Labor court dismisses union claim that minor social facility defects constitute intentional breach of collective agreement.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court dismissed the construction workers' union's claim against the employer and trade unions regarding social facility deficiencies at a construction site. While the union argued that insufficient washing facilities and storage spaces violated the collective agreement, the court found the defects were minor and resulted from difficult conditions rather than intentional violation. The court determined that the employer and unions had not neglected their supervisory duties and that the issues did not meet the threshold for a compensable breach.
Legislator headnote
AI generatedSection 31 of the Collective Agreements Act; Section 7 of the Collective Agreements Act: Minor and temporary defects in social facilities arising from difficult conditions do not constitute an intentional breach of the collective agreement if the employer and supervising unions have not neglected their duties.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työmaan sosiaalitiloissa oli ollut eräitä osittain vallineista vaikeista olosuhteista johtuvia vähäisiä puutteellisuuksia, jotka työnantaja oli pyrkinyt poistamaan kohtuullisessa ajassa niiden ilmenemisestä. Työnantaja ei ollut tahallaan rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Työnantajaliitto ja sen piirijärjestö eivät olleet laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan.
Pesuvatia ei voitu pitää työehtosopimuksen tarkoittamana peseytymislaitteena. (Ään.)
Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Perusyhtymä Oy Kuultava Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n Itä-Suomen Piiri r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen kesken 4.5.1984 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:
31 § Eri- Rakennuspaikalle tai sen läheisyyteen on rinnan ranäiset kennustyön alkamisen kanssa järjestettävä alempana suojat mainitut sosiaalitilat.
1. Ruokailusuoja
Ruokailusuojat on järjestettävä sellaisiksi, että - ne kunnollisesti suojaavat sateelta, kosteudelta ja kylmyydeltä ja että niissä voidaan kylmänä vuodenaikana pitää noin + 18 celsiusasteen lämpötila, - niissä myös alaurakoitsijoiden työntekijät mukaan lukien on tilaa ainakin 1 m2 työntekijää kohti.
2. Vaatesuoja
Vaatteiden vaihto ja säilytys
Vaatteiden vaihtamista ja säilyttämistä varten on järjestettävä riittävän tilavat suojat.
Työnantaja järjestää jokaisen työntekijänsä käyttöön vaatekaapin. Kaapin tulee olla kooltaan noin 30 x 40 x 50 - 180 cm. Vastaavasti 01.10.1976 jälkeen tilatun kaapin on oltava kooltaan n. 30 x 50 x 150 - 180 cm.
3. Peseytymistilat
Käsien ja kasvojen pesua varten järjestetään rakennuspaikalle tarpeelliset laitteet sekä lämmintä vettä. Pesutiloissa on oltava työn likaisuuteen nähden riittävä määrä peseytymislaitteita, kuitenkin vähintään yhdet noin 8 työntekijää kohti. Yhden henkilön pesupaikan leveyden on oltava noin 600 mm. Peseytymispaikalla tulee olla paperipyyhkeitä sekä pesuaineita. Naisia varten on järjestettävä erillinen vaate- ja pesutila.
KANNE
Kanteen perustelut
Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että Perusyhtymä Oy oli muun muassa tammi-helmikuussa 1985 urakoinut Sokoksen laajennustyömaalla Kuopiossa. Työmaan sosiaalitiloissa oli ollut jatkuvasti puutteita. Luottamusmies oli 31.1.1985 suorittanut sosiaalitiloissa tarkastuksen. Työntekijäliiton Savon aluetoimiston toimitsija oli 1.2.1985 laatinut havaituista puutteista Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piirille kirjeen vaatien toimenpiteitä asioiden kuntoonsaattamiseksi. Pahimpia puutteita oli se, että ruokailusuoja ja vaatesuoja olivat liian pieniä ja peseytymislaitteita oli liian vähän. 1.2.1985 suoritetussa viikkotarkastuksessa oli todettu, että korjauksia ei ollut suoritettu. Luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu olivat jälleen 13.2.1985 suorittaneet työmaalla uuden tarkastuksen. Sosiaalitiloissa ei ollut tapahtunut kohentumista, minkä vuoksi toimitsija oli lähettänyt uuden kirjeen työnantajaliitolle ja sen piiriyhdistykselle.
