Labor court dismisses union claim that employer violated collective agreement by moving work sites without formal transfer agreements.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 22/83 vahvistanut, että yhtiö oli suorittanut yhdeksän työntekijän työhönottopaikan siirtämisen työehtosopimuksen vastaisesti. Tuomion antamisen jälkeen yhtiö oli suorittanut työntekijöille työehtosopimuksen mukaiset matkakorvaukset, ruokarahat ja matkatuntien korvaukset kunkin työntekijän henkilökohtaisen irtisanomisajan pituiselta ajalta. Sen sijaan yhtiö ei ollut suostunut tekemään työntekijöiden kanssa työehtosopimuksessa tarkoitettuja siirtosopimuksia eikä myöskään maksamaan korvauksia siltä ajalta, jonka työntekijät olivat irtisanomisajan pituisen ajan päätyttyä työskennelleet yhtiön uudessa toimipisteessä. Työntekijöille oli suotu ne edut, joihin heillä olisi ollut oikeus, mikäli työnantaja olisi menetellyt työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla, minkä vuoksi kanne hylätty.

Kantaja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Vastaajat Voimalaitosten Työnantajaliitto r.y. Imatran Voima Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 31.3.1980 tehdyssä voimalaitosja sähkönjakelualan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

II TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

5 §.

A. Työhön ottaminen ja irtisanominen

1) Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja irtisanoa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

2) Työhön otettaessa työnantaja ilmoittaa työntekijälle luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun nimet.

3) Irtisanomisessa ja lomauttamisessa noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana keskusjärjestöjen välistä irtisanomissuojasopimusta, joka on tämän työehtosopimuksen liitteenä.

Työsuhteen irtisanominen tai purkaminen sekä työntekijän lomauttaminen on suoritettava siten, että on olemassa riittävä näyttö asian mahdollista jatkokäsittelyä varten.

Työntekijän sitä pyytäessä annetaan suoritetusta toimenpiteestä ilmoitus.

B. Työhönottopaikat

1) Työhönottopaikalla tarkoitetaan sitä yrityksen päätoimistoa sekä alatoimistoa tai muuta siihen verrattavaa pysyvää keskuspaikkaa, missä työntekijä on otettu työhön. Työnantajan tulee työsuhteen alkaessa nimetä työntekijän vakinaiseksi työhönottopaikaksi jokin edellä mainittu yrityksen paikoista.

2) Yksinomaan määrättyä työmaata varten työhön otetun työntekijän työhönottopaikka on ko. työmaa ja on tästä hänelle työhön otettaessa selvästi ilmoitettava. Mikäli työntekijä ei tunti-ilmoituksessaan tai muutoin ole 60 vuorokauden aikana työhönottopäivästä em. päivä mukaanlukien esittänyt vaatimusta päivärahoista, ruokarahoista yms., joista ilmenisi, että hänellä kaikesta huolimatta on työhönottopaikasta eriävä käsitys, ei hänellä tämän jälkeen ole oikeutta vaatia em. korvausta tai eri kalleusluokan mukaista palkkaa takautuvasti.

Jos tällaisen tilapäisesti työhön otetun työntekijän työsuhde vakinaistetaan ko. työmaan tai työn valmistuttua, on hänelle määrättävä vakinainen työhönottopaikka 1)-kohdan mukaisesti.

3) Työntekijä voidaan työsuhdetta katkaisematta hänen kanssaan erikseen sopien siirtää pysyväisluontoisesti toiseen työhönottopaikkaan siten, että hänen entinen vakituinen työhönottopaikkansa vaihtuu toiseksi vakituiseksi työhönottopaikaksi. Siirrosta on tehtävä ao. työnantajan edustajan ja työntekijän allekirjoittama kirjallinen sopimus, jossa on mainittu

a) entinen työhönottopaikka

b) uusi työhönottopaikka

c) siirron syy

d) siirron päivämäärä

e) muut mahdolliset asiaan liittyvät seikat, kuten esim. työnantajan mahdolliset taloudelliset avustustoimenpiteet.

Siirto voidaan panna toimeen vasta sen jälkeen, kun siirtosopimuksen allekirjoittamisesta on kulunut vähintään ao. työntekijää koskeva irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä mainittu irtisanomisaika, mikäli asianomaiset eivät paikallisesti muusta sovi.

