rasittuvan yksipuolisesta työstä työnantaja siirsi hänet toivomuksensa mukaisesti matalapainevalukoneelle. Pian tämän jälkeen Nevalainen oli ilmoittanut, ettei hänen kätensä kestänyt tuotakaan työtä. Jäljelle ei ollut jäänyt tarjottavaksi hänelle muuta kuin kokillivalutyötä. Sitä hän oli tehnyt, kunnes hän oli jäänyt sairaslomalle 7.11.1983. Nevalaiselle työnantaja oli järjestänyt työtä hänen kulloinkin toivomassaan työkohteessa. Tästä huolimatta Nevalainen oli joutunut jäämään kätensä vammautumisen vuoksi sairaslomalle.

pysyvästi ja olennaisesti heikentynyt siten, että hän oli kykenemätön valimossa tarjolla olleisiin töihin.

Nevalainen oli 1.10.1984 käynyt työnantajan luona luottamusmiehen kanssa riitauttamassa irtisanomisen. Luottamusmies ei kuitenkaan tuolloin ollut maininnut työnantajalle mitään asiantuntijalääkärin esittämistä toteamuksista siitä, miten työkyky leikkauksen jälkeen todennäköisesti palautuisi. Yhtiöllä oli ollut Nevalaisen pitkä, yhtäjaksoisen työkyvyttömyysajan ja sairauden laadun johdosta perusteltu aihe olettaa, että hänen työkykynsä olisi pysyvästi ja olennaisesti heikentynyt siten, ettei hän ollut kykenevä valimossa tarjolla olleisiin töihin. Työnantajalla oli siten ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n tarkoittama peruste hänen irtisanomiselleen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Specialvalimo J. Pap Ky ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Leikkauksen seurauksena Nevalaisen työkyky on palautunut. Hänen työkyvyttömyytensä on lääkärinlausunnon mukaan päättynyt 18.11.1984. Seuranneena päivänä hän on ilmoittautunut asianomaisessa työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana. Hän on saanut 28.11.1984 työpaikan Espoon kaupungin kunnossapito-osastossa lumitöissä, teiden hiekottamisessa ja nurmikkojen leikkaamisessa.

Työtuomioistuimelle on esitetty lääketieteen ja kirurgian tohtorin 30.4.1985 antama lääkärinlausunto, jossa on lausuttu, että Nevalaisella todetun sairauden määrittäminen ei ole helppoa eikä yksiselitteistä. Täysi varmuus sairauden laadusta lausuman mukaan on yleensä varmistettava leikkaushoidolla. Silloin kun sairaus voidaan määrittää, valtaosa sitä potevista toipuu työkykyiseksi suhteellisen lyhyessä ajassa, jos hoitona käytetään vaikeissa tapauksissa leikkausta. Lausuntoon sisältyvistä, siinä tarkoitettua sairautta koskevista yleisistä tiedoista olisi ilmeisesti ollut saatavissa selvitystä ainakin irtisanomisajan kuluessa.

Yhtiön ei ole näytetty mitenkään pyrkineen selvittämään Nevalaisen työsopimuksen irtisanomiseen ryhdyttäessä hänen sairautensa pysyvyyttä, vaan sen arvioiminen on tapahtunut ilmeisesti yksinomaan sairauden siihenastisen kestoajan perusteella. Kun yhtiölle toimitettujen lääkärinlausuntojen mukaan työkyvyttömyyden syynä ovat olleet särky- ja kiputilat, joiden tutkimukset työnantajan tieten ovat joka tapauksessa olleet kesken, työnantajan olisi viimeistään ennen irtisanomista järjestetyssä kuulemistilaisuudessa pitänyt pyrkiä selvittämään Nevalaisen sairauden todennäköistä kestoa ja paranemismahdollisuuksia. Saatuaan irtisanomisaikana selvityksen leikkauksen toimittamisen ajankohdasta työnantajan joka tapauksessa olisi tullut uudelleen ottaa harkittavaksi irtisanomisperusteen oikeellisuus. Jutussa ei myöskään ole selvitetty, että yhtiölle olisi aiheutunut merkittävää haittaa tai vaikeutta töiden järjestelyissä Nevalaisen töistä poissaolon johdosta.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että yhtiö ei ole voinut näyttää, että sillä olisi ollut Nevalaisen sairauden perusteella erittäin painava syy hänen työsopimuksensa irtisanomiseen. Yhtiö on näin ollen velvollinen korvaamaan Nevalaiselle aiheutuneen vahingon. Sen suuruutta määrättäessä on alentavana seikkana otettu huomioon Nevalaisen lyhyeksi jääneestä työttömyydestä ja uuden työpaikan saamisesta johtunut vähäiseksi jäänyt ansioiden menettäminen.

Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden noudattamisen osalta on todettava, että Nevalaisen työkyvyttömyyden pysyvyyden arvioiminen on jäänyt pääasiassa hänen ja yhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen välisten keskustelujen varaan, joista ja muusta Nevalaisen sairaudestaan yhtiölle toimittamasta selvityksestä ja etenkin sen antamisajankohdista on ollut epäselvyyttä. Kun asiaa on muutoinkin pidettävä tulkinnanvaraisena, jutussa on jäänyt näyttämättä, että liitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Specialvalimo J. Pap Ky on irtisanonut Pauli Juhani Nevalaisen työsopimuksen ilman irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erittäin painavaa syytä, ja velvoittaa yhtiön suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi neljän kuukauden palkkaa, joka on laskettava 4 165 markan mukaan kuukaudelta, vastaavat 16 660 markkaa 16 prosentin korkoineen maaliskuun 29 päivästä 1985. Yhtiö ja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Muilta osin kanne hylätään.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Airaksinen, M. Virtanen, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.