Bus driver dismissed without cause entitled to damages, but conduct as self-given reason reduced award amount.

Työnantajalla ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä erityisen painavaa syytä linja-autonkuljettajan irtisanomiseen ja työnantaja oli siten velvollinen suorittamaan tälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. Toisaalta työntekijän käytös oli ollut sellainen työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, joka oli otettava huomioon korvauksen suuruutta vähentävänä seikkana.

Vaihtoehtoisen korvauksen määrä myös vahvistettu siltä varalta, että työnantaja määräajan kuluessa tuomion antamisesta tarjoaa työntekijälle hänen työsopimuksensa edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Espoon Auto Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 14.5.1984 allekirjoitetussa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- Irtisanomissuojaa koskeva sopimus 6.6.1978

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKEST

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

16 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

17 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

18 § Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

19 § Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 17 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 17 §:n 1 kappaleen mukaisesta vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

KANNE

Kanteen perustelut

Sanotun tapahtuman jälkeen Ilta-Sanomissa oli ilmestynyt etusivulla artikkeli, jossa väitettiin, että Tallqvist olisi poliisille soittaessaan vanginnut matkustajat bussiin. Tämä oli aiheuttanut todennäköisesti sen, että Tallqvist oli sanottu irti 19.9.1984. Espoon Auto Oy oli antanut kuljettajille tiukat ohjeet siitä, ettei autoon saanut päästää matkustajia syömään grillituotteita tai muita eväitä. Tallqvist oli yhtiön kuljettajana velvollinen valvomaan, että määräystä myös noudatettiin. Yhtiö oli sitä paitsi ilmoittanut kuljettajille, että jos matkustajien vaatteet tahriintuivat, kuljettaja oli velvollinen korvaamaan aiheutuneet vahingot.

Kantajan mielestä irtisanomisen syy ja työnantajan toiminnan laajuus, olihan Espoon Auto Oy yksi suurimmista alan yrityksistä Suomessa, ja Tallqvistin tosiasiallinen mahdollisuus palata entiseen työhönsä sekä hänen muut olosuhteensa edellyttivät työsuhteen palauttamista. Tallqvist oli työtön ja halusi jatkaa työtään yhtiössä.

Vahingonkorvauksen määrää harkittaessa tuli ottaa huomioon Tallqvistin työttömyys ja se, että hänen oli erittäin vaikeata löytää uutta työtä. Eri yhtiöistä oli annettu ymmärtää, ettei kohua herättänyttä kuljettajaa voitu palkata. Lisäksi oli otettava huomioon, että työsuhde oli kestänyt pitkään, että Tallqvistin vaimo oli työkyvyttömyyseläkkeellä ja sairaanhoidon tarpeessa ja että perheessä oli neljä lasta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Espoon Auto Oy:llä ollut ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuja perusteita Tallqvistin irtisanomiseen. Edelleen AKT on vaatinut työtuomioistuinta harkitsemaan, oliko olemassa edellytyksiä työsuhteen palauttamiselle.

Siltä varalta, että työtuomioistuin ei katsoisi työsuhteen palauttamisen edellytyksiä olevan olemassa AKT on vaatinut, että työsuhteen palauttamisen lisäksi Tallqvistille määrätään korvattavaksi ainakin kolmen kuukauden palkka irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n perusteella. Siltä varalta, että asian oikeuskäsittely kestäisi yli kolme kuukautta AKT on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan Tallqvistille tämän menettämä palkka 19.9.1984 alkaneen työttömyyden ajalta. Jos työnantaja ei palauta työsuhdetta, oli vaihtoehtoisen korvauksen oltava 20 kuukauden palkan määräinen.

Siltä varalta, että työtuomioistuin päätyisi siihen, ettei työsuhteen palauttamiselle ollut edellytyksiä AKT on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan Tallqvistille irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n perusteella täysi 20 kuukauden palkka.