Mikäli em. siirrosta syntyy erimielisyyttä, alistetaan asia liittojen ratkaistavaksi ennen siirron toteuttamista.

V ERINÄISET KORVAUKSET

12 §.

MATKAKULUT, MATKA-AJAN KORVAUS SEKÄ PÄIVÄ- JA RUOKARAHAT

KANNE

Kanteen perustelut

Kun yhtiö ei siis ollut työtuomioistuimen tuomion jälkeenkään pyrkinyt sopimaan asentajien Jari Mäntysen, Pekka Tammisen, Taavi Koskisen, Reino Heikkisen, Timo Hildenin, Jari Järveläisen, Arto Pekkalan ja Vesa Alhon kanssa siirtosopimuksia, vaikka työnantaja oli heidän työhönottopaikkanaan jatkuvasti pitänyt Vantaata eikä ollut suostunut maksamaan heille työehtosopimuksen 12 §:n mukaisia korvauksia, yhtiö oli menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Kantajaliitto on kuitenkin jutun esivalmisteluistunnossa 25.3.1985 luopunut kannevaatimuksista Pekka Tammisen ja Taavi Koskisen osalta. Kun työnantajaliitto ei ollut ryhtynyt toimiin mainitun tuomion jälkeen, jotta yhtiö olisi täyttänyt työehtosopimuksen mukaiset velvoitteensa, se oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

VASTINE

Vastineen perustelut

Voimalaitosten Työnantajaliitto ja Imatran Voima Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että työtuomioistuimen tuomiossa 22/1983 oli ollut kysymys Imatran Voima Oy:n sähkölaboratorion työntekijöiden työhönottopaikan muuttamisesta. Tuomio selvensi työehtosopimuksen tulkintaa siitä, missä tapauksissa työehtosopimuksessa tarkoitettu työhönottopaikan siirtosopimus oli tehtävä. Sen sijaan tuomiossa ei ollut otettu kantaa siihen, millä tavoin työhönottopaikan siirtomenettely ylipäänsä tapahtui.

Työhönottopaikan siirron tullessa ajankohtaiseksi työnantajan oli tarjottava työntekijälle työhönottopaikan siirtosopimusta solmittavaksi ja sen perusteella siirtymistä uuteen työhönottopaikkaan. Työntekijällä oli mahdollisuus kieltäytyä sopimuksen allekirjoittamisesta. Jos yhtiön organisaatioyksikkö, johon työntekijä kuului, muutti kokonaan pois vanhasta toimipaikastaan eikä työntekijä halunnut siirtyä uuteen työhönottopaikkaan, hän joutui irtisanoutumaan työnantajan palveluksesta tai työnantaja joutui hänet irtisanomaan.

Vuonna 1983 oli Vantaan Myyrmäkeen valmistunut vielä uusi laboratoriorakennus, johon muiden organisaatioyksikköjen mukana sähkölaboratorio oli uudelleen muuttanut kesäkuun alussa 1983. Työtuomioistuimen annettua tuomionsa 28.2.1983 yhtiö oli tehnyt sähkölaboratorion työntekijöiden kanssa ennen uutta siirtymistä työehtosopimuksen mukaiset siirtosopimukset uudesta muutosta.

Sähkölaboratorion työntekijöille oli selvitetty, että siirtymisessä Vantaalle oli ollut kysymys pysyvästä siirtymisestä uusiin toimitiloihin eikä komennuksesta. Yhtiö oli maksanut kunkin työntekijän henkilökohtaisen irtisanomisajan pituiselta ajalta heidän henkilökohtaisesta muuttopäivästään lukien ruokaraha- ynnä muita korvauksia. Tällaisten korvausten maksaminen ei ollut työtuomioistuimen aikaisemammassa tuomiossa ratkaistavana.

Henkilökohtaisten työhönottopaikkojen siirtosopimusten solmiminen jälkikäteen työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen ei ollut tarpeellista. Työehtosopimuksen mukaan työhönottopaikan siirtosopimus oli tehtävä ennen siirron toteuttamista. Siirto voitiin työehtosopimuksen mukaan panna täytäntöön vasta, kun mahdolliset siirtoon liittyvät erimielisyydet oli lopullisesti selvitetty. Työtuomioistuin oli tuominnut yhtiön hyvityssakkoon juuri puheena olleesta siirtosopimusten asianmukaisesta tekemättä jättämisestä. Työtuomioistuin ei ollut tuomiossaan velvoittanut yhtiötä enää tässä vaiheessa sopimusten solmimiseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Voimalaitosten Työnantajaliitto ja Imatran Voima Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KANTAJAN VASTASELITYS

