Labor court dismisses union strike over unfair warning, upholding union's fine for violating collective agreement.

Lakko, jonka tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa peruuttamaan työntekijälle työstä kieltäytymisen johdosta annettu varoitus, oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto, joka ei ollut ryhtynyt sanottaviin toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi ja joka vastasi edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Sakon määrää vahvistettaessa oli otettu huomioon se, että työnantajan menettelyä varoitusta annettaessa perustellusti voitiin pitää harkitsemattomana.

Kantaja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Puutyöväen Liitto r.y. Kuultava Lappeenrannan saha- ja vanerityöntekijät r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1984 allekirjoitetussa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

YLEISET MÄÄRÄYKSET

Työrauhavelvoite

3 §.

2. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, on kielletty. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät myöskään niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy sellaisiin taistelutoimenpiteisiin eivätkä muutenkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

TYÖSUHDEMÄÄRÄYKSET

Työsuhteen syntyminen ja lakkaaminen

5 §.

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että sen jäsenyrityksen Rauma-Repola Oy:n Lappeenrannassa sijaitsevalla Viipurin vaneritehtaalla olivat työntekijät ryhtyneet 10.10.1984 kello 13 lakkoon, jonka tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa peruuttamaan eräälle työntekijälle työstä kieltäytymisen johdosta annettu kirjallinen varoitus. Varoituksen antaminen oli johtunut siitä, että mainittu kuivauskoneen hoitajana toimiva työntekijä oli 5.10.1984 määrätty hakkurinhoitajaksi. Siirtomääräyksen saanut työntekijä oli kuitenkin kieltäytynyt siihen ryhtymästä.

Työpaikalla oli kaksi kuivauskoneen hoitajaa. Yksi kuivauskoneen hoitaja pystyi tilapäisesti hoitamaan kumpaakin kuivauskonetta tuotannon siitä kärsimättä. Tämän vuoksi oli kuivauskoneen hoitaja aiottu siirtää hakkurinhoitajaksi väliaikaisesti vakinaisen hakkurinhoitajan sairastumisen johdosta. Työntekijän kieltäydyttyä hakkurinhoitajan tehtävistä, oli tehtävään jouduttu siirtämään eräs sorvaaja, jolloin yhden linjan tuotanto oli pysähtynyt. Työstä kieltäytymisen johdosta työntekijälle oli annettu kirjallinen varoitus heti sen tapahduttua 5.10.1984. Lappeenrannan sahaja vanerityöntekijät r.y:n työpaikalle asettama pääluottamusmies oli 9.10.1984 esittänyt työnantajan edustajalle varoituksen peruuttamista, mutta työnantajan edustaja ei ollut tähän suostunut.

Toimeenpantuun lakkoon oli ottanut osaa yli 200 vaneritehtaan työntekijää heidän joukossaan ammattiosaston toimikunnan jäseniä ja osaston luottamusmiehiä. Lakko, joka oli kohdistunut työtaisteluna työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin, oli päättynyt 16.10.1984.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Lappeenrannan saha- ja vanerityöntekijät r.y:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien selvästä rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kysymyksessä oleva hakkuri oli erityisen vaarallinen sen käyttöön tottumattomalle työntekijälle. Tätä taustaa vasten työnjohdon toiminta oli ollut vastuutonta ja työturvallisuuslain 9 §:n sekä työsopimuslain 32 §:n säännösten hengen ja sisällön vastaista. Työntekijä oli sitä vastoin noudattanut työturvallisuuden edellyttämää varovaisuutta kieltäytyessään terveydelleen vaarallisesta työtehtävästä. Hän ei ollut kieltäytynyt muusta työnteosta vaan ainoastaan edellä mainitusta terveydelle vaarallisesta tehtävästä. Työnantaja ei ollut nähtävästi halunnut käsittää keskusliittojen välillä vuonna 1981 tehdyn sopimuksen yhteistoiminnan edistämisestä yrityksissä koskevan itseään, sillä työnantaja ei ollut järjestänyt sopimuksessa tarkoitettuja neuvotteluja asiasta työntekijöiden edustajien kanssa.

