Labor court dismisses sick pay claim when employee refuses employer's request for independent doctor verification under collective agreement.

Työnantaja oli ilmoittanut kieltäytyvänsä hyväksymästä sairausajan palkanmaksun perusteeksi työntekijän käyttämän lääkärin kirjoittamia lääkärintodistuksia. Työntekijä ei ollut työnantajan kirjallisesta kehotuksesta huolimatta käyttänyt muuta lääkäriä. Sen johdosta työnantaja ei ollut maksanut sairausajan palkkaa sellaisilta ajanjaksoilta, joilta selvityksenä työkyvyttömyydestä oli esitetty ainoastaan mainitun lääkärin antama todistus.

Kun työehtosopimuksessa oli sovittu siitä, että työnantaja sai sopimuksessa mainittujen olosuhteiden vallitessa vaatia sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä selvitystä sairaudesta muultakin kuin työntekijän käyttämältä lääkäriltä, ei työntekijällä ollut oikeutta kanteessa vaadittuun sairausajan palkkaan. Työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaaja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Kuultava Oy Fazer Catering Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 15.3.1980 allekirjoitetussa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

13 § Sairausajan palkka, lääkärintarkastukset, synnytysloma

Sairausajan palkka

1. Milloin työnantajan palvelukseen otetun työntekijän työsuhde on jatkunut yhden kuukauden ja hän tämän jälkeen estyy työtä tekemästä sairauden tai tapaturman vuoksi, jota hän ei ole aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella, suorittaa työnantaja työsuhteen jatkuessa hänelle palkkaa seuraavasti:

- työsuhde jatkunut yhdenjaksoisesti enintään 2 kuukautta sairausvakuutuslain mukaiselta karenssiajalta, työsuhde jatkunut yhdenjaksoisesti yli 2 kuukautta mutta alle 3 vuotta 21 päivän pituiselta ajanjaksolta, - työsuhde jatkunut yhdenjaksoisesti yli 3 vuotta mutta alle 5 vuotta 28 päivän pituiselta ajanjaksolta, - työsuhde jatkunut yhdenjaksoisesti yli 5 vuotta 35 päivän pituiselta ajanjaksolta.

Jos työntekijä sairastuu uudelleen samaan sairauteen 30 päivän kuluessa työhön palaamisestaan, lasketaan aika, jolta työnantaja on velvollinen suorittamaan sairausajan palkkaa, ikäänkuin kysymyksessä olisi yksi sairastumisajanjakso. Sairausajan palkka maksetaan kuitenkin saman sairauden edellä tarkoitetulla tavalla uusiutuessa vähintään sairausvakuutuslain tarkoittamalta karenssiajalta.

2. Työnantaja voi toteuttaa sairausajan palkan maksamisen yrityskohtaisesti jompaakumpaa seuraavasta kahdesta vaihtoehdosta noudattaen.

a) Sairausvakuutuslain tarkoittamaan karenssiaikaan sisältyvältä ajanjaksolta maksetaan täysi palkka ja tämän jälkeiseltä ajanjaksolta päiväpalkan ja sairausvakuutuslain perusteella suoritettavan päivärahan erotus. Palkan erotusosan suorittaminen edellyttää, että työnantajalle on selvitetty työntekijälle maksettavan tai jo maksetun päivärahan määrä.

b) Työnantaja suorittaa palkan suoraan työntekijälle, jolloin työnantaja hakee sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen sairausvakuutustoimistolta saatuaan työntekijältä siihen tarvittavat selvitykset.

6. Työntekijä on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle sairastumisestaan.

7. Vaadittaessa työntekijän on esitettävä työkyvyttömyydestään joko lääkärintodistus tai muu luotettava selvitys. Mikäli työnantaja tällöin nimeää käytettävän lääkärin, suorittaa työnantaja lääkärintodistuksen hankkimisesta aiheutuneet kustannukset.