Työnantajan sosiaalitiloja koskevat rikkomukset olivat jatkuneet annetuista korjausvaatimuksista huolimatta. Työnantajaliitto tai sen piiriyhdistys eivät olleet ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin saadakseen työnantajan viipymättä korjaamaan laiminlyöntinsä.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Perusyhtymä Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tahallisesta rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Itä-Suomen Piirin tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Suomen Rakennusteollisuusliitto oli saatuaan työntekijäliiton aluejärjestön toimitsijan huomautuskirjeen lähettänyt joka kerta välittömästä yhtiölle kirjeen, jossa rakennusliikettä oli kehotettu heti ryhtymään toimenpiteisiin työmaan sosiaalitilojen saattamiseksi välittömästi työehtosopimuksen määräykset täyttäviksi. Työnantajaliitto oli lähettänyt kirjeet myös sen Itä-Suomen Piirille. Piirin vastaava piiriasiamies oli joka kerta heti ottanut yhteyden työmaan johtoon ja vaatinut työntekijäliiton aluejärjestön toimitsijan luettelemien puutteiden välitöntä korjaamista.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Perusyhtymä Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Perusyhtymä Oy on huhtikuun 30. päivästä 1984 lähtien suorittanut Sokos-tavaratalon laajennus- ja saneerausurakointia Kuopiossa. Työmaan sosiaalitilat on tarkastanut 31.1.1985 työmaan luottamusmies sekä 1. ja 13.2.1985 luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu yhdessä. Viimeksi mainitussa tarkastuksessa on ollut läsnä myös yhtiön edustaja.
Tarkastusten aikana työmaalla on ollut noin 40 työntekijää, joista osa on ollut alaurakoitsijain palveluksessa. Työntekijäin käytössä on ollut neljä erillistä ruokailusuojaa, joissa on ollut tilaa yhteensä 42-43 m2. Mitään niistä ei ole näytetty varatun yksinomaan alaurakoitsijain palveluksessa olevien työntekijäin käyttöön. Siten on jäänyt näyttämättä, että ruokailusuojien yhteenlaskettu pinta-ala olisi ollut pienempi kuin työehtosopimuksen edellyttämät 1 m2 työntekijää kohti.
Työmaan sosiaalitiloissa on siis ollut eräitä osittain vallinneista vaikeista olosuhteista johtuvia puutteellisuuksia. Ne ovat kuitenkin olleet vähäisiä, ja työnantaja on pyrkinyt poistamaan ne kohtuullisessa ajassa niiden ilmenemisestä. Työtuomioistuin katsookin jääneen näyttämättä, että työnantaja olisi tässä tapauksessa tahallaan rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.
Rakennustyöläisten Liiton aluejärjestön toimitsija on tarkastusten jälkeen 1. ja 13.2.1985 lähettämillään kirjeillä ilmoittanut Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja sen piiritoimistolle mainituista puutteellisuuksista. Työnantajaliitto on 5. ja 18.2.1985 kehottanut yhtiötä ryhtymään asian vaatimiin toimenpiteisiin. Työnantajaliiton piiriasiamies on käynyt työmaalla tarkastuksen jälkeen kaksi kertaa ja pyrkinyt tällöin mahdollisuuksien mukaan myötävaikuttamaan sosiaalitiloissa olleiden puutteellisuuksien poistamiseen.
Työnantajaliiton ja sen piirijärjestön ei olekaan näytetty laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Suomen Rakennusteollisuusliitto, sen piiriyhdistys ja Perusyhtymä Oy saavat asian laatu huomioon ottaen pitää jutusta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.
Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Iirola, Sariola, Jussila, Sulkunen ja Hölttä.
Eri mieltä olevan jäsen Höltän lausunto, johon jäsen Sulkunen yhtyi:
Perusyhtymä Oy on rikkonut tietensä työehtosopimuksen 31 §:n 1., 2., ja 3. kohdan määräyksiä. Työntekijöille ei ole osoitettu sopimuksen mukaisia ruokailutiloja. Vaatesuoja on ollut riittämätön eikä vaatekaappeja ole hankittu kaikille työntekijöille. Peseytymislaitteita ei ole hankittu sopimuksen edellyttämää määrää. Laiminlyönnit ovat jatkuneet vielä huomautusten jälkeenkin. Toisaalta laiminlyönnit sinänsä ovat pieniä, mutta täyttävät työehtosopimuslain 7 §:n edellyttämän tahallisuuden. Laiminlyöntien vähäisyys ja epäkohtien osittainen korjaaminen vaikuttavat hyvityssakon määrään alentavasti työehtosopimuslain 10 §:n mukaan.
Työnantajajärjestöt, etenkään paikallisyhdistys, eivät ole ryhtyneet riittäviin toimiin jäsenyrityksensä saamiseksi noudattamaan työehtosopimusta.
Edellä mainituin perustein harkitsen oikeaksi velvoittaa Perusyhtymä Oy:n suorittamaan kantajalle hyvityssakkoa 20 000 markkaa, Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piirin 9 000 markkaa ja Suomen Rakennusteollisuusliiton 5 000 markkaa, minkä lisäksi velvoitan yhteisöt korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikuluja 1 500 markalla.