Labor court dismisses union appeal; employee refused overtime without contract right; employer cites serious cause for termination.

Työntekijä oli kieltäytynyt työskentelemästä tilapäisesti viikon ajan iltavuorossa. Työntekijän työsopimuksen ei ollut näytetty oikeuttaneen häntä kieltäytymään mainitusta työstä eikä hänelle ollut näytetty annetun tässä suhteessa työnantajaa velvoittavaa lopullista työvelvoitteesta vapauttamista koskevaa lupausta. Työnantajalla oli ollut tärkeä syy työsopimuksen purkamiseen. (Ään.)

Kantaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Vastaaja Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kuultava Kemira Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kemian Työntekijäin Liiton ja Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän kesken 9.4.1984 allekirjoitetussa kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

3 § Yleisten sopimusten noudattaminen

Yleiset sopimukset STK-SAK

YTämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusliittojen välisiä sopimuksia:

Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista allekirjoituspöytäkirjoineen 6.6.1978 ja soveltamisohjeineen 15.1.1981

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa edellä mainitun kumotun yleissopimuksen sijaan tulleessa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa soveltamisohjeineen 24.4.1984 on muun ohessa seuraavat määräykset:

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

8 § Soveltamisala

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

1 työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

16 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

17 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

18 § Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

19 § Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 17 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 17 §:n 1 kappaleen mukaisesta vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

KANNE

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on lausunut, että Kemira Oy oli 3.12.1984 purkanut yhtiön Säterin tehtaiden työntekijän Jarmo Mäkisen työsopimuksen sillä perusteella, että Mäkinen oli kieltäytynyt työskentelemästä niinsanotussa iskutyöryhmässä, koska työ oli tehty kaksivuorotyönä. Mäkisen riitautettua seuraavana päivänä työsopimuksen purkamisen oli samana päivänä käyty paikalliset neuvottelut, joissa työnantaja oli kieltäytynyt palauttamasta Mäkisen työsuhdetta. Liittotason neuvotteluissa 8.1.1985 Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä oli katsonut, että edellytykset työsopimuksen purkamiselle ja irtisanomiselle olivat olemassa ja näin ollen oli hyväksynyt jäsenyrityksensä menettelyn asiassa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että tässä jutussa on sovellettava irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen II luvun määräyksiä ja, ettei Kemira Oy:llä ole ollut tärkeää syytä Jarmo Mäkisen työsopimuksen purkamiseen eikä erityisen painavaa syytä Mäkisen työsopimuksen irtisanomiseen. Edelleen työntekijäliitto on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Jarmo Mäkiselle 20 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 16 %:n korkoineen haastepäivästä lukien. Lisäksi työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta harkitsemaan, olivatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset työsuhteen palauttamiselle olivat olemassa ja pyytänyt työtuomioistuinta määräämään Jarmo Mäkiselle irtisanomissuojasopimuksen tarkoittaman vaihtoehtoisen vahingonkorvauksen. Vielä Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Kemian Työntekijäin Liitto on asian käsittelyn aikana täsmentänyt kannettaan ja ilmoittanut vaativansa irtisanomisajan palkkana Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän määrältään myöntämän kolmen kuukauden palkkaa vastaavan määrän 13 885,85 markkaa ja irtisanomissuojasopimuksen mukaisina korvauksina 100 000 markkaa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Edellytyksiä Mäkisen työsuhteen palauttamiselle ei ollut. Kieltäytyessään joulukuussa 1984 iltavuorosta Mäkinen oli ilmaissut, ettei hän myöskään tulevaisuudessa suostuisi työskentelemään kahdessa vuorossa. Kun tuotanto oli keskeytymättömässä kolmivuorotyössä ja vaati iskutyöryhmän olemassaoloa, ei Mäkisen työsuhdetta hänen ehdottoman kieltäytymisensä vuoksi voitu ajatella palautettavan. Vahingonkorvaukset kiistettiin perusteeltaan ja määrältään muutoin kuin irtisanomisajan palkkaa vastaavan kolmen kuukauden palkan määrältään 13 885,85 markan osalta.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, koska työsopimuksen purkamiselle oli tässä tapauksessa ollut lain ja sopimuksen mukaiset perusteet.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kemian Työntekijäin Liitto on vielä lausunut, että Kemira Oy:n Säterin työsääntöjen määräyksillä ei ollut tässä asiassa merkitystä. Mäkinen oli ollut velvollinen suorittamaan työsopimuksensa mukaista levyseppä-hitsaajan työtä. Sen sijaan työsääntöjen määräyksiä ei voitu tulkita siten, että Mäkisellä olisi ollut velvollisuus tehdä kyseistä työtä muuna kuin työsuhteen alkaessa vuonna 1971 sovittuna työaikana. Mäkinen oli siten tehnyt yli 13 vuoden ajan pelkkää päivätyötä kanteessa mainittua lyhyttä poikkeusta lukuunottamatta. Työn suorittaminen nimenomaan päivätyönä oli siten muodostunut Mäkisen työsuhteen ehdoksi. Vuoden 1981 joulukuussa käydyt neuvottelut huomioon ottaen Mäkisellä oli työsuhteen purkamiseen johtaneessa tilanteessa ollut perusteltu syy katsoa, että työnantaja pyrki yksipuolisesti muuttamaan vuonna 1981 tehtyä sopimusta. Mäkisen työsopimuksen purkaminen oli lainvastaista myös siksi, ettei Mäkiselle ollut annettu ennen purkamista varoitusta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kemira Oy on 3.12.1984 purkanut Säterin tehtaiden työntekijänsä levyseppä-hitsaajan Jarmo Mäkisen työsopimuksen sillä perusteella, että Mäkinen oli kieltäytynyt työskentelemästä niinsanotussa iskutyöryhmässä. Kieltäytymistään Mäkinen on perustellut sillä, että hänet oli otettu yhtiön palvelukseen levyseppä-hitsaajan päivätyöhön, kun taas iskutyöryhmän työ suoritettiin kaksivuorotyönä ja edellytti siis työskentelyä myös iltavuorossa. Mäkinen on sitä paitsi pitänyt iskutyöryhmässä suoritettavia tehtäviä ammattiaan vastaamattomina, koska ne olivat olleet lähinnä asentajan työtä.