Työntekijän on työnantajan vaatimuksesta alistuttava muulloinkin lääkärintarkastukseen työnantajan oman tai nimeämän lääkärin luona. Mahdollisesta lääkärinmaksusta vastaa tällöin työnantaja.

Asianosaisliittojen hyväksymissä edellä mainitun työehtosopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa:

VIII SAIRAUSAJAN PALKKAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

13 § Sairausajan palkka Työehtosopimuksen 13 § sisältää määräykset sairausajan palkasta.

E. Työkyvyttömyyden ilmoittaminen ja varmentaminen

1. Ilmoittaminen

Työntekijä on työehtosopimuksen 13 §:n 6 kohdan mukaan velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle sairastumisestaan. Tällä määräyksellä tarkoitetaan sitä, että työntekijä on velvollinen huolehtimaan siitä, että työnantaja saa tiedon sairastumisesta mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun työntekijä tietää olevansa kykenemätön saapumaan seuraavaan työvuoroonsa. Mikäli työnantajalla on aihetta epäillä ilmoituksen todenperäisyyttä on hänellä työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdan mukaan oikeus vaatia työntekijää alistumaan lääkärintarkastukseen työnantajan oman tai nimeämän lääkärin luona. Mahdollisesta lääkärinmaksusta vastaa tällöin työnantaja.

2. Varmentaminen

Sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä on, että työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön. Siksi työntekijän on selvitettävä luotettavasti työkyvyttömyytensä joko lääkärintodistuksella tai muulla luotettavalla selvityksellä.

Influenssa-, nuhakuume- ynnä muiden epidemioiden aiheuttamien lyhyiden, 1-3 päivää kestävien sairaustapausten osalta suositellaan, että luotettavaksi selvitykseksi ei vaadita lääkärintodistusta.

Jos työnantaja epäilee selvityksen luotettavuutta hänellä on työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdan mukaan oikeus vaatia työntekijää alistumaan lääkärintarkastukseen työnantajan oman tai nimeämän lääkärin luona. Mahdollisesta lääkärinmaksusta vastaa tällöin työnantaja.

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunut, että Irma Tuomisen työsuhde Oy Fazer Catering Ab:hen, aikaisemmalta nimeltä Työmaahuolto Oy:hyn, oli alkanut vuonna 1964. Tuominen oli työskennellyt Oy Fazer Catering Ab:n Tampereen Rauma-Repolan Lokomon tehtaiden työmaaruokalassa, aluksi tarjoilu- ja muissa työmaaruokalan tehtävissä. Vuonna 1978 hänet oli töiden uudelleen järjestelyjen johdosta siirretty keittiöapulaiseksi. Tässä työssä Tuominen oli joutunut tekemisiin sellaisten pesu- ja kiilloitusaineiden sekä metallisten keittiötyövälineiden kanssa, jotka olivat aiheuttaneet hänelle käsi-ihottumaa.

Oy Fazer Catering Ab oli kuitenkin kääntynyt Tuomisen sairauden johdosta yhtiön työterveyslääkärin puoleen. Työterveyslääkäri oli 24.5.1979 antanut oman määrittelynsä Tuomisen sairaudesta tutkimatta häntä henkilökohtaisesti. Työterveyslääkärin arvio oli perustunut Tuomista alusta asti hoitaneen lääkärin sekä ihotautien erikoislääkärin aikaisemmin antamiin todistuksiin ja arvioihin. Työterveyslääkärin käsityksen mukaan Tuomisen ihottuma olisi pysynyt hyvin hallinnassa, jos Tuominen olisi työssään riittävästi suojannut kätensä. Työterveyslääkäri oli myös epäillyt Tuomisen tahallaan aiheuttavan itselleen ihottumaa. Lisäksi hän oli epäillyt, että Tuomista hoitanut lääkäri kirjoitti Tuomiselle perusteettomia työkyvyttömyystodistuksia. Tämän vuoksi työterveyslääkäri oli suositellut, ettei Tuomista hoitaneen lääkärin kirjoittamia lääkärintodistuksia hyväksyttäisi selvitykseksi työkyvyttömyydestä.