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kuitenkin siten, että kantajaliitto on vaatinut vastaajien velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa 16 %:n korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Edellä selostetun tuomion antamisen jälkeen Imatran Voima Oy on suorittanut kysymyksessä oleville yhdeksälle asentajalle työehtosopimuksen mukaiset matkakorvaukset, ruokarahat ja matkatuntien korvaukset kunkin työntekijän henkilökohtaisen irtisanomisajan pituiselta ajalta 15.1.1981 lukien. Sen sijaan yhtiö ei ole suostunut tekemään työntekijöitten kanssa työehtosopimuksessa tarkoitettuja siirtosopimuksia eikä myöskään maksamaan korvauksia siltä ajalta, jonka mainitut asentajat ovat kerrotuin tavoin lasketun irtisanomisajan pituisen ajan päätyttyä työskennelleet Vantaan kaupungin alueella sijaitsevassa yhtiön toimipisteessä siirrettynä Helsingistä ilman työehtosopimuksen edellyttämän siirtosopimuksen tekemistä.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on puolestaan katsonut, että kysymyksessä olevilla asentajilla on työhönottopaikka Helsingissä niin kauan kunnes sen siirtäminen Vantaalle on tapahtunut työehtosopimuksen mukaisesti, ja että asentajilla on oikeus työehtosopimuksen mukaisiin kanteessa tarkoitettuihin korvauksiin, jotka on laskettava perustuen siihen, että heidän työhönottopaikkansa edelleenkin on Helsingissä.

Kuten työtuomioistuimen edellä selostetusta tuomiosta n:o 22/1983 ilmenee, Imatran Voima on jo suorittanut mainittujen yhdeksän työntekijän työhönottopaikan siirtämisen. Se seikka, ettei yhtiö ole tämän jälkeen suostunut tekemään työntekijöiden kanssa työehtosopimuksessa tarkoitettuja siirtosopimuksia ei muuta sitä tosiasiaa, että siirto on joka tapauksessa suoritettu. Kanteessa tarkoitetuilla asentajilla ei voidakaan katsoa olevan työhönottopaikkaa Helsingissä siirron tosiasiallisen suorittamisen jälkeen eikä heille voida katsoa syntyneen oikeutta kanteessa tarkoitettuihin korvauksiin sillä perusteella, että heidän työhönottopaikkansa edelleenkin olisi Helsingisssä. Työntekijöille on kuitenkin suotava tällaisessa tilanteessa ne edut, joihin heillä olisi ollut oikeus, mikäli työnantaja olisi menetellyt työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla.

tuinen aika. Tässä tapauksessa tuo ilmoitus oli tehty työntekijöille 19.12.1980.

Esitetyn selvityksen valossa riidanalaisen sopimuskohdan tarkoitus on jäänyt epäselväksi. Lähinnä edellä käsiteltyä kysymystä irtisanomisajan pituisen ajan noudattamisvelvollisuudesta riitaiseksi jääneissä tapauksissa ei näytä edes liittojen välisissä keskusteluissa varsinaisesti käsitellyn.

Kun kullekin työntekijälle on kerrotuin tavoin 15.1.1981 alkaen lasketulta irtisanomisajan pituiselta ajalta maksettu kanteessa tarkoitetut korvaukset vähintään 30.1.1981 saakka lukuunottamatta yhtä tapausta, jossa ne oli maksettu työsuhteen päättymiseen, 23.1.1981 asti, työtuomioistuin katsoo, ettei työntekijäin ole näytetty jääneen vaille heille työehtosopimuksen mukaan kuuluneita matkakorvauksia, ruokarahoja tai matkatuntien korvausta.

Ottaen huomioon työtuomioistuimen tuomiossa n:o 22 vuodelta 1983 olevan toteamisen siirron suorittamisesta, työnantajan ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä sillä, että se ei ole tuon tuomion antamisen jälkeen suostunut tekemään siirtosopimuksia. Työnantajaliitonkaan ei voida katsoa laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Voimalaitosten Työnantajaliitto ja Imatran Voima Oy saavat kuitenkin asian laatu huomioon ottaen pitää jutusta koituneet oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Iirola, Tiitinen, Sariola, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.