VASTINE

Vastineen perustelut

Tallqvistin työsuhteen pituus ei poistanut niitä tapahtumia, jotka olivat johtaneet työsuhteen päättämiseen. Tallqvist oli sitä paitsi sanottu irti jo kerran keväällä 1984 siitä syystä, että hän oli saapuessaan linja-autolla yhtiön talleille liikennesäännöistä piittaamatta jarruttanut siten, että päällystettyyn kuivaan tiehen oli jäänyt noin 30 metrin pituiset jarrutusjäljet. Tämä irtisanominen oli kuitenkin peruutettu sen jälkeen, kun Tallqvist kiistämättä itse irtisanomisperustetta hyviin lehdistösuhteisiinsa viitaten oli uhannut antaa lehdistölle yritystä vahingoittavia tietoja.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tallqvistille ei ollut aikaisemmin sattunut vastaavanlaista tapausta hänen yhtiön palveluksessa ollessaan. Pari kertaa aikaisemmin oli Tallqvistin ja jonkin asiakkaan kesken syntynyt riitaa rahastuksesta, jolloin yhtiö oli pitänyt Tallqvistin käyttäytymistä noissa tilanteissa sopimattomana, ja yhtiön edustaja oli tämän johdosta keskustellut Tallqvistin kanssa asiasta. Kerran aikaisemmin Tallqvist oli irtisanottu toimestaan Espoon Auto Oy:ssä, mutta irtisano

minen oli peruutettu. Siihen johtanut syy ei kuitenkaan ole ollut nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen verrattava.

Työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että Tallqvist on kysymyksessä olevassa tilanteessa käyttäytynyt tehtäväänsä soveltumattomalla tavalla malttinsa menettäen pyrkimättä asiallisella käyttäytymisellä selvittämään tilannetta. Olosuhteet Tallqvistin ajamalla linjalla ovat kuitenkin olleet tavallista vaikeammat öiseen aikaan humalassa olevien matkustajien aiheuttaman hankaluuden takia. Tallqvistin käytöstä, vaikka se onkin ollut moitittava, ei olisikaan tullut pitää osoituksena hänen sopimattomuudestaan tehtäväänsä.

Espoon Auto Oy:llä ei siis ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä erityisen painavaa syytä toimenpiteelleen. Yhtiö on siten velvollinen suorittamaan Tallqvistille korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

Tallqvist on ilmoittanut haluavansa jatkaa työtä yhtiön palveluksessa. Vaikka yhtiö puolestaan on ilmoittanut, ettei se tule missään tapauksessa ottamaan Tallqvistia takaisin työhön, työtuomioistuimen mielestä edellytykset työsuhteen palauttamiselle kuitenkin ovat olemassa.

Toisaalta Tallqvistin käytös on ollut sellainen työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, joka on otettava huomioon korvauksen suuruutta vähentävänä seikkana korvauksen määrää harkittaessa.

Tallqvist on ollut noin 14 vuotta yhtiön palveluksessa. Hän on 43 vuotias ja jutun pääkäsittelypäivänä edelleen työttömänä. Hänen tuntipalkkansa on viimeksi ollut 30,40 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa Espoon Auto Oy:n suorittamaan Pentti Ensio Tallqvistille irtisanomissuojasopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta korvauksena 40 000 markkaa kuudentoista prosentin korkoineen haastepäivästä helmikuun 6 päivästä 1985 lukien.

Mikäli Espoon Auto Oy kolmen viikon kuluessa työtuomioistuimen tuomion antamisesta tarjoaa Tallqvistille hänen työsopimuksensa edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä, velvoitetaan Espoon Auto Oy edellä mainitun korvauksen sijasta maksamaan Tallqvistille irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n mukaisena vaihtoehtoisena korvauksena 16 000 markkaa samalla tavoin laskettavine korkoineen.

Kanne enemmälti hylätään.

Espoon Auto Oy velvoitetaan korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut 2 500 markalla.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Peltola, M. Virtanen, Jussila, P. Virtanen ja Kuivanen.

Tuomio oli yksimielinen.