Tuominen oli keväällä 1979 käynyt myös Tampereen keskussairaalan ihotautien erikoislääkärin vastaanotolla. Mainittu lääkäri oli todennut Tuomisen tutkimushetkellä työkyvyttömäksi. Erikoislääkärin lausunnon mukaan Tuominen olisi kuitenkin saattanut jatkaa entistä työtään käyttämällä riittäviä suojaustoimenpiteitä. Tuomisen ihottuma oli pahentunut kesällä 1979 ja ajoittain ihottuma oli levinnyt käsistä vartaloon ja jalkoihin. Näin oli tapahtunut siitä huolimatta, että Tuominen oli käyttänyt työssään suojakäsineitä silloin, kun niitä oli ollut saatavilla.

Työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdan ja sitä täydentävien soveltamisohjeiden mukaan työnantajalla oli oikeus varmennuttaa työntekijän sairaus määräämällään lääkärillä, jos työnantajalla oli aihetta epäillä, että työntekijä ei todellisuudessa olisi ollut sairas. Työntekijä saattoi esimerkiksi harhauttaa lääkäriä. Lisäksi oli mahdollista, että lääkäri kirjoitti työntekijän työkyvyttömyydestä lääkärintodistuksen, vaikka työntekijä ei lääketieteellisesti olisi ollutkaan työkyvytön. Tällaisesta tapauksesta ei Tuomisen kohdalla kuitenkaan ollut ollut kysymys.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut vahvistettavaksi, että Oy Fazer Catering Ab on velvollinen suorittamaan Irma Tuomiselle 19.2.1980 ja 30.11.1982 väliseltä ajalta sairausajan palkkaa yhteensä 10 725 markkaa 43 penniä 16 %:n korkoineen 15.12.1982 lukien. Lisäksi Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut Majoitusja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on asian esivalmistelun yhteydessä luopunut Oy Fazer Catering Ab:tä vastaan haastehakemuksessa esittämästään hyvityssakkovaatimuksesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vastineessaan, johon Oy Fazer Catering Ab on omalta osaltaan yhtynyt, lausunut, että työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdan mukaan työnantajalla oli mahdollisuus ohjata työntekijä nimeämänsä lääkärin tarkastukseen. Tuomista hoitaneen lääkärin antamissa todistuksissa oli ilmennyt jatkuvasti epäselvyyksiä. Työnantajalla oli ollut siten aihetta epäillä hänen kirjoittamiensa todistusten todenperäisyyttä. Sen johdosta työnantaja olikin ilmoittanut Tuomiselle, että todistuksena sairaudesta ihotaudin osalta hyväksyttäisiin vain ihotautien erikoislääkärin antama todistus. Työnantaja oli luvannut korvata todistuksen hankkimisesta aiheutuneet kustannukset. Kieltäytyessään hyväksymästä Tuomista hoitaneen lääkärin kirjoittamia lääkärintodistuksia työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti.

Työpaikalla oli suoritettu useita työsuojelutarkastuksia. Muun muassa Tuomisen tekemän rikosilmoituksen jälkeen oli Hämeen työsuojelupiirin edustaja suorittanut työpaikalla 3.12.1979 tarkastuksen. Siitä laaditussa pöytäkirjassa oli todettu muun muassa, että töitä Tuomiselle määrättäessä oli otettu huomioon lääkärinlausunnot. Hänen tehtäväkseen oli määrätty sellaisia töitä, joissa hän ei joutunut kosketuksiin ihottumaa aiheuttavien aineiden kanssa. Pöytäkirjasta kävi myös ilmi, että työpaikalla oli ollut aina käytettävissä suojakäsineitä, mutta Tuominen ei ollut niitä aina käyttänyt, koska etenkin kumikäsineet olivat olleet epämiellyttäviä käytössä. Pöytäkirjassa esitetyn mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöt olivat antaneet Tuomiselle suojatoimia koskevaa ohjausta. Tuomista hoitanut lääkäri ei sen sijaan ollut milloinkaan käynyt Tuomisen työpaikalla.

