Labor court dismisses claim that employer must pay sick pay when injury caused by gross negligence in leisure time.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's claim requiring the employer to pay sick pay to an employee injured during leisure time. The employee suffered a hand injury while hitting a colleague during home renovation, an act deemed gross negligence under the collective agreement. The court ruled that since the collective agreement did not cover injuries caused by gross negligence, the employer had no obligation to pay sick pay despite the social security board's reduction of benefits.
Legislator headnote
AI generatedSection 18 of the Collective Agreement; Section 26 of the Social Security Act: An employer is not liable to pay sick pay if an employee's inability to work is caused by gross negligence, even if the injury occurred outside working hours.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työntekijä oli vapaa-aikanaan loukannut itsensä. Vamma oli syntynyt työntekijän tuttavan vahingossa työnnettyä muuttopuuhissa häntä, jolloin hänen kätensä oli jäänyt huonekalun ja oven karmiosan väliin, ja työntekijän sen jälkeen lyötyä samalla kädellä tönäisyn aiheuttajaa. Työntekijän käyttäytyminen vammautuessaan osoitti ilmeistä piittaamattomuutta vahingon välttämiseksi. Vamma oli työehtosopimuksen määräystä sovellettaessa katsottu työntekijän viaksi jäävästä törkeästä huolimattomuudesta aiheutuneeksi.
Kantaja Paperiliitto r.y. Vastaaja Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys r.y. Kuultava Osmo Ahma-Aho Oy
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisten kesken 25.3.1981 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:
V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET
18 § Sairausajan palkka
1. Jos työntekijä työsuhteen jatkuttua kuukauden ja vähemmän kuin kuusi kuukautta on estynyt tekemästä työtään sairauden tai tapaturman vuoksi, jota hän ei ole aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, hänellä on työsuhteen jatkuessa oikeus saada palkkansa sanotun esteen kestämisaikana enintään sen alkamispäivää seuranneen seitsemännen arkipäivän loppuun saakka. Jos työsuhde on kestänyt vähintään kuusi kuukautta, on työntekijällä oikeus saada sairausajan palkkaa enintään 35 päivän ajanjaksolta työkyvyttömyyden alkamispäivästä lukien.
Samojen asianosaisten kesken 26.3.1984 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:
V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET
18 §
Sairausajan palkka
Sairausajan palkan ja lakisääteisten päivärahojen yhteensovitusmääräykset
7. Jos päivärahaa tai siihen verrattavaa korvausta ei työntekijästä itsestään johtuvista syistä makseta tai jos se maksetaan vähäisempänä kuin mihin hänellä lain mukaan olisi ollut oikeus, on työnantajalla oikeus vähentää sairaus- tai synnytysloman palkasta se päiväraha tahi sen osa, mikä työntekijän laiminlyönnin johdosta on jäänyt suorittamatta.
KANNE
Kanteen perustelut
Sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä työehtosopimuksen 18 §:n 1. kohdan mukaan oli muun muassa, ettei työntekijä ollut aiheuttanut tapaturmaa tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Kun työnantaja oli aluksi maksanut Niemelle sairausajan palkan, ei työnantaja ollut vedonnut mainittuihin seikkoihin palkanmaksuvelvollisuuttaan vähentävinä perusteina. Vaikka sosiaalivakuutustoimikunta oli päätöksessään 15.12.1982 todennut, että Niemi oli olennaisesti myötävaikuttanut työkyvyttömyytensä syntymiseen, kysymyksessä ei kuitenkaan ollut työehtosopimuksen tarkoittama tahallisuus tai törkeä huolimattomuus. Työnantajalla oli siten ollut velvollisuus maksaa sairausajan palkka Niemelle, mutta ei oikeutta ryhtyä perimään takaisin jo maksettua sairausajan palkkaa.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Osmo Ahma-Aho Oy:llä on ollut velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa Niemelle 23.10.-21.11.1982 väliseltä ajalta, ja velvoittamaan yhtiö suorittamaan Niemelle sairausajan palkan ja sairauspäivärahan erotuksena 1 544,26 markkaa 5 %:n korkoineen haastehakemuksen tiedoksiantopäivästä lukien.