Kun pääluottamusmies oli neuvotellut työnantajan edustajan kanssa asiasta 10.10.1984, työnantajan edustaja oli luvannut, että työntekijälle maksetaan palkka siltä päivältä, joksi hänet oli poistettu työpaikalta. Tämäkin osoitti, että työnantaja oli tunnustanut toimineensa virheellisesti. Työsopimuslain 43 §:n 3 momentin 4 kohdan mukaan työntekijällä oli oikeus purkaa työsopimus, kun työnantaja tai tämän sijainen välinpitämättömyydellään vaaransi työturvallisuutta työpaikalla. Tällainen uhka työnantajaa kohtaan oli nykyisen työllisyystilanteen vallitessa vailla merkitystä. Työntekijöillä oli tämän vuoksi oltava muitakin keinoja työnantajan painostamiseksi noudattamaan työturvallisuutta. Tässä tapauksessa työnantaja oli toiminut hätiköidysti, eikä työntekijäpuolella ollut ollut käytännössä muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä työnseisaukseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Puutyöväen Liitto on edellä olevilla perusteilla vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että siirtopäätöksiä harkitessaan työnantaja oli lähtenyt siitä, että hakkurinhoitajaksi siirretään henkilö, joka pystyisi suoriutumaan tästä tehtävästä. Luonnollista myös oli, että henkilölle olisi annettu työkohteessa tarpeellinen opastus uusiin tehtäviin, kuten työpaikalla oli ollut tapana. Kysymyksessä oleva hakkuri oli kaikkialla vaneriteollisuudessa yleisesti käytössä oleva kone, joka varsin hyvin vastasi kaikkia työturvallisuudelle asetettuja vaatimuksia. Koneen suojauslaitteita oli kehitelty muun muassa siten, että joitakin vuosia sitten oli hakkurin nielua uusittu. Uudistuksen jälkeen ei kenelläkään ollut ollut mitään huomauttamista koneen suojalaitteita kohtaan. Palkan maksaminen työpaikalta poistetulle työntekijälle lokakuun 5 päivältä 1984 oli johtunut siitä, että työnantaja oli saanut työnantajaliitolta ilmoituksen, jonka mukaan työntekijää ei olisi saanut poistaa työpaikalta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtuomioistuin katsoo jutussa selvitetyksi, että Rauma-Repola Oy:n Lappeenrannassa sijaitsevan Viipurin vaneritehtaan työntekijät ovat olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 10.10. ja 16.10.1984 välisenä aikana. Lakon tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa peruuttamaan sahalla kuivauskoneen hoitajana vakituisesti toimineelle työntekijälle annettu varoitus, jonka syynä on ollut työntekijän kieltäytyminen siirtymästä tilapäisesti hakkurinhoitajaksi tai vaihtoehtoehtoisesti niin sanotun pöllimiehen tehtäviin. Hänen ilmoituksensa mukaan näistä tehtävistä kieltäytyminen on johtunut tapaturman vaaran välttämiseksi edellytetyn opastuksen antamatta jättämisestä.

Lakkoon on muiden työntekijöiden ohella osallistunut kolme ammattiosaston toimikunnan jäsentä ja ensimmäisenä lakkopäivänä noin tunnin ajan myös yksi luottamusmiehistä. Heidän toiminnastaan on ammattiosasto vastuussa. Perustetta sille, että ammattiosasto vastaisi myös varapääluottamusmiehen työtaisteluun osallistumisesta, ei ole esitetty, kun varapääluottamusmiehen ei kysymyksessä olevana aikana ole selvitetty toimineen pääluottamusmiehen sijaisena. Ammattiosaston puheenjohtajan on työnseisaukseen ryhtymisestä tiedon saatuaan ilmoitettu kehottaneen työntekijöitä aloittamaan työt. Muihin toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi ei ammattiosaston tai sen edustajien ole selvitetty ryhtyneen. Ammattiosasto vastaa tästä laiminlyönnistä samalla tavalla kuin edellä mainittujen edustajiensa toimista. Työtuomioistuin on hyvityssakon määrää harkitessaan ottanut huomioon, että jutussa on esitetty selvitystä, jonka mukaan työnantajan menettelyä varoitusta annettaessa on perustellusti voitu pitää harkitsemattomana.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee edellä olevilla perusteilla työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Lappeenrannan saha- ja vanerityöntekijät r.y:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle 3 000 markkaa. Asian laatuun nähden Metsäteollisuuden Työnantajaliitto saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Heiniö, M. Virtanen, P. Virtanen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.