Koska työnantajalla oli ollut työehtosopimukseen perustuva oikeus olla hyväksymättä Tuomista hoitaneen lääkärin kirjoittamia lääkärintodistuksia, ei työnantaja ollut menetellyt asiassa työehtosopimuksen vastaisesti eikä työnantajaliitto siten laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Esitetyn selvityksen mukaan Oy Fazer Catering Ab:n palveluksessa ollut Irma Tuominen, joka lokakuun puolivälissä 1978 on siirretty tarjoilijan tehtävistä ruokala-apulaiseksi, on 19.10.1978 kääntynyt häntä aikaisemmin muista syistä hoitaneen lääketieteen lisensiaatin puoleen käsi-ihottuman vuoksi. Tuominen on sen jälkeen ollut mainitun lääkärin antamien lääkärintodistusten perusteella useaan otteeseen sairaslomalla ihottuman vuoksi ja helmikuusta 1982 alkaen myös astman takia.

Yhtiön työterveyslääkärin pyynnöstä Tuomisen sairautta on vuoden 1979 alusta alkaen tutkittu keskussairaalan ihotautiosastolla. Sairaalan osastolääkärin 8.1.1979 ja 5.6.1979 antamien lausuntojen mukaan Tuominen on ollut nikkelistä johtuvan allergisen kosketusihottuman takia työhönsä kykenemätön muutamia päiviä tammikuussa 1979 ja 8.-20.5.1979. Lausuntojen mukaan hän on 9.12.1978-31.12.1979 välisenä aikana muutoin ollut samasta syystä osittain työhön kykenemätön. Osittaisen työkyvyttömyytensä aikana Tuominen on lausunnoissa olevien mainintojen mukaan pystynyt entiseen työhönsä "hoitaen ja suojaten". Työterveyslääkärin todistajana antaman lausuman mukaan myös toinen ihotautien erikoislääkäri on ollut samaa mieltä Tuomisen sairauden vaikutuksista.

Yhtiö työnantajana on 23.1.1980 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut Tuomiselle, että se ei 30.1.1980 lukien tule hyväksymään häntä ensiksi hoitaneen lääkärin antamia todistuksia sairausajan palkan maksamisen perusteeksi niissä ilmenneiden epäselvyyksien vuoksi, vaan Tuomisen tulee esittää sairastamiensa ihotautien osalta erikoislääkärin antama todistus, jonka hankkimisesta aiheutuneet kustannukset yhtiö suorittaisi. Muiden sairauksien osalta häntä on kehotettu kääntymään työpaikalla järjestetyn terveydenhuollon puoleen. Kirjeessä on todettu, että lääkärien käsitykset poikkeavat siinä, estääkö hänen sairastamansa ihottuma hänen työskentelynsä ruokala-apulaisen työssä vai kykeneekö hän siihen suojakäsineitä käyttäen. Kirjeen lähettämisen jälkeen yhtiö ei ole suostunut suorittamaan Tuomiselle sairausajan palkkaa kanteessa mainittuna 19.2.1980 ja 30.11.1982 välisenä aikana sellaisilta ajanjaksoilta, joiden osalta Tuominen on esittänyt poissaolonsa perusteeksi yksinomaan kirjeessä tarkoitetun lääkärin lausuntoja.

Työehtosopimuksen ja soveltamisohjeen määräyksiä ei voida ymmärtää siten, että työnantajan olisi aina hyväksyttävä lääkärintodistus selvitykseksi sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä. Työnantaja voi vaatia selvitystä myös lääkärintodistuksen luotettavuudesta, joskin tällaisessa tapauksessa epäilyksiltä voidaan edellyttää yleensä vahvempia perusteita kuin muun selvityksen kohdalla.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, harkitsee edellä olevilla perusteilla oikeaksi hylätä kanteen sen tutkituilta osin. Jutun laatuun katsoen saavat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Oy Fazer Catering Ab kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Heiniö, M.Virtanen, P.Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.