VASTINE
Vastineen perustelut
Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Niemi olemalla alkoholin vaikutuksen alaisena tapahtumahetkellä oli törkeällä huolimattomuudella aiheuttanut tapaturman. Asia oli selvinnyt työnantajalle vasta, kun sairausvakuutustoimikunta oli osittain evännyt päivärahahakemuksen. Tästä johtuen palkanmaksua oli jouduttu korjaamaan jälkikäteen. Asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä syksyllä 1982, jolloin neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen. Neuvoteltaessa uudesta työehtosopimuksesta vuoden 1983 alussa Paperiliitto oli esittänyt sairausajan palkkaa koskevan säännöksen muuttamista. Perusteluna oli esitetty, että säännöstä olisi muutettava, jotta nyt esillä olevan asian kaltaisissa tapauksissa työntekijällä olisi oikeus sairausajan palkkaan. Muutosesitystä ei ollut hyväksytty. Paperiliiton muutosesitys osoitti, että liitto oli tuolloin hyväksynyt aiemman tulkinnan.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys on vaatinut kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
Paperiliitto on vielä lausunut, että asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä syksyllä 1982. Paperiliitto oli antanut omat muutosehdotuksensa neuvoteltaessa uudesta työehtosopimuksesta vuosille 1983-1984. Liiton esityksen sairausajan palkkaa koskevassa osassa oli esitetty, että työntekijälle maksettaisiin sairausajan palkka, jos työntekijälle syntyisi oikeus sairaus- tai tapaturmavakuutuslain tarkoittamiin etuisuuksiin. Ehdotus ei kuitenkaan mitenkään ollut liittynyt nyt esillä olevan erimielisyyden käsittelyyn. Se oli johtunut siitä, että Paperiliitto oli tehnyt vastaavan esityksen paperi- ja puumassateollisuuden työehtosopimuksen muuttamiseksi. Näin ollen liiton tekemää esitystä Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksen kanssa solmittavaksi työehtosopimukseksi ei voitu tulkita siten, että liitto olisi esityksellään hyväksynyt työnantajan tässä asiassa esittämän tulkinnan.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Paperityöntekijä Jari Niemi on ollessaan sittemmin osakeyhtiöksi muutetun Osmo Ahma-Aho Ky:n palveluksessa ollut 23.10.-21.11.1982 lääkärintodistuksen mukaan työhön kykenemätön peukalon nivelsidevamman vuoksi. Yhtiö on maksanut hänelle mainitulta ajalta sairausajan palkan ja hakenut korvaukseksi asianomaiselta sosiaalivakuutustoimikunnalta sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa. Sosiaalivakuutustoimikunta on 15.12.1982 antamassaan päätöksessä katsonut Niemen itse olennaisesti myötävaikuttaneen työkyvyttömyyden syntymiseen ja sairausvakuutuslain 26 §:n 1 momentin nojalla määrännyt päivärahan määrän alennettavaksi puoleen. Yhtiö on päätöksestä tiedon saatuaan perinyt Niemeltä takaisin maksamansa sairausajan palkan, mutta suorittanut sen asemesta hänelle päivärahoja vastaavan rahamäärän. Niemi on hakenut muutosta sosiaalivakuutustoimikunnan päätökseen. LounaisSuomen vakuutusalueen sosiaalivakuutuslautakunta on kuitenkin 12.4.1983 tekemällään päätöksellä hylännyt valituksen.
Sosiaalivakuutuslautakunnan päätöksessä selostetun, Niemen itsensä antaman selvityksen mukaan vamma on syntynyt toisen henkilön vahingossa työnnettyä vapaa-aikanaan muuttopuuhia suorittamassa ollutta Niemeä, jolloin hänen kätensä on jäänyt erään huonekalun ja oven karmiosan väliin, ja Niemen sen jälkeen lyötyä samalla kädellä tönäisyn aiheuttajaa. Muun selvityksen puuttuessa tätä Niemen ensiksi antamaa selostusta on pidettävä luotettavimpana kuvauksena tapahtumien kulusta.
Työtuomioistuin toteaa, että kun viimeksi mainitun sisältöistä määräystä ei ole ollut kanteessa tarkoitetun vammautumisen aikana voimassa olleessa työehtosopimuksessa, työnantajaa ei ole mahdollista velvoittaa suorittamaan Niemelle sairausajan palkkaa sitä hänen viakseen jäävän törkeän huolimattomuuden mukaan sovitellen.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys ja Osmo Ahma-Aho Oy saavat asian laatuun nähden pitää kulunsa omana vahinkonaan.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Heiniö, Rautiainen, P. Virtanen ja Kenraali.
Tuomio oli yksimielinen.