Vuonna 1981 Mäkinen oli ensi kerran määrätty iskutyöryhmään iltavuoroon. Hän oli silloin kieltäytynyt tästä tehtävästä ehdottomasti. Luottamusmies oli neuvotellut asiasta työnantajan edustajan kanssa, ja tämä oli tuolloin todennut, että kun Mäkisen työskentely iskutyöryhmässä näyttää näin vaikealta, hänet poistetaan iskutyöryhmäkierrosta kunhan tekee silloin määrätyn viikon työvuoron siinä. Työnantajan edustaja oli tarkoittanut antaa tämän vapautuksen Mäkiselle vain toistaiseksi, mutta luottamusmies oli jäänyt siihen käsitykseen, että Mäkisen ei enää sen jälkeen tarvitsisi koskaan ryhmän työskentelyyn osallistua. Näin hän oli Mäkiselle myös asian esittänyt. Mäkistä ei ollutkaan määrätty kysymyksessä olevaan työhön ennen nyt käsiteltävänä olevan tapauksen sattumista vuoden 1984 lopulla.

Mäkisen työsopimuksen ei ole näytetty oikeuttaneen häntä kieltäytymään työskentelemästä tilapäisesti edellä esitetyin tavoin iltavuorossa. Hänelle ei myöskään ole näytetty annetun tässä suhteessa työnantajaa velvoittavaa täydellistä ja lopullista työvelvoitteesta vapauttamista koskevaa lupausta. Mäkinen ei ole voinut esittää kieltäytymiselleen edes mitään sellaista perustetta, jonka kohtuussyistä voisi olettaa oikeuttavan hänet muista työntekijöistä poikkeavaan edullisempaan asemaan vaaditun työvelvoitteen täyttämisen suhteen ja siten tekisi hänen kieltäytymisensä ymmärrettävämmäksi ja lievemmin arvosteltavaksi.

Mäkinen on siis tahallaan jättänyt työvelvoitteensa täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkanut työstä kieltäytymistään. Työnantajaa ei Mäkisen käyttäytymisen vuoksi voida kohtuuden mukaan vaatia jatkamaan työsopimussuhdetta. Työsopimuksen purkamiselle heti on siis ollut olemassa työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettu tärkeä syy ja siten tapaukseen sovellettavassa irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu hyväksyttävä peruste.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatu huomioon ottaen Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Kemira Oy saavat pitää jutusta koituneet kulut omana vahinkonaan.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Iirola, M. Virtanen, Sariola, Leivo ja Sulkunen.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto, johon jäsen Leivo yhtyi:

Katson jääneen selvittämättä, että Mäkisen työsopimusta solmittaessa olisi nimenomaan sovittu siitä, että hän tekee vain päivävuoroa. Sen sijaan Mäkisellä on ollut perusteltu aihe uskoa, että hänet olisi lopullisesti vapautettu iskutyöryhmästä selvitettäessä vuonna 1981 syntynyttä erimielisyyttä, joka tuolloin oli ratkaistu siten, että Mäkinen oli viikon iltavuorossa tehden pääasiassa samoja töitä, joita hän muutoin teki ollessaan päivävuorossa ja sillä seurauksella, että luottamusmies oli työnantajan edustajan kanssa käymiensä neuvottelujen tuloksena ilmoittanut Mäkiselle, ettei hänen tarvitse enää jatkossa osallistua iskutyöryhmän työhön.

Edellä kerrotut seikat, asiassa esitetty muu selvitys ja Mäkisen pitkäaikainen työsuhde huomioonottaen katson, että Mäkisen menettely hänen kieltäytyessään iltavuorosta ei vaikka se ei objektiivisesti olisikaan perustunut hänen työsopimukseensa - ole vallinneissa olosuhteissa antanut työnantajalle oikeutta hänen työsopimuksensa purkamiseen eikä kohtuussyyt huomioonottaen hänen työsopimuksensa irtisanomiseenkaan, johon hän tosin on menettelyllään itse osaltaan myötävaikuttanut. Tämä seikka vaikuttaa alentavasti hänelle irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaan määrättävään korvaukseen. Tämän vuoksi harkitsen oikeaksi kanteen hyväksyen määrätä Kemira Oy:n maksamaan Jarmo Mäkiselle irtisanomisajan palkkana 13 888,85 markkaa sekä korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 15 000 markkaa molemmat määrät 16 %:n korkoineen haastepäivästä. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.